Voin täältä hieman eri näkökulmasta todeta, että pitäisi kyllä aika monta nykyisistä ehdokkaista poistaa, jotta Halla-aho olisi edes jonkinlainen todennäköinen kandidaatti presidentiksi.
Presidentin ei ole hyvä tulla eikä koskaan tulekaan poliitiikan äärilaidoilta.
Kuten sanoin, samaa mieltä. Mutta toiselle kierrokselle pääsy ei ole mahdotonta jos oikeiston äänet hajoavat tasaisesti ja se voisi sotkea monen suunnitelmat. Siellä sitten aika satavarma tappio.
Kun juttu alkaa “IS:n tietojen mukaan…” niin on aika selvää, että Aaltola ei tyrkyttänyt juttua julki lehteen, vaan IS sai sen tietoonsa jotakin kautta(todennäköisesti Kokoomuksesta), jonka jälkeen Aaltolan puhelin pirisi. Eikä siinä tilanteessa voinut mitään muuta kuin todeta että näinhän se homma meni joo.
Halla-aho todennäköisesti häviäisi ihan kaikille, jopa Harkimolle. Koko vasemmisto äänestäisi Harkimoa ja siihen päälle iso läjä Keskustalaisia ja Kokoomuslaisia.
Luulen että Halla-ahon nykyinen gallup kannatus on ollut yllätys PS:n johdolle. Valtava määrä PS:n kannattajia aikoo äänestää Aaltolaa taktisesti ja se harmittaa.
Halla-aholla on pieni mutta silti positiivinen mahdollisuus päästä toiselle kierrokselle. Mutta ei mitään mahdollisuutta päästä presidentiksi. Toiselle kierrokselle hän voisi päästä, jos jostain syystä Haaviston kannatus jatkaisi laskuaan ja Rehn, Stubb ja Aaltola söisivät sopivasti toistensa äänipottia riittävän pieneksi. Mutta siihen ne presidenttihaaveet jäisivätkin Halla-ahon osalta. Vastustus olisi aivan liian suurta toisella kierroksella, olis siellä kuka tahansa vastassa.
Setämies Haapala näkee taktisia riskejä Haaviston vasemmisto-irtisanoutumisessa ja SDP:ltä puuttuu edelleen virallinen ehdokas, vaalien ollessa muutaman kuukauden päässä.
RKP:ssa on sisäistä rutinaa kun omaa ehdokasta ei asetettu:
Virallisesti syynä oli se, että liberaali-ehdokkaita on jo riittävästi. Mutta eihän RKP:n liima ole mikään liberaali-politiikka, vaan kielietninen identiteetti. Jutussa spekuloidaan, että näkyvyyden puuttuminen presidentti-kisassa saattaa kostautua Eurovaaleissa.
EVA-tentti yhteenveto:
Tuskin millään tämän vuoden yhteisesiintymisellä on niin isoja katsojalukuja kuin tämäniltaisella ohjelmalla, josta on tullut Ylen viihdetarjonnan lippulaiva. Kuka on rennoin, välittömin ja sosiaalisin? Stubb lienee eniten elementissään, myös Haavisto klaaraa tällaiset hyvin. Aaltolan pitäisi muistaa että viihdeohjelmassa pitäisi pystyä myös hieman nauramaan itselleen. Rehnin puhetyyli ei mukaudu formaatin vaatimuksiin, introvertti Halla-aho epämukavuusalueella mutta voi yllättää positiivisesti.
Pienemmät ehdokkaat olleet jo aiemmin syksyllä ohjelmassa tipoittain. Vain yksi ei ole missään: Urpilainen esiintyy vain pahvihahmossa toreilla.
Muut tuli kertomaan tunteellisia tarinoita ja keräämään ääniä, Jussi tuli analysoimaan musiikkia.
Onko jollain antaa laajempaa tiivistettä perus bullero-sohvakatsojan näkökulmasta miltä ehdokkaat vaikuttivat? Vihaan yli kaiken tälläisiä musikaalisia hömppöohjelmia, yritin katsoa tälläistä ensimmäistä kertaa eläessäni mutta ei vaan pysty.
Tuli kyllä tarkistettua finnpanelista, että tälläinen ohjelma on olemassa ja se näkyy olevan TV:n katsotuin.
EDIT, nämä löysin:
Katsoin perheen kanssa viihdeohjelmana ja pitäisi varmaan katsoa uudestaan poliittisen tarkkailijan silmin, mutta joitakin vaikutelmia kuitenkin:
Heikoin lenkki oli mielestäni Halla-aho. Hän on toivottoman estynyt ja ujo ihminen tähän vaaliin, ja ongelma korostuu tällaisissa kevyissä formaateissa.
Haavistolla, Rehnillä ja Aaltolalla oli perusvahvaa tekemistä, minun on vaikea laittaa heitä järjestykseen. Haavistolta olisin ehkä uumoillut enemmän. Ennakkosuosikin paineet ovat raskaat kantaa.
Stubb on tällaisessa ohjelmassa lyömätön, hän vain hallitsee suvereenisti tilaa ja on vapautunut, koska ei hän ehdokkaaksi suostuessaan ajatellut saati haikaillut voittavansa. Hänelle sopii vallan hyvin ettei voita, pääsee silloin komissaariksi joka on monikymmenvuotinen unelma. Hän otti pisimmän ajan kertoessaan lopuksi biisin taustatarinan, ja se oli henkilökohtainen mutta kuitenkin sopivan raikas ja humoristinenkin.
Ahtisaaret voittivat aikoinaan Rehnien huonouden vuoksi.
Eilen kaikki olivat tasaisia eikä ohjelmalla ole mitään vaikutusta tuleviin vaaleihin. Stubb erottui muista näyttämällä olevansa kaikkea muuta kuin tuleva valtion päämies.
Mielenkiintoinen tulkinta. Kyseessä oli kuitenkin viihdeohjelma, eikä vaaliväittely. Stubb heittäytyi parhaiten mukaan ja erottui porukasta selvästi ja positiivisessa mielessä.
Omasta mielestä tämä oli raikas tuulahdus virallisiin vaalitentteihin, jossa pitää pitää ennalta määritetty linja. Näin ensimmäistä kertaa kun Halla-ahokin innostuu jostain, kun hän analysoi omaa biisivalintaa. Pekka ja Olli jäi vähän vaisuiksi ja Aaltola kyllä floppas omasta mielestä. Aluksi ohjelmaan sopimatonta vaalijuttua ja biisin tarina meni niin sekavaksi, ettei pysyny mukana.
Halla-aho oli melko aidon oloisesti oma itsensä. Persoonallisuustyyppiinsä sopien hän tuli kertomaan mikä on hänen mielestä kaikkein paras biisi ja selitti analysoiden miksi näin on. Hänellä ei käynyt mielessäkään, että ohjelmassa yleensä valitaan biisi johon liittyy henkilökohtainen tarina. Jos ei ymmärrä tuota persoonallisuutta, niin esiintyminen vaikutti varmaan hieman oudolta.
Haaviston esiintyminen oli erittäin neutraali. Tuskin mitään vaikutusta äänestäjien mielikuvaan.
Rehn esiintyi asiallisesti ja yritti tuoda jonkin verran koskettavaa tunnetta peliin, mutta aika jäykkää silti oli. Brändi on ohjelmassakin mainittu “solid as a rock”.
Aaltolan esiintyminen oli jotenkin kiusallista, etenkin loppupuhe, joka tosiaankin oli kuin harjoiteltu kampanjapuhe. Kaikki ei liittynyt edes biisiin mitenkään vaan oli lähinnä perhearvojen nostamista jopa lainkin yläpuolelle. Tarina elvyttämisestä elvytyskiellosta huolimatta meni politiikan puolelle ja saattoi ristiriitaisuudellaan jopa vieraannuttaa joitain äänestäjiä.
Stubb oli aivan ylivoimainen tässä karismallaan ja rentoudella. Ei ehkä perinteisen presidentillistä jämäkkyyttä, mutta viihdeohjelmaan kaikista luontevin esiintyminen.
Kertoimet kertovat seuraavaa:
Pimeä ja loskainen syksy täällä pohjoisessa maassamme sekä ikävät maailman tapahtumat aiheuttavat joillekin meistä alakuloa, mutta osaratkaisuna joillekin saattaisi olla esimerkki Paavosta, jonka selitykset ja näkemykset opettavat vian näkemistä oman itsensä ulkopuolella. Minusta Paavon toimintatapaa ei voi kuitenkaan suositella kuin niille, jotka kokevat kroonista syyllisyydentuntoa omasta riittämättömyydestään.
Iltasanomat kertoo konkaripoliitikon todenneen kannattajakorttien keräämisestä seuraavasti: Vaikeuksia on aiheuttanut Väyrysen mukaan se, että yhä harvemmilla on käytössään tulostin, jolla kortteja voi printata.
Aiemminhan Väyrynen on jo valittanut kun muutkin ehdokkaat keräävät kannattajakortteja, ongelmana kun Paavon mielestä on ettei sama henkilö saa kannattaa useampaa kuin yhtä ehdokasta.
Itse asiassa laki edellyttää että presidentinvaaleissa saa allekirjoittaa vain yhden kannatusyhdistyksen kannattajakortin. Jos allekirjoittaa useamman, ne kummatkin mitätöidään.
(Mikäli Paavo meinasi tätä asiaa)
Tuotahan Paavo tarkoitti ja se on hänen mielestään vilunkipeliä ja suunnattu häntä vastaan.
Mitä suomalaiset arvostavat presidentin suhteen
HS-gallup | ”Ei mikään vouhottaja” – Tällaista presidenttiä kansalaiset Suomeen toivovat: https://www.hs.fi/hyvinvointi/art-2000009957823.html
Mika Aaltola ei sittenkään ole ehdokaslistan outolintu, vaan vahvaa politiikko-ainesta: