HS-gallup joulun alta, tämä gallup jättää ääniä EOS- ja en äänestä -puolueille (yht 12%), jotka pois putsaten:
-Stubb 24 → 27,3%
-Haavisto 22 → 25,0%
-Halla-aho: 13 → 14,8%
Ensimmäisen kierroksen osalta Stubbin kannatus vakaa, Haaviston noussut etenkin koska SDP:n äänestäjistä jo entisen 29% sijaan jo 38% kertoo äänestävänsä Haavistoa. Urpilaisen kannatus onkin pudonnut vastaavasti.
Toinen kierros:
ALEXANDER STUBB voittaisi kaikki kuusi vastustajaansa toisella kierroksella.
Tiukinta olisi Pekka Haavistoa vastaan. Stubb saisi 55 prosenttia ja Haavisto 43 prosenttia. Tilanne oli jokseenkin sama marraskuussa.
Kuten ennenkin, Haavisto kerää erityisesti vihervasemmiston äänet, Stubb keskusta-oikeiston.
Toisella kierroksella Haavisto keräisi ääniä sosiaalidemokraateilta, vihreiltä ja vasemmistoliittolaisilta. Stubb puolestaan saisi valtaosan kokoomuslaisten, perussuomalaisten ja keskustalaisten äänistä.
Pyysäri kaivanut pressanvaalikertoimet, vaikuttaa että jos on vakuuttunut muun kuin Stubbin voitosta ja haluaa lyödä vetoa niin kertoimet ovat korkeat.
Moni pohtii galluppien perusteella omaa äänestyskäyttäytymistä. Niinpä teen kyselyn
Aiotko ensimmäisellä kierroksella äänestää mielestäsi parasta ehdokasta, vaikka galluppien mukaan hänellä olisi vain hyvin pienet mahdollisuudet päästä toiselle kierrokselle?
Kyllä
Ei
En äänestä ollenkaan, vaalit ei kiinnosta.
0äänestäjää
Miten äänestät toisella kierroksella?
Äänestän mielestäni parempaa ehdokasta, jos ainakin toinen on ihan ok
Äänestän vähemmän huonoa ehdokasta, jos molemmat ovat mielestäni huonoja
En äänestä ollenkaan, mikäli molemmat ovat huonoja ehdokkaita
Kauheen kiva klikkiotsikko, mutta jos jaksoit lukee perustelut, niin ei Urpilainenkaan sinne ole suomalaisia yrityksiä palauttamassa lyhyellä aikavälillä. Tässä nyt tulkitaan kysymystä ehkä eri tavalla kuten Haavisto tulkitsi ”pitääkö suomalaisten etu olla aina etusijalla?”
Urpilaisen perustelu:
Silloin kun liiketoimintoympäristö on investoinneille suotuisaa ja oikeusvaltio sekä demokratiakehitys toimivaa, niin silloin suomalaiset yritykset siirtyvät todennäköisesti myös Venäjän markkinoille.
Tuolta voi nostaa sanat oikeusvaltio ja demokratiakehitys. Niitä löytyy vielä vähemmän venäjästä kuin asiapitoista keskustelua ja toisten kunnioittamista politiikkanurkkauksesta.
Ja jos toisessa maailmansodassa olisi kysytty voiko suomalainen yritys toimia venäjällä sodan jälkeen, niin en tiä kuinka moni ois sanonu joo. Silti yritykset venäjälle meni.
Muutenkin melko irrelevantti kysymys ajatellen yhtään mitään vaaleja. Eiköhän yritykset pysty ihan ilman politikkojen apua tekemään päätökset investoinneista ja liiketoiminnasta Venäjällä. Niitä ei ole tulossa. Jos tilanne Venäjällä muuttuu positiivisempaan suuntaan, niin opportunistisesti voidaan koittaa myydä, mutta yhtään isompia investointeja ei tulla Venäjälle tekemään.
Se liiketoimintahan on jatkunut koko sodan ajan ja jatkunee edelleen, vaikka raja onkin kiinni. Heti kun sota loppuu niin ralli jatkuu entiseen malliin. Suomen turismi odottaa jo Venäläisten ja Kiinalaisten paluuta vesi kielellä. Urpilainen vain on ainoa joka uskaltaa todeta tosiasioita, vaikka se ikävältä äänestäjille näyttääkin.
On tärkeää, että yritykset kantavat yhteiskuntavastuuta, eivätkä tue hyökkäyssotaa käyvää maata omalla toiminnallaan. Pakotteita on noudatettava. Suomalaiset yritykset tekevät myös tulevaisuudessa päätöksensä toimintojensa sijoittumisesta omien intressien tai oman suunnittelun mukaan. Silloin kun liiketoimintoympäristö on investoinneille suotuisaa ja oikeusvaltio sekä demokratiakehitys toimivaa, niin silloin suomalaiset yritykset siirtyvät todennäköisesti myös Venäjän markkinoille.
Ei koskaan kannata tehdä johtopäätöksiä sen “Samaa mieltä” - “Ei samaa mieltä” -aseteikon perusteella, vaan lukea, mitä mieltä se ehdokas oikeasti on ja miten tulkitsin epämääräisen kysymyksen. Tuo vastaus ei tarkoita, että samalla kellonlyömällä kun erikoisoperaatio päättyy, pitäisi firmojen palata sankoin joukoin Venäjälle.
En ehkä kirjoittanut tarpeeksi selkeästi, tai ainakin sinulta meni pointti ohi. Toki siis venäläisiä turisteja palvellaan, ja myydään tuotteita / tehdään vientiä Venäjälle jossain vaiheessa kun on tarpeeksi oikeita syitä (tai tekosyitä) Venäjän tilanteen normalisoitumisesta. Mutta erittäin harva yritys, jos yksikään, tulee investoimaan Venäjälle ainakaan seuraavan sukupolven aikana. Kirjoitan tämän ihan omastakin kokemuksesta, kun yritykseni sanoi irti sopimukset venäläisten asiakkaiden kanssa. Ei ihan heti olla miettimässä kyseistä markkinaa uudestaan.
Ehkä hyvä jättää tämä asia tähän, kun sillä ei pitäisi olla juuri mitään tekemistä presidentinvaalin kanssa.
Tässä ei ole mitään muuta vihaa kuin sinun oma vihasi SDP:n ja vasemmiston ehdokkaita kohtaan. Tällä hetkellä saattaa näyttää kansan riveissä suositulta mielipiteeltä tuo “täysin eri mieltä” eikä yllätä, että juuri Harkimo ja Aaltola valitsivat mennä sillä linjalla. On täysin naiivia olettaa, että yritykset eivät palaisi Venäjälle jos sotatoimet loppuvat ja rahaa olisi tarjolla. Nytkin muun muassa lähes kaikki jäätelöostokset kartuttavat Venäjän sotakassaa ja Teboililla näkyy tankkaajia, vaikka kaikki tietävät tilanteen. Suomalaiset boikotoivat jo nyt aika heikosti Marabouta ynnä muita vastaavia.
Järkeviä vastauksia ovat mielestäni nuo, jossa todetaan, että siirtyminen Venäjälle on iso riski ja yritykset tuskin lähtevät sinne, mutta he tekevät lopulta itse sen päätöksen. Näinhän tuumailee moni muukin, vaikka vastaus ei olekaan samassa lokerossa. Urpilaisen kommentit ovat ihan neutraaleja ja järkeviä. Osa kommentoi vaan ympäripyöreästi koko asiaa, vaikka ihan samaa mieltä vaikuttaa olevan lähes kaikki. Jos esimerkiksi Mestarin ja Urpilaisen kommentit vaihtaisivat paikkaa niin kukaan ei ihmettelisi mitään.
“Käytännössä nämä vihaa suomalaisia ja suosii kaikkia muita” on aivan järjetön tulkinta Urpilaisen vastauksesta eikä kerro mitään vastaajasta, vaan lähinnä postaajan omista aggressioista. Tällainen olisi täysin ala-arvoista tekstiä jopa politiikkaketjussa, saatika täällä.
Analytiikkayhtiö Accuscoren Iltalehdelle tekemän presidentinvaaliennusteen mukaan on 81 prosentin todennäköisyys, että Stubbista valitaan presidentti. Ennusteen mukaan todennäköisyys, että valitsijayhdistyksen ehdokas Pekka Haavisto (vihr) valittaisiin presidentiksi on 16 prosenttia.
Todennäköisyys, että perussuomalaisten Jussi Halla-aho tai keskustan ja valitsijayhdistyksen Olli Rehn valittaisiin presidentiksi, on prosentin luokkaa. Muiden ehdokkaiden todennäköisyys tulla valituksi presidentiksi on alle prosentin.
En yleensä ole kovin innostunut kirjoittelemaan puolustuspolitiikasta.
Enkä tee sitä nytkään, sillä Kreeta Karvala on koonnut erinomaiseen juttuunsa sen pitkän ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjan, jota Haavisto on edistänyt useita vuosikymmeniä uransa aikana.
Kannattaa muuten lukea koko juttu eikä pelkkää otsikkoa - varsinkin jos ei muista kaikkia käänteitä vuosikymmenten varrelta.
Muutama hieman epälooginen kohta noissa Karvalan jutuissa on:
Haavistoa koskevassa kirjoituksessa puolustusmäärärahojen “alasajosta” kirjoitetaan näin:
"Myös Suomessa oli päättäjiä, jotka halusivat ajaa Suomen puolustusta alas. Yksi heistä oli kolmekymppinen vihreiden kansanedustaja Pekka Haavisto.
Haavisto esitti vuonna 1990, että puolustusmäärärahoista pitäisi leikata 10 prosenttia ja siirtää summa ympäristöministeriölle…
…Suomea on viime vuosina kiitetty paljon siitä, että puolustusta ei lähdetty ajamaan alas, kuten esimerkiksi Ruotsissa tehtiin."
Stubbia koskevassa jutussa puolustusmäärärahojen “leikkauksesta” ja “säästöohjelmasta” kirjoitetaan näin:
"Kataisen kokoomusjohtoinen hallitus toteutti vuosina 2011–2015 puolustusvoimauudistuksen, ja hallitus leikkasi puolustusbudjettia noin kymmenen prosenttia. Stubb oli yksi hallituksen ministereistä.
Jälkeenpäin leikkausten on katsottu ajaneen Suomen puolustuskyvyn ahdinkoon ja olleen jälkikäteen arvioituna suuri virhe.
Puolustusvoimien säästöohjelmaa jatkettiin myös Stubbin pääministerikaudella, aina vuoden 2015 loppuun saakka, vaikka Venäjä oli edellisenä vuonna aloittanut valloitustoimet Ukrainassa."
Näissä ministereiden ajamien asioiden arvioinneissa kannattaa muistaa se, että ministeri ajaa ensisijaisesti hallituksen konsensuksen mukaista linjaa riippumatta henkilökohtaisesta mielipiteestä. Esimerkiksi Olli Rehn oli ennen Sipilän hallituksen ministeriaikaa Rosatomin ydinvoimahanketta vastaan. Ministerinä hän kuitenkin joutui ajamaan hallituksen politiikkaa. Iltalehden mukaan kyseessä oli takinkääntö - mikä on mahdollista - mutta jättää huomiotta, että ministerit eivät ole oman alueensa feodaaliruhtinaita, joilla on täysi itsenäisyys toimia joka asiassa oman halunsa mukaisesti. Suuria linjoja sitoo hallitusohjelma. Jos näin ei olisi, voisi esimerkiksi Perussuomalainen Eurooppaministeri lopettaa kaiken EU yhteistyön ja alkaa Orbaniksi. No, näinhän asia ei onneksi ole, vaan ministerin toimia sitoo hallituksen konsensuspolitiikka.
Näkisin, että tämä Rehnin takinkääntö johtui juuri siitä, että hän ei voinut yksin sanella Suomen energiapolitiikkaa, vaan syy löytyi koko hallituksesta. Jos useammat ministerit - Sipilä etunenässä - olisi ollut kriittisempi Venäjää kohtaan, koko typeryyttä ei olisi tapahtunut ensinkään.
Vuonna 2014 EU-komissaarina toiminut Olli Rehn (kesk) piti Fennovoiman ydinvoimalan osaomistajaa Rosatomia Venäjän johdon poliittisessa ohjauksessa olevana toimijana. Rehn ei olisi halunnut, että Suomi tekee Venäjän kanssa yhteistyötä, koska maa oli jo aloittanut voimapolitiikan Ukrainassa.
Seuraavana vuonna Rehn toimi Juha Sipilän (kesk) hallituksessa elinkeinoministerinä. Tuolloin Rehn luopui omista periaatteistaan ja käänsi takkinsa venäläiselle Rosatomille myönteiseksi.
Kirjoittelen hiljalleen avointa kirjettä Paavo Väyryselle, ja nyt kun luin Karvalan Haavisto-analyysin, tuli mieleen että Haavistolla ja Väyrysellä on yllättävän paljon yhteistä: molemmat ovat älykkäitä ja kunnianhimoisia pitkän linjan poliitikkoja, kummallakin on maaninen työkyky, molemmat ovat taitavia kynämiehiä, kumpikin herätti huomiota poliittisilla väittelytaidoillaan jo alle kolmekymppisenä, molemmat ovat puolueidensa pitkäaikaisia puheenjohtajia, kumpikin asemoituu poliittiseen keskustaan ja kavahtaa assosioitumista niin vasemmistoon kuin oikeistoonkin, molemmat ovat yllättäen pudonneet eduskunnasta, kummankin uran huippuaikaa on ollut toimiminen ulkoministerinä, kumpikin edusti ulkoministeriössä äkkipikaista management by perkele -tyyliä, kummallakin on pakkomielle presidentinvaaleihin ja ovat niissä aina ehdolla, kumpikin on edustanut 70-luvulta lähtien myöntyväistä Paasikiven-Kekkosen linjaa suhteessa itänaapuriin, kumpikin tykkää autoista ja autoilusta.
Presidentinvaaleissa äänestäjät taktikoivat. Jos oman ehdokkaan voittomahdollisuudet näyttävät pieniltä, äänestetään ”pienintä pahaa”.
– Näitä on tutkittukin ja on huomattu, että äänestäjä voi haluta estää jonkun ehdokkaan pääsyn kakkoskerrokselle ja on äänestänyt sen takia jotakuta toista.
Borgin mukaan sukupuolella on ollut joissakin presidentinvaaleissa paljon merkitystä, mutta näissä vaaleissa ei näytä olevan. Maailma muuttuu ja vaalit ovat kukin omanlaisensa.
– Turvallisuuspoliittinen keskustelu ja Suomen toimintaympäristö maailmassa on muuttunut paljon. Voi olla, että se ei suosi näissä vaaleissa naisehdokkaita.
