Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa? Kun aloitin sijoittamisen, en ole ikinä sen kummemmin ajatellut koko kysymystä. Nähdäkseni iso osa suomalaisista haaveilee vaurastumisesta ja täyttelee lottorivejä raivokkaasti, koska olisi hienoa päästä kuluttamaan niitä voittorahoja kaikkeen mahdolliseen (tai sitten ostetaan autio saari ja otetaan siellä aurinkoa, mutta kuka jaksaa ottaa aurinkoa autiolla saarella koko ikänsä?). Itse en koe kuuluvani tähän joukkoon, sillä olen aina ollut aivan käsittämättömän huono sijoittamaan itseeni tai uusiin tavaroihin. Säästöjen tuhlaaminen on siis ollut aina vähän vaikeampaa kuin niiden kerryttäminen. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, olen ehkä vain tottunut johonkin vaatimattomuuteen ja samalla koen saavani jonkunlaista turvaa tilillä olevista säästöistä.
Muistan kun olin 6v kersa ja oltiin ruotsinlaivalla. Silloin nappulat saivat työntää vanhempiensa kolikoita niin paljon raha-automaatteihin kun porukoiden rahaa tai hyväntahtoisuutta riitti. Itselleni se oli kidutuksenkaltaista huvittelua, enkä vain kyennyt työntämään ainoatakaan kolikkoani pelikoneeseen. Kaverikin ihmetteli vieressä ja tokaisi ”et sinä muista 15-vuotiaana että menit laittamaan kolikon pelikoneeseen”. Nyt olen 29-vuotias ja ainakin tuon lauseen muistan vielä!
Kun sitten vanhemmalla iällä rahaa alkoi hieman kertyä, yhtäkkiä hokasin vain, että kai niille rahoille olisi kiva jotain tuottoakin saada. Siitä lähti sitten matka osakesijoittamisen maailmaan, ja olen vain ajatellut että sillä tiellä mennään hiekkahoitoon asti. Paitsi nyt viime aikoina.
Jossain Heikkilä&Vilen show’ssa kaverit kysyivät yleisön edessä, että tuskin täälläkään moni Koneen osakkeenomistaja on oikeasti omistanut samoja osakkeita (en nyt muista tarkalleen) jostain 80-luvulta asti? Yllättävän monen, oletettavasti miljonäärin, tassu nousi pystyyn. Olisihan se nyt hieno omistaa jotain Efecteä koko iän ja kertoa lapsenlapsille, että vieläkin samat Efectet salkussa mitä on joskus nuorena ostanut ja firma on kasvattanut vielä osinkoaan yli ajan.
Mutta sitten rahan tuoma onnellisuus. Oman käsitykseni mukaan se rahamäärä, millä pystyy vielä laskut maksamaan tuo osaltaan tarvittavan onnellisuuden. Sitten kun aletaan haalia ylimääräistä rahaa vaikka ylitöillä, se ylijäämä raha menettää arvonsa dramaattisesti kun verrataan paljonko sen rahan eteen tuli hukattua omaa aikaa ja voimaa. Voin kuvitella, että lähinnä rahattomat huutelevat ettei raha tuo onnea, ja tätä myyttiä varakkaat sitten kumoavat aina. Elämäni on ollut hyvää, mutta vähän liian usein on saanut tapella milloin minkäkin asian kanssa ja harvoin (=ei ikinä) niitä olisi voinut ratkaista rahalla. Puuttunut semmoinen mielenrauha lähes aina eikä se ole mihinkään värähtänyt vaikka osakkeet ovat nousseet, tuntuu että just päinvastoin. Jos laittais jonkun onnellisuuskäppyrän samaan kuvaajaan varallisuudenmittauskäyrän kanssa, nähtäis varmaan heti että nämä suorastaan hylkivät toisiaan.
Mutta nyt on perhettä ja lapsia ja sehän on se onnellisuuteni lähde. Olen viimein alkanut tajuta, että jos en osaa käyttää rahaa itseeni enkä koe sen tuovan mitään suurempaa tyydytystä, niin ehkä voisin käyttää säästöni perheeni onnellisuuden lisäämiseen ja sitä myöten tehdä myös itseni onnelliseksi. Jos sitä vielä antais korkoa korolle -ilmiön tikittää salkussa, - niin sitten vois jossain kohtaa vaikka unohtaa nämä markkinoiden seuraamiset ja osareiden lukemiset ja pistää lihoiksi kaiken. Olen toden totta positioitunut ajatukseen, että jo vuosia salkussani maanneet Talenomit ja Efectet lähtevät salkusta ja käytän säästöt vaikka isompaan asuntoon. Tai sitten rahoittaa lähes kokonaan lainalla asunnon mutta remppaisin ja sisustaisin säästöillä.
Tietenkin myös osittain haaveilen ajatuksesta, että jatkaisin osakepoimintaa koko ikäni vaikka välillä realisoikin salkkua, mutta toisaalta taas haaveilen että vois tästäkin touhusta vaan luopua kun aika on kypsä. En ole varma mitä omistuksilleni tapahtuu ja koska, mutta yksi asia on varma: jos tietäisin, että tulen elämään koko ikäni vain itseäni varten, en varmaan tekisi merkityksetöntä duunia tai lukisi yhtäkään osaria sekuntiakaan.