Jos Suomi hyväksytään Naton jäseneksi ennen Ruotsia, tuleeko eduskunnan erikseen ratifioida Ruotsin jäsenyys?
– Ei tarvitse, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Henri Vanhanen.
– Kun eduskunta hyväksyi hiljattain Suomen Nato-jäsenyyden ja sitä koskevan ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, näihin ikään kuin sisältyi etupainotteisesti mahdollisuus Ruotsin ratifiointiin ilman erillisiä toimenpiteitä, Vanhanen jatkaa.
Tuon perusteella eduskunnan ei tarvitse ratifioida, mutta Suomen pitänee kuitenkin toimittaa Washingtoniin ratifiointikirje.
Tietysti kauhallisella suolaa
E:
Iltalehdellä vähän keulii mopo, ei ole Turkki luvannut vielä mitään
100%:n kytkös oli niin kauan olemassa ja voimassa kunnes se katkaistiin, Saulin USA reissulla. Ja heti kun tuo kytkös katkaisiin meni muutama tunti niin Turkki hyväksyi Suomen jäsenyyden. Eli kytkös oli täydellinen ja esti täysin Suomen jäsenyyden niin kauan kuin se oli voimassa.
Onneksi järki vihdoin voitti. Toivottavasti vielä joskus kuullaan syy tuohon kytkökseen johon ei ollut mitään tunnettua perustetta olemassa.
EU-jäsenyydessä Ruotsi laittoi hakemuksen liikkeelle kertomatta Suomelle ja molemmat liittyivät samanaikaisesti. Natojäsenyydessä Suomi patisti Ruotsia ja jättivät hakemuksen samaan aikaan. Suomi taitaa liittyä aiemmin.
…mielikuvitustasi. Suomen eduskunta ei mitään kytköstä ole koskaan hyväksynyt tai myöskään perunut. Nato ei sellaista tunne eikä Natoon voi hakea yhdessä. Hakemuksessa ei mitään kytköstä ole mainittu eikä sellaista näin tarvitse perua. Turkki on koska tahansa saanut ja voinut hyväksyä maat yhdessä tai erikseen. Toive oli liittyä yhdessä, ei kuitenkaan mitään muodollista pakkoa.
Bazaarissa ilo ylimmillään 
Siellä juodaan Jubileum-yrttiteetä juhlan kunniaksi varmasti loppuvuosi. Turkki teki prosessin aikana itsestään tärkeän ja vei NATOa ja sen suurimpia jäsenmaita kuin pässiä narussa. Unkari oli ja on saman näytelmän sivuosassa. Kaikesta päätellen näillä mailla oli myös keskenään vahva kytkös, mistä todisteena vaikkapa se, että Orban on parhaillaan Turkissa Erdoganin ja Niinistön kanssa.
Ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin välillä oli täydellinen kytkös. Maat haluttiin NATO:oon yhdessä, eikä pelkästään haluttu, vaan NATO:n pääsihteeri sanoi vielä viime vuoden lokakuussa, että NATO ei tulisi hyväksymään sitä, että hakemukset lähtevät eri teille. Voiko sitä selvemmin sanoa?
Yhteistä hakemusten jättämistä, käsittelyä ja hyväksymistä korostettiin hakemusten jättämisestä lähtien Suomen johdon, Ruotsin johdon, merkittävien NATO-maiden johdon ja NATO:n johdon toimesta. Tässä vain muutama otsikko sadoista.
Vielä lokakuussa 2022 NATO antoi tällaisia lausuntoja:
Ylen Nato-erikoistoimittaja Mika Hentunen avasi haastattelun antia vielä torstaina illalla Ylen tv-uutisissa Hentusen mukaan Stoltenberg oli tässä ”hyvin tiukka” ja antoi ymmärtää, ettei Nato tulisi hyväksymään sitä, että Suomi ja Ruotsi lähtisivät eri teille tai että Unkari ja Turkki ratifioisivat vain Suomen, mutta eivät Ruotsia.
Osapuolten (Suomi, Ruotsi, USA, Turkki ja etenkin NATO) kelkka kääntyi hieman yli kuukausi sitten. Helmikuun puolivälissä alkoi ilmestyä lausuntoja mahdollisuudesta, että Ruotsin ja Suomen hakemukset hyväksytään eriaikaisesti. Turkki sai tahtonsa läpi ja muut osapuolet muuttivat kantaansa pakotettuina. Toinen vaihtoehto olisi ollut, että viivytys jatkuu. Ilmeisesti hakemusten hyväksyminen, vaikka sitten erikseen, nähtiin tärkeämpänä kuin se, miltä tämä ulospäin näyttää. Ja hyvä niin. Sen ansiosta olemme pikapikaa NATO:ssa.
Suomen kannalta Ruotsin tuleva jäsenyys on silti erittäin tärkeä – poliittisesti ja sotilaallisesti. Ruotsi tulee näyttelemään merkittävää osaa NATO:n pohjoisessa puolustuksessa ja se tietenkin tarkoittaa NATO:n pitkän pohjoisen itärajan, eli Suomen, puolustusta yhdessä muiden pohjoisten jäsenmaiden kanssa.
Pari juttua mietittäväksi…
Naiivi ei tietenkään pidä olla, mutta ajatus siitä, että NATO ja sen suurin sotilasmahti USA ei puolustaisi Suomea Venäjän hyökkäyksen edessä on hyvin omituinen. Ainakin Baltian maissa USA:n apuun luotetaan sataprosenttisesti – ja jatkossa myös Suomen apuun.
Martti Koskenniemen kommentit ovat ilmeisesti tarkoituksella hieman provosoivia. Mitä merkitystä olisi puolustusliitolla, joka ei olisikaan hyökkäyksen edessä valmis puolustamaan liittoumaansa? Toki paljon perustuu pelotteeseen, jota Ukrainan sodankin yhteydessä on väläytelty. Koskenniemen kommenttia länsimaisista arvoista en ymmärrä lainkaan.
”Nato edustaa kylmiä sotilaallisia arvoja. Meillä ajatellaan, että Nato käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja, mukaan lukien sotilaalliset, jäsenmaiden auttamiseksi, mutta näin ei kuitenkaan sanota sopimuksen viidennessä artiklassa. Keinot valitaan tilanteen mukaan.”
Hänen mielestään Natoon liittyminen on ensisijaisesti pelote eikä suinkaan viimeinen naula Suomen tiellä kohti ”länsimaisia arvoja”. Suomen ei myöskään kannattaisi laskea kovin paljon Naton turvallisuustakeiden varaan.
”Jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, en usko, että Yhdysvallat tulisi tänne meidän rinnalle sotimaan ja samalla asettaisi itsensä ydiniskun vaaraan. On tavattoman haitallista, jos poliitikot tuudittautuvat tämän varaan.”
NATO-jäsenyys on kuitenkin otettu maassamme jo varmana. Siitä käy parhaana todisteena suomettujien johtotähden, Erkki Tuomiojan, eilinen ulostulo. Tuomioja ja Cronberg vasemmistokavereineen ovat “rauhan asialla” ja yrittävät estää NATO-tukikohtien ja ydinaseiden ilmestymistä maamme tueksi.
Jos molemmat jakamani artikkelit yhdistää → NATO:n jäsenenä Suomen pitäisi ehdottomasti kiirehtiä sekä suurten NATO-tukikohtien että ydinaseiden tuomista maaperällemme. Sillä tavalla Suomea suojeleva NATO-pelote olisi kutakuinkin täydellinen ja rauha taattu.
Edit.
Otetaanpa pika-gallup.
Sitä olen aina ihmetellyt, miksi nuo vuosikymmenien ajan Venäjää niin suuresti ihailleet eivät muuta sinne. Ei tarvitsisi taistella tuulimyllyjä vastaan ja yrittää kääntää länsimaata venäjänuskoon 
Tuossa on muuten yksi ihan tekninen käytännön syy miksi Suomeen tuskin tulee NATO:n ydinaseita - Suomi on niin lähellä Venäjää, että ydinohjuksien minimietäisyys (1000 km (SRBM) ja 5500 km (ICBM)! Koska ovat ballistisia ohjuksia) tekee niistä aika käyttökelvottomia, jos ei nyt Kiinaa varten. SRBM nyt ehkä vielä menisi, mutta niissä taitaa olla enemmän taktiset kärjet ts. pieniä kohteita vastaan.
Nordean osalta Ruotsi on jo antanut vähän ennakkoa:
https://www.nordea.com/fi/media/2018-10-01/nordean-kotipaikka-on-siirtynyt
Tähän ei ole mitään lisättävää ja juuri näin kytkös on ollut viime päiviin nähden täydellinen.
Huvikseni katsoin vielä, mitä eduskunnassa todettiin, kun päätös käynnistää prosessi tehtiin.
Kun eduskunta teki päätöksen NATO prosessin käynnistämisestä se samalla käsitteli Valtioneuvoston selonteon, jossa todetaan:
”Venäjä on ilmaissut julkisesti suhtautuvansa kielteisesti Naton laajentumiseen. Venäjä on yhtäältä todennut, että päätös Natoon liittymisestä kuuluu Suomelle ja Ruotsille sekä toi- saalta, että Suomen ja Ruotsin liittyminen Natoon aiheuttaisi sotilaallis-poliittisia seurauksia, mikä vaatisi Venäjältä tasapainottavia toimia. Mikäli Suomi hakisi Naton jäsenyyttä, tulisi varautua laaja-alaiseen ja vaikeasti ennakoitavaan vaikuttamiseen ja riskeihin, kuten esimerkiksi jännitteiden kasvuun Suomen ja Venäjän välisellä rajalla. Suomi vahvistaa varautumistaan laaja-alaisten hybridivaikuttamisen keinojen kohteeksi joutumiseen sekä vaikuttamisen estämiseen ja siihen vastaamiseen.
Suomen ja Ruotsin tiivis yhteistyö mahdollisten liittymisprosessien aikana olisi tärkeää. Samanaikaiset liittymisprosessit voisivat myös helpottaa varautumista ja vastaamista Venäjän mahdolliseen reaktioon.
Mikäli Suomi ja Ruotsi molemmat liittyisivät Natoon, Pohjois-Euroopan puolustuk-
sen järjestelyjä voitaisiin tarkastella kokonaisuutena osana Naton yhteistä puolustusta. Vastaavasti jos vain toinen maista liittyisi Natoon, heijastuisi se mahdollisesti maiden kahdenväliseen puolustusyhteistyöhön ja myös maiden ulko- ja turvallisuuspoliittiseen yhteistyöhön.”
Siis jo eduskuntakäsittelystä ilmenee, että liittymisprosessit ovat yhtä aikaiset. Tuo Valtioneuvoston selonteko on osa eduskunnan päätöstä.
Vasta aivan viime aikoina on tapahtunut eriyttäminen ja se pohjautuu sellaisiin aineistoihin ja keskusteluihin, jotka eivät ole kaikki julkisia.
Ehkä tässä sitten eri kirjoittajat tarkoittavat täysin eri asioita sillä, mitä tuollainen “kytkös” tarkoittaa. Suomi on kuitenkin hakenut nattoon ihan omalla hakemuksella, eikä Nato edes tunne yhteishaun käsitettä. Eli jos tuollainen kytkös on olemassa, niin se on ollut ennen kaikkea halu liittyä yhdessä. Mutta se ei ole ollut juridinen edellytys yhdessä liittymiselle. Eikä mikään maa ole voinut juridisesti estää Turkkia hyväksymättä maita erikseen. Eli siinä mielessä mitään kytköstä ei ole ollut, joka pitäisi purkaa.
Tässä yksi lukemattomista uutisista, joissa todetaan täysin yksikäsitteisesti, että mitään yhteishakua ei ole. Vastaajana ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikkö. Eli yhteishaku on ollut vain tahtotila, ei mikään edellytys joka vaatii mitään poliittisia päätöksiä. Ja MOT, jos Turkki Suomen nyt hyväksyy ilman Ruotsia.
Ulkoministeriön poliittisen osaston osastopäällikkö Piritta Asunmaa kommentoi Çavuşoğlun näkemystä siitä, että Suomi ja Ruotsi olisivat hakeneet jäsenyyttä samalla asiakirjalla kiistämällä, että olisi olemassa yhteinen hakemus.
”Jokainen maa hakee jäsenyyttä yksin”, Asunmaa sanoi HS:lle
”Suomi jätti oman hakemuksensa ja Ruotsi omansa. Ei ole olemassa sellaista asiaa kuin yhteisjäsenyys.”
Ydinaseita ei toimiteta vastaanottajalle pelkillä ohjuksilla. Euroopassa niiden postiljooneina on tulevaisuudessa myös mm. F-35 -hävittäjät.
Kysymys on monella tapaa teoreettinen, kuten ydinaseiden käyttökin. Venäjällä on ydinaseita aivan rajamme tuntumassa sekä strategisten pommittajien repertuaarissa että risteilyohjusten kyydissä.
Tietysti tämä puhtaasti juridisesti on näin, mutta de facto ja NATO - poliittisesti (puolustukselliset kysymykset, Venäjän uhka) hakemukset ovat edenneet kytkeytyneinä aina viime päiviin saakka. Turkki ei viestittänyt kummankaan maan osalta ongelmista kuin vasta sen jälkeen kun sekä Suomi ja Ruotsi olivat jättäneet hakemuksensa yhtä aikaa ja kytkettyinä de facto.
En oikein ymmärrä keskustelua. Tottakai joka maalla on oma jäsenyyshakemuksensa, joka hyväksytään erikseen maiden omissa parlamenteissa. NATO:n, USA:n, Ruotsin ja Suomen puolelta vain hakemusten käsittely liitettiin yhteen alusta saakka. Ne myös hyväksyttiin yhdessä 28/30 NATO:n jäsenmaassa.
Yhtäaikainen liittyminen oli NATO:lle, valtaosalle sen jäsenmaista ja myös uusille hakijamaille tärkeää eikä siitä luovuttu helpolla. Turkki voitti tämän kädenväännön.
Ok, käsittääkseni ne on hyväksytty erikseen 28 maassa. Ehkä samana päivänä, samassa käsittelyssä, mutta kahtena eri hakemuksena. Ainakin parin maan osalta muistan, että kyse oli nimenomaan kahdesta eri äänestyksestä. Tuokin on jokaisen maan oma asia, miten hakemukset käsitellään.
Mä vain olen eri mieltä siitä, etteikö Turkki halutessaan olisi voinut koska tahansa hyväksyä maat erikseen jos niin olisi päättänyt tehdä. Muilla mailla ei ole mitään sananvaltaa siitä, miten Turkki hakemukset käsittelee. Oli siis Turkin oma päätös odottaa jotain vihreää valoa. Muut maat eivät voi esittää tällaista vaatimusta Turkille. Vain toiveen. Siksi tuo ei omasta mielestäni ole mikään kytkös. Vaan toive yhteisestä hyväksynnästä.
Joka tapauksessa, tänään pitäisi Erdoganin laittaa “nimi paperiin” (vaatii toki parlamentin käsittelyn vielä). 10.30 alkaa virallinen osuus ja täällä IS:n live-seuranta. Tapaamisten jälkeen yhteinen lehdistötilaisuus ja Niinistön oma lehdistötilaisuus lopuksi. Tulee varmaan muitakin live-seurantoja, sen verran odotettu hetki on käsillä. Toivottavasti.
Kun tästä nyt keskustellaan, niin tuli vielä mieleen, että voiko olla enää yhteen kytketympiä hakemuksia niin pitkälle kuin se nyt voidaan viedä kuin Suomen ja Ruotsin. Perustuen siihen, että juuri Halla-ahokin vahvisti (YLEn haastattelu juuri menossa)että Suomi ei enää erikseen ratifioi Ruotsia, koska tämän ratifioinnin katsotaan ilmenevän jo tähän astisesta hakuprosessista.
