Muistan @JNivala :n ketjun avauksen ja toivoin sen saavan tuulta alle, kun aloitin taloustieteiden opiskelun avoimessa yliopistossa syksyllä. Alla oleva viesti tulee siis suodattaa tekstinä, joka voi sisältää asiavirheitä sekä väärin muistettuja tai ymmärrettyjä asioita 
Ketjun otsikkoon liittyen, koitin boldata jotain keskeisiä käsitteitä.
Sen verran taustaksi, että olin hyvin skeptinen yliopisto-opintoihini, koska en ole lukijatyyppiä. Toisaalta taas kokonaisuuksien hahmottaminen on yksi vahvuuksiani ja boomeriudesta on myös ollut selvästi hyötyä. Yllätyin, miten paljon työ- ja elämänkokemuksesta on ollut apua, kun yleisesti taloudesta ja yhteiskunnasta havaitsemiaan asioita on voinut liittää opittuun teoriaan. Pari kurssia on nyt takana ja on ollut kyllä todella mielenkiintoista.
Julkistalouden luennoilla on käsitelty mm. syitä markkinoiden epäonnistumisiin (eli mikä on estänyt first best-teorian mukaiset optimiolosuhteet) ja niiden vaikutusta siihen, mitä palveluita julkinen sektori yleensä tuottaa. Kursseilla käsiteltiin esimerkiksi vakuutussektoriin liittyviä haasteita ja ajatusta siitä, voisiko työttömyysturva (eräänlainen vakuutus työttömyyttä vastaan) olla yksityisen sektorin harteilla.
Yhtenä esimerkkinä käytettiin sairasvakuutuksia. Koska käytettävissä ei ole täydellistä informaatiota yksilön riskeistä, joudutaan käyttämään arvioita suuremman ryhmän riskialttiudesta sairastumiseen. Mikäli riskin ja hinnoittelun pohjana käytettäisiin keskiarvoa, voisi tapahtua adverse selection eli epäedullinen valinta. Henkilöt, jotka sairastelevat vähemmän, tai pitävät sairastumisen riskiä pienempänä, eivät välttämättä koe vakuutusta tarpeelliseksi, joten vakuutuksen hankkivat todennäköisesti enemmän sairastelleet tai sairastumisen riskin suurempana kokevat henkilöt. Tämä kasvattaisi sairastumisen todennäköisyyttä, ja vakuutustoiminta ei olisi yhtiölle kannattavaa. Jos taas hinnoittelu muutetaan yhtiölle kannattavaksi, sen hinta voi nousta niin korkeaksi, ettei sairastumiselle alttiilla ihmisillä olisi siihen varaa. Tätä ajatusmallia soveltaen, työttömyysturvan tuottamisessa markkinavetoisesti saattaisi olla haasteita.
Puhuttiin myös moral hazardista, eli tilanteesta, mikä voi ohjata henkilön käyttäytymistä epäedulliseen suuntaan esimerkiksi vakuutusyhtiön kannalta. Mikäli autossa on erittäin kattava vakuutusturva, voiko se vähentää kuljettajan varovaisuutta tai ennakointia? Tai käsitelläänkö joitain elektroniikkalaitteita varomattomammin hyvän kotivakuutuksen vuoksi? Sama teema esiintyy silloin tällöin keskusteluissa työttömyysturvaan liittyen, kun keskutellaan siitä, johtaako yksilön riittäväksi kokema työttömyysturva erilaisiin valintoihin työn vastaanottamiseen tai sen etsimisen aktiivisuuteen liittyen.
Eriarvoisuuden ja hyvinvoinnin luennoilla käsiteltiin esimerkiksi varallisuuserojen muodostumista ja sen vaikutusta ihmisiin ja yhteiskuntaan. Kurssi sivusi myös julkistaloutta ja julkisen sektorin roolia resurssien allokointiin ja vakauttamiseen liittyen. Verotus on eräs tulonjaon muoto, jolla varallisuutta pyritään ohjaamaan myös vähäosaisten turvaksi ja perustarpeiden täyttämiseen.
Globalisaation hyötyjä ja haittoja punnittiin myös. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että globalisaatio tasaa eriarvoisuutta kansainvälisellä tasolla, mutta voi lisätä sitä kansallisella tasolla. Jos jostain länsimaasta siirretään tuotantoa köyhempään maahan, se voi lisätä joidenkin hyvinvointia kasvaneen tuloksen kautta, mutta tämä varallisuus saattaa ohjautua hyvätuloisille ja kasvattaa varallisuuseroja. Siinä maassa, mistä tuotantoa siirrettiin pois, toimenpide saattaa lisätä työttömyyttä ja näin vähentää hyvinvointia. Maassa, mihin tuotantoa siirretään, bruttokansantuote saattaa kasvaa ja uudet työpaikat voi kasvattaa joidenkin hyvinvointia, mutta toisaalta lisätä varallisuuseroja maan sisällä. Lisäksi tuotanto voi heikentää hyvinvointia lisäämällä saasteita tai muita välillisiä ekologisia haittoja kyseiseen maahan.
Erityisen mielenkiintoiseksi koin erilaisten taloussuuntausten vertailun ja niiden vaikutuksen hyvinvointiin kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Käsittelimme Keynesiläistä taloustiedettä, jossa korostui valtion rooli sääntelyssä ja vakauttamisessa. Tätä hyvinvointivaltion suuntausta sovellettiin erityisesti 1940-luvulla sodan jälkeen. 1980-luvulle tultaessa, uusliberalistinen suunta oli vahvistunut ja näkemyksissä korostui markkinavetoisuus, vapaat markkinat sekä markkinoiden oma sääntely. Luonnollisesti riskeissä tarkasteltiin yhtenä lopputuloksena 2007 alkanutta finanssikriisiä, joka valvonnan pettäessä ja kansainvälistyneiden finanssimarkkinoiden vuoksi laajeni globaaliksi. Tällä oli suuret vaikutukset hyvinvointiin ja varallisuuteen työttömyyden lisääntymisen, varallisuuserien arvonlaskun sekä eriarvoisuuden lisääntymisen kautta.
Second best : Koska reaalimaailmassa on ei yleensä päästä optimaaliseen, pareto-tehokkaaseen tilanteeseen (täydelliset markkinat, täydellinen informaatio, identtiset tuotantomenetelmät, kenenkään hyvinvointia ei voi lisätä heikentämättä jonkun toisen jne.), second best-tilanteessa tunnustetaan markkinahäiriöt ja markkinoiden epäonnistuminen ja niistä johtuvat lieveilmiöt, kuten juuri eriarvoisuus ja hyvinvoinnin heikkeneminen. Erilaisilla politiikkaimplikaatioilla pyritään sitten korjaamaan tai parantamaan asioita.
Seuraavaksi kurssiksi valitsin “talouspolitiikan sekä ajankohtaiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset ongelmat”. Kevääksi harkitsen vielä behavioraalisen ja psykologisen taloustieteen kurssia (käyttäytymistaloustieteet), joiden perusteista olen kuunnellyt yhtä äänikirjaa. Teemat olen valinnut mielenkiinto edellä.
Näissä tosiaan maalataan aika isolla pensselillä, joten en tiedä oliko höpinöistäni mitään hyötyä, mutta tässä oma korteni kekoon.
Mikäli tuollainen puhtaasti systemaattinen malli olisi avain onneen niin eiväthän sijoittamisessa pärjäisi kuin matemaatikot ja tilastonikkarit. Pärjätäksesi sijoittajana ei tarvitse olla yliopiston käynyt eikä matemaattisesti lahjakas, vaan normaali looginen ajatusprosessi ja oma kiinnostus kantaa todella pitkälle