Alan olla pikkuhiljaa sitä mieltä, että tätä ratifiontia tai ratifiomattomuutta ei tule nyt liikaa tuijottaa. Jokaisesta risauksesta ei myöskään kannata sen kummemmin juosta kellariin kuin Mantan patsaalle juhlimaankaan.
Suomella on nyt kahdenvälisiä puolustussopimuksia ja lupauksia avusta monen tärkeimmän puolustuskumppanimme kanssa. Myös NATO on sanonut ettemme hyökkäyksen hetkellä jäisi prospecteinakaan yksin. Olemme siis jo saaneet lisää turvaa ja oikeastaan de facto jo osa NATOa ja sen puolustusrakenteita, vaikkemme ihan vielä ole saaneet kaikkia ratifiointeja.
NATO kyllä laittaa vikuroivat jäsenmaansa järjestykseen tavalla tai toisella, oli keino sitten mikä vain. Me voimme keskittyä edistämään kaikkia niitä yksityiskohtia joita jäsenyys meiltä vaatii, kuten varaamaan henkilöstöä NATOn eri toimielimiin sekä (arvaus) teknisten yhteensopivuusasioiden ratkaisemiseen.
Mihinkään diktaattorien miellyttämistalkoisiin me emme saa, emmekä oikeusvaltiona ja EU:n sopimuksia noudattavana valtiona edes voi ryhtyä.
Tämä Lavrovin ja Erdoganin lausuntojen ylitulkitseminen somessa ei vaikuta kuin yksilöitä hermostuttavasti, mikä lienee niiden tarkoituskin. Ei sorruta moiseen vaan pidetään katse pallossa.
Olen jonkun verran keskustellut asiasta turkkilaisten kanssa. Heidän mielestään kaikki mitä E sanoo, on vain vaalikampanjaa ja tarkoitettu omalle kansalle. He näkevät asian niin, että Suomen ratifiointi tulee vasta Turkin vaalien jälkeen, oli vallassa kuka tahansa.
Hyvin kirjoitettu. Mielestäni Suomen tehtävä on tässä kohtaa osoittaa vahva kiinnostus Natoon liittymiseen, kuten olemme Ruotsin kanssa tehneetkin. Näihin Turkin vaatimuksiin ja kaupankäyntiin ei liiaksi kannata lähteä. Ne ovat muuttuneet niin paljon, että taustalla ovat muut syyt.
Mikäli Venäjä hyökkäisi tai vastaavaa niin saisimme varmaan samanlailla tukea kuin Ukraina. Siihen yhdistettynä Suomen nykyinen puolustustaso olisi varsin vahva hyökkääjää vastaan. Sitten jos isompi sota alkaa niin olisi hyvä olla siellä Natossa tai ainakin vahvasti siihen ryhmään liittoutuneena.
Erdogan haluaa aikaistaa vaaleja kuukaudella. Taitaa Turkin aivan omissa sfääreissään liitelevä inflaatio ja muiden Nato jäsenien luoma paine Suomen ja Ruotsin jäsenyyden vahvistamiseen aiheuttaa kiirehtimistä.
Lisäksi, Yhdysvaltojen paras vipu on pidättäytyä F-16 hävittäjien kauppaamisesta niin kauan kunnes ratifioinnit on suoritettu. F-16 hävittäjien saaminen on entistä tärkeämpää sisäpoliittisesti, kun USA myy F-35 hävittäjiä Kreikkaan. Aika sulava liike Bideniltä, täytyy myöntää. Tosin, Yhdysvaltojen kongressissa on paljon soraääniä F-16 kauppaa vastustamaan, joten sekään ei ole Bidenille läpihuutojuttu. Erityisesti, kun Republikaanit ovat edustajainhuoneessa vallan kahvassa kiinni. Useille Republikaaneille kaikki on alisteista sille, että Biden ei saa yhtään sulkaa hattuunsa enää.
Tässä jutussa on asiantuntijoiden ajatuksia mm. siitä, että saako F16-kauppa Turkkiin tarpeeksi tukea USA:n kongressissa ja sitä, että tuskin Turkki saa hävittäjiä, jos ratifiointi-viivytys ei lopu. Ei maksumuuria.
Tuossa tapaamista edeltävässä julkisessa puheenvuorossa Turkin edustaja nosti F-16 pyynnön odotetusti esille ja kertoi odottavansa myönteistä päätöstä.
Mielenkiintoisia aikoja. Media yritti kysyä kauppojen hyväksynnästä heti joltain senaattorilta mutta kysymyksiä ei otettu nyt vastaan
Turkin ulkoministeri Mevlüt Çavuşoğlu ei saanut ilmeisesti edistettyä hävittäjäkauppoja. Tässä alla olevassa Hesarin jutussa ei ole maksumuuria ja sen lukee parissa minuutissa.
Tapaamisen jäljiltä ei tuoreeltaan nähty merkkejä edistyksestä. Yhdysvalloissa päättäjien on arveltu haluavan käyttää hävittäjäkauppoja vipuvartena, jolla Turkki saataisiin hyväksymään Suomi ja Ruotsi Naton uusiksi jäsenmaiksi.
Hyvä, että tässä ei anneta kaikkia kortteja Turkille vaan odotetaan konkreettisia toimia ensin heiltä. Näin tämä pitääkin hoitaa, koska jos asiat menisivät liian helposti Turkin näkökulmasta niin he tuskin jättäisivät tilaisuutta käyttämättä lisäkiristyksille.
Reutersin uutisen mukaan Turkin ulkoministeri Mevlut Cavusoglu kertoi toimittajille Washingtonissa sanoneensa Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinkenille, että Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyyksien ratifiointi Turkissa ei saa olla F-16-kaupan ehto.
Ei tietenkään saisi heidän mielestänsä olla. Ruotsissa ollaan varmaan samalla tavalla yhtä mieltä siitä, että Turkin vaatimukset Ruotsin lainsäädännön muovaamiselle ei saa olla NATO-jäsenyyden ehto. Kun ehtoja aletaan laittamaan pöydälle niin taitaa olla luonnollista, että myös “vastapelurit” alkavat ehtoja laittamaan - ja hyvä niin.
Ei kyllä mene meikäläisen jakeluun miksi ihmeessä meidän pitää nyt tehdä näitä pilakuvia ja muita teatteriesityksiä Erdogania pilkataksemme. Tällä on meille ihan oikeasti haittaa.
On sananvapaus ja se on todella tärkeä osa yhteiskuntamme peruspilareita, mutta tarkoittaakohan se nyt ihan oikeasti tätä että voidaan tällaisessa tilanteessa pilkata juuri turkin johtajaa, joka saattaa jäädyttää meidän hakemuksemme ties vaikka viideksi vuodeksi jos henkilökohtaisesti meille fin swe suuttuu.
Puolustaako sananvapaus meitä sitten 2027, kun olemme edelleen naton ulkopuolella ja putinin panssarivaunut jyräävät nuijamaalta rajan yli?
Joskus olisi kyllä hyvä osata pitää tur*** kiinni, oli sananvapaus tai ei.
Kieltämättä vähän outoa. Sananvapaus on hieno ja tärkeä asia, mutta niin on myös pelisilmä ja maalaisjärki. On asioita, jotka ovat ihan laillisia tehdä, mutta silti ihan helvetin typeriä. Vaikea keksiä, mitä hyvää tuollaisella vittuilulla voi tällä hetkellä saavuttaa. Mutta kukin tavallaan.
Eiköhän tuo herkkänahkaisen Erdoganin provosointi ole keltaisella lehdistölle sen verran hyvää bisnestä ettei se ole loppumassa. Ei ainakaan ennen kuin Erdogan ja kumppanit kasvattavat sen verran paksun nahan, ettei yksittäisen roskajulkaisun pilapiirros enään aiheuta nikotteluita.
Suomi toimittaa Ukrainalle erittäin suuren 400 miljoonan paketin. Taustalla on myös Ruotsin apu tarvittaessa Suomelle, jotta näin suuri paketti on saatu irti. Tämä korostaa entisestään yhteistä NATO tietä. Erdoganin peleistä saatika sarjakuvista en huolestuisi.
” Parts of the current Finnish defence materiel package to Ukraine is possible thanks to closer bilateral cooperation between Finland and Sweden; according to the SoI, Finland supplies defence materiel to Ukraine, and Sweden expresses its readiness to support Finland as necessary. The defence forces of Finland and Sweden will review and, if necessary, update their operational plans. ”.
” Their defence administrations have examined the support to Ukraine with necessary defence materiel to make sure that this would not endanger the national defence of the two countries. The joint support to Ukraine is a sign of deep mutual trust and increasingly close defence cooperation between Finland and Sweden.”
”Osa nyt Ukrainaan lähetettävästä Suomen antamasta puolustustarvikeavusta on mahdollista tiivistyvän kahdenvälisen Suomi-Ruotsi yhteistyön ansiosta: Tänään allekirjoitettavan aiejulistuksen mukaan Suomi luovuttaa Ukrainalle materiaalia, ja Ruotsi ilmaisee valmiutensa tukea Suomea tarpeen mukaan. Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat tarkastelevat ja tarvittaessa päivittävät tältä osin operatiivisia suunnitelmiaan.
Puolustushallinnot ovat selvittäneet Ukrainan tukemista sen tarvitsemalla puolustusmateriaalilla siten, ettei materiaalituki vaarantaisi Suomen tai Ruotsin kansallisen puolustuksen toteutusta. Yhteinen tuki Ukrainalle on osoitus Suomen ja Ruotsin syvästä keskinäisestä luottamuksesta ja jatkuvasti tiivistyvästä puolustusyhteistyöstä.
Aiejulistus ei ole oikeudellisesti sitova asiakirja.”
Suomi ja Ruotsi näyttää näillä massiivisilla avunannoilla viestiä Natolle (eikä vähiten edelleen liian aralle Keski-Euroopalle), että ei olla tulossa Natoon tilkkeentäytteeksi vaan suunnannäyttäjiksi. Ohessa Venäjälle viestiä että uhittelemisella ei meikäläisiin vaikuteta enää. Suomettumisen 1945-2022 aikakausi on nyt taaksejäänyttä elämää.
Samaan aikaan (vaikka ei mainittu), niin kyllä tuo 400:n miljoonan asepaketti myös kertoo että Naton apuun luotetaan kulissien takana jo. Ehkä otetaan samalla harkittu riski, ettei Suomeen pahimmassakaan skenaariossa muutamaan vuoteen massiivisella armeijalla Venäjä voi hyökätä.
Kaiken kaikkiaan tuntuu aivan loistavalta peliliikkeeltä ja harkitulta riskiltä juuri tähän maailmantilanteeseen. Suomea sekä Ruotsia maailmankartalle ja Ukrainalle tukea, mikä toki on se tärkein kuitenkin. Perhanasti propseja jokaiselle viralliselle taholle joka on ollut tämän takana.
Tavallaan riski, tavallaan tällä nimenomaan varmistetaan ettei Venäjä hyökkää. Niin kamalalta kuin se tuntuu aina sanoa ääneen, mutta ukrainalaiset uhraavat henkensä jotta meidän turvallisuutemma paranee kun Venäjän armeijaa tuhoutuu jatkuvasti ilman suomalaisia uhreja ja Venäjän kyky jatkaa sotimista heikentyy. Money well spent.
Kyllä ukrainalaisetkin tuolla urheudellaan toivottavasti saavat itsenäisyyden. Jos sota loppuu, siltä on vaikea evätä NATO jäsenyyttä. Sitä myötä Turkin strateginen merkitys vähenee, kun Ukraina on merkittävä sotilasmahti (edellyttäen voitettua sotaa).
en huolestuisi.