Tavoitteesi sijoittamisella?

Sijoittamista takana alle 2 vuotta, ikää takana 25 vuotta. Salkun tuotto aika lähellä 0% vaikka parhaimmillaan viime kesänä käytiin 40% tuotoissa. Tietysti se harmittaa. Harmittaa myös se, että foorumia ja taloutta lueskella olen saanut sellaisen konseksuksen, että markkinan lasku jatkuisi vielä ainakin syksyyn. Ehkä ensi vuodenkin. En tiedä, siksi en yritä ajoittaa mitenkään suuremmin, mutta nyt on pakko yrittää kerätä käteistä lisää, jota on nyt 25% salkusta.

Tavoitteena sijoittamiselle on tietysti varallisuuden kerääminen, mutta sijoittamisen takia olen alkanut myös kiinnostumaan taloudesta toden teolla. Jonkinlaisena tavoitteena ajattelin, että 25 vuoden päästä kun olen 50-vuotias, olen pysynyt kuukausisäästäjänä osakkeisiin ja täten kerryttänyt mukavan salkun ja samaan aikaan olen maksanut 25 vuoden asuntolainani pois, jolloin olisin taloudellisesti todella hyvässä tilanteessa.

Suurin tavoite ja haaste tulee olemaan pitää pää kylmänä kun markkina myllertää ja pystyä tekemään fiksuja päätöksiä. Päätöksiä siis pysyä markkinoilla kaikesta huolimatta. Tähän koen auttavan varmasti sijoituskirjallisuuden kuin myös tällaisen tasoikkaan foorumin lukeminen, missä itseäni paljon pidempään pelissä olleet rauhoittelee tunnelmaa.

Olen tästä viime syksystä alkaneesta laskusta selvinnyt psykologisesti vielä oikein hyvin, pidän katseen vaan pitkässä pelissä. Vaikka en taloudesta vielä paljoa tiedä, olen varma että paremmat ajat on vielä edessäpäin. Ennemmin tai myöhemmin suunta on ylös.

25 tykkäystä

Mikä on tavoitteeni sijoittamisessa? Kun aloitin sijoittamisen, en ole ikinä sen kummemmin ajatellut koko kysymystä. Nähdäkseni iso osa suomalaisista haaveilee vaurastumisesta ja täyttelee lottorivejä raivokkaasti, koska olisi hienoa päästä kuluttamaan niitä voittorahoja kaikkeen mahdolliseen (tai sitten ostetaan autio saari ja otetaan siellä aurinkoa, mutta kuka jaksaa ottaa aurinkoa autiolla saarella koko ikänsä?). Itse en koe kuuluvani tähän joukkoon, sillä olen aina ollut aivan käsittämättömän huono sijoittamaan itseeni tai uusiin tavaroihin. Säästöjen tuhlaaminen on siis ollut aina vähän vaikeampaa kuin niiden kerryttäminen. En oikein tiedä mistä tämä johtuu, olen ehkä vain tottunut johonkin vaatimattomuuteen ja samalla koen saavani jonkunlaista turvaa tilillä olevista säästöistä.

Muistan kun olin 6v kersa ja oltiin ruotsinlaivalla. Silloin nappulat saivat työntää vanhempiensa kolikoita niin paljon raha-automaatteihin kun porukoiden rahaa tai hyväntahtoisuutta riitti. Itselleni se oli kidutuksenkaltaista huvittelua, enkä vain kyennyt työntämään ainoatakaan kolikkoani pelikoneeseen. Kaverikin ihmetteli vieressä ja tokaisi ”et sinä muista 15-vuotiaana että menit laittamaan kolikon pelikoneeseen”. Nyt olen 29-vuotias ja ainakin tuon lauseen muistan vielä!

Kun sitten vanhemmalla iällä rahaa alkoi hieman kertyä, yhtäkkiä hokasin vain, että kai niille rahoille olisi kiva jotain tuottoakin saada. Siitä lähti sitten matka osakesijoittamisen maailmaan, ja olen vain ajatellut että sillä tiellä mennään hiekkahoitoon asti. Paitsi nyt viime aikoina.

Jossain Heikkilä&Vilen show’ssa kaverit kysyivät yleisön edessä, että tuskin täälläkään moni Koneen osakkeenomistaja on oikeasti omistanut samoja osakkeita (en nyt muista tarkalleen) jostain 80-luvulta asti? Yllättävän monen, oletettavasti miljonäärin, tassu nousi pystyyn. Olisihan se nyt hieno omistaa jotain Efecteä koko iän ja kertoa lapsenlapsille, että vieläkin samat Efectet salkussa mitä on joskus nuorena ostanut ja firma on kasvattanut vielä osinkoaan yli ajan.

Mutta sitten rahan tuoma onnellisuus. Oman käsitykseni mukaan se rahamäärä, millä pystyy vielä laskut maksamaan tuo osaltaan tarvittavan onnellisuuden. Sitten kun aletaan haalia ylimääräistä rahaa vaikka ylitöillä, se ylijäämä raha menettää arvonsa dramaattisesti kun verrataan paljonko sen rahan eteen tuli hukattua omaa aikaa ja voimaa. Voin kuvitella, että lähinnä rahattomat huutelevat ettei raha tuo onnea, ja tätä myyttiä varakkaat sitten kumoavat aina. Elämäni on ollut hyvää, mutta vähän liian usein on saanut tapella milloin minkäkin asian kanssa ja harvoin (=ei ikinä) niitä olisi voinut ratkaista rahalla. Puuttunut semmoinen mielenrauha lähes aina eikä se ole mihinkään värähtänyt vaikka osakkeet ovat nousseet, tuntuu että just päinvastoin. Jos laittais jonkun onnellisuuskäppyrän samaan kuvaajaan varallisuudenmittauskäyrän kanssa, nähtäis varmaan heti että nämä suorastaan hylkivät toisiaan.

Mutta nyt on perhettä ja lapsia ja sehän on se onnellisuuteni lähde. Olen viimein alkanut tajuta, että jos en osaa käyttää rahaa itseeni enkä koe sen tuovan mitään suurempaa tyydytystä, niin ehkä voisin käyttää säästöni perheeni onnellisuuden lisäämiseen ja sitä myöten tehdä myös itseni onnelliseksi. Jos sitä vielä antais korkoa korolle -ilmiön tikittää salkussa, - niin sitten vois jossain kohtaa vaikka unohtaa nämä markkinoiden seuraamiset ja osareiden lukemiset ja pistää lihoiksi kaiken. Olen toden totta positioitunut ajatukseen, että jo vuosia salkussani maanneet Talenomit ja Efectet lähtevät salkusta ja käytän säästöt vaikka isompaan asuntoon. Tai sitten rahoittaa lähes kokonaan lainalla asunnon mutta remppaisin ja sisustaisin säästöillä.

Tietenkin myös osittain haaveilen ajatuksesta, että jatkaisin osakepoimintaa koko ikäni vaikka välillä realisoikin salkkua, mutta toisaalta taas haaveilen että vois tästäkin touhusta vaan luopua kun aika on kypsä. En ole varma mitä omistuksilleni tapahtuu ja koska, mutta yksi asia on varma: jos tietäisin, että tulen elämään koko ikäni vain itseäni varten, en varmaan tekisi merkityksetöntä duunia tai lukisi yhtäkään osaria sekuntiakaan.

26 tykkäystä

Itselleni tärkein tavoite sijoittamisessa on vapaus.

Nyt ikää on 43v, mutta viimeistään 55v hujakoilla haluan itselleni option vähentää työntekoa selvästi. Ihan toimettomana vapaaherrana olo ei välttämättä omaan luonteeseen sovi, joten en todennäköisesti kokonaan jää pois työelämästä.
Vapaus ja turvattu toimeentulo myös eläkkeellä on on itselleni tärkeää. Leveä elämäntyyli tai ylimääräisen tavaran kerääminen ei motivoi itseäni. Katto on jo pään päällä velaton. Se on jo iso asia. Moni asia on jo taloudellisesti hyvällä mallilla vaikkaa matkaa omiin tavoitteisiin vielä riittää.
Sijoitussalkun nykyinen koko on vielä alta puoli miljoona. Miljonäärikerhoon näillä näkymin myös pääsen ja kerhon jäsenenä pysyn myös pääoman nostojen alkaessa. Itse en ole valmis eläkepäivieni toimeentuloa jättämään Arkadianmäen varaan, vaan olen itse aloitteellinen tämän suhteen. Kun maailmanmenoa katsoo, tämä tuntuu vuosi vuodelta viisaammalta.

Osakesijoittaminen on hieno harrastus, joka antaa paljon oppia ja ymmärrystä taloudesta ja yhteiskunnasta. En koe jääneeni mistään paitsi edes säästäessäni joinakin vuosina lähemmäs 50% palkasta tulevaisuutta silmällä pitäen. Taloudellisen itsenäisyyden tie on kulkemisen arvoinen.

46 tykkäystä

Vapaus ja sillä en tarkoita että en tekisi töitä. Vapaus minulle on vapaat viikonloput ja 37,5 tuntisia viikkoja. Pari ulkomaanreissua vuodessa, taloremppa ja mahdollisuus auttaa poikaa.
Alussa opiskelin aihetta paljon ja päätin että nyt säästetään mutta ei ollut sen arvoista. Nyt yritän kehittyä ja päästä eteenpäin työelämässä. Sekään ei halpaa ole mutta isompi palkka iämahdollista sen että voi sijoittaa enemmän.

10 tykkäystä

Osakesalkun myyminen tyhjäksi ja esim. ison ja hienomman asunnon ostaminen houkuttelee tietty jatkuvasti takaraivossa itsellänikin. Vastapainona täytyy aina muistaa, että Mungerin ja Buffettin neuvoin älä koskaan mene keskeyttämään ja häiritsemään korkoa korolle -ilmiötä. Olet tehnyt asian eteen vuosia tai vuosikymmeniä töitä ja sitten kun ilmiö on viimeinkin juuri kiihdyttämässä katosta läpi, estät sen tapahtumisen myymällä osakesalkun tyhjäksi ennen sitä.

Tämä tietysti edellyttää, että omat osakepoiminnat ovat voittajayhtiöitä. Kim Lindströmin poika jossain sijoitustilaisuudessa aikoinaan mainitsi, että elämänsä suurin taloudellinen virhe kauan kauan sitten oli myydä aikoinaan Koneen osaketta salkusta pois reilulla kädellä ja osti itselleen asunto-osakkeen. Nauttinut tietysti asumisesta elämänsä aikana, mutta nyt kyseisillä Koneen osakkeilla saisi ostettua X kpl samanlaisia asuntoja.

Tulevaisuudessa on aina helppo jälkiviisastella, että mitä olisi kannattanut tehdä…

24 tykkäystä

Tähän täytyy siteerata henkilöä, joka jäi eläkkeelle ja osti eläkepäivien harrastukseksi koiran. Rahoitus tuli myymällä Nokian osakkeita. Myöhemmin kyseli koiralta, tajuaako tämä kuinka kallis onkaan. Kaveruus kyllä säilyi. Myöhemmin ajat muuttui ja kiitteli leikkisästi koiraa, että on viisaampi kuin Nokian johto. Nyttemmin ovat kuolleita koira, Nokia ja isäntä. Mitä tästä opimme?

13 tykkäystä

Tarpeeksi pitkään kun odottaa, on vainaa joka tapauksessa? :slight_smile:

2 tykkäystä

Elä elämääsi eläissäsi.

3 tykkäystä

Kauneusvirheenä jutussa on se, että 157-vuotias Nokia on elossa.
https://www.nokia.com/about-us/company/our-history/

3 tykkäystä

Joo!, ja myös sekä koiran että isännän DNA jatkaa voittokulkuaan.

4 tykkäystä

Eilisiltana saunan lauteilla se tavoite yht’äkkiä selvisi. Tavoite on saada miljoonan euron sijoitussalkku ennen eläkkeelle jääntiä, ja jäädä eläkkeelle, kun tavoite on saavutettu. Aika jännä, että tämä valaistuminen vaati yli kahden vuoden rimpuilun, ensin koronaepidemian ja sitten Venäjän ryssimisen piiskatessa omaa alaa kovemminn kuin pääministeri piiskaa veroja maksavaa boomeriäijää.

Jätän sen verran köyttä itselle, että jos tuo inflaatio jatkaa lähivuodet laukkaamista ennätystahtiin, saatan panna miljoonan sijoitussalkkuun pienen inflaatiokorotuksen ennen eläkkeelle luikkimista. Onneksi on aika paljon omaehtoista säätövaraa varhaiseläkkeen aloitusajan suhteen. Ja pidätän itselleni oikeuden harrastella jotain töitä eläkkeelläkin, jos siltä tuntuu, mutta silleen paineettomasti, muistaen, että Mersun leasing-kulut yms. maksetaan osingoilla. Jos töistä jää sitten vielä jotain rahoja, ne budjetoidaan käytettäväksi ensi tilassa verovähennyskelpoisiin viineihin, lauluihin ja naisiin.

20 tykkäystä

Moni on tässä ketjussa jo ansiokkaasti tuonut esille vapauden tärkeimpänä tavoitteenaan. Yhdyn samaan laulukuoroon; minusta vapaus tarkoittaa nykymaailmassa pitkälti taloudellista vapautta, sillä raha (tai sen puute) vaikuttaa merkittävimmin ihmisen valinnan mahdollisuuksiin oman elämänsä suhteen. Samalla vauraus luo mahdollisuuden myös auttaa muita taloudellisesti tarpeen tullen.

Olen sijoittanut jo pitkään (10+ vuotta) pienillä summilla indeksirahastoihin, mutta suorista osakkeista innostuin vasta kolmisen vuotta sitten. Elämän valinnat veivät koko siihenastisen sijoitusvarallisuuden eli tuhansia euroja, joten taloudellista tilannettani kuvasi pitkälti fraasi “kädestä suuhun”. Ei ollut kovin kivaa, kun tilillä saattoi kuukauden lopussa olla vain muutama kymppi, harvemmin satasia. Halusin muutosta kohti taloudellista mielenrauhaa, joten aloin pikkuhiljaa opetella osakesijoittamista ihan tosissani. Luin kuukausien ajan sijoitusaiheista kirjallisuutta, luin sijoitusblogeja, kuuntelin podcasteja ja katsoin sijoittajien haastatteluja. Samalla aloin kasvattaa sijoitussummiani. Opiskelin todella paljon uutta, koska halusin kyetä vertailemaan eri sijoitustapoja ja valitsemaan niistä omiin tavoitteisiini sopivimman. Reilu vuosi sitten sain vihdoin tehtyä sijoitussuunnitelman ja selkiytettyä tavoitteeni sijoittamisen suhteen.

Pyrin taloudelliseen riippumattomuuteen pitkällä aikavälillä osinkokoneita painottavalla strategialla, johon yhdistän tylsää indeksisijoittamista (pohjoismaat, USA, Eurooppa ja kehittyvät markkinat), joitakin potentiaalisia tenbaggereitä sekä yleisimpiä kryptovaluuttoja. Olen nyt 36-vuotias, ja sijoitusvarallisuuteni on noin 28k (nollista lähdetty liikkeelle). Lähes kaikki on ihan itse omalla työllä ansaittua rahaa - en ole perinyt mitään muuta kuin osuuden asunnostani. Joskus toivottavasti vasta vuosikymmenten jälkeen perin kyllä sisarusteni kanssa sievoisen potin (omakotitalon pk-seudulla, kesämökin, pari muuta kiinteistöä ja rahasto-osuuksia), mutta en halua olla riippuvainen siitäkään todennäköisestä tulevaisuudenkuvasta. Haluan olla taloudellisesti vapaa jo viimeistään 50-vuotiaana. Silloin koossa pitäisi olla tavoitteen saavuttamisen jälkeenkin kasvava noin 400k salkku, joka tuottaa kuukausittain 1000-1500€ netto-osingot. Aikaa on siis 14 vuotta. Epävarmuustekijöinä mökkipaikan hankinta ja lisääntyminen.

Taktiikkani on yksinkertainen: passiivisen tulon luominen tyhjästä eli osinkosijoittaminen. Ostan pääasiassa hyvien osingonmaksajien osakkeita, mutta hajautan huomattavasti pienemmällä painotuksella myös mahdollisiin kasvufirmoihin, indeksirahastoihin ja kryptovaluuttoihin. Odotan n. 7% vuosituottoa sijoituksilleni ja tavoittelen lähinnä sitä, että passiiviset tuloni kattaisivat nettona noin 1500€ kuukausimenot. Tällä laskukaavalla pärjäisin taloudellisesti todella hyvin, ja säästöönkin jäisi jotakin. Haluan minimoida tähän tarvittavan ajan, joten pyrin elämään seuraavat 3-5 vuotta maksimoiden tuloni ja minimoiden menoni. Säästöön jää kuukaudessa tällä hetkellä keskimäärin n. 50% nettotuloistani. En silti tingi mistään tärkeästä, vaan nautin elämästäni ilman turhaa kulutusta (ulkomaanmatkat, merkkivaatteet, uusi elektroniikka jne.). Vauhti on kiihtynyt tässä vuoden 2022 aikana.

Taloudellinen riippumattomuus ei tarkoita minulle täyttä eläköitymistä, vaan haluan jatkaa sen saavutettuani yritystoimintaani harrastuksenomaisesti 1-2 päivänä viikossa ja tehdä enemmän vapaaehtoistyötä mielenkiinnon mukaan. Pakollisten menojen (jotka vähenevät mm. autoilun kulujen vähenemisen myötä) kattamisen jälkeen kaikki tulo on ns. ylimääräistä, jonka voin hyvillä mielin sijoittaa uudelleen ja haaveilla miljoonan euron sijoitusvarallisuudesta tai käyttää itseni ja läheisteni hyvinvointiin. Tai miksei vaikka molempia. Samalla satunnainen työskentely luo turvaa myös inflaatiota vastaan, ja sijoitusten arvonnousu on taloudellinen puskuri. Siksi “eläköityminen” 50-vuotiaana on minulle mahdollista: tulovirta jatkuu sekä osinkojen että työkeikkojen puolesta, joten salkusta ei ole tarvetta myydä mitään pois. Tavallaan firetän jo nyt, koska työskentelen yleensä vain 3-4 päivää viikossa ja pidän lähes täydet lomat. Tämä on mahdollista muutamasta syystä: 1) minulla ei ole perhettä elätettävänä, 2) menoni ovat varsin pienet, jolloin säästöä tuloistani tulee helposti 40-60% ilman sen kummempaa vyön kiristelyä, 3) minulla on verrattain vähän velkaa, ja 4) asun omistusasunnossa. “Eläkkeellä” kuvittelen harrastavani paljon kaikenlaista (myös yritystoimintaa hyvin pienimuotoisesti), tekeväni enemmän yleishyödyllistä vapaaehtoistyötä ja myös ottavani ihan vain rennosti. Sijoittaminen on myös itsessään mielenkiintoinen harrastus, jota jatkanen hamaan hautaan saakka.

28 tykkäystä

Veit jalat suustani. Kuin itse olisin tämän kirjoittanut, poislukien, etten ole yrittäjänä vaan palkollisena. Kovin olen osingoista kiinnostunut, jolla pystyisi itsensä joltain osin elättämään “sitten joskus” ettei tarvitse ihan joka viikonpäivä sinne töihinkään välttämättä raahautua, elämässä on kaikkea muutakin kuin työ. Olen tainnut jo tähän threadiin itsekkin aikaisemmin omat mietteeni kirjoittaa, jossa jotakuinkin aika samoja asioita puin läpi.

6 tykkäystä

Oma tavoitteeni on yksinkertaisesti eläkesäästäminen ja samalla “pahan päivän varan” kerryttäminen noin seuraavat 30 vuotta. Isoimmat hankinnat elämässä on jo tehty, ja nautin palkkatyön tekemisestä sen verran että FIRE-hommat eivät puhuttele henkilökohtaisesti. Tämän takia yritän sijoittaa maltillisesti ja säännöllisesti kohteisiin, joissa on hyvä (4-8%) tuotto-odotus pitkällä aikavälillä. Käytännössä näitä ovat Suomen ulkopuolelle sijoittavat matalakuluiset ETF-osakerahastot ja asunnot kasvavilta paikkakunnilta hyvien liikenneyhteyksien päässä.

Mitään tarkkaa euromääräistä tavoitetta ei ole, mutta kuukausittain sivuun menee n. 30-40% nettopalkasta ja nuukana miehenä ostan ETF:t Nordnetin kuukausisäästöllä 3kk välein. Sitten jos siunaantuu bonuksia/ylijäävää lomarahaa tai kertyneitä osinkoja, niin teen suoria osakesijoituksia. Asuntohommat ovat sitten tapauskohtaisia, mutta näissä pyrin pitämään portfolion velkavivun kohtalaisena sekä sijoitetun pääoman tasapainossa rahastojen kanssa.

13 tykkäystä

Kiitos kaikille mielenkiintoisten tavoitteden ja suunnitelmien jakamisesta! Näitä on ollut tosi ajatuksia herättävää lukea ja sai itsenikin pohtimaan sekä suhteuttamaan tarkemmin pitkän aikavälin suunnitelmiani.

Olen 38v ja töissä alalla, jossa työllistyminen on suurilta kiinni omista taidoista, kokemuksesta ja näkemyksestä (tahtoo siis sanoa että koulutuksella ja titteleillä on vähemmän merkitystä kuin ehkä keskimäärin). Tietyllä tapaa myös yrittäjähenkeä vaaditaan, koska niin paljon omista työllistymismahdollisuuksista on kiinni siitä kuinka itseä ja osaamistaan tällä luovaksikin luonnehdittavalla alalla markkinoi. Vaikka olenkin päässyt tekemään näitä töitä tiiviisti 15 vuotta ja tästä suurimman osan yrittäjänä, aina taustalla vaanii pieni jännitys tilausten lopahtamisesta ja työttömyydestä… tietynlainen uhkaava “what if…” -skenaario.

Näin ollen pääasiallisen motivaatio sijoittamisen aloittamiseen sekä pääoman kasvattamiseen on ollut taloudellisen selkänojan rakentaminen: Se että ei jäisi tyhjän päälle jos tilauskirjat jossain vaiheessa tyhjenevät, ja toisaalta sen mahdollistaminen että jossain vaiheessa voisin keskittyä enemmän luovan työn tekemiseen omilla ehdoilla sekä puhtaasti kiinnostaviin ja/tai riskillisempiin projekteihin.

Ensimmäinen tavoitteeni oli muistaakseni joskus parikymppisenä säästää 10k euroa ja tehdä maailmanympärimatka reppureissaten, tietenkin Madventuresin innoittamana :smiley: Siinä vaiheessa kun 10k tuli täyteen, ei jotenkin hennonnut pistää summaa lihoiksi eikä reppureissauskaan tuntunut enää niin kiinnostavalta idealta, joten jatkoin pääoman kasvattamista ja pidin summan pahan päivän varalle.

Seuraava tavoite oli kerätä taistelukassaan summa, jolla pärjäisin noin vuoden, mikäli työt loppuvat kuin seinään. Pääasiallinen motivaatio siis alusta asti on ollut mahdollistaa turvallinen olo ja mielenrauha kohtalaisen epävarmalla alalla. En muista koska tuo hätävara tuli täyteen mutta yleisenä suosituksena usein kuultavan “n. 3kk kulut olisi hyvä olla säästössä” ei ole ikinä ollut itselleni lähellekään henkisesti riittävä summa. Ennemmin kolmen vuoden kulut kattava hätävara tuo vasta mielenrauhaa…

Heräsin muutama vuosi siihen että rahaa alkoi kertyä tilille sekä palkasta että yritystoiminnan osingoista ja päätin aloittaa sijoittamisen kustannustehokkaisiin rahastoihin. Pahin virheeni on, että olen kuullut indeksisijoittamissta jo yli 10 vuotta sitten mutta en vain saanut aloitettua sitä koskaan… stupid is as stupid does :smiley: Nyt siirrän tileillä makaavia rahoja vähitellen kustannustehokkaisiin rahastoihin ajallisesti hajauttaen. En halua ottaa vahvaa kantaa yksittäisten yhtiöiden osakkeilla koska en usko omaavani riittäviä kykyjä osakepoimintaan ja toisaalta kaihdan riskiä joka yksittäisistä yhtiöistä voisi tulla.

Vierastan myös ajatusta että pistäisin rahat kiinni sijoitusasuntoon josta ne on hankalampi realisoida (pl. tietenkin oma asunto jossa asun), vaan haluan pitää mahdollisimman paljon pääomasta kiinni rahastoissa tai tilillä. Tärkeintä olisi pitää kertynyt pääoma jossain mukavasti tuottavassa muodossa ja siten, että tiukan paikan tullen voin turvata sillä elämän jatkumisen tai hyvässä tilanteessa mahdollistaa isompien ja riskialttiiden elämänmuutosten tekemisen (esim. uuden yrityksen perustaminen jne).

Nykyinen tavoitteeni on kahtalainen: Toisaalta sijoitushorisonttini on 20+ vuotta, ja teen sijoituspäätökset sen mukaan minkä uskon tuovan tällä pitkällä aikavälillä parhaan lopputuloksen. Toisaalta haluan pitää leijonanosan pääomasta sen verran likvidissä muodossa, että se mahdollistaa liikkeet tiukan paikan tullen myös lyhyemmällä aikavälillä.

Nykyisellään nettovarallisuutta on vähän vajaa 500k. Tästä n. 80k on kiinni asunnossa, erilaisissa indeksirahastoissa n. 120k ja toistaiseksi loput 300k makailevat ihan vain tilillä :scream:, mistä siirtelen varoja ajallisesti hajauttaen rahastoihin. Tarkoitus olisi saada isompi osa siirrettyä seuraavien 2-3 vuoden aikana rahastoihin ja kun asuntolainan korkoputki päättyy 5 vuoden päästä maksaa ehkä laina pois (riippuen vähän silloisesta korkotasosta). Siinä mielessä toivotan laskevat kurssit tällä hetkellä tervetulleeksi, että mitä alemmas kurssit laskevat sitä enemmän saan hyötyä turhaan tililläni vuosia maannelle taistelukassalle… Jos vielä kerryttäisin vaikka 200k enemmän rahaa voisin miettiä sijoitusasuntoa sitten kun omasta asunnosta on laina kuitattu pois, mutta tämä on lähinnä tällainen hajatelma.

Tietyllä tapaa tiedostan, että nykyinen nettovarallisuus turvaa elämän kohtalaiseksi aikaa mikäli työt loppuisivat, mutta jotenkin yrittäjän elämä ja oma mielenlaatu on sellainen että aina tuntuu paremmalta kerätä “vielä vähän lisää” pahan päivän varalle. Jos näitä ei tarvitse ottaa käyttöön niin hyvä, sitten voi ehkä jäädä vähän aikaisemmin “eläkkeelle” (toisaalta rakastan työtäni, joka on myös iso osa identiteettiäni enkä ajattele jääväni tietyssä mielessä koskaan varsinaisesti eläkkeelle). Tiedostan myös, että raha poikisi todennäköisesti paremmin osakemarkkinoilla mutta jotenkin mielenrauhaa tuo että käyttötilillä on vähintään se 150k josta voin kustantaa nykyisen elintason ja yllättävät kulut ainakin kolme vuotta.

23 tykkäystä

Vastaan kyllä tosi vanhaan viestiin. Kas kun en ollut huomannut tätä aiemmin …

Vaimoni oli 17 vuotta kotona lasten, joita toki tuli sitten useampi, kanssa ilman mitään muita ansioita kuin jokin mahdollinen kotihoidontuki joskus. Alkuaikana en edes itse ollut töissä vaan kokopäiväinen opiskelija, vaikka aika nopeasti sivutoimisesti jotain töitäkin tein. Opintolainaa tai muutakaan velkaa en suostunut ottamaan.

Aluksi rahaa ei ollut paljon mutta eipä myöskään huolia siitä mihin sitä käyttää. Jossain vaiheessa kuitenkin säästöjä kertyi silläkin kombinaatiolla, ostettiin asunto, ryhdyttiin säästämään osakkeisiin yms. …

Missään vaiheessa en ole ollut suurituloinen eikä vaimokaan sitten, kun alkoi töitä tekemään jälleen. Siitä huolimatta ohitimme miljoonan euron nettovarat viime vuonna. Miljoona on tosin nyt sulanut kovaa tahtia, joten pitänee minunkin jälleen palata palkkatöihin tai laskutusta tekemään. :slight_smile: On tässä vielä työuraa potentiaalisesti jäljellä.

Tämä ei ole mikään yleissuositus mutta rohkaisen jatkamaan. Lasten kanssa vietetty aika on todennäköisesti parempi sijoitus kuin pörssiosakkeet vaikkei suoraan rahaa tuottaisikaan. Se, että toinen on kotona, säästää sitä paitsi huomattavan määrän rahaa esim. matkakuluina, päivähoitomaksuina, veroina ja luultavasti ruokakuluissakin ja, kunhan työnjaosta saa sovittua, voi mahdollistaa huomattavan vapaat työajat, kun ei ole sidottu päiväkodin aikatauluun. Tätä ‘työaikaa’ voi tietenkin jakaa monella tavalla, riippuen vähän mitkä ovat ammatit ja/tai toimenkuva ja onhan sekin mahdollista, että molemmat tekevät ns. puolikasta työaikaa.

Tästä on jopa tehty vähän laskelmia erilaisilla skenaarioilla amerikkalaisissa lähteissä, jossa toki päivähoitomaksut ovat suomalaisittain todella korkeita. Siitä huolimatta voi todeta, ettei työnteko välttämättä taloudellisesti kannata molemmilla ja voi lisätä huomattavasti stressiä, kun jatkuvasti pitää lapsia viedä ja hakea yms. Kaiken lisäksi lapsista usein joku on sairaana, jolloin ei voi päivähoitopaikkaa käyttää. Kun/jos saa lapsia pidettyä kotona, ei sitäkään huolta niin usein ole.

Asian organisointi s.e. säästöt jopa lisääntyvät ko. aikana vaatii tietenkin huolellista taloudenpitoa. Väitän kuitenkin, että sitä tarvitaan joka tapauksessa. Yleensä ns. taloudellinen itsekuri puuttuu, ja tulojen noustessa menotkin nousevat, joten säästöjä ei jää. Kokemusteni ja useiden ulkomaisten lähteiden mukaan luotettavin keino varallisuuden kasvattamiseen on huolellinen taloudenhallinta. ( Viitaten esim. kattaviin tutkimuksiin ‘Millionaire next door’-kirjasta(suosittelen): Suurin osa näistä miljonääreistä on ollut keskituloinen suuren osan elämästään - suurituloiset ovat usein verrattain köyhiä. Varallisuuden saavuttaminen perustuu pikemminkin huolellisiin valintoihin ja elämäntapaan. )

20 tykkäystä

Oma tavoite sijoittamisessa on nyt alkuun ainoastaan rahan saaminen säästöön. Olen sen luontoinen ihminen että kaikki menee mitä tulee, eikä välttämättä riitäkään. Silti en omista oikeastaan mitään… Palkkanikin on tämän sivuston häntäpäätä.

En ole koskaan saanut minkäänlaista kasvatusta rahan käytössä ja lopputulos on sitten sen mukainen. Ajan mittaan alkoi ärsyttämään kun koskaan ei ollut ns ylimääräistä rahaa. Yritin säästää toiselle tilille, mutta ne oli sieltä aina helppo ottaa pois ja käyttää.

En edes muista mistä hoksasin rahastot, mutta sinne aloin laittamaan rahaa ja sainkin kohtuu nopeasti säästettyä 2500euroa, mutta sitten alkoi kurssit laskemaan ja jäin seuraamaan tilannetta enkä ole jostain syystä enää laittanyt enempää rahaa vaikka olisi pitänyt.

Nyt ajattelin taas aktivoitua ja siirtää säännöllisesti rahaa rahastoihin, toivottavasti onnistun.

50 tykkäystä

Oletko koskaan suunnitellut taloutta etukäteen? Eli laitat tulot ja menot riviin (Excel ihan ok, jopa paperi ja kynä käy) ja seuraat myös toteutumaa. Siinä alkaisi realiteetit paljastumaan - useimmiten homma tökkii menopuolella → ei suurilla tuloilla säästetä vaan sillä mitä jää nettona viivan alle. Itsensä pieksentä ei siinä hommassa auta eikä mikään ylenmääräinen pihistely. Useimmiten käy kuitenkin niin, että alkaa tulemaan pikkuhiljaa ilmeiseksi mihin ei oikeastaan haluaisi niin paljon rahaa käyttää: esim. asiat, joista ei oikeasti ole mitään iloa ja ovat siten konkreettisesti ‘rahareikä’.

En minäkään muista sellaiseen saaneeni kasvatusta mutta jostain syystä on aina tullut säästettyä ja oikeastaan ollutkin säästöjä. Ehkä ajatus siitä, ettei olisi mitään ‘pahanpäivänvaraa’ on ollut liian ahdistava. Nytkin kun kassavirta menee selkeästi miinukselle (ainakin todennäköisesti), se ahdistaa paljon vaikka olisi 100 000 eur säästössä. Henk.koht. talous on ihan samanlaista kuin yrityspuolellakin: aina pitäisi jäädä ainakin vähän plussan puolelle. Muuten on välittömästi ryhdyttävä sopeutustoimiin.

8 tykkäystä