Tuosta sitten päästään toiseen asiaan, onko pörssi oikea paikka säilyttää rahoja jos tietää tarvitsevansa niitä piakoin? Mielestäni ei.
25 tykkäystä
Tuokin on vähän mistä suunnasta asiaa ajattelee. Jos tiedät että talo pitää rempata joskus, se joskus on aika pitkä aika hautoa käteistä. Tai sama jos miettii auton vaihtoa, mikä pitää tehdä joskus. Nordnetistä saat kultatasolla lainaa sitä omaa salkkuasi vastaan 0,99% korolla. Ei tuollaista todellista vuosikorkoa saa esimerkiksi käytetylle autolle mistään. Jollekin yllätysrempalle vielä vähemmän.
En silti sotkisi talousrahoja ja pörssiä keskenään, pitää ne pienemmät yllärit pystyä hoitamaan ilmankin.
5 tykkäystä
Loistava lista. Käynpä sitten sen tähän julkisesti läpi omalta kohdaltani, vaikka nyt ei olekaan punainen päivä.
Se on kyllä valuaatioiden muutoksen myötä muuttunut melkoisesti siitä mihin alunperin sijoitin.
Todella vaikea sanoa - en luultavasti ostaisi niitä samoja enää näillä hinnoilla lukuunottamatta
bitcoinia, jota voisin ostaa edelleen. Eli en luultavasti sijoittaisi ihan samoihin mutten
myykään, osin verojen takia.
Luultavasti. Osakesalkussa lienee 40-50 yhtiötä - ei pysty hyvin seuraamaan kaikkia. Top 5:sta kuitenkin pystyy eikä näissä ole merkittäviä muutoksia. Joidenkin kohdalta näen kuitenkin arvonnousupotentiaalin kadonneen nykytasolla muttei viitsi vielä myydäkään …
Sekä lyhyt että pitkä. Toisaalta sijoitusten pitäisi riittää kymmeniä vuosia mutta osin sen pitäisi tuottaa myös lyhyellä aikavälillä.
En selviä, koska elän ns. sijoituksilla tällä hetkellä ja myös koko perhe, koska vaimo meni
opiskelemaan. Tosin käytän tähän pitkälti Nordnetin limiittiä mutta sehän vain lisää suhdanneherkkyyttä.
Tämä ei helpota, jos velkavipua on käytössä ja drawdown liian syvä. Sitten alkaa jo olemaan huoli pakkolikvidoinneista.
Listasi on siis upea, ja kiva käydä läpi se. Kohdallani lista ei tosin auttaisi vaan voisi jopa lisätä pahoinvointia.
Ei tässä vissiin auta kuin tuplata salkun koko niin sitten voi menettää puolet ja on silti vielä ihan hyvin plussalla. Mutta nyt kun rahaa ei enää juuri tule muualta, se pitäisi tehdä salkun omilla sijoitustuotoilla tai vivuttamalla lisää. Ensimmäinen on kuitenkin hidasta, kun pitää syödäkin sieltä ja jälkimmäinen ei taasen paranna sietokykyä punaisina päivinä.
Lisää lääkkeitä siis tarvitaan. 
1 tykkäys
Voisi nyt itsekin tähän jotain kirjailla kun sijoittamisella on kuitenkin ollut jonkinlainen asiayhteys omaan elämään ensimmäisestä kesätyötilistä lähtien 
Eli voisi sanoa, että aloitin sijoittamisen siinä 15-vuotiaana ja muistan vielä mitä ostinkin: Raisio. Osto tapahtui soittamalla pankkiin ja kertomalla mitä haluan ostaa ja mihin hintaan. Pankin täti taisi tunnistaa heleästä vasta äänenmurrosta odottavasta äänestäni että nyt on alaikäinen pelipaikalla jolloin isäni piti vahvistaa tämä ostotapahtuma. Huono ostoshan tuo Raisio tuolloin (taisi olla vuosi 1996) olla, mutta seuraava olikin parempi: Sonera. Soneran osto tuohon aikaan sai aikaiseksi melko lämpimät fiilikset sijoittamiseen kun koulupäivän jälkeen ensimmäinen asia oli katsoa Ylen teksti-tv:stä senhenkinen kurssi. Ja tässä tapauksessahan se oli melkoista rallia ylöspäin (olikohan vuosi 1997-99 paikkeilla). Toki se ralli lähti myös jossain vaiheessa liukkaasti alaspäin ja missään järkevässä kohtaa en TeliaSoneraksi muuttunutta omistustani myynyt vaan myynti tapahtui vasta about 2006 muistaakseni. Tuolloin hurja nousu oli jo tietysti syöty pois ja jäljelle jäi saadut osingot ja kevyt arvonnousu, ei siis mitään verrattuna siihen moninkertaiseen nousuun mikä parhaimmillaan oli. Tuo TeliaSoneran nousu ja tuho onkin jäänyt pahasti kummittelemaan tähän päivään asti, sillä olen edelleen sijoittaja joka pelkää suuria nousuja ja myy oikeastaan heti sijoituksen pois kun suuri yhtäkkinen nousu tapahtuu. En vain ilmeisesti uskalla jatkaa mukana kun pelkään että hyvät nopeat tuotot syöpyvät yhtä nopeasti pois.
Sijoittamisen tarkoitus oli opiskeluaikoina (2006 asti) tuottaa puskuria normaalin arjen pyörittämiseen ja kerryttää varallisuutta siten, että ensiasunnon ostoa ei tarvitsisi rahoittaa pelkästään lainarahalla. Toimi mainiosti, en koskaan opiskeluaikoina joutunut jäämään mistään “hauskasta” paitsi sen vuoksi että olisi ollut krooninen rahapula. Tämä tuntui lähes jokaista kaveria vaivaavan opiskeluaikoina. Toki kävin myös osa-aika/kesätöissä, mutta siitä huolimatta sijoitukset toimivat tarvittaessa puskurina ja jatkoin koko opiskeluajan sijoittamista, toki suht pienillä summilla. Kuitenkin valmistuttuani edessä oli se tilanne, että pystyin maksamaan ensiasunnostani 1/3:n käteisellä. Suuri osa tästä oli säästetty ASP-tilille, mutta muutin muistaakseni noin 50% sijoitusvarallisuudestani käteiseksi tämän operaation myötä. Tässä pitää toki huomioida, että asunnon sijainti on noin 100 km PK-seudusta eli puhuttiin tuohon aikaan viisinumeroisesta summasta KT-kaksioon.
Ensisijainen tarkoitus sijoittamisella oli siis tähän asti ollut puskuri ja asuntoon säästäminen. Samalla oli tullut huomattua, että siinä missä samanikäiset kaverit ottivat asian x ja y ostamiseen lainaa, niin itse käytin säästöjä (yleensä käteistä, harvoin koskin sijoituksiin). Tämän “kierteen” vaikutuksen huomaa vielä tänä päivänäkin eli itse nykyään ostan kaiken autosta ja asunnosta lähtien aina käteisellä samalla kun muut käyttävät milloin mitäkin luottovaihtoehtoa. Tiedän, auton ja asunnon osto käteisellä syö sijoitusvaroja mutta tiedättekös mitä se tekee stressitasolle, unenlaadulle ja verenpaineelle
Seuraava steppi ensiasunnon oston jälkeen oli maksaa asuntolaina pois mahdollisimman nopeasti. Tämä siksi, että en pidä siitä että olen “tilivelvollinen” kenellekään. Tuohon aikaan myös lainankorot olivat ihan eri luokkaa kuin nykyään. Asuntolainan maksun yhteydessä tein myös pienimuotoista sijoittamista, mutta ne toimivat lähinnä puskurin ominaisuudessa. Taisin tuossa välissä käyttää suuren osan sijoitusvarallisuudesta auton ostoon käteisellä. Jälkeenpäin ajateltuna kallis keikaus tuo auto, tosin joskus katsoin etteivät tähän käytetyt osakkeet ainakaan raketoineet seuraavina vuosina. Asuntolainan maksoin pois noin viidessä vuodessa eli olen ollut täysin velaton vuodesta 2012 asti.
Siitä lähtien tavoitteena on (jostain syystä) ollut 200 000 euron sijoitusomaisuuden kerryttäminen ennen 50-vuotispäivääni. En tiedä mistä tuo summa on päähän putkahtanut, mutta se on tuntunut sopivalta summalta, että tuon ikäisenä ei enää tarvitsisi välttämättä tehdä töitä jos ei maistu. Pitää huomioida, että ns. kiinteät kulut elämässäni ovat todella pieniä, joten en kaipaa mitään miljoonan sijoitusomaisuutta että voisin jäädä pois työelämästä.
Sijoitusteni arvo 2012 taisi olla alle 20 000 euroa, kyse oli tähän mennessä ollut tosiaan puskurista ja isojen ostosten rahoittamisesta. 2014 teinkin suurimman ostokseni täysin käteisellä eli ostin toisen ja nykyisen asuntoni. Toki maksoin vain oman osuuteni, avovaimon raha-asioihin en puutu ja vice versa Onneksi tuo tapaus tykkää myös elää rahallisesti fiksusti. Eli oikeastaan vuodesta 2014 lähtien sijoittamiseni tavoitteena on ollut tuo 200 000 euroa ja tähän mennessä ollaan hieman aikataulua edellä.
Mitä sitten omistan tällä hetkellä? Suuri osa sijoitusomaisuudesta on kiinni S-Pankin asuntorahastossa, joka jauhaa 6-8%:n vuosituotolla. Lisäksi rahastoissa on metsä- sekä kultarahastoja pienemmällä summalla. Muutamaan startuppiin olen sijoittanut pienillä summilla ja nyttemmin myös kryptoihin. Noin puolen on kuitenkin kiinni suorissa osakkeissa/käteisessä muuttuvalla painotuksella. Osa tylsiä osingonmaksajia, osa semitylsiä ja osa ns. pelaamiseen tarkoitetuissa nopean voiton tavoitteluissa.
Joku varmasti miettisi, että aika hitaasti on sijoitusomaisuus kertynyt jos 1995 aloittanut sijoittamisen ja nyt sijoitusomaisuus on about 120 000 euroa. Huomioisin kuitenkin sen, että olen täysin velaton ja asun 12-vuotta vanhassa omistusasunnossa. Kaikki elämiseen ja sijoittamiseen käyttämäni rahat ovat aina olleet omia rahoja, ei lainoja, ei perintöjä, ei isi-leasingiä euroakaan. Tästä olen ylpeä. Lisäksi sijoittamiseen olen aina käyttänyt ne rahat jotka ovat jääneet yli normaalin elämisen ja aina olen tehnyt niitä “ylimääräisiä asioita” joita olen halunnut. Koskaan en ole ajatellut, että jätänpä tämän matkan tekemättä koska haluan laittaa rahat sijoittamiseen. Ja olen panostanut esim. matkailuun eli jo nuorena jätin suosiolla hostellit ja parin tähden hotellit väliin koska voin. Ja lennot kohteisiin aina suorina, en ole koskaan ymmärtänyt sitä “säästämistä” joka koituu kun menee pompun kautta ja käyttää siihen puoli päivää…Olen siis panostanut elämiseen sijoittamisen ohella ja kuten varmasti tämänkin tekstin myötä on käynyt ilmi, on sijoittaminen nimenomaan mahdollistanut elämiseen panostamisen. Konkreettinen esimerkki elämiseen panostamisesta on juuri pitämäni puolen vuoden vuorotteluvapaa.
Tulipa teksti ja varmasti puolet jäi vielä kertomatta. Mutta tässä yksi esimerkki, tällä palstalla on saanut lukea hienoja tarinoita sijoittamisen tavoitteista ja niiden toteutumisesta.
62 tykkäystä
Tämän stressi asian kanssa olen myös paininut usein ja tullut lopputulokseen, että minulle sopii osinkosijoittaminen paremmin ja keskityminen varakkaisiin osinkoyhtiöihin. Vaikka kurssit tippuisi 30-40% niin pystyn lohduttumaan itseäni osingoilla. Parempiin tuottoihin pääsisi ottamalla riskiä ja sijoittamalla kasvuyhtiö ei jne, mutta oma pää ei kestä jatkuvaa kurssien tuijottelua. Arvostan joilla kestää. Itse olen 41 vuotta ja en montaa kurssilaskua ole nähnyt, koska alotin osakesijoittamisen muutama vuosi sitten. Edelleen uskon, että meidän monen sijoittajaUra punnitaan kunnon kurssilaskussa, eli semmosessa vuoden/ vuosia kestävässä. Tämä jatkuva kurssien nousu on jotenkin pelottavan hyvä tunne, koska kaikki voittaa koko ajan😀
8 tykkäystä
En ole asettanut itselleni mitään selvää tavoitetta. Havahduin vaan yksi päivä, kun rahaa seisoi tilillä monta tonnia ylimääräistä. Jostain syystä olin vieroksunut sijoittamista enkä ollut niille rahoille tehnyt mitään. Luulen, että minulla on ollut jokin ajatus ettei pienillä sijoituksilla mitään tienaa ja olen sitten unohtanut koko sijoittamisen. Tähän ketjuun on ollut useamman kerran tarkoitus kirjoittaa, mutta en ole oikein tiennyt mitä kirjoittaa, kun sitä “selvää” tavoitetta ei ole (esim. FIRE).
Tulevaisuus on minulla myös melko hämärän peitossa. En oikein tiedä mitä loppujen lopuksi elämältäni haluan ja liittyykö säästäminen siihen jotenkin. Tällä hetkellä menee henkisesti ja fyysisesti hyvin; on mukava työ, aikaa menee harrastuksiin ja säästöön jää pienestäkin palkasta joka kuukausi mukavasti, kun menoja on hyvin vähän. En kaipaa juuri nyt mitään. Rahaakaan ei mene mihinkään. Kahvihuoneessa oli keskustelua siitä miten jotkut kuluttaa niin paljon. Omalla kohdalla sitä rahaa taas ei mene mihinkään. Pakolliset laskut maksan ja rahaa menee lähinnä ruokaan. En tiedä olenko jonkin sortin minimalisti, kun tuntuu ettei sitä mihinkään mene. Yleensä, jos pohdin jonkin asian ostamista, kysyn itseltäni ensin “Tarvinko mä tätä?”. Useimmiten vastaus on “En tarvi”. Olen myös jotenkin osannut valita ne tuotteet, jotka kestää pitkään - harvoin mikään laite on rikki.
Toki haluaisin sijoituksilleni mahdollisimman suuren tuoton. Olisihan se mukavaa, kun vuodesta toiseen saisi tuplata oman salkun. Vaikka en suoraan tavoittele jotain vuosituottoprosenttia niin tuo monesta paikasta pompsahtava 7% voisi se kuitenkin olla, ihan vaan, että olisi jokin “tavoite”. Olen myös nuita korkoa korolle -laskureita käyttänyt huvikseni ja huomannut, että nykyisellä säästämistahdilla se FIRE olisi helposti saavutettavissa, mutta kannattaako sitä yrittää saavuttaa? Pari riviä ylöspäin kirjoitin kuinka tulevaisuus on hämärän peitossa. Tällä hetkellä ei siis ole menoja, mutta entäs tulevaisuudessa? Löydänkö jonkun ihanan naisen ja sitten minusta tuleekin isä? Montako lasta? Pysynkö nykyisessä työssä enkä tavoittele suurempaa palkkaa? Pitääkö ostaa auto(ja) (en omista tällä hetkellä) ja muuta? Omakotitalo ja kultainen noutaja? Paljonko lasten kasvattaminen maksaa? Mihin kaikkialle sitä rahaa nyt meneekään? Saanko säästettyä palkasta enää niin paljon kuin haluaisin? Jos FIRE kiinnostaa nyt, kiinnostaako se enää kahdenkymmenen vuoden päästä? Mitä kaikkea työ tuo elämään? Tai mitä, jos vittuunnun työhön kymmenen vuoden päästä? Tämä lista jatkuu loputtomiin…
No oliko niitä tavoitteita? Nojoo, vähän, ei oikeestaa, tulevaisuus jne… Pelkän satunnaisen pohtimisen sijaan tämä kirjoittaminen pisti selvästi enemmän ajattelemaan vaikkei omat ajatukset hirveästi muuttuneetkaan. Tähän voikin sitten tulevaisuudessa palata ja katsoa onko asiat muuttuneet.
29 tykkäystä
Kyllä se FIRE on se henkilökohtainen päätavoitteeni, johon määrätietoisella sijoittamisella pyrin. Matkaa on jo takana useita vuosia ja niin on myös edessä. Puoliväli laskennallisesta tarvittavasta sijoitusvarallisuudesta kuitenkin alkaa hiljalleen häämöttämään tunnelin päässä ja toivottavasti vauhti ei ainakaan hidastu tässä vuosien saatossa. En ajatellut kuitenkaan poistuvani työelämästä kokonaan tavoitteen saavutettuani, vaan lähdin tälle matkalle puhtaasti FI:n tuoman vapauden ja joustavuuden vuoksi. Minulle FIRE siis edustaa ennen kaikkea valinnanvapautta, joka painaa vaakakupissani enemmän kuin kaikki tämän tavoitteen eteen tekemäni uhraukset yhteensä. Olen myös viimeistään tässä vaiheessa matkaa vakuuttunut siitä, että ei tämä kaikille sovi, vaatii tämä keskivertopalkansaajalta nimittäin sen verran sitkeyttä, itsekuria ja periksiantamattomuutta. Olen kuitenkin varma siitä, että jonain aurinkoisena tai sateisena päivänä löydän itseni maaliviivalta, oli se sitten 50 tai 60 vuotiaana. Näemmä en myöskään ole tällä palstalla tavoitteeni kanssa yksin ja onkin ollut antoisaa lukea tältä palstalta aiheesta mitä erilaisemmista näkökulmista.
20 tykkäystä
Itse olen pohtinut tätä paljonkin ja täytyy sanoa että isoimpana tavoitteenani on yksinkertaisesti taloudellinen liikkumavara ja ennen kaikkea sen tuoma vapaus. Vapaus esim. jättäytyä työelämästä aikaisemmin pois tai tehdä osa-aikaisena töitä jos niikseen. Lisäksi esim sapattivapaa, pidemmät palkattomat vapaat tai vaikka yritystoiminnan perustaminen ovat asioita joita sijoittaminen varmasti mahdollistaa erilaisista hankinnoista puhumattakaan. Kuitenkin tämä vapaus ja se, että on itse ns. kuskin paikalla omissa raha-asioissa motivoi sijoittamaan pitkäjänteisesti.
Kun aloitin sijoittamaan suoriin osakkeisiin vuonna 2018, niin jostain syystä asetin itselleni 10v tavoitteen, jonka jälkeen on tarkoitus pysähtyä tarkastelemaan paremmin mitä tässä ajassa on saanut aikaan. Rahastosijoittamisen aloitin pari vuotta aikaisemmin eli v. 2016. Tavallaan tavoitteena on leikkimielisesti v. 2028 katsoa mitä on tullut saatua aikaan ja tämä on mielestäni myös tarpeeksi pitkä aika myös korkoa korolle efektille sekä sille että voi itseään kutsua pitkäjänteiseksi sijoittajaksi. Hyvin todennäköistä on, että sijoitan paljon pidempäänkin, mutta olen halunnut asettaa tämän ensimmäiseksi kunnon välietapiksi.
Tällä hetkellä salkkuni on vielä melko maltillinen n.40ke. Sijoitan joka kk suoriin osakkeisiin sekä pariin rahastoon keskimäärin n.1000e/kk. Tällä tahdilla tavoitteenani on saada kasattua v. 2028 mennessä ainakin 200k salkku.
Minulle on kuitenkin tärkeää ettei sijoittaminen ole pois tästä hetkestä ja elintasosta. Haluan nauttia elämästä myös as we go. Omistan auton, matkustelen ja harrastelen vapaasti. En kuitenkaan tuhlaile kohtuuttomasti vaan pyrin aina suht järkevään rahankäyttöön. Sijoittaminen on opettanut paljon ja tämä taitaa olla ikuinen oppimisen matka, jossa pääsee haastamaan itseään ja omia ajatuksia jatkuvasti.
19 tykkäystä
Aloitin sijoittamisen opintolainan sijoittamisella 2017. Yhteensä nostin opintolainaa 21 000e. Nyt muutama vuosi valmistumisen jälkeen salkun arvo noin 26 000. Opintolainaa makselen sitten pikkuhiljaa pois. Lisäksi sijoitan jatkuvasti palkkatuloista sen 500-1000e kuukaudessa.
Etf-rahastoissa pääpaino ja noin 10v tähtäimellä tavoitteena mahdollisimman hyvä tuotto pienellä riskillä. Joskus 2030 paikkeilla kun opintolaina maksettu, niin tarkoitus seuraavan kerran päivittää salkkua sen hetken tarpeita vastaavaksi. Ikää nyt 27v ja kohtuupalkkaisessa työssä. Salkkua kasvatan palkkatuloilla 500-1000e kuussa lisää koko ajan.
Haaveena olisi, että voisi +40v ikäisenä vähentää töitä jos työt alkaa maistumaan puulta. Nykyinen työ mahdollistaa onneksi matkailun ja harrastelun vapaa-ajalla, joten ei tarvitse tinkiä itselle tärkeistä asioista. Ihan ultimaattinen tavoite saattaisi olla päästä tilanteeseen, jossa voisi lopettaa palkkatyöt kokonaan jossain 50v paikkeilla niin halutessaan. Noh turha sitä on elämälle mitään sen tarkempia suunnitelmia tehdä, mutta kivahan se on haaveilla ja suunnitella tulevaisuutta. Mukava harrastus tämä sijoittaminen.
20 tykkäystä
Suurimpana tavoitteena FIRE siinä viidenkymmenen ikävuoden paikkeilla, mutta se varmaankin vaatii jo aikamoista onnea sijoitusmarkkinoilla ollakseen oikeasti realistinen tavoite. Mutta sitä kohti pienin askelin, toteutuu vai ei.
Ehkä se oma juttu kuiten on se että saisi semmoisen salkun kasattua seuraavan 15-20v sisällä, mikä mahdollistaisi arjen luksusta ja huonon paikan tullen “trust fundin” ja rahan mihin turvautua. Ja välillä hemmotella itseä ja matkustella tai vaikka ostaa kesäprätkän.
Omalla tavalla myös uusi kiva harrastus. Uuden oppiminen on aina mukavaa ja tämä harrastus onkin sellainen missä ei ikinä voi olla “valmis” vaan aina oppii jotain.
Rahasummia en osaa sanoa mitä sijoitan milloinkin, mutta kuitenkin tämä on tässä vaiheessa vain harrastus niin en aio riskeerata omaa taloutta kuitenkaan. Varmoja, maltillisia panostuksia niin ei mene talous ja kuppi nurin jos tulee huono sijoitus.
Pääpaino osakkeissa ja ETF-rahastoissa.
3 tykkäystä
Eiköhän se jonkinlainen FIRE ole tavoitteena. Vielä jaksan vahvasti uskoa 0,5 M€:n riittävyyteen, hyvässä vauhdissa ollaan tämän suhteen. Enkä näe asuntolainankaan olemassaoloa niin suurena peikkona kuin usein nähdään. Kunhan kk-kulut on kohtuulliset. Toisaalta en pidä Suomessa tai varsinkaan pk-seudulla asumista minään ainoana vaihtoehtona. On myös halvempia ja lämpimämpiä maita, joissa voi asua vaikka veneessä ja vaihtaa paikkaa silloin kun siltä tuntuu.
8 tykkäystä
Hiukka kyselisin neuvoa/mielipidettä mitä tehdä. Strategiana olisi vähintään arvoa säilyttävä mielellään hieman lisäävä tai enemmän pelivaraa lisäävä. Ja lähtökohtana on se että olen jäänyt eläkkeelle muutama vuosi sitten (myös vaimo) ja sen verran on tullut tienattua, että hyvät asunnot, mökit yms tarpeellinen on saatu kasattua ja eläkkeillä kattaa pitkälti melko normaalin elämän suurempia miettimistarvetta.
Aikanaan tullut kokeiltua suoria sijoituksia mutta viimeiset 8-10 vuotta ollaan pikkuhiljaa sijoitettu mitä jäänyt yli ETF:iin ja rahastoihin (kulujen ja hajautuksen takia), mm pohjoismaihin, DAXiin, S&P500:n ja onhan noita muitakin. Yhteensä luokkaa 200t on arvo nykyiselllään noissa. Jotenkin intuitio on ollut että turbulenttina aikana pohjoismaissa ja Saksassa missä on yleensä joku roti yhteiskunnassa asiat menevät pitkällä tähtäimellä kuitenkin oikeaan suuntaan. Tämä positio meinataan holdata. Hieman riskisietoisuuden lisäämiseksi päänupissa mainstream kryptoihin arpalippuina on laitettu summa periaatteella “varaa hävitä kokonaan”.
Nyt kuitenkin tilillä on liikaa varsinkin inflaatioon nähden. Millaisia sijoituksia, jos pystytte samaistumaan yhtään tilanteeseen, tekisitte nyt esim jos 150t€ olisi näpissä ja aikaperspektiivi luokkaa 8-10v?
Itsellä mieleen tullut
- metsärahastot (melko riskitön, inflaation ylittävä tuotto, kovat kulut)
- kotimaisten osinkoyhtiöiden suorat sijoitukset (oskesäästötili)
- jatkaa aiemmalla hajautuksen linjalla ETF:llä/pienikuluisilla (Nordnet) rahastoilla , myös ajallisesti vaikka kuukausisummina.
4.antaa koko homma jollekin ammattilaiselle (taitaa koko potti olla liian pieni että ketään kiinnostaa, koska suuri osa omaisuudesa on kiinni elämisessä)
Ehdotuksia vastaanotetaan kiitollisena.
3 tykkäystä
Sijoitusneuvonnalla tarkoitetaan toimintaa, jossa annetaan yksilöllinen suositus asiakkaalle koskien tiettyä rahoitusvälinettä. Sijoitusneuvonta on luvanvaraista toimintaa ja lupaviranomaisena toimii Finanssivalvonta. Sijoitusneuvontaa tarjoavalla on velvollisuus hankkia riittävät tiedot asiakkaansa taloudellisesta asemasta, kyseessä olevaa rahoitusvälinettä koskevasta kokemuksesta ja tietämyksestä sekä asiakkaan sijoitustavoitteista.
2 tykkäystä
Jos tämä on päätavoite, niin löytyisikö osakepoiminnalle esim. Sampo, Coca-cola, Fortum-tyyppisten osakkeiden akselilta jotain? Suht koht vakaita, osinkotuottoa jne.
Metsärahastot kulujen takia tosiaan vähän hmmm. Pikemminkin joku suomalainen tai ruotsalainen metsäyhtiö? Osakesäästötili kannattaa joka tapauksessa avata ja kanavoida osa varoista sen kautta.
Ei huono tuo ETF:kään. Silti tulevina vuosina ei välttämättä koeta sellaista indeksien paisumista kuin viime vuosina, joten kysymysmerkki, mitä indeksisijoittamisesta jäisi käteen.
Vaikka vakautta ja varmuutta siis tavoittelet ja itse päätät omistuksistasi, niin itse laittaisin tuollaisesta 150 tonnin summasta parikymmentä tonnia johonkin teknokasvuosakkeeseen. Ei kuitenkaan mihinkään tappiolliseen. Microsoft, Dassault systemes, Enea esimerkiksi.
Vuokra-asuntomarkkinoilla alkaa Suomessa olla iso ylitarjonta kasvukeskuksissa ja maaseutu jo täynnä rakennusruumista. Merkittävää korkojen nousuakaan euroalueella tuskin näköpiirissä.
2 tykkäystä
Lähinnä mielipidettä ja ideoita kyselen… tokko tuota kukaan pitää varsinaisena sijoitusneuvontana paremmin kuin taksikuskin varmaan pörssivinkkiäkään.
Jep, ja koska omasta omistuksesta suuri osa on kiinni asumisessa/kiinteistöissä, lisää satsaaminen vuokrattaviin asuntoihin ei tue hajautusta lainkaan. Lisäksi häslinki niiden kanssa ei oikein kiinnosta kun on päässyt sen tyyppisestä veivauksesta eroon.
Osakesäästötili on avattuna, vaan siellä ei juuri mitään toimintaa. Ehkäpä päädyn hankkimaan noita ikävystyttäviä mutta suht turvallisia arvo-yhtiöiden osakkeita sopivasti hajauttaen…
4 tykkäystä
Onhan tämä 150k sellainen raha, jota ei missään tapauksessa tarvittaisi elämiseen, vaan tämä kaikki olisi tosiaan mahdollista sijoittaa? Kiinteistöjen huoltokustannukset, mahdolliset terveyshuolet ym. voivat tehdä yllättävän ison loven talouteen. Toki vakuutuksilla on mahdollista kompensoida tilannetta tavalla ja toisella. Lisäksi tuossa tilanteessa varmistuisin, että kaikki paperit (testamentti, edunvalvontavaltuutus ym) olisivat kunnossa.
OST on mahdollista käyttää melko verotehokkaasti, vaikka hankintahintaolettamaa ei olekaan, mutta myös perintösuunnittelun välineenä. OST osakkeita ei tarvitse realisoida, vaan ne voivat siirtyä perinnönjaon myötä perittäville. Perintäverot maksetaan kuolinhetken arvon mukaisesti. OST myös mahdollistaa vain tarvittavien varojen nostamisen tililtä.
Kerroit, että sinulla / teillä on ollut suunnitelma. Miksi et jatkaisi samalla, jos olet ollut siihen tyytyväinen? Ja sitten ottaisi rinnalle helpommin realisoitavissa olevia omaisuuseriä lisää: suoria osakkeita, etf ja rahastoja. Metsärahastoiden haasteena voi olla, että lunastuksia ei voikaan tehdä juuri silloin kuin niitä tarvitsisi, joten nämäkin seikat kannattaa huomioida.
Itse en ehkä uskaltaisi laittaa kaikkea pörssiin kiinni nyt, mutta jonkin tietyn osan varmasti laittaisin ns. turvallisen käyttövaran määrän (worst case scenario) jälkeen.
1 tykkäys
Varmuusvarat on erikseen. Ja onhan osa nykyisiäkin realisoitavissa nopeasti. Ideana kyllä tässä on sijoittaa tuo määrä pidemmällä tähtäimellä eikä kovin veivailla sen kanssa vaikka OST sen mahdollistaakin. Ehkä olen empinyt hommaa eniten ajoituksen kanssa. Mutta sekin ratkeaa osin hajauttamalla ostoja ajallisesti. Ei tietty kokonaan, jos tulee suurempi korjaus sen jälkeen kun kaikki sijoitettu. Mutta korjausta odottaessa osa tuota rahaa on kertynytkin.
2 tykkäystä
Olen ehkä onnekas, sillä teen työtä josta oikeasti nautin ja jota pidän tärkeänä ja merkityksellisenä itselleni, mutta myös muille ihmisille. Olen myös aina ajatellut, että kaikkien tulisi tehdä töitä ja osallistua yhteiskunnan rahoittamiseen ja kehittämiseen, mikäli siihen pystyvät. Tämä on toki helppo sanoa, kun tosiaan nautin työstäni. Näistä syistä FIRE ei ole koskaan edes käynyt mielessäni, ja olen aina pitänyt sitä kamalan hedonistisena tavoitteena.
Sijoittamalla haluan itselleni ja perheelleni taloudellista turvaa, jonka lisäksi talous kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Haluan jättää mahdollisille lapsilleni keskivertoa merkittävämmän osakesalkun. Toivon joskus voivani tehdä suoria sijoituksia listautumattomiin yhtiöihin, joiden toimintaa haluan tukea.
8 tykkäystä
Eihän se töiden tekoa vaadi että osallistuu yhteiskunnan rahoittamiseen. Kyllä valtio joka välissä ottaa omansa.
Tuo on kyllä unelma tilanne jos on onnistunut pääsemään ammattiin jota pitää merkityksellisenä noin paljon. Valitettavan usealle, väittäisin yli 90% työntekijöistä, palkka on kuitenkin loppujen lopuksi se syy minkä takia töitä tehdään. Itse olen fyysisesti kykenemätön unelma-ammattiini, joten nykyisen työn tarkoitus on vain tuoda rahaa pankkiin, jonka sijoittamalla joskus voin jättäytyä pois työelämästä.
9 tykkäystä