Miksi elämä pitäisi pyhittää työlle? Se firettäjä voi antaa sen työpaikan toisen sitä tarvitsevalle ja työllistää muita harrastuksilla, matkustelulla ja palveluiden ostamisella.
28 tykkäystä
Samaa mieltä. En ole koskaan ymmärtänyt miksi galluppien mukaan niin monet aikovat jatkaa vanhoissa töissä voitettuaan lotossa? Poikkeuksena lääkärit ym. jotka tekevät oikeasti tärkeää työtä.
1 tykkäys
Toisaalta voi myös olla päinvastoin. Oravanpyörässä taloudelliset insentiivit ohjaavat usein minne työtäsi (vastikkeellisesti) “annat”. Vapaaherrana voit halutessasi kohdistaa (työ)panoksesi sinne missä koet sillä olevan oikeasti merkitystä. Oli se sitten vapaaehtoistyötä vanhuspalveluissa, tai oman ammattitaitosi lahjoittamista pro bonona tahoille, joilla muuten ei olisi mahdollista hyödyntää palveluitasi.
12 tykkäystä
Joidenkin työ on toisten rahojen vahtimista ja käytännössä nyhtävät kovia palkkoja indeksin halaamisesta tai sille häviämisestä. Miksi omien sijoitusten päätoiminen hoitaminen olisi huonompi työ kuin heidän? Minusta on paljon reilumpaa, jos ottaa riskiä omilla rahoillaan kuin nostaa hallinnointipalkkioita toisten rahojen hautomisesta.
Ymmärrän kyllä mitä haet takaa ja omat vanhempani, veljeni ja naisystäväni ajattelevat samoin kuin sinä. Heidän ja yhteiskunnan paineesta mietityttää, että uskaltaako sitä tosiaan heittäytyä pelkkien pääomien varaan tulevaisuudessa ja minkä kokoisen varallisuuden kohdalle se tapahtuu. Joku vanhempien omaishoitajana toiminen auttaisi oikeuttamaan töistä pois jäämisen.
Mahdollisen perinnön saaminen taas tekisi siitä henkisesti vaikeampaa, kun näyttäisi siltä, että elelisi vain toisten perinnöllä, vaikka taustalla olisi isot säästöprosentit koko työuran ajalta. Toisaalta taas perintö todennäköisesti tuo sen lopullisen turvan, että tuohon on varaa ja ei enää tuottaisi vanhemmille pettymystä, jos he ovat poistuneet joukostamme.
Hedonistinen haavehan se on. Sitä on ihan turha kieltää. Olen ollut aina laiska ja mukavuuden haluinen ja siten ahkeran perheen mustalammas. Itsetuntoni on myös varsin alhainen ja töissä välillä epäilyttää, että olenko muka palkkani arvoinen ja välillä tuntuisi paljon reilummalta työantajaa ja kollegoita kohtaan, jos en roikkuisi palkkalistoilla. Onneksi olen ison ulkomaalaisen konsernin tytäryhtiön palkkalistoilla, niin ei tunnu niin pahalla. Mukavan omistajan pyörittämässä pienyrityksessä nämä huijarisyndrooman kaltaiset ajatukset olisivat varmasti vielä pahemmat.
Kaikki työ ei ole niin tärkeää ja kaikkien työpanos ei ole palkkansa väärti. Työntekijöissä on monenlaista sluibailijaa. Yhteiskunnan tuilla laiskottelua en hyväksy ja ne eivät ainakaan omaan FIRE suunnitelmaan kuulu millään tavalla. Työeläkkeen voi hyvällä omalla tunnolla nostaa, jos siihen ikään elää ja sellaista vielä silloin maksetaan. Siitä on kuitenkin maksanut pyridihuijaukseensa hyvinkin paljon palkastaan. (Nykyiset eläkemaksut on ihan järkyttäviä siihen nähden, että jos ne saisi jenkkien tapaan itselleen sijoitettavaksi omaa eläkekassaa kasvattamaan.)
Verojakaan ei ole pakko minimoida. Ajatuksen tasolla olen toki harkinnut, että esim. vanhempien perinnöillä kannattaisi perustaa sijoitusyhtiö ja ottaa siihen pääomistajiksi seuraavaa sukupolvea veroja minimoidakseen, mutta niinköhän tuollaista tulee tehtyä. Etenkin, kun äiti älähti heti ajatuksesta, että kyllä niitä veroja on syytä maksaa. Niiden turvin meillä on hyvä ja turvallinen yhteiskunta, josta me kaikki hyödymme tavalla tai toisella.
16 tykkäystä
Olen itse omassa työssä oikeusministeriön alla tehnyt joitain havaintoja liittyen äkkirikastumisen tavoitteluun, mihin mielestäni myös FIRE liittyy vahvasti. FIRE:ssä varsin Suomessa se paino on kuitenkin siinä RE:ssä eli aikaisin työelämästä pois jäänistä. Suomessahan tuo FI hoituu sinäänsä jo ihan yhteiskunnan puolelta, mikä on siis todella vieras ajatus lähes kaikkialla länsi-maiden ulkopuolella, myös Yhdysvalloissa. Mielestäni nämä asiat vain pitää sanoa auki FIRE:stä puhuttaessa, koska FIRE ajatus on lähtenyt Yhdysvaltalaisesta kulttuurista, missä 50-vuotta työtä tehnytkin voi löytää itsensä viettämässä eläkettä katuojassa.
Sekavan pohjustuksen jälkeen päästäänkin jo niihin havaintoihin. Suomessa on tuhansia alle 30-vuotiaita ihmisiä, jotka ovat yrittäneet äkkirikastumista/FIRE:ä, mutta sijoitussuunnitelma on epäonnistunut/rahat menneet huijauksiin. Puhun nyt nimenomaan ihmisistä, jotka ovat ottaneet tätä tavoitetta varten velkaa (yleensä kymmeniä tuhansia euroja) ja näin olen työni takia tullut heidän elämäänsä mukaan.
Kun ikää on esim. 22-vuotta, ulosotossa 60 tuhatta (ei ollenkaan ainutlaatuinen tilanne) ja mielessä vain muistot murskautuneesta unelmista, niin tilanne on lohduton. Velat kuitenkin vanhenevat vasta 15 vuoden kuluttua käräjäoikeuden tuomiosta. Näissä tilanteissa mukaan tulevat usein päihteet, masennus, rikosten tekeminen,yhteiskunnan ulkopuolelle jäänti, varhaiseläke ja ääritapauksissa itsemurha. Minulla ei ole tilastoa antaa, mutta omista kokemuksista sanoisin, että esimerkkitapauksen tyylisistä 1/100 käy sen pitkän tien eli maksaa todella pitkien korkojen kanssa velkansa töillä.
Tätä ongelmaa on pahentanut huomattavasti löysävelkaraha: lähes kuka vaan nuori luottotiedot omaava saa vakuudetonta lainaa n. 19% korolla 20 tuhatta todella nopeasti netistä. Toinen ongelmaa pahentava ongelma on epärealistista elämää nuorille ruokkiva sosiaalinen media.
Haluan tällä kirjoituksella tuoda esille sen, että FIRE:n tavoittelu tai ihannointi ei ole aivan ongelmatonta. Siinä on myös yhteiskunta maksanut todella kovan hinnan. En tietenkään tiedä prosentteja onnistuneiden ja epäonnistuneiden välillä, koska näen työssäni vain ne tapaukset, jotka epäonnistuvat pahimmalla mahdollisella tavalla. Toivottavasti kirjoitus herätti ajatuksia, ketään ei ollut tarkoitus loukata.
71 tykkäystä
Eihän tuota firettämistä pitäisi tehdä millään maksimivivulla, vaan ajan kanssa sijoittamalla vaikka sp500 indeksiin. Minä näkisin niin, että tuosta sijoittamisesta pitäisi ryhtyä puhumaan jollain tasolla jo ala-asteella. Mitä aiemmin kylvetään edes se ajatus mahdollisuudesta kerätä omalla työllä pääoma taloudelliseen vapauteen, sitä parempi mahdollisuus sen toteuttamiseenkin on.
4 tykkäystä
Hieno kirjoitus ja arvokkaita (ainakin itselleni aivan uusia) havaintoja. Kiitos perspektiivistä!
7 tykkäystä
Toki kaikki tyylillään, mutta itsekin samaa mieltä että äkkirikastumisen toivossa ei ehkä kannata ainakaan muiden rahoja käyttää. Hieman huolestuttaa jos ja kun Farren mainitsema tyyli on monille se normi rikastumiskeino. Tai yritys rikastua.
Johtunee kotikasvatuksesta, mutta itselläni ei ole ongelmaa jättäytyä pois työelämästä ja elää ennen virallista eläkeikää ansiosidonnaisen ja/tai peruspäivärahan kanssa, lisänä toki se kerrytetty sijoitusomaisuus. En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, jotka tekevät paljon töitä, varsinkaan jos ei ole pakko. Miksi? Eikö tällaisella ihmisellä ole riittävää mielikuvitusta tehdä elämässään mitään muuta vai onko kyse jostain aataminaikaisesta arvostuksesta kovia työntekijöitä kohtaan? Ja pelko siitä mitä naapurikin ajattelee?
16 tykkäystä
Hyvää keskustelua!
Itsellä onnelliset hetket: vaikka olin vapaalla töistä nyt pidempään niin sain myönteisen päätöksen työsuhteen päättämisestä enkä täten mene ollenkaan takaisin.
Olen virallisesti vapaaherra irtisanomisajan jälkeen keväällä, toki työvelvoitteesta päästiin heti!
FREE! Voi tätä ilon ja onnen päivää. Toki, erilaista pientä hallitusprojektia puskee päälle, mutta koitetaan olla erossa palkkatöistä.
Jatkossa tavoitteeni sijoittamalla: saada pientä lisätuottoa, jotta leipää tulee pöytään 
127 tykkäystä
Onnittelut Telemaster!
6 tykkäystä
Onnittelut hienosta suorituksesta!
5 tykkäystä
Varsinkin tällä foorumilla on vaarana joutua pienoiseen “Onnistumisen kuplaan”, koska täällä ei ole menestyjistä pulaa. Se on tietysti positiivinen asia, että niin monella finanssiasiat ovat menneet mallikkaasti. Se on koko yhteiskunnan etu minun mielestäni. Vastapainoksi on mielestäni hyvä tuoda tänne myös näkökulmaa taloudellisiin epäonnistumisiin. Jokainen voi kuvitella, kuinka helppoa on puhua, jos on tienannut sijoitusliikkeillään 100 000 euroa. Jokainen varmaan voi myös varmaan kuvitella, kuinka vaikeaa on kertoa edes omalle vaimolle, että hävisi sijoituksissaan 50 000. Puhumattakaan jos ne 50 000 oli lainarahaa. Ei niitä tänne kukaan tulee itse kertomaan se on selvää, mutta heitä on paljon.
Ihmisten käyttäytymismallit ovat mielenkiintoisia. Me otamme jo vauvana mallia vanhemmista ihmisistä ja vertaamme itseämme muihin. Tämä pätee myös talousasioihin. Moni nuori aikuinen saa vanhemmilta talousoppeina vain huonoja malleja (esim. pikavipit ja elämä tukien varassa). Itselläkin oli aikoinaan asiakkaana isä ja tämän kolme poikaa, kaikilla luottotiedot menneet ja velan määrät sellaisia, ettei niitä palkkatyöllä voi maksaa. Kuinka paljon esim. nuorimmalla pojalla tässä oli kyseessä hänen omasta tahdostaan/valinnoistaan, kun ei hän ollut koko elämänsä aikana saanut mitään muita malleja?
Aivan ehdottomasti talousasiat pitäisi olla koulussa osana yhteiskuntaoppia. Osa nuorista ei tiedä yksinkertaisimpia asioita esim. laskuista, eräpäivistä, koroista, kuluista, maksusuunnitelmista, palkanmaksuista, veroista tai luottotiedoista. Kukaan ei ole heille niitä kertonut. Niistä ei tiktok videoita tehdä.
Päihteet ja mielenterveysongelmat ovat myös asioita mitä monella äkkirikastuja-yrittäjällä on ollut jo ennen niitä velkoja. Jotkut ovat minulle sanoneet, että olivat täysin päihteiden vaikutuksen alaisina kun ottivat sen 20 000 lainan ja kokeilivat olisiko se netissä luvattu 10% viikko tuotto totta. Ilmeisesti se äkkirikastuminen/fire on nähty jonkinlaisena taikakeinona saada se oma paha olo pois. Kaikki olisi taas hyvin, jos olisi rahaa tehdä mitä vaan. Se paha olo halutaan tietysti mahdollisimman nopeasti pois ja riskit on myös sen näköisiä.
Täällä on varmasti paljon fiksuja ja hyvän suunnitelman tehneitä FIRE:n tavoittelijoita. Toivon, että teidän suunnitelmat onnistuvat, eikä me nähdä töissä.
48 tykkäystä
Kuulostaa siltä, että nämä asiakkaasi päätyisivät asiakkaiksesi ihan riippumatta siitä, onko tällaisia FIRE-trendejä vai ei.
Näiden ongelmien ennaltaehkäisy pitäisikin lähteä vähän eri suunnasta kuin hillitsemällä FIRE-keskustelua.
Syrjäytymisen ehkäisy, päihdeongelmien ehkäisy, huonojen kotiolojen vaikutusta lapsuuteen pitäisi yhteiskunnan yrittää torjua, koulussa pitäisi opettaa kriittistä ajattelua ja talousasioita jne.
17 tykkäystä
Tuot Farre hyviä ja tärkeitä näkökulmia esille, joista ei usein täällä puhuta. Olen FIREttäjänä naureskellut monille nuorille, joita julkisuudessa haastatellaan aiheesta, kun ovat usein ihan polkunsa alussa ja tavoitteet monesti täysin epärealistiset. He antavat termille huonon maineen ja saavat suuren yleisön pitämään kaikkia FIREttäjiä pöljinä. Tästä syystä en mielelläni käytä termiä ja tavoitteeni oli olemassa kauan ennen kuin kuulin termistä. Tavoitesummaa tuli kyllä laskettua, kun tuohon termiin törmäsin.
En ole osannut ajatella, että osa vaurastumista tavoittelevista päätyy täysin päinvastaiseen tulokseen. (Vaikka juuri eilen katsoin MOTin dokumentin kryptohuijauksista, niin en osannut yhdistää näihin sortuvia FIREn tavoittelijoihin.)
FIREa tosiaan tavoitellaan erilaisista lähtökohdista ja monesti väärin motiivein ja epärealistisin käsityksin siitä mitä ja se vaatii ja minkälaista tavoitteen saavuttaneen elämä usein on. Haaveilijoiden joukossa lienee paljon näitä, jotka toivovat äkkirikastumista ja vapautta töistä, koska he eivät pidä niistä, vaan haluaisivat viettää ikuista nuoruutta ja bilettää päivästä toiseen. Kuvitellaan, että FIREn saavuttanee elää kuten ison maailman starat tai vähintään someinfluensserit. Eivät käsitä sitä, että sellainen elämäntyyli vaatii oikeasti todella isoja pääomia. Moni miljoonia tienannut ammattiurheilija päätyy vararikkoon, vaikka järkevillä sijoituksilla ja kohtuullisella kulutustasolla tulevaisuus olisi turvattu loppuiäksi. Pahimmat kohuotsikot vararikkoon joutuneiden määristä ovat varmasti palturia, mutta osalle varmasti käy niin.
Personal finances of professional American athletes - Wikipedia
Kävin tänään palauttamassa kirjastoon Chris Hoganin kirjan Everyday Millionaires (en pitänyt), mutta siinä pyrittiin kertomaan “totuus” amerikkalaisista miljonääreistä ja kirjan mukaan valtaosa heistä on ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat vaurastuneet ahkeran työnteon, säästäväisyyden ja paikallisten eläkesäästösopimusten avulla. Tämähän on se massojen tie ja Amerikassa varsin luonnollinen seuraus siitä, että useimpien täytyy säästää omat eläkkeensä ja sikäläisellä verotuksella ja palkkatasolla miljoonaomaisuus on keskiluokan hyvin saavutettavissa.
Nykynuorison ongelma taitaa olla se, että lukeminen ei juuri kiinnosta. Se on liian raskasta, kuten se työ jota ei haluta tehdä, vaikka ei olla välttämättä työelämään vielä kunnolla ehdittykään. Nimittäin moni FIREstä kirjoittava neuvoo heti ensimmäisenä maksamaan kaikki velat pois asuntolainaa lukuunottamatta ja varsinkin jenkkikirjallisuudessa sekin kehotetaan maksamaan suht nopeasti. (Siellä lainarahalla on vielä toistaiseksi ollut joku hinta.) Samoin usein selviää, että realistisilla tuotto-odotuksilla ja säästösummilla edessä on vuosikymmenten urakka. Tämä toki selviää nopeasti korkoa korolle laskurillakin, jos osaa olla realistinen. Moni haaveilija ei tietysti osaa ja todellisuudessa sijoitukset eivät usein tikkaa ihan niin nätistä vuodesta toiseen.
Ja vielä lopuksi:
@Telemaster Onnea vapaudestasi! Hienoa kuulla jonkun päässeen tavoitteeseen.
20 tykkäystä
En lähtisi syyttämään nuorisoa FIREttämisen demonisoinnista.
Oman kokemukseni mukaan pahimpia ovat nämä n. neljä-viisikymppiset sanansaattaja-saarnaaja-firettäjät jotka elävät jonkinlaisessa askeesissa, sitä kuitenkaan tunnustamatta, ja neuvovat ympärillään eläviä ihmisiä lakkaamatta miten ja millä prinsiipeillä milloinkin pitäisi elää. Omassa lähipiirissäni on näitä ehdottomuuden toteemeja parikin kappaletta, ja täytyy tunnustaa, että välttelen heidän seuraansa kuin ruttoa. Neuvoja, paheksuntaa, saarnoja rahankäytön pahuudesta, usein ympäristöasioihin ja kestävään kehitykseen verhottuna, oman ylivertaisen kekseliäisyyden ylistämistä ja muiden haukkumista, sitä riittää. En vain jaksa kuunnella tällaista, koska lopulta se kuitenkin on vapaaehtoista.
Nuorisolla sentään on, jälleen puhun vain omasta lähipiiristäni ja näkemistäni esimerkeistä, pokkaa ja itsetuntoa katsella itseään myös hiukan ulkopuolelta, ja säätää käytöstään sen mukaan. Ehkä heille ympäristön hyväksyntä sitten merkitsee enemmän, mene ja tiedä. Tunnen parikin erittäin tarkasti raha-asioihin suhtautuvaa nuorta, mutta pärjään heidän kanssaan aivan hyvin. Samaa ei voi sanoa noista aiemmassa kappaleessa kuvaamistani kansalaisista.
8 tykkäystä
Itse olen FiRE:n yhdistänyt lähinnä rauhalliseen inseksisijoittamiseen. Velkavipua käytetään lähinnä asuntoihin. Kenenkään asian puolesta puhuvan en ole koskaan kuullut puhuvan äkkirikastumisesta. Yleinen kulutietous hyvänä ja ehkä liiallinen piheys pahana. Mutta ehkä olen ymmärtänyt asian väärin.
6 tykkäystä
Eihän vapaaherruus tietenkään toimi, jos kaikki sitä tavoittelisivat. Ei kaupassa olisi maitoakaan, jos kukaan ei sitä joisi. Mutta asiaan. Suurin osa ei osaa säästää, vaan joka tili mennään kädestä suuhun ja siihen päälle loppusilaus luottokortilla ja pikavipeillä. Työ on siis yhtä kuin pakollinen paha ja elämä on yhtä selviytymistaistelua rahallisesti. Hermoja kiristää aamusta iltaan ja mistään ei osata nauttia.
Sitten on niitä, jotka haluavat olla töissä ja työ on niin tärkeä osa elämää, että lomiakaan ei osata olla ilman jotain itse otettua kontaktia töihin. Se on ihmeellistä kuunnella kuinka on menty töihin pari viikkoa infarktin jälkeen, kun on vain ihan pakko mennä. Ei taloudellinen pakko, mutta kun ei osaa olla. Toisin sanoen ei osaa pysähtyä ja nauttia elämästä, näin se itselle ainakin näyttäytyy.
Sitten on meitä, jotka voisivat ihan hyvin valita mihin aikansa käyttävät. En minä toimettomana olisi, pidän oppimista elämän mittaisena matkana. Voisin tehdä toiminimellä nykyisiä töitäni sen verran kuin kiinnostaa ja yksinkertaisesti ilmoittaa, että ajanjaksolla x en ole sitten käytettävissä.
Tuota voisi ajatella makrotalouden kannalta niinkin, että sosiaalietuuksien tarve tippuisi. Pienyrittäjien määrä voisi kasvaa, kun sinulla ei ole taloudellisesti mitään pakkoa tehdä kuussa 10 000€ liikevaihtoa, vaan huomattavasti vähempikin riittää.
Moni voisi tehdä mielellään osa-aikaista työtä esimerkiksi pienten lasten aikana ja palata täysipäiväisesti töihin sitten kun arki helpottaa. Nythän yleisemmin isä painaa pitkää päivää ja sitten joko äiti liittyy samaan kerhoon ja lasta kuskataan aamuvarhaisella hoitoon tai isä vastaa koko perheen elatuksesta. En ole vielä kuullut, että kukaan olisi harmitellut kuolinvuoteella sitä, kun teki liian vähän töitä. Toisin päin tarinoita kyllä riittää.
14 tykkäystä
Tottakai kun ulosotossa oli vuoden 2020 aikana n. 568 000 ihmistä Suomessa niin näistä yli 99,9% oli talousvaikeuksista aivan muiden syiden kun FIRE:n tai äkkirikastumisen takia. On vain hyvä tiedostaa, että näin isosta ihmismäärästä jo se 0,1% on 568 ihmistä. En sano, että juuri se 568 oli edellä mainituista syistä, mutta haluan havainnollistaa, että talousvaikeuksissa oli monia ihmisiä ja hyvin monista syistä, kyllä se FIREkin siellä esillä oli.
KalleH, sinun mainitsemallasi tavalla se varallisuuden kerryttäminen on varmasti järkevästi hoidettu ja riskit hallinnassa. Tälläkin foorumilla on kuitenkin moni ilmoittanut tavoitteeksi jäädä pois työelämästä ja elää täysin omalla sijoitusvarallisuudella 30-vuotiaana. Tämä ei esimerkiksi enää indeksisijoittamalla onnistu vaan riskejä pitää ottaa enemmän. Osalla sijoitussuunnitelma onnistuu, mutta joillekin käy huonosti.
Oli hyvä kun sanoit tuon, että et ole juurikaan kuullut fireä yhdistettävän äkkirikastumiseen. Halusin noilla aikaisemmilla viesteillä juuri kertoa hiukan sen firettäjä/äkkirikastuja puolen näkökulmaa, joista kukaan ei tule tänne puhumaan. Kuten jo aiemmassa viesteissä sanoin, en vain tiedä kuinka marginaalinen tälläinen suurissa taloudellisissa ongelmissa oleva fire/äkkirikastuja-porukka on koko fire-yhteisössä.
16 tykkäystä
FIRE:ä tavoittelevien joukkoon mahtuu varmasti melkoinen kirjo erilaisia tavoitteita, näkemyksiä ja ajatuksia. Osalla se tavoite painottuu enemmän tuohon FI kuin RE ja vice versa. Omassa tapauksessani kyse on 99.9 % FI, joka toimii tulevaisuudessa mahdollistajana. En myöskään siksi koe, että FI(RE) olisi haitaksi yhteiskunnalle, vaan enemmänkin juuri toisin päin. Tämä lisää ihmisten uskallusta kokeilla omia rajojaan ja vaikuttaa siellä, missä he kokevat viihtyvänsä ja tuottavansa eniten lisäarvoa yhteiskunnalle. Käytännössä tämän voisi nähdä esimerkiksi normaalia tuntuvampana taloudellisena puskurina, jonka turvin henkilö voi helposti vaihtaa alaa, työtehtävää tai ruveta yrittäjäksi ilman, että on taloudellisesti uhattuna. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.
Pidän myös tuota äkkivaurastumista korkean riskin sijoituksilla valitettavana uhkapelinä FIRE:n varjolla, joka ei mielestäni edusta sitä perinteisintä FIRE-ideologiaa ja voi aiheuttaa enemmän negatiivisia kuin positiivisia seurauksia. Kuten joku tässäkin ketjussa maalaili, niin tällaisissa tapauksissa, ja liian lyhyen aikajänteen vuoksi, elämää ja ymmärrystä ei olla välttämättä saatu muovattua sellaiseksi, että se kantaa tuon RE:n, varsinkaan silloin, jos mahdollinen RE on hyvin kaukana laskennallisesta eläkeiästä.
4 tykkäystä
Tätä varten on oma ketjunsa, jossa puhutaan nimenomaan epäonnistumisista. Tosin ne näyttävät usein olevan lähinnä yksittäisiä ‘vääriä osakkeita’. Siellä olenkin maininnut myös tästä pahasta epäonnistumisesta.
Olen nimittäin kokeillut tuota huijauksen uhriksi joutumista: siinä hävittiin kuusinumeroinen summa rahaa, velkaa jäi myös kuusinumeroinen luku, ja ostimme pahimmillaan perheelle ruokaa sosiaalitoimen maksusitoumuksilla. Rahaa ei siis todellakaan enää ollut. Vaimolle oli tietysti kerrottava ja jossain määrin isällekin, kun hänellekin velkaa jäin, joten asia ei jäänyt lähipiiriltä piiloon. Mielelläni ottaisin nuo takaisin, jos joku antaa yhteystiedot tahoon, joka voi ne oikeasti hankkia. Edustatko sinä sellaista?
En kuitenkaan ajattele, että ns. ‘FIRE movement’ olisi tähän mitenkään syypää. Tällaisia tavoitteita löytyy, ja kirjojakin aiheesta jo 70-luvulta alkaen. Ns. FIREtys ei ylipäätäänsä ole mitään äkkirikastumista. Sellaista edustaa pikemminkin esim. lottovoitolla rikastumisen tavoittelu.
Löysä velkarahakaan ei välttämättä ole se ongelma(voi kyllä pahentaa sitä) vaan yleinen ‘kaikki-mulle-heti’-kulttuuri, FIREttämisen ja eräiden muiden aihetta sivuavien talousoppien soisi pikemminkin iskostuvan kaikkien perusajatuksiin jo koulussa. Sellaisia kuin: pidä menosi kurissa, älä sorru pikavoittojen tavoitteluun(yleensä), pitkän tähtäimen taloussuunnittelun merkitys, korkoa korolle ilmiön aikajänne jne.
Myöskään median tarjoamat artikkelit ‘onnistuneista yrittäjistä’ eivät välttämättä edistä asiaa. Klikkiotsikoilla saadaan kyllä lukijoita mutta unohtuu, että taustalla on yleensä vuosikausia kovaa työtä. Onnistuisen korostamisen sijasta huomio tulisi kääntää pitkäjänteisyyteen.
Sijoituksilla eläminen vaatii ns. säästövaiheessa kärsivällisyyttä, ja myös niillä rikkauksilla eläminen vaatii sitä, koska muuten rahat loppuvat kesken. Äkkirikastuneet harvoin osaavat niitä miljooniakaan käyttää viisaasti ja tuhoavat ne muutamassa vuodessa.
20 tykkäystä