Osakesijoittaminen

Taloustieteen perusteita

En löytänyt haulla aikaisempaa ketjua, joka olisi keskittynyt sijoittamisten kannalta olennaisten taloustieteen tietotaitojen käsittelemiseen. Esim. rahoitus on taloustieteen alana sellainen, jonka perusteiden ymmärtäminen on nähdäkseni hyvinkin relevanttia tietoa yhtiövalintoja tehdessä.

Tässä ketjussa voidaan siis käydä läpi taloustieteen eli alojen oppeja sijoittajan näkökulmasta katsoen. Yllä mainitussa rahoituksessa on paljon mielenkiintoisia aiheita:

  • Yrityksen rahoituksen lähteet, vieras pääoma vs. oma pääoma?
  • Rahoitusmarkkinoiden erilaiset instrumentit
  • Joukkovelkakirjojen hinnoittelun periaatteet
  • Osakkeiden teoreettisen “oikean hinnan” muodostuminen. DCF-malli, tuottovaatimus/pääoman kustannus käsitteenä, Capital Asset Pricing -malli tuottovaatimuksen pohjana
  • Riskin (huom! volatiliteetin) määrittäminen, yhtiöriski vs. markkinariski. Onko rahoituksessa käsitelty “riski” oikeasti sanana mielekäs, sillä itse en koe systemaatttisen sijoittajan kohdalla volatiliteettia hyvänä riskin mittarina.
  • Investointilaskelmat: nettonykyarvo, sisäinen korkokanta, takaisinmaksuaika vai pääoman tuottoaste? Miten riskin huomioiminen vaikuttaa investointilaskelmiin (herkkyysanalyysi, todennäköisyysmenetelmä)
  • Markkinoiden tehokkuus?
  • Tilinpäätösanalyysi. Miten tilinpäätöksiä luetaan?

Myös makrotaloustieteessä tai kansantaloustieteessäkin on allekirjoittanutta kiinnostavia kohtia, mitä täällä varmasti ajan myötä käydään läpi.

Allekirjoittanut ajatteli ottaa säännöllisen epäsäännöllisesti (kun on ylimääräistä aikaa) pohdinnan/käsittelyn kohteeksi esimerkiksi yllä mainittuja kohteita. Jos ei saada keskustelua, saadaan ainakin monologi oman oppimisen tueksi :slight_smile:

112 tykkäystä

Mitataanko riskiä vai mitataanko riskin mittaamista, siitä on kysymys.

Toivotaan alan konkareilta opastusta ja valistusta meille, jotka vasta opettelemme paremmin näitä asioita :slight_smile:

Mitä on riski?

Sijoituskohteen kokonaisriski = systemaattinen riski + epäsystemaattinen riski

Epäsystemaattinen riski käsittää kaikki yrityskohtaiset tekijät: CEO vaihtuminen, teknologian muuttuminen, pääoman tuhoutuminen tulipalossa jne… Systemaattinen riski liittyy koko markkinoihin ja siltä ei voi välttyä osakemarkkinoilta.

Portfolioteorian mukaisesti salkun volatiliteettia (jonkinlainen todennäköisyysjakauma eri tuotto-odotuksista) voidaan vähentää tiettyyn pisteeseen ilman, että tuotto-odotus kärsii. Tätä hajauttamisen ilosanomaa kutsutaankin monissa piireissä “ilmaiseksi lounaaksi”. Tulos on matemaattisesti johdettu ja todistettu. Epäsystemaattisen “riskin” (lue: volatiliteetin) voi siis halutessaan eliminoida pois sijoittamalla useampaan yhtiöön. Absoluuttisen tarkkaa määrää ei ole, mutta mielekkäällä tavalla tuo hajautushyöty saadaan noin 7-15 yhtiön hajautuksella.

Systemaattinen “riski” on kuitenkin sellainen, jota ei voi hajauttaa pois. Kuitenkin erilaiset makrotalouden muutokset (esim. inflaatio) vaikuttavat eri tavalla eri yrityksiin. Tähän on haluttu luoda matemaattinen mittari, jota kuvataan beetalla. Beta-kerroin mittaa osakkeen arvonvaihtelun (tuoton) herkkyyttä suhteessa “indeksiin”. Jos beta > 1, niin osakkeen arvonvaihtelu on voimakkaampaa kuin indeksillä. Vastaavasti kun beta < 1, niin yhtiön arvo heiluu vähemmän kuin indeksi.

Mittaustapa on mielestäni hyvin ongelmallinen. Esimerkiksi inflaation muuttuminen on osa systemaattista riskiä, mutta se vaikuttaa hyvin eri tavalla eri yhtiöihin. Tämähän pitäisi olla sisällytettynä beta-arvoihin.

Esimerkikinä. Qt:n beta on 1,35 ja TietoEvrytn 1,28 (lähde: Investing). Kuitenkin inflaation mahdollisesti kiihtyessä sen vaikutus näiden kahden yhtiön arvoon olisi hyvin erilainen ja noin vähäinen beta-ero ei mitenkään kuvaa matemaattisesti sitä hyvin. Mieltääkö oikeasti joku Qt:n ja TietoEvryn markkinariskin (esim. inflaatio, korot) samalle tasolle?


Minä itse miellän riskiksi sen, että en saa sijoittamilleni varoilleni tuottoa, vaan pikemminkin menetän rahaa. Mittaako volatiliteetti tätä käsitystä hyvin? No ei alkuunkaan. Akateemisissa tutkimuksissa on osoitettu, että pitkällä aikavälillä (joka kait oikeasti on lähes meidän kaikkien aikajänne nuorena 15-40 vuotiaana) osakemarkkinat tuottavat selkeästi paremmin kuin muut omaisuusluokat. Lisäksi jos omistaa vielä hajautetun porfolion erilaisia osakkeita (portfolioteoria, kts. yllä), niin riski pääoman menettämiseen on käytännössä olematon. Syy on siinä, että sijoittaminen talouskasvun puolesta (= osakemarkkinoille) on pitkässä juoksussa plussummapeliä.

Eli vaikka tämän portfolion volatiliteetti on suurempaa kuin muiden omaisuusluokkien, niin se tuottaa selkeästi paremmin ja on oikeasti hyvin turvallinen eli vähäriskinen sijoitus. Vastaavasti sijoittamalla nyt esim. “vähäriskisiin” EU-maiden bondeihin, menetän takuuvarmasti rahaa/en saa tuottoa yhtään.

27 tykkäystä

Miten yhtiön oikeaa arvoa voidaan arvioida?

DCF-malli
Matemaattisesti yhtiön oikea arvo on sen kaikkien tulevien (vapaiden) kassavirtojen summa nykyarvoksi muutettuna.

Matemaattisesti tärkeitä parametreja tämän arvon määrittämiseen ovat: jokaisen vuoden kassavirran arvioiminen (kasvu%?) sekä sijoittajien tuottovaatimus. On helppo ymmärtää, että tulevaisuuden hahmottaminen edes 2v päähän on hämmästyttävän vaikeaa, saatika +5v päähän ja kauemmas. Kassavirtojen arvioimisessa on ihan hirveä epävarmuus. Mitä ylipäätään ovat vapaat kassavirrat? Vapaat kassavirrat = operatiiviset kassavirrat (liikevoitto-verot+poistot) - nettoinvestoinnit - käyttöpääoman muutos. Vapaat kassavirrat ovat siis niitä kassavirtoja, jotka yritys voisi halutessaan maksaa ulos sijoittajille osinkoina.

Noh, jos edellinen parametri on äärimmäisen herkkä niin on kyllä tämä toinenkin. Sijoittajien tuottovaatimus määrittää millä diskonttikorolla tulevat kassavirrat arvostetaan. Laskukaavassa on yleensä WACC (pääoman (oma+vieras) keskimääräinen kustannus), joka määräytyy sijottajien tuottovaatimuksen mukaan. Sijoittajien tuottovaatimus voidaan määrittää CAP-mallin (Capital Asset Pricing) avulla:

Sijoituskohteen tuotto-odotus = riskitön tuotto + beta x (indeksin tuotto-odotus - riskitön tuotto)
ja yksinkertaistettuna:
Sijoituskohteen tuotto-odotus = riskitön tuotto + riskipreemio.

Nopeasti näkee, että myös toisen parametrin äärimmäisen pienet muutokset heiluttavat arvoa hyvin herkästi.


Kerroinmenetelmät

Joka paikassa vilisee luvut P/E, EV/EBIT/, P/S, P/B jne… Ne eivät kuitenkaan kerro sinällään mitään yhtiön oikeasta arvosta, vaan ne ovat vaan tapoja vertailla yhtiöitä keskenään. Ne antavat siis vain arviota yhtiön hinnasta vertaamalla jotain lukua (esim. liiketulosta, liikevaihtoa, pääomaan tuottoa) toisten yhtiöiden vastaaviin lukuihin. Valitettavan paljon näkee sijoitusaiheisia keskusteluja (tai esim. Kauppalehden uutisia), missä läjä täysin erilaisia osakkeita (esim. Nordea, Qt, Vincit) on lyöty kaikki samaan läjään ja niitä vertaillaan sitten P/B ja P/E -luvuilla tehden yhteenvetoja mikä yhtiö on kallis ja mikä on halpa.

Kerroinmääritys on mielekästä tekemällä vertailu samankaltaiseen yhtiöön. Mitä enemmän yhtiöt ovat samankaltaisia liiketoimintamalliltaan, strategialtaan ja muilta ominaisuuksiltaan, niin sitä informatiivisempia kerroinvertailut ovat. Jos kunnollista verrokkia ei ole, niin kerroinvertailu on äärimmäisen vaikeaa. Tällainen esimerkki on mielestäni esim. Harvia, jolla ei löydy kunnollista verrokkia koko maailmasta. Ei ole listautunutta verrokkia samalta alalta, tuoteportfolioltaan, kasvuvaiheeltaan jne. Vastaavasti hyvä esimerkki hyvästä verrokkiryhmästä on mielestäni Suomen IT-palvelusektori tai pankkiala.

Kerroinvertailulla pystyy parhaimmassa tapauksessa hyvän verrokkiryhmän avulla hahmottamaan hyvää käypää hintaa yllättävänkin hyvin. Jos kunnollista verrokkiryhmää ei ole, niin kertoimilla pystyy hahmottamaan vain molempia ääripäitä (“järkyttävän halpa / kuplahinta”) ja tässäkin raja on hyvin häilyvä.


Koska tulevaisuuden ennustaminen on täysin mahdotonta, niin onhan myös täysin mahdotonta, että taloustieteessä olisi joku mystinen keino, jolla pystyttäisiin edes kohtalaisen luotettavasti määrittämään yhtiön oikea arvo ajanhetkellä t.

Sen takia sijoittamisessa korostuu laadullinen analyysi, ei absoluuttisten numeroiden pyörittäminen. Tämä on allekirjoittaneen mielestä se pihvi, mikä erottaa hyvän sijoittajan keskivertosijoittajasta. Ja siitä suurkiitos Inderesin väelle, joka tuo tätä tietoa yhtiöistä helpommin ymmärrettävään muotoon. Tämä on myös syy, miksi tavoitehintojen ja suositusten tuijottaminen on täysin toissijaista, vaan se “pihvi” on siellä tekstissä.

37 tykkäystä

Tiedon lisääminen on minusta kannatettava asia, mutta mietin että onko foorumiviestit siihen paras keino. Tarkoitan tällä sitä, että oikeiden vastausten antaminen kysymyksiin edellyttää selittäjältä aihealueen koulutusta eikä lukija voi olla ollenkaan varma minkälainen koulutus väitteiden esittäjällä on. Jokaisella on mielipide taloudesta ja rahasta koska olemme kaikki aiheen parissa päivittäin. Myös esimerkiksi ravinnosta, liikunnasta ja ihmissuhteista kirjoitetaan paljon asioita, jotka ovat sellaista “bro-science” kamaa. Syö kollageenia niin iho tulee kimmoisaksi? Paskan marjat. Väärässä lihaskuntoliikkeessä harjoitusvastuksen sijasta kasvaa vain loukkaantumisriski, eikä harjoitus kohdistu välttämättä oikeaan lihakseen riippuen asennostasi.

Valuaatio on sinänsä melko yksinkertaista, mutta kaavojen laskut sisältävät paljon oletuksia ja oikaisuja, jotka vaikuttavat tuloksiin. Rahoituksen professori Aswath Damodaran on järjestänyt Youtubessa aloittelijoillekin helposti lähestyttävän kurssin jota suosittelen ketjun lukijoille.

Tärkeää on esittää paljon tiukkoja täsmäkysymyksiä.

  • Miksi riskittömän tuoton pitäisi vaikuttaa sijoituskohteen tuotto-odotukseen?
  • Mitä tuotto-odotus edes tarkoittaa? Myykö Sanoma enemmän digilehtiä jos pankkitililtä saa korkoa?
  • Miksi minun pitäisi välittää kurssiheilunnasta riskimittarina, kun pidän osaketta salkussa 10 vuotta?
  • Jos yritys tuottaa odotettua paremmin niin miksi tätä pidetään riskinä ja siitä annetaan “tulosvaroitus”?
  • Miksi minun pitäisi arvottaa sellutehdas P/B:n mukaan ja heittää tunnusluku mäkeen kun puhutaan konsulttifirmasta?
  • Katoaako osakkeiden latentit riskit kun taloudella menee hyvin?
  • Miksi viimeaikaista tuloskehitystä extrapoloidaan tulevaisuuteen?

Ei kai näihin asioihin ole mitään oikeita vastauksia, kun taloustiede ei ole luonnontiede emmekä voi tehdä koeasetelmia jossa todellisuus paljastuisi. On silti kiinnostavaa kuunnella ihmisten perusteluita näkemyksilleen. Hyvin perusteltu on uskottava. Vaikka kaavasta saadaan vastaus monen desimaalin tarkkuudella, pätee periaate “garbage in - garbage out”.

Tosi hyvä ketjun aloitus.

13 tykkäystä

Lainasin pienen pätkän. Samaa mieltä, taloustiede on tieteenalana hyvin erilainen mihin itse luonnontieteitä lukeneena olen tottunut. Kukaan ei tiedä oikesti mitä kannattaisi tehdä (hieman kärjistäen), on vain erilaisia veikkauksia. Talouden ilmiöt ovat niin kompleksisia, että sitä on vaikeaa edes käsittää.

Noista kysymyksistäsi olen pohtinut paljon juurikin tuota: “Miksi minun pitäisi välittää kurssiheilunnasta riskimittarina, kun pidän osaketta salkussa 10 vuotta?”

Eikö volatiliteetti ole riskiä vain, jos ei
a) tiedä mihin on sijoittanut
b) höntyilee psykologisten heikkouksien vuoksi myymällä kun vola heilauttaa markkina-arvon alakanttiin
c) sijoitushorisontti on lyhyt / joudut pakkolikvidoimaan osakkeita lyhyen ajan päästä

Kaikki nuo kohdat on nuoren ihmisen suhteellisen helppo eliminoida. Ikä tietysti lyhentää sijoitushorisonttia ja kasvattaa volan tuomaa riskiä.

Mitä vaikkapa @Verneri_Pulkkinen ajattelee volatiliteetista riskin mittarina?

4 tykkäystä

Hyvä ketjun aloitus! Pari huomiota volatiliteettiin riskin mittarina. Nettosäästävälle ja ilman vipua sijoittavalle yksityishenkilölle volatiliteetti harvemmin soveltuu riskin mittariksi varsinkaan pitkällä aikavälillä.

Jos taas sukelletaan portfolioteorian maailmaan ja pyritään maksimoimaan tuotto-odotusta suhteessa odotettuun tulevaisuuden tuottojen hajontaan, niin tilanne muuttuu (huom.ennustettavuuden merkitys instikoille ym.). Esimerkiksi runsaasti vivutettu lähtökohtaisesti matalan tuotto-odotuksen boomer-salkku voi olla riski-tuottosuhteeltaan parempi kuin velaton kasvuyhtiösalkku. Kun vivuttaminen astuu peliin, volatiliteetti muuttuu myös entistä vahvemmin todelliseksi riskiksi, jota tulee hallita.

Toisaalta kotitaloudellekin sijoitukset voivat olla osaltaan puskuri makrotalouden alamäkien varalle etenkin Suomesta ja muista Pohjoismaista poikkeavissa yhteiskunnissa. Tällöin on merkitystä sillä, onko työttömyyden iskiessä salkku juuri kuihtunut 50% vai ei, kun sosiaaliturva ei esim. ole meidän omaa vastaava.

6 tykkäystä

Jos on mahdollista, että sijoitus muuttuu arvottomaksi yhtiöstä johtumattomista syistä niin eikö tätä pitäisi myös pitää riskinä?

Ehkä tuo ^ tiivistää asian paremmin kuin minä. Volatiliteetti kuvaa kokonaisriskiä, joka ilmenee kurssiheiluntana. :brain:

Eri asia sitten mihin sijoituspäätös pitäisi perustua.

Nimenomaan tulkitsen riskiksi sen, että sijoitus muuttuu arvottomaksi (eli painuu nollaan). Mutta eihän volatiliteetti tuota ennakoi millään tavalla? Jos yhtiön liiketoiminta jauhaa positiivista kassavirtaa, niin ei se volatiliteetti paina yhtiön arvoa nollaan vaikka mikä kriisi olisi.

Minun mielestä sijoituskohteen oikeaa riskiä ei voi mitata, mutta tietysti nykyään ihmiset haluavat matemaattisesti mallintaa mahdollisimman paljon joten volatiliteetti on sitten valikoitunut tuohon mittariksi.

EDIT: Toki on myös iso mahdollisuus, että minä en vain (vielä) ymmärrä näitä asioita riittävän hyvin.

3 tykkäystä

Volatiliteetti taitaa kuvata sitä, miten paljon arvo muuttuu, jos muuttuu, syystä riippumatta. Tällöin imo kuvaa hyvin kokonaisriskiä. Jos on olemassa jokin erittäin suuri yhtiöstä riippumaton riski esim. sota tai vastaava tilanne, jossa omistusoikeudet muuttuvat käytännössä merkityksettömiksi, niin silloinhan periaatteessa sijoitus voi olla arvoton vaikka itse yritys olisi kannattava.

Ja jos volatiliteetti on matala niin silloin on mahdollista, että sijoitus menettää esim. 5% arvostaan, mikä on tietyllä tavalla myös riski.

3 tykkäystä

No nyt kun kysyt… :smiley: Pitkälti samoja ajatuksia, kuin yllä olevissa vastauksissa on. Huom. koska minulta puuttuu rahoitusalan koulutus, ja Inderes on fundatalo eikä täälläkään oikein volaa katsota (paitsi DCF-malleissa mitä waccin laskemiseen tulee) niin en itsekään näiden asioiden parissa kauheasti ole pyörinyt.

Ymmärrän, miksi akateemikot käyttävät sitä riskin mittana: sitä voi mitata helposti. Voihan ns. tehokkailla markkinoilla olettaa, että riskisemmät kohteet heiluvat enemmän. Siksi se toimii helppona ratkaisuna.

Fundasijoittajan vinkkelistä koen mittarin suht yhdentekevänä. En ole katsonut yhdenkään omistamani yhtiön “betaa” ja jättänyt sen takia sijoittamatta. Toki huomioin sen, että kurssi voi heilua epälikvideissä lapuissa enemmän. Se ei haittaa, jos tiedän suunnilleen mitä omistan.

En mieti, että “voi ei osakkeen beta on reilusti yli yhden (eli heiluu markkinaa enemmän) en voi omistaa sitä” vaan keskityn yhtiökohtaisiin riskeihin (ja mahdollisuuksiin!) ensisijaisesti.

Hyvä ketju! :slight_smile: Tervetullut avaus.

16 tykkäystä

Volatiliteetti ei tietenkään ole yhtä kuin todennäköisyys menettää pääomaa varsinkaan yhtiötasolla. Kuitenkin se näyttää olevan tai on näyttänyt historiassa olleen yhteydessä heikompaan tuottoon markkinatasolla, kun matala volatiliteetti on saatu eristettyä systemaattiseksi markkinatuoton ylittäväksi tuottofaktoriksi. Tämä ei tokikaan tarkoita, että ilmiö “johtuu” volatiliteetista vaan vain että on ollut yhteydessä siihen.

Käsittääkseni se on vielä näitä OG-faktoreita pienen koon ja matalan arvostuksen lisäksi. En epäile, etteikö sillä olisi portfolioteoriassa paikkansa.

Tällä lienee väliä sellaiselle, joka sijoittaa faktori-ETF:iin jollain perusteella. Sellaista keskustelua täällä foorumilla ei ole oikeastaan yhtään muutenkaan.

6 tykkäystä

Taloustieteestä kiinnostuneille suosittelen linkittämääni ilmaista kurssia. Kurssi on Hankenin organisoima laadukas taloustieteen perusteiden verkkokurssi, joka koostuu artikkeleista ja videoista. Videoilla puhuu pääsääntöisesti Björn ”Nalle” Wahlroos. Aihealueet ovat, kuten sanottu, vasta taloustiedettä aloitteleville, mutta toimivat hyvin kertauksena konkareille, joiden opintojen jälkeen hiekkaa on valunut jo kohtuullisesti tiimalasin pohjalle.

Konkareille suosittelen ainakin Nalle-osuuksien kuuntelua. Nallehan on siinä mielessä erikoinen tapaus, että hänen taustansa ennen yritysmaailmaan siirtymistä oli vahvasti akateemisessa maailmassa, johon hän on edelleeen taajasti yhteydessä. Koska hän omaa laajaa kokemusta pedagokiikasta, pystyy hän loistavasti yksinkertaistamaan ja selkokielistämään taloustieteen toisinaan abstrakteja käsitteitä.

Aihepiirit:

The course covers the following subjects:

*** Asset Classes**
*** Time Value of Money**
*** Market Efficiency**
*** Risk and Return**
*** Diversification**
*** Portfolio Theory**
*** Market Crashes**
*** Negative Interest Rates**
*** The Wealth Management Process**

19 tykkäystä

Ymmärtääkseen taloutta ja taloustiedettä on hyvä tuntea myös rahan historia aina hyödykkeiden vaihtotaloudesta alkaen. Monille tietysti itsestäänselvyys mutta joskus on hyvä miettiä mitä tapahtuu, jos rahalla ei olekkaan mitään arvoa luottamuksen kadottua. Ainakin seteleitä voi polttaa takassa pysyäkseen lämpimänä ja kolikoita voi sulattaa käytettäväksi muihin tarkoituksiin.

Muistan @JNivala :n ketjun avauksen ja toivoin sen saavan tuulta alle, kun aloitin taloustieteiden opiskelun avoimessa yliopistossa syksyllä. Alla oleva viesti tulee siis suodattaa tekstinä, joka voi sisältää asiavirheitä sekä väärin muistettuja tai ymmärrettyjä asioita :smiley: Ketjun otsikkoon liittyen, koitin boldata jotain keskeisiä käsitteitä.

Sen verran taustaksi, että olin hyvin skeptinen yliopisto-opintoihini, koska en ole lukijatyyppiä. Toisaalta taas kokonaisuuksien hahmottaminen on yksi vahvuuksiani ja boomeriudesta on myös ollut selvästi hyötyä. Yllätyin, miten paljon työ- ja elämänkokemuksesta on ollut apua, kun yleisesti taloudesta ja yhteiskunnasta havaitsemiaan asioita on voinut liittää opittuun teoriaan. Pari kurssia on nyt takana ja on ollut kyllä todella mielenkiintoista.

Julkistalouden luennoilla on käsitelty mm. syitä markkinoiden epäonnistumisiin (eli mikä on estänyt first best-teorian mukaiset optimiolosuhteet) ja niiden vaikutusta siihen, mitä palveluita julkinen sektori yleensä tuottaa. Kursseilla käsiteltiin esimerkiksi vakuutussektoriin liittyviä haasteita ja ajatusta siitä, voisiko työttömyysturva (eräänlainen vakuutus työttömyyttä vastaan) olla yksityisen sektorin harteilla.

Yhtenä esimerkkinä käytettiin sairasvakuutuksia. Koska käytettävissä ei ole täydellistä informaatiota yksilön riskeistä, joudutaan käyttämään arvioita suuremman ryhmän riskialttiudesta sairastumiseen. Mikäli riskin ja hinnoittelun pohjana käytettäisiin keskiarvoa, voisi tapahtua adverse selection eli epäedullinen valinta. Henkilöt, jotka sairastelevat vähemmän, tai pitävät sairastumisen riskiä pienempänä, eivät välttämättä koe vakuutusta tarpeelliseksi, joten vakuutuksen hankkivat todennäköisesti enemmän sairastelleet tai sairastumisen riskin suurempana kokevat henkilöt. Tämä kasvattaisi sairastumisen todennäköisyyttä, ja vakuutustoiminta ei olisi yhtiölle kannattavaa. Jos taas hinnoittelu muutetaan yhtiölle kannattavaksi, sen hinta voi nousta niin korkeaksi, ettei sairastumiselle alttiilla ihmisillä olisi siihen varaa. Tätä ajatusmallia soveltaen, työttömyysturvan tuottamisessa markkinavetoisesti saattaisi olla haasteita.

Puhuttiin myös moral hazardista, eli tilanteesta, mikä voi ohjata henkilön käyttäytymistä epäedulliseen suuntaan esimerkiksi vakuutusyhtiön kannalta. Mikäli autossa on erittäin kattava vakuutusturva, voiko se vähentää kuljettajan varovaisuutta tai ennakointia? Tai käsitelläänkö joitain elektroniikkalaitteita varomattomammin hyvän kotivakuutuksen vuoksi? Sama teema esiintyy silloin tällöin keskusteluissa työttömyysturvaan liittyen, kun keskutellaan siitä, johtaako yksilön riittäväksi kokema työttömyysturva erilaisiin valintoihin työn vastaanottamiseen tai sen etsimisen aktiivisuuteen liittyen.

Eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin luennoilla käsiteltiin esimerkiksi varallisuuserojen muodostumista ja sen vaikutusta ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kurssi sivusi myös julkistaloutta ja julkisen sektorin roolia resurssien allokointiin ja vakauttamiseen liittyen. Verotus on eräs tulonjaon muoto, jolla varallisuutta pyritään ohjaamaan myös vähäosaisten turvaksi ja perustarpeiden täyttämiseen.

Globalisaation hyötyjä ja haittoja punnittiin myös. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että globalisaatio tasaa eriarvoisuutta kansainvälisellä tasolla, mutta voi lisätä sitä kansallisella tasolla. Jos jostain länsimaasta siirretään tuotantoa köyhempään maahan, se voi lisätä joidenkin hyvinvointia kasvaneen tuloksen kautta, mutta tämä varallisuus saattaa ohjautua hyvätuloisille ja kasvattaa varallisuuseroja. Siinä maassa, mistä tuotantoa siirrettiin pois, toimenpide saattaa lisätä työttömyyttä ja näin vähentää hyvinvointia. Maassa, mihin tuotantoa siirretään, bruttokansantuote saattaa kasvaa ja uudet työpaikat voi kasvattaa joidenkin hyvinvointia, mutta toisaalta lisätä varallisuuseroja maan sisällä. Lisäksi tuotanto voi heikentää hyvinvointia lisäämällä saasteita tai muita välillisiä ekologisia haittoja kyseiseen maahan.

Erityisen mielenkiintoiseksi koin erilaisten taloussuuntausten vertailun ja niiden vaikutuksen hyvinvointiin kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Käsittelimme Keynesiläistä taloustiedettä, jossa korostui valtion rooli sääntelyssä ja vakauttamisessa. Tätä hyvinvointivaltion suuntausta sovellettiin erityisesti 1940-luvulla sodan jälkeen. 1980-luvulle tultaessa, uusliberalistinen suunta oli vahvistunut ja näkemyksissä korostui markkinavetoisuus, vapaat markkinat sekä markkinoiden oma sääntely. Luonnollisesti riskeissä tarkasteltiin yhtenä lopputuloksena 2007 alkanutta finanssikriisiä, joka valvonnan pettäessä ja kansainvälistyneiden finanssimarkkinoiden vuoksi laajeni globaaliksi. Tällä oli suuret vaikutukset hyvinvointiin ja varallisuuteen työttömyyden lisääntymisen, varallisuuserien arvonlaskun sekä eriarvoisuuden lisääntymisen kautta.

Second best : Koska reaalimaailmassa on ei yleensä päästä optimaaliseen, pareto-tehokkaaseen tilanteeseen (täydelliset markkinat, täydellinen informaatio, identtiset tuotantomenetelmät, kenenkään hyvinvointia ei voi lisätä heikentämättä jonkun toisen jne.), second best-tilanteessa tunnustetaan markkinahäiriöt ja markkinoiden epäonnistuminen ja niistä johtuvat lieveilmiöt, kuten juuri eriarvoisuus ja hyvinvoinnin heikkeneminen. Erilaisilla politiikkaimplikaatioilla pyritään sitten korjaamaan tai parantamaan asioita.

Seuraavaksi kurssiksi valitsin “talouspolitiikan sekä ajankohtaiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat”. Kevääksi harkitsen vielä behavioraalisen ja psykologisen taloustieteen kurssia (käyttäytymistaloustieteet), joiden perusteista olen kuunnellyt yhtä äänikirjaa. Teemat olen valinnut mielenkiinto edellä.

Näissä tosiaan maalataan aika isolla pensselillä, joten en tiedä oliko höpinöistäni mitään hyötyä, mutta tässä oma korteni kekoon.

16 tykkäystä

Jos omia aatoksia voisi avata niin voisin sanoa, etten juurikaan pidä välttämättöminä aloitusviestissä listattuja asioita. Onneksi JN myöhemmin mainitsi homman pihvin olevan laadullinen puoli numeronmurskaamisen sijaan :partying_face: Mikäli tuollainen puhtaasti systemaattinen malli olisi avain onneen niin eiväthän sijoittamisessa pärjäisi kuin matemaatikot ja tilastonikkarit. Pärjätäksesi sijoittajana ei tarvitse olla yliopiston käynyt eikä matemaattisesti lahjakas, vaan normaali looginen ajatusprosessi ja oma kiinnostus kantaa todella pitkälle

Buffett muistaakseni taisi joskus mainita, että jos pitää viittä minuuttia pitempään tutkia yhtiötä onko se hyvä vai huono sijoitus on luultavasti parempi siirtyä eteenpäin. Näkemys markkinoista ja yhtiöistä syntyy ajan kanssa ja onnistumisten ja epäonnistumisten kautta syntyy tuntuma siitä jatketaanko tämän kanssa vai siirrytäänkö eteenpäin. Hyvissä/huonoissa sijoituksissa/yhtiöissä yhdistyvät monesti samat elementit ja silmä harjaantuu hiljalleen vuosien saatossa.

Nämä ovat niitä asioita, jotka opitaan ainoastaan kokemuksen kautta taloustieteen kurssien sijaan

12 tykkäystä

Itse ajattelen niin että numeronmurskaaminen antaa kuitenkin jotain lisähyötyä osakepoimintaan. Kun ymmärtää valuaatiota ja sitä matematiikkaa sen taustalla, niin pystyy paljon paremmin myös soveltamaan näitä analyytikoiden materiaaleja. Lisäksi on jonkinlainen käsitys siitä, mitä kurssihinta pitää sisällään.

Pidän osakepoiminnassa tosiaan kvalitatiivista analyysiä olennaisempana osana, mutta numeronmurskaaminen on mielestäni erittäin hyödyllistä jos pyrkii yli ajan voittamaan alfaa.

Sitten toiseen asiaan :slight_smile:
Tehokkaiden markkinoiden käsite on sellainen, jota käytetään jatkuvasti väärin sijoituskeskusteluissa. Ihan ansioituneetkin markkinakommentaattorit välillä kommentoivat naureskellen “tehokkaista markkinoista”, kun alfaa on tehty tietyllä stretegialla jollain 0-2v aikavälillä.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesihan ei sano että tämä olisi mahdotonta. Itseasiassa tehokkaiden markkinoiden teoriaan kuuluu se, että joku tekee tällaisilla aikaväleillä ylituottoa. Se voi perustua sattumaan tai sitten johonkin strategiaan, joka todella toimii (lyhyellä aikavälillä). Tässä kohtaa kuitenkin unohtuu usein se, että teoriaan kuuluu myös se, että markkinat korjaavat pidemmällä aikavälillä nämä “tehottomuudet”. Teoria ei siis sano, etteikö strategialla X olisi voinut tehdä alfaa lyhyellä (tai jopa keskipitkällä) aikavälillä. Henkilökohtaisesti välillä tuntuu siltä, että markkinoiden tehokkuutta vähätellään usein sijoituskeskusteluissa. Facebookissakin on joitakin sijoitusryhmiä, jossa tätä urakkaa pidetään jopa helppona. Tämä ilmiö on toisaalta aika ymmärrettävää, kun ottaa huomioon viime vuosien kurssiliikkeet.

Minä itse uskon, että markkinat voidaan kyllä voittaa systemaattisesti pitkällä aikavälillä, mutta se vaatii hyvin monipuolista työkalupakkia. Pitää olla muuntautumiskykyinen, ei voi lukittautua johonkin “arvosijoittajan” tai “kasvusijoittajan” pelikirjaan, vaan pitää löytää kylmästi hyviä tuottoriskisuhteen sijoituksia sen hetkisellä hinnalla. Yli ajan alfaa tekevän työkalupakkiin kuuluu mm:

  • Pörssihistorian tuntemista
  • Ymmärrystä erilaisista liiketoimintamalleista, niiden erovaisuuksista jne… Tämä on ehkä se haastavin osuus ja tässä Inderesin apu laadukkaiden analyysien myötä on kullan arvoinen!
  • Markkinapsykologian ymmärtämistä
  • Itsensä tuntemista ja hyviä tunnetaitoja
  • Numeroiden murskaamista, joka antaa hyötyä mm. valuaation lähestymiseen.

Alfan tekemiseen vaikuttaa lisäksi paljon myös mm. salkun koko ja muut rajoitukset (esim. kaupankäyntirajoitukset pankkialalla, yksityissijoittajan edut rahastohoitajiin nähden jne…). Itse vaadin aika pitkältä aikaväliltä näyttöä, ennen kuin uskon henkilön alfan tekemiseen yli ajan. Suomessa tällaisia henkilöitä on mm. Mikko Mäkinen, Jarkko Aho ja @Juha_Kinnunen. Lisäksi on pari henkillöä vähän siinä ja siinä, @Verneri_Pulkkinen omaa myös kyllä vakuuttavan track recordin 10v ajalta, mielenkiinnolla seuraan miten tässä käy jatkossa :slight_smile:

Itsellä on aktiivista osakepoimintaa takana vasta 3v (ennen sitä pelkkää indeksisijoittamista) ja vaikka tuotto% on mielettömän hyvä, en usko että olen ainakaan vielä riittävän hyvä tekemään alfaa yli ajan. Kyllä mm. salkun pieni koko (nyt jo sentään selvästi kuusinumeroinen) alkuvaiheessa ja markkinasykli on ollut selvästi tuurin lisäksi tätä selittämässä.

9 tykkäystä

Kassavirtalaskelmalla ja taseen nopealla vilkaisulla pääsee jo todella pitkälle. Ellei jotain jenkkiläisiä micro cappeja lähde metsästämään niin harvoin sieltä mitään hirveän ihmeellistä löytyy . Näet käytännössä heti onko velkaa liikaa vai löytyykö jopa ylimääräistä. Kassavirtalaskelma tuloslaskelmaa parempi, koska se kertoo suht lahjomatta miten raha liikkuu kassaan ja investointeihin.

Löytyyhän esimerkiksi taseen mittaamiseen vaikka kuinka paljon eri laskelmia, mutta rahoitusmarkkinat toimivat paljon paremmin kuin joskus vuosikymmeniä sitten. Ei yrityksillä ole tarvetta enää pitää ylimitoitettuja käteispuskureita juoksevien liiketoimintojen turvaamiseksi. Limiitit ovat valmiina ja jokaiselle elinkelpoiselle ja voittoa tekevälle firmalle on edullisesti pitkäaikaista rahoitusta tarjolla.

Jos markkinoiden voittamisesta puhutaan niin ei siinä yksinkertaisimmillaan tarvitse mitään muuta tehdä kuin omistaa portfolio laadukkaita, kasvuun panostavia yhtiöitä. Sitten odotellaan tai Charlien sanoin…

“Investing is where you find a few great companies and then sit on your ass.”

Ehkäpä tämän strategian vaikeus on siinä, että se on aivan liian yksinkertainen ihmismielelle. Markkinoilta tulee viestejä, että sinun pitäisi koko ajan tehdä muutoksia ja sopeutua, kun oikeasti ei pitäisi tehdä juuri mitään

7 tykkäystä

Itse en lähtisi missään nimessä vähättelemään numeroiden murskauksen merkitystä sijoittamisessa. Totta kai sijoitustyyleissä on paljon eroja, jos sijoittaa pelkkään indeksiin ei varmasti tarvitse itse analysoida yrityksiä läpi. Tai jos sijoittaa pääasiassa Inderesin mallisalkun pohjalta, sama homma.

Mutta jos haluaa itse tehdä aktiivista osakepoimintaa tai ihan vaan kehittyä sijoittajana, ei tätä puolta kannata missään nimessä ylenkatsoa. Itse teen aina mahdollisimman huolellisen tilinpäätösanalyysin, ennusteen ja arvonmäärityksen. En siksi että kuvittelisin oman analyysini osuva aina maaliin, ei ollenkaan. Mutta kun tekee ennustetta ja näkee miten tuloslaskelma, tase ja kassavirta kehittyvät, yrityksen toiminta aukeaa ihan eri tavalla ja näkee mitkä tekijät ovat kriittisiä toiminnan kehittymisen kannalta, missä riskit piilevät jne.

Kvalitatiivinen analyysi on toki tärkeää, mutta en itse menisi ikinä väittämään ymmärtäväni minkään yrityksen liiketoimintaa ymmärtämättä sitä nimenomaan lukujen valossa. Kyllä se tarina ja ennuste ovat aina nimenomaan luvuissa, jos niitä vain osaa tulkita.

4 tykkäystä

Sen verran pakko kommentoida että kun Buffet sanoo että näkemys yhtiöstä tulee viidessä minuutissa, se pitää toki sisällään vuosikymmenien kokemuksen jonka pohjalta tuo näkemys muodostuu. Ihan varmasti Buffet on aikanaan pureskellut vuosikertomukset huolella läpi.

Toki jokainen sijoittaja maksaa oppirahoja, mutta perehtymisellä lukuihin ja arvonmääritykseen voi silti väistää monta sudenkuoppaa. Jos yrityksiin perehtyy vain pintapuolisesti, miten sieltä voisi karttua myöskään kokemusta josta ammentaa myöhemmin? Miten silmä harjaantuu, jos ei koskaan katso kunnolla?

En halua kuulostaa liian kriittiseltä, mutta jos ei ole halua panostaa analyysiin tai opetella sitä, todennäköisesti halvemmaksi pitkässä juoksussa tulee ulkoistaa analyysin tekeminen muille (esim. Inderes), ja sijoittaa siltä pohjalta kuin kuvitella näkevänsä itse yrityksissä jotain nopealla vilkaisulla. Tuskin kukaan sijoittaisi säästöjään pokeriinkaan ymmärtämättä täyskäden ja suoran eroa?

2 tykkäystä