Ymmärrän, että tuo on vain yksi skenaario jonkinlaisesta mahdollisuudesta eikä mistään todennäköisestä yllätyksestä, mutta todettava on, että en näe sitä lainkaan mahdollisuuksien rajoissa.
Marin ei missään skenaariossa suostu, sillä
-
hän ei ole koskaan halunnut presidentiksi ainakaan tässä vaiheessa, ja on sanonut sen riittävän selvästi ääneen. Niinistö oli mielestään 2000 vaalien alla liiaksi puolivallaton leskimies moiseen eläkevirkaan, ja Marin ehkä vieläkin ilmeisemmin soveltaa omaan tilanteesensa vähän vastaavaa ajattelutapaa.
-
nyt kun Marin on keskittynyt kansainväliseen uraansa, uusi hyppy tuntemattomaan yllättävän presidenttikampanjan muodossa lienee liian raskasta henkisesti.
-
hänen poliittinen uskottavuutensa ei kestäisi äänestäjienkään silmissä sitä, että hän ensin jättää Suomen politiikan ja heittäytyy kansainväliselle puhujauralle, eikä ole saavuttanut sillä uralla vielä mitään, ja heti palaisikin vaaliehdokkaaksi kaikkien puheidensa vastaisesti. Liian äkkinäistä lähtöäkin katsottiin jo vähän niin ja näin.
-
myöskään SDP:n johto ei halua riskeerata – kaikki se mitä Marinin pääministerikaudesta on myönteistä meriittiä myös puolueelle voisi valua hiekkaan, jos Marin tekisi yllättävän ja tarpeettoman mahalaskun takaisin Suomen pelikentälle. Puhumattakaan sen vaikutuksista ilmapiiriin, että toiselle kierrokselle ei pääsisi Haavistoa eikä Marinia tällaisen yllätysmahalaskun seurauksena.
SDP:lle on siedettävä tilanne, että sen mieto ja kauan poissa ollut presidenttiehdokas ei tällä kerralla saa hyvää äänisaalista (sellaiseen on jo totuttu), mutta tunteita herättävää Marinia ei kannata tuhlata tähän tarkoitukseen. Siinäkään epäuskottavassa tilanteessa, että hän suostuisi.
Eli jos tänään SDP julistaa Marinin ehdokkaakseen, voin julistaa olevani täysin pihalla kaikesta politikoinnista ja SDP:n henkilökemiasta.
