Tavoitteesi sijoittamisella?

Hei vaan, ensimmäinen viesti tällä foorumilla…

Oma cv:ni ei ole se aivan nätein ja aukkoja sieltä löytyy - mikä kulki siis tulojen kanssa käsi kädessä. Noina aikoina kun en ollut työllistettynä, aikaa oli harrastaa ja touhuta mitä sitten touhusinkaan. Mutta kuitenkin, kun se kaikki vapaa-aika alkoi jo puuduttaa kun ei kuitenkaan ollut joka hetkelle tekemistä, olin vain jouten, ei salillekkaan viitsi montaa tuntia päivässä käyttää.

No, onnistuin nyt viimeisimpänä temppunani työllistymään kuutisen vuotta sitten, vieläpä valtion virkaan, ja jos en itse asioita omilla toilailuillani ryssi, niin kaippa tästä eläkeikään asti saa touhuiltavaa. Ikää tällä hetkellä 33 vuotta.

Kuitenkin, näiden kuuden vuoden aikana on töissä ollut välillä todella haipakkaa. Reissuja lähikaupunkeihin, viikkoja hotellissa, pitkiä työpäiviä. Olivat alkuun ihan kivoja. Arvatkaas onko enää? Pahimmillaan jaksamista ei enää ollut pitkien työviikkojen jälkeen edes kotona siivota villakoiria nurkista, jos viikosta toiseen joutuu venymään milloin mihinkin. Eikä harrastuksinkaan enää huvittanut lähteä. Eihän sille ollut juuri aikaakaan.

No, siitäpä se ajatus sitten lähti. Osingot. Ajatus siitä, että kenties voisin joskus saada kuukausi/kvartaali/vuositasolla sen verran “palautuksia” jolla voisin korvata sen osan siitä palkasta, jonka missaisin, jos pystyisin ottamaan vaikka palkatonta vapaata tai kenties tekemään lyhennettyä viikkoa.
Ajatus on toki kaukainen haave siellä jossain, mutta silti tavoittelemisen arvoinen.

Ei koko työaikani ole pelkkää juoksentelua pitkin ja poikin, mahtuu siihen paljon muutakin. Tulee vain kausia kun pitää tehdä aikuisten oikeasti jotain, ja tulee kausia, kun on vähän hiljaisempaa ja “ylläpidetään”.

Silti näillä “palkan sijaistuotoilla” voisin tasapainottaa viikkojani mukavasti.

Kuten viestin alussa mainitsin, se kokoaikainen poisjäänti todennäköisesti passivoisi liikaa, jotain tekemistä olisi hyvä viikkotasolla olla, muutakin kuin sitten pelkkä yksi harrastus.

Hiljaa hyvä tulee :slight_smile:

41 tykkäystä

Molemmat varmasti hyviä pointteja ja ne voi sujuvasti tehdä molemmat, sekä säästää että käyttää rahaa ja kokea asioita.

Sen verran voin perspektiiviä antaa, kun oma vaimo kuoli 32-vuotiaana, että koskaan ei ole ainakaan liian aikaista tehdä ja kokea juuri nyt. Usein tuntuu nykyään olevan tapana säästää, olla kokematta ja odotella parempia päiviä. Aina ne ei tule. Sitä ei todellakaan tiedä onko 30 vuoden päästä elossa.

Oma ajattelu on kyllä muuttunut ajan saatossa paljonkin ja jonkinlaisen taloudellisen turvan saattelemana jaan kokemuksia koko lähipiirille, mikäli mahdollista.

Kai oman sijoittamisen tavoite onkin kokea vähemmän stressiä taloudellisista asioista sekä mahdollistaa kokemuksia, muistettavia asioita läpi elämän. Onko oikeastaan millään muulla edes mitään merkitystä?

99 tykkäystä

Minä voisin tuoda tähän vähän toisenlaistakin näkökulmaa. Omista tavoitteistani yksi merkittävä on säästää juuri tuleville sukupolville. Olla itse kuluttamatta ja siirtää elämän lopulla kertynyt varallisuus lapsille ja lapsenlapsille.

Monilla lapsuudenystävilläni oli suvussa vanhaa rahaa. Ei nyt mitään mahtisukuja, mutta kuitenkin sen verran että lähtökohdat elämään oli aivan erilaiset kuin keskiluokkaisella työläisperheellä. Kaikki ne suvut on aloittaneet varallisuuden kerryttämisen jostain. Minä haluaisin olla se joka aloittaa sen omassa suvussani, tulevia sukupolvia varten, jottei heidän tarvitsisi rahasta huolehtia.

Ihmiset ovat tietysti erilaisia. Minulle tämä on helppoa kun tuntuu että vajaa nelikymppisenä lähes kaikki omat kokemukset on koettu ja harrastukset on edullisia.

36 tykkäystä

Tavoitteenani on tulla legendaksi, jota siteerataan vielä sadan vuoden päästäkin.

50 tykkäystä

Joku aikoinaan sanoi minulle työelämään astuttuani, että aina löytyy joku, joka tienaa ainakin satasen kuussa vähemmän kuin sinä. Jos hän pärjää palkallaan niin mikä estää sinua säästämästä sitä satasta kuukaudessa. Ja jotta sen arvo säilyy/kasvaa niin sijoittamaan se järkevästi.

Tuolla asennoitumisella kohtuullisen summan kuukausisäästäminen on psykologisesti kuin täysin ylimääräistä rahaa laittaisi sivuun. Sen vuoksi en koe sinänsä erityisesti menettäneeni mitään tässä vuosikymmenten varrella, vaikka olen kuukausisäästänyt. Elämää on tullut elettyä mukavasti, ehkä vähän kaupassa katsoo, mitä päivittäin ostaa ja muutenkin hiukan vahtii, ettei sellaisia vuositasolla merkittäviä menoja tule liikaa (kannattaa aina laskea pieneltä kuulostavien kuukausimenojen summat vuodelle, pieneltä kuulostavista kuukausimaksuista yms. kertyy helposti kolminumeroisia summia vuodessa).

Pitkän sepustukseni pointti on ehkä se, että ei kannata vetää elämää taloudellisesti liian tiukalle liian suurella kuukausisäästöllä. Mieluummin sitten jos rahaa jää toisinaan yli niin tekee kertasijoituksia niillä rahoilla.

13 tykkäystä

Kiitos kun jaot tuskallisen ja henkilökohtaisen kokemuksen, pistää kyllä miettimään elämää toiselta kantilta. Itse niin liimautunut toisen puolikkaan kanssa yhteen, etten kyllä tiedä miten sitä koskaan vastaavasta selviäisi. Toivottavasti elämä vielä välillä hymyilee, vaikka menetyksestä ei taida koskaan päästä täysin yli.

40 tykkäystä

Tämähän muuttaa asetelman muutenkin täysin. Kun sinulla ei ole mitään pakkoa olla töissä, voit suoraan sanoa mikä sinulle sopii ja mikä ei. Toisin sanoen vaikka työpaikka olisi täysin sama, tilanne muuttuu oravanpyörästä siihen, että pystyt aidosti neuvottelemaan asioista. Tuota kautta kuvittelisi, että työn voi ottaa enemmän harrastuksena, jolloin siihen suhtautuminenkin muuttuu. Minä teen tätä koska haluan, en siksi että minun on pakko.

Väittäisin että tuossa asetelmassa voittavat kaikki, mikäli työn luonne on vain sellainen että sitä voi tehdä vajaalla viikolla. Kuitenkin aika montaa työtä itse asiassa voi, suurin vika tuntuu olevan että kun “ei meillä ennenkään ole niin tehty.”

Tuo olisi tavoitteena itselläkin sitten joskus. Onneksi ammatin kautta ja ahkeran hakemisen seurauksena minulla ei ole kiinteää työaikaa, vaan luon itse aikatauluni sekä pystyn tekemään töistä suuren osan etänä.

12 tykkäystä

Tämä on ollut itselläkin mietinnässä, mutta tuon lyhennetyn työviikon osalta pitäisi varmistua siitä, että työt oikeasti vähenevät vastaavassa suhteessa, eikä joudu epähuomiossa tilanteeseen, missä tekee edelleen 100 % töitä 80 % korvauksella. Työtehtävät varmasti vaikuttavat tähän merkittävästi ja toisissa tehtävissä tämä onnistuu helpommin ja toisissa tämä vaatii hieman enemmän pohdintaa.

10 tykkäystä

Onnea satasen metsästykseen, kyllä se tulee sieltä. Aina pitää nostaa hattua ihmisille, jotka eivät ole perineet mitään, tai omineet suhteita elämässä menestyäkseen.

6 tykkäystä

Tänään saapui tilille sen verran riihikuivaa että nettosijoitusvarallisuudessa ylitettiin uusi merkkipaalu.

En oikein osaa asettaa seuraavaa tavoitetta omaisuuden haalimiselle, enkä uskalla jättäytyä pois palkkatöistäkään. Vaikka laskelmieni mukaan nykysijoituksilla pitäisi jäädä tuottoa käteen yli 9 000 euroa kuussa. Elintapanikin on melko vaatimaton ainakin varallisuuteen nähden, minua ei kiinnosta oikein mikään rahalla hankittava roina. Eli voisin huoletta(?) alkaa vapaaherraksi. Töiden suhteen tavoite on irtisanoutua ensi vuoden aikana.

Palkkatöissä jatkaminen johtuu pääosin siitä että vuosipalkka on yli 150 000 euroa ja osa optioistakin on vielä lunastamatta. Ja voihan tässä alkaa vaikka kolmas maailmansota jolloin sijoitusten arvot sulavat silmissä. Eli nälkä kasvaa syödessä ja ahneus on rajaton, ainakin minun tapauksessani :money_mouth_face:

118 tykkäystä

Yli 2 miljoonan euron nettosijoitusvarallisuus on kyllä toiveiden täyttymys jokaiselle. Jos työsi ei ole kamalaa tai todella tylsää (luultavasti ei ole), 150 000 euron vuosipalkasta luopuminen ei kyllä ole ihan helppoa. Ennen irtisanoutumista yrittäisin ainakin itse päättää, että mitä teen vapaaherrana. Jos jää vain sohvalle makaamaan Netflixiä katsomaan vuodeksi, niin elämänlaatu ei välttämättä parane. Jotain järkevää kannattaa keksiä.

Jos nyt tienaat yli 12 500 e per kk, on varmaan aika vaikea motivoitua tekemään mitään muuta palkkatyötä vaikkapa 3000 euroa kk-palkalla. Ns. normaalit työpaikat eivät ole siis ehkä enää koskaan vaihtoehto sinulle muuten kuin huvin vuoksi.

Itse ehkä allokoisin sijoitusteni hoitamiseen vaikkapa 20 tuntia viikossa. Luultavasti uudelleensijoitat osinkotuloja osakkeisiin tulevina vuosina, näiden ostokohteiden valintaan saa kulumaan aikaa. Tai sitten kaikki vaan indeksiin ja lopetat tietokoneen ruudun kyttäämisen. Tämän ohessa aloittaisin itse jonkin uuden projektin oman mieltymyksen mukaan. Se voisi olla uusi yritystoiminta, voi olla hauskaakin jos osaaminen on jo hankittu. Tai sitten jokin yleishyödyllinen projekti ym., mikä nyt tuntuu mielekkäältä kunkin mielenkiinnon kohteiden mukaan.

14 tykkäystä

Allekirjoitan kaiken kirjoittamasi 100%.

Jälkikasvullekaan ei ole hyväksi jos isi vain makaa sohvalla ja nauttii olutta päivät pitkät. Enkä voi kuvitellakaan meneväni enää mihinkään muualle palkkatöihin murto-osalla nykyisestä palkasta. Yritystoiminta mielen virkeänä pitämiseksi on varmaan se mitä tulen tekemään. Jos bisnes ei lennä niin sitten se on harrastus. Näin varakkaana olen myös miettinyt mitä voisin tehdä yhteiskunnan / yhteisön hyväksi, tunnen velvollisuutta auttaa muita parhaani mukaan kun olen itsekin saanut vastikkeetonta tukea matkan varrella.

Nyt kun mammonaa on melko paljon ja naamakin ollut iltapäivälehden kannessa niin allekirjoitan Jim Carreyn toteamuksen: “I think everybody should get rich and famous and do everything they ever dreamed of so they can see that it’s not the answer.”

69 tykkäystä

Mitä nyt jonkin verran on tuttuja exitin tehneitä ja julkisuudestakin meille tuttuja Kim Väisäsiä sun muita, niin aika monelle tuntuu olevan tärkeää löytää niitä seuraavia niitä projekteja, joiden parissa puuhata.

Totta kai hankitusta rahasta jokainen nauttii sitten tavallaan. Omaa aikaa, aikaa perheelle enemmän, ehkäpä vaan rentouttakin elämään lisää. Kim järkkäsi kavereilleen juuri mukavat 50-vuotiskekkerit Korsikalla, kuulemma oikein mukava bileet :slightly_smiling_face:

Jokainen elelee tavallaan, osa kaipaa vapautta ja osa ei sen kummemmin. Osaahan vapaus jopa pelottaa. Se on kokonaisuuksien summa, onnellinen ihminen voi hyvin ja levittää hyvää oloa ympärilleenkin. Raha ei välttämättä liity millään tavalla tähän, kunhan sitä on sopivasti.

16 tykkäystä

Hmm… Menin sitten mielenkiinnosta kurkkaamaan eläkekertymää. Varhaiseläkeikä pompannut noin 66,5 vuoteen ja normaalieläke 69 vuoteen. Ikää nyt 42 vuotta.

Teoreettisesti: Mikäli pystyisin pitämään itseni työelämässä nykyisellä tulotasolla 60v asti (siinäkin on tekemistä, työskentelen liiketalouden alalla), nettoeläke olisi noin 80% nykyisestä nettopalkasta. Tuossakin välissä olisi 6,5v jakso, jossa sijoituksilla tarvitsisi paikata mahdollisia työttömyyskorvauksia tms. Mikäli eläkeikää ei tässä noin 25v aikana nosteta lisää… :roll_eyes:

Tuli hieman lisämotivaatiota sijoittamiseen :rage:

37 tykkäystä

Kommentoin tähän ketjuun Vepun pohdintaa Pörssien suunta -ketjussa sen verran, että ongelmaksi reaalisessa tuotto-odotusajattelussa tulee heti se jos tavoitteet on esim. kiinteitä prosentuaalisia tuottoja vuodessa (ei ota huomioon inflaatiota), tai esimerkiks jonkun kiinteen rahasumman saavuttaminen vuonna X (esim. miljoona euroa). Tämmöiset tavoitteethan ei millään tavalla ota huomioon inflaatiota :smile:

1 tykkäys

Toihan on hemmetin hyvin, olettaen että inflaatio korjataan edes jotenkin!

2 tykkäystä

Nyt kun itse olen ollut vanhempainvapaalla ~3kk, enkä juurikaan työasioita miettinyt (paitsi vähän korkeammalla tasolla siitä kuinka tyytyväinen työhön olen ja mitä se antaa elämän kannalta, jne) niin olen ainakin tullut siihen tulokseen että usein ajattelen (ja oletan että moni muukin tekee samaa) vähän liian “sitkun” elämää.

Vaikka olen koittanut elää hetkessä ja varmistaa että olen innostunut päivittäin, optimistinen ja nautin arjesta… Ja koitan päästä flow-tilaan pari kertaa viikossa vähintään jne. Niin silti nyt runsaan vuoden ikäisen kanssa puuhatessa huomaa miten edelleen on parannettavaa hetkessä elämisessä.

Pääpointti, siis mitä tahansa tekeekin tai mikä tahansa työ-status onkaan, on se että osaa nauttia kaikista elämän ja maailman tarjomaista detaljeista päivittäin. Talous on vain työkalu siihen ettei ole pakotettu tekemään sellaisia valintoja jotka vaikeuttavat tuota hetkessä elämistä. Eikä saa antaa sen vaurauden keräämisen – tai siitä huolehtimisen – alkaa toimia tätä vastaan.

32 tykkäystä

Olen sen ennenkin todennut, eläkkeellä on helpompi sijoittaa, kuin työelämässä ollessa, suurin vapina tulee työelämässä ollessa työpaikasta, kun lama, tai muu häiriö iskee talouteen, eikä uskalla ostaa kurssilaskuista, kun pelkää tulevaisuutta, vaikka silloin juuri pitäisi ostaa osakkeita. Eläkkeellä ollessa vaatimaton eläke kilahtaa tilille kuukauden alussa, eikä varsinaista pelkoa ole tulojen loppumisesta. Itsellä ei nämä nämä pörssin alamäet haittaa, ostelen harvakseen lisää osakkeita. Jos olen mielestäni ostanut hyvien yhtiöiden osakkeita ja kysymys on yleisestä kurssilaskusta, ajattelen, että saan halvemmalla hyvästä yhtiöstä siivun lisää ja jään odottelemaan aikojen paranemista, silloin tulee se palkkio piinasta mitä kurssilaskut aiheuttaa😀. Itse käytän myös voittovaroja elämiseen, eli olen iloinen veronmaksaja. Eläkkeellä pysytään hengissä ja osaketuloilla nostetaan vähän tasoa.

20 tykkäystä

Sijoittamista takana alle 2 vuotta, ikää takana 25 vuotta. Salkun tuotto aika lähellä 0% vaikka parhaimmillaan viime kesänä käytiin 40% tuotoissa. Tietysti se harmittaa. Harmittaa myös se, että foorumia ja taloutta lueskella olen saanut sellaisen konseksuksen, että markkinan lasku jatkuisi vielä ainakin syksyyn. Ehkä ensi vuodenkin. En tiedä, siksi en yritä ajoittaa mitenkään suuremmin, mutta nyt on pakko yrittää kerätä käteistä lisää, jota on nyt 25% salkusta.

Tavoitteena sijoittamiselle on tietysti varallisuuden kerääminen, mutta sijoittamisen takia olen alkanut myös kiinnostumaan taloudesta toden teolla. Jonkinlaisena tavoitteena ajattelin, että 25 vuoden päästä kun olen 50-vuotias, olen pysynyt kuukausisäästäjänä osakkeisiin ja täten kerryttänyt mukavan salkun ja samaan aikaan olen maksanut 25 vuoden asuntolainani pois, jolloin olisin taloudellisesti todella hyvässä tilanteessa.

Suurin tavoite ja haaste tulee olemaan pitää pää kylmänä kun markkina myllertää ja pystyä tekemään fiksuja päätöksiä. Päätöksiä siis pysyä markkinoilla kaikesta huolimatta. Tähän koen auttavan varmasti sijoituskirjallisuuden kuin myös tällaisen tasoikkaan foorumin lukeminen, missä itseäni paljon pidempään pelissä olleet rauhoittelee tunnelmaa.

Olen tästä viime syksystä alkaneesta laskusta selvinnyt psykologisesti vielä oikein hyvin, pidän katseen vaan pitkässä pelissä. Vaikka en taloudesta vielä paljoa tiedä, olen varma että paremmat ajat on vielä edessäpäin. Ennemmin tai myöhemmin suunta on ylös.

26 tykkäystä

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa? Kun aloitin sijoittamisen, en ole ikinä sen kummemmin ajatellut koko kysymystä. Nähdäkseni iso osa suomalaisista haaveilee vaurastumisesta ja täyttelee lottorivejä raivokkaasti, koska olisi hienoa päästä kuluttamaan niitä voittorahoja kaikkeen mahdolliseen (tai sitten ostetaan autio saari ja otetaan siellä aurinkoa, mutta kuka jaksaa ottaa aurinkoa autiolla saarella koko ikänsä?). Itse en koe kuuluvani tähän joukkoon, sillä olen aina ollut aivan käsittämättömän huono sijoittamaan itseeni tai uusiin tavaroihin. Säästöjen tuhlaaminen on siis ollut aina vähän vaikeampaa kuin niiden kerryttäminen. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, olen ehkä vain tottunut johonkin vaatimattomuuteen ja samalla koen saavani jonkunlaista turvaa tilillä olevista säästöistä.

Muistan kun olin 6v kersa ja oltiin ruotsinlaivalla. Silloin nappulat saivat työntää vanhempiensa kolikoita niin paljon raha-automaatteihin kun porukoiden rahaa tai hyväntahtoisuutta riitti. Itselleni se oli kidutuksenkaltaista huvittelua, enkä vain kyennyt työntämään ainoatakaan kolikkoani pelikoneeseen. Kaverikin ihmetteli vieressä ja tokaisi ”et sinä muista 15-vuotiaana että menit laittamaan kolikon pelikoneeseen”. Nyt olen 29-vuotias ja ainakin tuon lauseen muistan vielä!

Kun sitten vanhemmalla iällä rahaa alkoi hieman kertyä, yhtäkkiä hokasin vain, että kai niille rahoille olisi kiva jotain tuottoakin saada. Siitä lähti sitten matka osakesijoittamisen maailmaan, ja olen vain ajatellut että sillä tiellä mennään hiekkahoitoon asti. Paitsi nyt viime aikoina.

Jossain Heikkilä&Vilen show’ssa kaverit kysyivät yleisön edessä, että tuskin täälläkään moni Koneen osakkeenomistaja on oikeasti omistanut samoja osakkeita (en nyt muista tarkalleen) jostain 80-luvulta asti? Yllättävän monen, oletettavasti miljonäärin, tassu nousi pystyyn. Olisihan se nyt hieno omistaa jotain Efecteä koko iän ja kertoa lapsenlapsille, että vieläkin samat Efectet salkussa mitä on joskus nuorena ostanut ja firma on kasvattanut vielä osinkoaan yli ajan.

Mutta sitten rahan tuoma onnellisuus. Oman käsitykseni mukaan se rahamäärä, millä pystyy vielä laskut maksamaan tuo osaltaan tarvittavan onnellisuuden. Sitten kun aletaan haalia ylimääräistä rahaa vaikka ylitöillä, se ylijäämä raha menettää arvonsa dramaattisesti kun verrataan paljonko sen rahan eteen tuli hukattua omaa aikaa ja voimaa. Voin kuvitella, että lähinnä rahattomat huutelevat ettei raha tuo onnea, ja tätä myyttiä varakkaat sitten kumoavat aina. Elämäni on ollut hyvää, mutta vähän liian usein on saanut tapella milloin minkäkin asian kanssa ja harvoin (=ei ikinä) niitä olisi voinut ratkaista rahalla. Puuttunut semmoinen mielenrauha lähes aina eikä se ole mihinkään värähtänyt vaikka osakkeet ovat nousseet, tuntuu että just päinvastoin. Jos laittais jonkun onnellisuuskäppyrän samaan kuvaajaan varallisuudenmittauskäyrän kanssa, nähtäis varmaan heti että nämä suorastaan hylkivät toisiaan.

Mutta nyt on perhettä ja lapsia ja sehän on se onnellisuuteni lähde. Olen viimein alkanut tajuta, että jos en osaa käyttää rahaa itseeni enkä koe sen tuovan mitään suurempaa tyydytystä, niin ehkä voisin käyttää säästöni perheeni onnellisuuden lisäämiseen ja sitä myöten tehdä myös itseni onnelliseksi. Jos sitä vielä antais korkoa korolle -ilmiön tikittää salkussa, - niin sitten vois jossain kohtaa vaikka unohtaa nämä markkinoiden seuraamiset ja osareiden lukemiset ja pistää lihoiksi kaiken. Olen toden totta positioitunut ajatukseen, että jo vuosia salkussani maanneet Talenomit ja Efectet lähtevät salkusta ja käytän säästöt vaikka isompaan asuntoon. Tai sitten rahoittaa lähes kokonaan lainalla asunnon mutta remppaisin ja sisustaisin säästöillä.

Tietenkin myös osittain haaveilen ajatuksesta, että jatkaisin osakepoimintaa koko ikäni vaikka välillä realisoikin salkkua, mutta toisaalta taas haaveilen että vois tästäkin touhusta vaan luopua kun aika on kypsä. En ole varma mitä omistuksilleni tapahtuu ja koska, mutta yksi asia on varma: jos tietäisin, että tulen elämään koko ikäni vain itseäni varten, en varmaan tekisi merkityksetöntä duunia tai lukisi yhtäkään osaria sekuntiakaan.

26 tykkäystä