@BoJack antoi erinomaisen analyysin nykyhetken tilanteesta. Lisäisin vielä sen, että Halla-aholla on mahdollisuus päästä kakkoskierrokselle, sillä hänellä on hyvin laaja kannattajakunta PS piireissä. Jos presidentti valittaisiin yhdellä kierroksella ja pelkästään eniten ääniä saanut voittaisi, hän olisi todella vahvoilla. Hän on toki siinä mielessä Trumpilainen ehdokas, että jakaa kansaa sen verran paljon, että mikäli hän toiselle kierrokselle pääsee, tällöin moni äänestää hänen vastaehdokastaan pelkästään äänestääkseen Halla-ahoa vastaan. Eli tilanteessa, jossa Halla-aho on toinen ehdokas, saa hänen vastustajansa varmasti paljon protestiääniä ja niitä, jotka olisivat ehkä muuten nukkuneet kakkoskierroksen läpi kun oma ehdokas ei päässyt jatkoon. On aivan mahdollista, että tulevalla ei-Perussuomalaisella presidentillä on Niinistömäinen kannatus pelkästään vaalisetupin vuoksi.
Tässä onkin varmaan monelle Halla-Ahon kannattajalle ongelmallinen tilanne. Uskon, että Halla-Ahon kovimmille kannattajille Haaviston valinta presidentiksi olisi vaalin ikävin tulos. Eli kannattaako ottaa riskiä ja äänestää Halla-Ahoa, koska epäilen, että hänellä on pienin mahdollisuus Pekkaa vastaan kakkoskierroksella.
Hyvin kiteytetty tilanne. Itsekin äänestänen Aaltolaa ja tärkein syy on vastustaa Haaviston valintaa. Taitaa tulla vaali, jossa ehdokkaiden (Haavisto ja Halla-aho) vastustamisella on iso merkitys.
Eli myös jos ei halua Halla-Ahoa presidentiksi, kannattaa äänestää Aaltolaa (silloinhan sopivasti myöskään Haavisto ei pestiä saa), vink vink (ei äänestyssuositus).
Nyt olisi oikeistolla yksi mahdollisuus voittaa vaalit.
Jos Kokoomus ja Persut lähtisivät tukemaan Mika Aaltolaa niin hän pääsisi lähes varmasti toiselle kierrokselle. Galluppien mukaan ainoa kellä saumoja Haavistoa vastaan. Voisi olla myös hallitukselle balsamia haavoihin puhaltaa yhteen hiileen ja saavuttaa merkittävä voitto.
Iltalehden etusivun perusteella näyttäisi siltä että Aaltola koetaaan todelliseksi uhaksi, kun pitää ihan kolmen artikkelin voimin hyökätä kimppuun? (En ota kantaa itse asioihin, voivat hyvinkin olla relevantteja, ja jos nostaa itsensä valokeilaan niin sen kanssa pitää pystyä elämään. Pisti vain silmään melko vahva reaktio päivälehdeltä.)
Hyvä että pengotaan, edelleen odottelen tietoja millä taustajoukolla tämä presidenttiehdokkuus on polkaistu käyntiin ja ketkä ovat rahoittamassa. Follow the money jne.
Selvältä näyttää että poliittiset puolueet ovat takajaloillaan kun heidän tontille tunkeillaan ulkopuolelta, joten väriä tunnustava lehdistö repii heti otsikoita - ehkä aiheesta, ehkä ei. Ja hädän voi ymmärtää koska tilanne on muuttunut ratkaisevasti Haaviston mahdollisuuksien osalta tulla valituksi. Vaaleihin tosin on vielä reilusti aikaa, joten kaikenlaista voi sattua ja tapahtua.
Mikä lehdistö tunnustaa siis väriä? Iltalehti? Kauppalehti? Minkä puolueen kannattajaksi Iltalehti tai Kauppalehti on tunnustautunut? Tämä on mennyt itseltäni täysin ohi.
Mika Aaltola on veistoksellisen komea ja edustava, suoraryhtinen mies joka tietää valtavasti ulkopolitiikasta ja osaa puhua tunteisiin vetoavalla retoriikalla. Suomen politiikka on ajautunut jo yli vuosikymmenen ajan repivämpään suuntaan, mikä voi kyllästyttää ja edesauttaa ulkopuolista ehdokasta. Aaltola on pärjännyt hyvin gallupeissa. Paperilla hän näyttää potentiaaliselta mustalta hevoselta. En silti oikein jaksa uskoa että hän taistelisi toisen kierroksen paikasta. Kolme pointtia:
1. Puoluekoneiston puute. Aaltola lähtee karulta takamatkalta eduskuntapuolueiden ehdokkaisiin nähden. Presidentinvaalikampanja vaatii paljon rahaa ja väkeä; syntyykö Aaltolan ympärille riittävän intohimoinen kansanliike tekemään kovaa ruohonjuurityötä kaduilla ja somessa ja lahjoittamaan rahaa? Vaaleja ei ratkaista pelkästään televisiossa.
2. Poliittisen kokemuksen puute. kun Aaltola on asiantuntijana televisiossa, toimittaja on hänen kaverinsa, joka haluaa saada Aaltolan loistamaan ja välittämään osaamistaan katsojille. Nyt kun hän on presidenttiehdokas, toimittajat ovat koiria jotka näykkivät sieltä täältä, ja jos tuntevat pehmeän kohdan, alkavat purra minkä ehtivät. Kilpailijoiden tiimit hyökkäilevät, henkilöhistoria revitään auki, paine on kova. Miten hyvin Aaltola on tällaiseen valmistautunut? Tuleeko noviisilta virheitä painekattilassa?
3. Dramaattiset ajat, varovaiset äänestäjät? kun Ahtisaari oli ehdolla -93, Neuvostoliitto oli vastikään hajonnut uskomattoman rauhanomaisesti. Venäjä oli hiljalleen demokratisoituva kumppani, enemmän mahdollisuus kuin uhka. Jeltsin repeili Clintonin kanssa tiedotustilaisuuksissa. Oli turvallista kokeilla jotain uutta. Samankaltainen ilmiö oli Britanniassa heti toisen maailmansodan jälkeen, kun Churchill hävisi vaalit työväenpuolueelle.
Seuraava presidentti valitaan arvaamattomaan tilanteeseen, joka saattaa edesauttaa mahdollisimman kokeneita, varmoja ja tylsiä poliitikkoja. Ukrainan sota nosti Aaltolan gallupeihin ja ehdolle, mutta samalla se voi tehdä hänestä hieman liian rohkean valinnan monille.
Toisaalta näitä vaaleja on pirullisen hankala arvioida, pakka on niin levällään. Yllättäviä käänteitä lienee edessä viimeisiin päiviin asti. En minä mahdottomana pidä etteikö Aaltolasta voisi tulla ilmiö.
“Jollet ole puolellamme, olet meitä vastaan.” Ainakin eräs Juurikin tuntema perussuomalainen näyttää aina vaalien alla olevan tätä mieltä. Se on mustavalkoinen näkemys, jossa oma porukka on oikeassa ja kaikki muut väärässä. Ehkä päättely menee siten, että kun lehdistö ei kannata meidän arvoja, on kyse väärää väriä tunnustavasta lehdistöstä?
Yllä oleva sanonta tulee 1960-luvun kommunisteilta, mutta eikös sovi hyvin perussuomalaisille? Halla-aho edustaa tavan suomalaisille ihan liian radikaalia maailmankatsomusta. Ei jatkoon tässä kisassa.
Tässä tarkoitin kyllä ihan vain lehdistöä (tai oikeammin toimittajia) jotka tunnustavat jotain väriä ja näin ollen iskevät heti kiinni kun “heidän tontille” tulee ehdokas ulkopuolelta.
En tiedä mistä keksit Perussuomalaiset ja Halla-ahon tähän. Puhe oli Aaltolasta.
Amerikkafanina on kuitenkin super-inspiroivaa, että keskustelujen katalyyttina on mukana henkilö, jolla on kokemusta niin opiskelusta, työnteosta kuin poliittisesta vapaaehtoistyöstäkin Yhdysvalloissa .
Toivon mukaan Aaltola tuo keskusteluihin virkistävän tuulahduksen innostavia ajatuksia, teemoja ja näkökulmia, joissa on inspiraatiota ja vaikutteita yhdysvaltalaisesta kulttuurista.
Ukrainassa valittiin hankalassa tilanteessa näyttelijä presidentiksi. Zelenskyi on suoriutunut tehtävässään mallikkaasti. Suomen presidenttinä toimiminen on huomattavasti helpompaa kuin isompien valtaoikeuksien Ukrainassa. Oletan, että suurin osa Aaltolan potentiaalisista äänestäjistä luottaa Aaltolan suorituskykyyn Suomen presidentin viran hoitamisessa.
Tiedät siis noiden 3 artikkelin toimittajien puoluekannat? Epäilen vahvasti. Ja IL on poliittisesti sitoutumaton lehti. Kuten IS ja HS ja KL. Joten eivät tunnusta väriä. Kritiikkiä saavat jokainen puolue. Ja kritiikkiä tulee saamaan jokainen suosituimmista presidenttiehdokkaista mediassa.
”Vailla taustapuolueen tukea oleva kansalaisliikkeen ehdokas tuskin pääsee presidentinvaalin toiselle kierrokselle. Hän saattaa kuitenkin saada siinä määrin kannatusta jonkin puolueen vakiintuneilta kannattajilta, että tuon puolueen oma ehdokaskaan ei pääse vaalin toiselle kierrokselle. Näin kävi keskustalle vuoden 2018 presidentinvaalissa. Sama riski on kokoomuksella Aaltolan ehdokkuuden takia ja Olli Rehnillä Väyrysen ehdokkuuden takia ensi vuoden presidentinvaalissa”, hän kirjoittaa Facebookissa julkaisemassaan kommentissa.
Naurahdus
Tuskin Olli Rehnin kakkoskierros Väyryseen kaatuu, jos jotain mahdollisuuksia ylipäätänsä on.
Tuntuu hieman siltä, että Haaviston laajennetuissa taustajoukoissa (vihr+SDP+vas) on yhtäkkiä herätty siihen pelkoon, että Haaviston valinta ei olekaan läpihuutojuttu toisella kierroksella.
Heidän unelmaehdokas Haavistoa vastaan on Halla-aho.
Mika Aaltola - mikäli yllättäen pääsisi toiselle - olisi vahvoin haastaja Haavistolle.
Nyt tarvitaan toimittajia, tutkijoita ja asiantuntijoita torppaamaan Aaltolan mahdollisuudet - tämä voi kääntyä toistepäin. Etenkin Persut ovat anti-Haavistolaisia. Ensimmäinen kierros voi mennä puhtaaksi taktikoinniksi.
Edellisen hallituksen pohja pl.keskusta ja osittain RKP keskittää ääniä Haavistolle ja toisella puolella keskitetään hänelle, jolla on parhaat mahdollisuudet haastaa Haavisto. Se saattaa hyvin olla Aaltola, joka kerää vähiten antipantiaa.
1994 porvariäänet keskitettiin Rehnille, jotta Väyrynen putosi.
Halosella oli mahdollisuus päästä valituksi ekalla 2006. Sitten demarit keksi idean, että “Halonen voittaa kumminkin, joten äänestäkäå häntä ekalla ja säästytään turhalta kakkoskierroksella”.Tämä sai aikaan vastareaktio ja olikin siinä ja siinä ettei Niinistö tullut valituksi jo silloin.