En ole tuttu Stubbin mahdollisesta koulukiusaamisista em. artikkelia lukuunottamatta, mutta Haaviston tapaus on minulle tutumpi mediasta. Stubbin ja Haaviston kiusaamistapauksissa on yksi - mielestäni olennainen -ero:
Stubb teki kiusaamisensa nuorena koululaisena, jolloin ihmisen henkinen kehitys oli vielä kesken. Yleensä ihminen viisastuu vanhemmiten ja lopettaa tällaisen toiminnan. Tiedän tämän, sillä olin itse nuoruudessa koulukiusattu ja aikuisena osa kiusaajista on pyytänyt anteeksi toimintaansa ja ovat tiettävästi kasvaneet ulos sellaisesta keskenkasvuisesta bravadosta ja tulleet järkeviksi ja normaaleiksi yhteiskunnan jäseniksi. Itse olen myös syyllistynyt nuoruudessa toisille naureskeluun ja paikoin huonoon käytökseen, vaikken koskaan saanut kiusaamis syytöksiä. Tunnistan kuitenkin sen, että ymmärrykseni asioiden seurauksista ja niiden vaikutuksista toisiin ihmisiin on ollut lapsena ja nuorena puutteellinen. Tänä päivänä häpeän joitakin nuoruuden tilanteita, mutta käsittääkseni useimmilla ihmisillä on tällaisia ajatuksia monista nuoruuden tapahtumista. Pyrin olemaan itselleni myös armollinen, sillä ymmärrän, että ihminen kasvaa henkisesti koko elämänsä ajan ja viisauteen ei synnytä, vaan siihen opitaan ajan kanssa. Ei ole järkevää kantaa elämänmittaista taakkaa jostakin nuoruuden huonosti valituista sanoista murrosiän hormonihuumassa, vaan muistaa tapahtuma opetuksena, jotta ei sitä itse toista ja myös ymmärtää omia lapsiaan jos ja kun he väistämättä joskus vastaavaa sanovat tai tekevät.
En ole kuullut, että Stubb olisi jatkanut ihmisten kiusaamista aikuisiällä ja on em. haastattelussa pyytänyt anteeksi toimintaansa nuoruudessa - ainakin yleisellä tasolla. Näen tämän asiana, että Stubb on ymmärtänyt nuoruutensa hölmöilyt ja pyrkii toimimaan aikuisena paremmin. Vähän kuin nämä omat kouluaikaiset kiusaajat sekä myös itse, kun olen reflektoinut nuoruuden tyhmiä ja ajattelemattomia toimia näin vanhempana. Luulen, että useimmat kouluaikaiset kiusaajani häpeävät omia tekojaan samalla tavalla.
Haavisto sitä vastoin on tehnyt toimintaansa kypsässä aikuisiässä kokeneena ministerinä ymmärtäen toimintansa seuraukset kohteilleen ja päättäen olla välittämättä siitä. Hän laittoi virkamiehen tilanteeseen, jossa hänen on rikottava lakia toteuttaakseen ministerin tahdon. Virkamiehen tästä kieltäydyttyä, hän yritti tuhota virkamiehen uran. Tämä ei ollut nuoruuden hairahdus, vaan tietoinen valinta tilanteessa, jossa hän on kyseisen henkilön esimies ja paljon vahvemmassa asemassa. Samoin olen eräästä artikkelista lukenut, että hänen johtamassaan ulkoministeriössä on ollut pelon kulttuuri, sillä hän saattaa niin sanotusti purra pään poikki henkilöltä, joka sattuu häntä ärsyttämään jostakin syystä, vaikka kertomalla asioita, joita hän ei halua kuulla.
Lopuksi kuitenkin totean, että en tunne Haavistoa tai Stubbia henkilökohtaisesti, vaan pelkästään median kautta. Tällä hetkellä ja näillä tiedoilla jotka ovat hallussani, näen Stubbin henkilönä olevan parempi edustamaan Suomea kuin Haavisto. Tämä on vain oma mielipiteeni ja se voi muuttua jos saan lisää tietoa henkilöistä ja heidän käytöksestään niitä kohtaan, jotka ovat heikommassa asemassa.