Sitten tähän iänikuiseen keskusteluun tapahtuuko nyt yritysjärjestely Taalerin ja yhtiön X välillä
Näitä potentiaalisia yrityskauppoja analysoidessa on tärkeä muistaa, että ne ovat tosi monimutkaisia prosesseja ja toteutuakseen vaativat että hurjan moni asia menee lankulle. Lähestytään asiaa ylätasolta, ostajan näkökulmasta. Btw, tätä samaa kehystä voi soveltaa myös toiseen suuntaan (ostokohteen näkökulmasta). Sulkeissa oleva numero on oma arvio luottamustasostani tämän kohdan analysointiin yleisellä tasolla finanssisektorilla. Sovellan seuraavassa viestissä tätä kehystä sitten tuohon kysymääsi CapManiin sekä Taalerin järjestelyyn.
Haluaako yhtiö X tehdä yritysostoja? (+90%)
Tästä on aika vahva käsitys, koska tunnen toimijat ja he puhuvat tästä avoimesti (M&A on osana strategiaa etc.).
Onko arvioimamme kohde kiinnostava ostokohde yhtiölle X? (+80%)
Tässä kohdassa olen hyvin luottavainen, että oma arvioni on suhteellisen oikea. Koska tunnen sektorin hyvin, niin on suhteellisen helppo nähdä ketkä sopivat paperilla yhteen ja minkälaisia synergioita löytyy etc.
Onko yhtiö paras ostokohde tarjolla olevista vaihtoehdoista Yhtiölle X? (50%)
Tämä onkin sitten hankalampi rasti jo. Finanssisektorilla Suomen markkina on aika pieni ja tunnen toimijat varsin hyvin, joten osaan kyllä Suomesta suurimman osan toimijoista laittaa jonkinlaiseen jonoon. Kuitenkin, kun rullaatte tämän listan läpi, niin huomaatte että joku muu kohde voi lopulta olla parempi mitä itse olen ajatellut. Härmän ulkopuolelta tunnen kohteet sitten huomattavasti huonommin ja on iso riski, että parempi kohde löytyy myös ulkomailta.
Onko Yhtiöllä X tarvittavat resurssit/halu käyttää näitä? (+60%)
Paperilla resurssit on toki helppo hahmottaa, koska kassan ja velkakapasiteetin lisäksi omia osakkeita voidaan käyttää surutta. Kuitenkin tosi elämässä tilanne voi olla hyvin toinen. Onko yhtiö X todella valmis käyttämään omaa osakettaan isosti järjestelyissä? Ollaanko valmis ottamaan paljon velkaa? Ollaanko valmiit tekemään anti? Nämä ovat hallituksen ja omistajien asioita ja näihin asioihin ei ole täyttä näkyvyyttä.
Onko vastapuoli oikeasti myynnissä? (< 50%)
Tämän arviointi on yleensä hyvin hankalaa. Välillä tulee toki tilanteita, missä firma liputtaa avoimesti olevansa myynnissä (esim. EAB), mutta yleensä näistä ei puhuta juuri ollenkaan. Toki lähes kaikki kohteet ovat oikeaa rahasummaa vastaan, mutta jos vastapuolella ei ole halua myyntiin, laskee se järjestelyn todennäköisyyttä erittäin paljon.
Näkemykset valuaatiosta? (< 50%)
Valuaatio on asia mihin yllättävän moni järjestely on maailman historiassa karahtanut. Kun ostaja sekä myyjä haluaa tehdä hyvän diilin, niin kyllähän se yleensä johtaa erimielisyyksiin valuaatiossa. Toki isot synergiat ja fuusio helpottavat tätä kohtaa, mutta jos tehdään puhdasta yritysostoa, niin valuaatiossa tulee yleensä paljonkin kitkaa.
Maksaako joku muu enemmän? (<30%)
Yrityskauppaprosessissa ostokohteen hallituksen tehtävä olisi myös tutkia muita vaihtoehtoja ja varmistaa, ettei ole saatavissa parempaa diiliä. Ulkopuolisena on ihan älyttömän vaikea arvioida kuka muu firmasta voi olla kiinnostunut ja mitä he ovat valmiit maksamaan.
Muut tekijät (kulttuuri etc.)? (< 50%)
Tämä on tosi vaikeasti arvioitava ulkopuolelta. Sopivatko oikeasti yhteen? Jos kyseessä fuusio, niin kenestä tulee tj, kenestä hpj, montako hallituspaikkaa kumpikin osapuoli saa yms. Osa näistä tekijöistä (kulttuuri etc.) ovat erittäin kriittisiä transaktion logiikan kannalta, vastaavasti taas osa (tuolileikki, kuka tulee juttuun kenen kanssa etc.) eivät ole järjestelyn kannalta merkittäviä, mutta voivat hyvin johtaa hankkeen kariutumiseen. Pitää muistaa, että nämä ovat lopulta omistajien asioita ja jos yhtiöllä on pääomistajina yksityishenkilöitä, niin tämä menee myös ihmisten väliseksi peliksi.
Kun tämä koko ketju juostaan läpi, niin huomaatte että onnistunut M&A vaatii lopulta aika monen kohdan loksahtamista paikalleen