En kyllä millään jaksa uskoa jos hyökkäys rajoittuu Suomeen…
Vasemmiston ideologiaan taitaa myös kuulua alkuperäisestä työväenliikkeestä tuttu “kansojen välinen solidaarisuus”, joten yleensä vasemmalla puolella salia ei olla turvallisuuspolitiikan “haukkoja”. Ei todellakaan jodu sympatiasta dikatuureja kohtaan, vaan nimenomaan tietynlaisesta ulko- ja turvallisuuspoliittisesta doktriinista. Täytyy muistaa, että vasemmisto euroopassa aikoinaan nousi valtaan tai ainakin sai huomattavasti vaikutusvaltaa juuri ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jossa kokemus monesti oli että sota ajaa “imperialistien” ja kapitalistien etuja, huonolla johtamisella höystettynä. Antipatia USA:ta kohtaan on relevantti huomio, ottaen huomioon USA:n ulkopoliittisen käyttäytymisen 2 maailmansodan jälkeen.
Eli näen vassareissa tietynlaista johdonmukaisuutta siinä, että eivät kannata Nato-jäsenyyttä. Tämä ei tarkoita, että olisivat historian oikealla puolella.
Toimittajien vasemmistosiipi käy viimeiseen Naton vastaiseen taistoon. Illan uutinen, oli että ikävästi keskustelu on kääntynyt yksipuolisesti ja Natoa vastustavia dissataan. Tämän jälkeen näkökulmia kerättiin Saramolta ja Vanhaselta. Tuomioja oli varattu uutisten jälkeiseen A-studioon.
Tänään aamulla HS otsikoi peräti kolme Nato-kriittistä juttua kärkipaikalle:
- Suomi valmistautuu historialliseen päätökseen: Mitä riskejä Nato-jäsenyyteen voisi liittyä?
- Suomen jäsenyys voisi laajentaa Naton ja Venäjän välistä konfliktia
- Moni suomalainen pohtii vielä Nato-kantaansa: ”Jos muu ei auta”, sanoo yksi, ”pärjäämme Venäjälle”, arvioi toinen
Tältä se hybridivaikuttaminen näyttää.
Käsittääkseni Helsingin Sanomilla on kuitenkin ollut pitkään varsin myönteinen näkemys Natoon, vaikka en säännöllisesti Hesaria luekkaan.
"Vastaava päätoimittaja Kaius Niemi sanoo, että Helsingin Sanomien pääkirjoituslinja on ollut vuosikymmeniä Nato-myönteinen. "
Mielestäni on juuri Suomen vahvuus, että nämäkin näkökulmat tuodaan esille, kuten demokratiaan ja sananvapauteen kuuluu. Ennen kuin joku syyttää suomettumisesta, niin totean, että kannatan Natoon hakemista.
Itseä häiritsi erityisesti eilisessä a-studiossa se, että keskustelu pyörii pääosin riskien manailemisessa ja siinä, että voi voi kun pitää sitten suomalaisia mahdollisesti lähettää taistelemaan Naton operaatioihin. Luulen, että suomessakin sen verran ammattisotilaita, että noihin operaatioihin on enemmän haluvia kuin paikkoja auki.
Itseä häiritsi erityisesti eilisessä a-studiossa se, että keskustelu pyörii pääosin riskien manailemisessa
Puhtaasti hyvä asia että puhutaan. Tällaisessa päätöksessä kannattaa just niistä riskeistä keskustella avoimesti. Se vasta paha on jos riskejä vaietaan ja Woke tyyliin hiljennetään ja mustamaalataan skeptikot.
Samaa mieltä, että asiasta pitää puhua, mutta välillä kuulostaa enemmän pelottelulta kuin realismilta.
Toinen vaihtoehto on kutsua sitä keskusteluksi.
Ensiksi todettakoon, että Nato näyttää juuri nyt järkevimmältä tavalta toimia ja toivon, että Suomi sen jäsenyyttä hakee.
Kuitenkin toivoisin analyyttisempaa keskustelua erilaisista vaihtoehdoista. Esimerkiksi se skenaario, että Venäjä ei hyökkäisikään Suomeen, vaikka Nero jäsenyyttä ei haettaisikaan, vaan aiempi taloudellinen yhteistyö jatkuisi kuten ennenkin. Tämä on toki yltiöoptimistinen ja moraalisesti arveluttava tulevaisuuden kuva, mutta varmastikin kansantalouden kannalta paras. Se on kestänyt 80 vuotta kovaa testiä ja osoittautunut toimivaksi. Natoon liittyminen aliarvostaa Suomen brändin Venäjän ja Euroopan välisenä siltana. Suomen kokemus niin poliittisena sovittelijana kuin kauppakumppanina Venäjän suuntaan on rahan arvoista aineetonta omaisuutta.
NATO jäsenyys myös polkee alleen pasifismin. Mielestäni paras mahdollinen skenaario tästä tilanteesta selviämisessä olisi sellainen, ettei yksikään Suomalainen kuole sodissa seuraavaan 100 vuoteen. Naton jäsenyys tuskin johtaisi tällaiseen skenaarioon. (Tokikaan mikään muukaan toimintatapa ei tällaista lopputulosta takaa)
Vasemmiston idealogia on perinteisesti perustunut köyhien ja heikkojen asioiden ajamiseen. Pasifismin ja tuo kansainvälinen solidaarisuus perustuu utopistiselle ajatukselle siitä, että sodat ja vastakkainasettelu loppuu, jos työväenluokka kieltäytyy osallistumasta niihin. “Rikkaat sodat aloittaa, mutta köyhät niissä kaatuu” on hyvinkin yleinen ajatusmalli vasemmistopiireissä. Se myös näyttää osoittautuvat todellisuudeksi niin Venäjän kuin USA:n armeijoissa. Vasemmistolla on siis hyvin vahva ideologinen perusta vastustaa kaikkea sotimista.
Näinhän se on, mutta Venäjä murskasi tämän “ideologian” aloittamalla hyökkäyssodan ja etnisen puhdistuksen naapurissaan. Senhän takia kaikki muuttui silmänräpäyksessä. Riski on liian suuri kantaa yksin.
Kun toimintaympäristö muuttuu, niin linjaa pitää tarkastaa.
Huumormiehiä. Eiköhän pelasteta ensin tätä “aineetonta omaisuutta” soveltaneet Fortum ja Nokian Renkaat (lukuisten muiden lisäksi). Saattaa mennä pari vuosikymmentä, että kukaan lähtee uudestaan kokeilemaan onneaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä ja historiankin valossa on helppo arvioida, että Nato on tämän skenaarion kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto. Ukrainassakin se ymmärrettiin. Kukaan ei ole hyökännyt Nato-maiden maaperälle Euroopassa koko puolustusliiton historian aikana. Tuskin edes harkinnut. Naton sotilaallinen voima on pysäyttävä ja moninkertainen Venäjään verrattuna jopa ilman USA:n merkittävää panosta.
Nato-keskustelu kokonaisuudessaan vaikuttaa kieltämättä yksipuoliselta, mutta toisaalta uusimman mielipidetiedustelun mukaan Natoa vastustaa vain 12% kansalaisista. Jos valtiojohto päätyisi tukemaan Natoon liittymistä kannattaisi Natoa hulppeat 77% suomalaisista.
On omituista puhua tässä vaiheessa vaihtoehdoista. Suomella on virallisen kannan mukaan ollut kaksi turvallisuuspoliittista vaihtoehtoa, joista toinen oli ahkeraan poliittisen johdon puheissa esiintynyt Nato-optio, joka perustui sille, että ongelmat Venäjän kanssa pystytään sopimaan diplomaattisin keinoin. Kaikki voivat nähdä nyt lopputuloksen. Diplomatia vaihtui sotaan Euroopassa ponnisteluista huolimatta.
Se toinen vaihtoehto turvallisuuspolitiikan peruskiveksi on luonnollisesti Nato (ilman optio-sanaa). Ei koskaan enää yksin.
Keskustelu on tässä tapauksessa ohjattu kuitenkin riskeihin ja kriittisten näkemysten esiintuominen ylipainotuksella. Lisäksi mielipidekirjoituksessa “Suomen jäsenyys voisi laajentaa Naton ja Venäjän välistä konfliktia” jätetään mainitsematta, että sen kirjoittanut professori on vasemmistoliiton jäsen ja aktiivipoliitikko.
Yksi asia, jota NATOn kohdalla ei ole mielestäni nostettu tarpeeksi esiin on sen kokonaisvaltainen vakauttava vaikutus Euroopassa. NATOon kuuluvat maat tekevät jatkuvaa sotilaallista yhteistyötä ja jakavat mm. sotilaallisen tiedustelutiedon.
Yksi erinomainen esimerkki tästä on Kreikan ja Turkin väliset erimielisyydet. Väitän, että ne olisivat eskaloituneet jo kauan aikaa sitten ilman NATOa. Erimielisyyksiä on näiden maiden välillä edelleen, mutta NATO-jäsenyys on molempia maita yhteensitova näkymätön voima, joka estää laajemman sotilaallisen konfliktin syntymisen.
Molemmat maat ovat erimielisyyksistään huolimatta sitoutuneet toistensa puolustamiseen ulkopuoliselta hyökkäykseltä. Tätä ei ole missään vaiheessa kyseenalaistettu.
Mikään ei ole täydellistä eikä pysyvää. Ei edes NATO. Se on kuitenkin heittämällä paras ratkaisu tähän hetkeen ja lähi/keskipitkän ajan ratkaisuksi. Emme tiedä kolmenkymmenen vuoden päästä ketä NATO:n kuuluu, onko artikla 5 testattu, miten se toimi jne.
Suomen on kuitenkin muututtava maailman mukana, ja vaikka etenkin tänään lehtien otsikot ovat huutaneet NATO:n heikkouksista ja riskeistä, ei sille realistista toista vaihtoehtoa ole. Sen tietävät kaikki, jopa tuomioja ja patomäet sisimmässään. Se on kuitenkin osalle henkilöistä mahdottoman vaikeaa päästää menneestä irti, mikä on nyt korona-aikana tullut selvästi huomattua.
Lapsemme tai lastenlapsemme voivat tosiaan painia ihan erilaisten ongelmien kanssa. Voimme kuitenkin jättää perinnöksi maamme koskemattomuuden, jonka NATO turvaa.
Lastemme turvallisuuteen liittyvät ongelmat liittynevät ilmastoon. Toivottavasti tämä valtava haaste koko ihmiskunnalle yhdistää sotaisatkin kulttuurit yhteiseen taisteluun maapallon tulevaisuudesta.
Naton 5. artikla on ainoa syy, miksi NATO on olemassa. Ei voida oikeastaan puhua 5. artiklan testaamisesta, sillä ilman tätä artiklaa NATOa ei ole.
Ihmiskunnan sotaisan historian perusteella on naivia toivoa, että ihminen muuttuu. Toivon kuitenkin sinisilmäisesti, että joskus tulevaisuudessa NATO voidaan kuopata turhana. Tänä vuonna sen toiveen toteutumisesta otettiin valtava loikka huonompaan suuntaan.
NATO on ainoa oikea vaihtoehto, jos naapurina on barbaarinen iso maa, jota johtaa käytännössä mafia eli rosvojoukko ja jonka sotimisen perusdoktriiniin kuuluvat totaalinen tuhoaminen ja totaalinen sota, liikkuvat krematoriot kansojen tuhoamiseksi, kansanmurhat, siviilien kidutukset ja teurastamiset, väestön pakkosiirrot, lasten pakkoadoptiot ja kemialliset aseet. Tämän barbaarisen maan tarkoituksena on mongoliperinteistä johtuen käydä jatkuvasti sotia, sekä tappaa ja alistaa kaikki muut kansat. Tällaisen kanssa ei neuvotella tai olla hyvissä väleissä diplomattisesti. Näihin tehoaa vain teräksen diplomatia, jota NATO voi antaa.
Asiaa kirjoitat. Itse olen pro-NATO, mutta etenkin tämänpäiväisen kriittisen lehtien lähestymisen takia yritän hahmottaa syitä ja ajatuksia, miksi NATOa joku tässä tilanteessa vastustaa. No, ne yleisimmät argumentit on kumottavissa sillä, että NATO:sta voi aina erota milloin haluaa, kuten Ranska aikanaan teki.
Tuomiojan esittämässä Suomen ja Ruotsin puolustusliiton toiminnassa on yksi suuri ongelma. Sillä ei ole ydinaseita. Venäjä hyökkää Suomeen ja uhkaa Ruotsia ydinaseiskulla, jos ruotsalaiset sekaantuvat avustamaan suomalaisia hyökkäyksen torjunnassa, niin ruotsalaisten mielipiteet muuttuvat välittömästi. USAkaan ei puutu asiaan, kun kyseessä ei ole NATO-maahan kohdistunut hyökkäys. Sama on tilanne nyt Ukrainan “raskaammassa” auttamisessa.
Tuomioja kehui eilen A-studiossa Suomen hoitaneen puolustuslaitoksensa ylläpidon ja valmiuden esimerkillisesti. Ei kertonut, että oli polttanut sotilaspassinsa julkisesti. Hänen puolustukseksi voi laskea, että hänellä oli sotilaspassi.
Miksi Jurpo2 kommentti “Vasemmiston ideologia tosiaan perustuu …” on liputettu. Toivottavasti ei sen vuoksi, että se osuu Suomen vasemmistolaisuuden ytimeen ainakin viime vuosisadan osalta.
Aiemmissa kommenteissa ihmetellään, että keskustelu NATOon liittymisestä painottuu riskeihin. Sehän on koko tämän foorumin eli Osakesijoittamisen idea. Keskustellaan osakkeeseen liittyvistä riskeistä ja jos arvioidaan ne tarpeeksi vähäisiksi, niin ostetaan osaketta.
Suomen liittoutumattomuutta on perusteltu sillä, että Suomen puolustus on niin vahva, ettei kenenkään kannata tänne hyökätä. Hyökkääjän tappiot ovat suuremmat kuin saatu hyöty. Tämä perusteen mursi Venäjän osoittamalla, että se tuhoaa Ukrainaa ja sen asukkaita välittämättä omista (miehistö)tappioista, yleisesti hyväksytyistä sodankäynnin säännöistä tai maailman mielipiteistä.