Tavoitteesi sijoittamisella?

Jotenkin saa joidenkin puheista käsityksen, ettet voi olla tyytyväinen arkeesi ellet kuluta! kuluta! kuluta! Ei kaiken tarvitse olla uusinta ja hienointa, ei ulkomailla tarvitse rampata alituiseen. Tietysti jos materian määrä toimii ainoana mittapuuna niin mitäpäs minä sille voin

Taloudellinen turva ja liikkumavara on mielestäni paljon tärkeämpää. Se, että ei tarvitse kieli poskella odotella tulevaa palkkapäivää laskupinosta selviämiseksi tai jos ketuttaa muuten vaan niin voi ottaa vähän vapaata töistä on sitä jotain.

Pakkohan sitä myös on tulevaisuuttakin miettiä. Todennäköisyydet ovat sen puolella, että täällä pyöritään vielä seitsenkahdeksankymppisenä. Eläkepäiviin pystyy varautumaan hyvin pienillä summilla, kunhan vain aloittaa aikaisin. Ei tarvitse sitten kituteella pienellä eläkkeellä neljän seinän sisässä

22 tykkäystä

Kysy häneltä, entä jos olet elossa 30v päästä.

3 tykkäystä

Sijoittamisen aloitin muistaakseni vuonna 2017 sen isompaa suunnitelmaa, mutta 2019 loppuvuodesta ensimmäisiä osakkeita ostaessani tajusin, että tämähän on oikeasti ihan mukavaa puuhaa :smiley: sen seurauksena aloin pohtimaan, että mitä haluaisin saavuttaa. Taloudellinen riippumattomuus joissain määrin tottakai, mutta realistisemmin ajateltuna olisi kiva jos voisi jäädä eläkkeelle esimerkiksi 50 vuotiaana tai ainakin vähentää työntekoa merkittävästi, mutta aika näyttää missä tilanteessa ollaan silloin.

Sanotaan, että se ensimmäinen 100k on vaikein, sitä kohti ollaan kovaa vauhtia menty ja nyt kasassa AOT+OST noin 42k€. En ole perinyt mitään, vaan omista palkkatuloista olen aina säästänyt ja sijoittanut. Asunnon osto todennäköisesti edessä muutaman vuoden sisällä, sen seurauksena sijoittamat euromäärät tulee varmaankin tippumaan joissain määrin kulujen myötä, mutta koska olen onnistunut säästämään jo suht ison summan ennen isompia hankintoja niin näen oman tilanteen olevan ihan hyvällä mallilla :slightly_smiling_face:

Ikää 27v

“The first $100,000 is a b*tch, but you gotta do it.”

36 tykkäystä

Hyvää keskustelua kaikilta ja hienoa saada monia näkökulmia. Itsestä tuntuu, että onhan se tämänhetkinen elämä melkoista tasapainoilua sen suhteen, että mikä elämässä on tärkeää.

Minä muistan kuinka paljon lapsuudessa arvostin sitä, että minun ja veljeni kanssa tehtiin asioita. Se ei ollut mikään trendikäs lapsipäivä missä lähdetään lapsen kanssa hotelliin ja lapsi saa ostaa kaupan tyhjäksi kuten YouTubessa välillä näkee, vaan ihan arjessa mukana olemista. Pallopelejä yms liikuntaa ja yhdessä tekemistä. Ei meillä koskaan ollut paljon rahaa, mutta muistan että tarvittaessa vanhemmat olivat aina läsnä.

Näiltä pohjilta meillä on tässä ihan tietoinen arvovalinta että vaimo on kotona tällä hetkellä lapsen kanssa. Samoin pidän itse kaikki isyysvapaat myös seuraavan kohdalla huolimatta siitä, että vaikuttaako se työuraan tai ei. On ollut myös puhetta, että myöhemmin mikäli vaimo nykyisessä työpaikassa jatkaa, hän tekisi 6h työpäivää. Pyritään sumplimaan vielä niin, että toinen hakee ja toinen vie aina kun mahdollista. Nämä siis ihan yhdessä mietittyjä asioita ja vaimolle tuo hyvin käy. Olen myös kannustanut vaihtamaan alaa jos myöhemmin siltä tuntuu.

Rahassa mitattuna nämä päätökset maksavat meille bruttona suunnilleen 100k€ viiden vuoden aikana. Mielestäni se on pieni hinta siitä, ettei meidän ole tarvinnut laittaa pientä lasta päiväkotiin eikä toivottavasti tulevaisuudessa lasten tarvitse siellä myöskään mitään 10h päivää viettää. Samasta syystä emme tule kasaamaan miljoonaomaisuutta ja se on ihan ok.

Samaan aikaan yritetään myös toki säästää ja sijoittaa, mutta kyllä ne summat on enemmän muutamia satasia kuussa.

46 tykkäystä

Kyllä sitä rahaa menee vaikka ei kuluttaisi väkisin. Molemmilla auto koska kyydit ei yhdellä onnistu. Päiväkotimaksut, sähkö, asuntolaina. Nämä perusasiat pitää kuitenkin olla kunnossa ja talosta täytyy pitää huolta. Olen kyllä samaa mieltä kanssasi.

Kyllähän tuolta pihasta pari autoa löytyy (käytettyjä toki), menee päivähoitomaksua ja asuntolainaa siinä sivussa. Jää siinä hivenen yli, vaikka tässä vajaata viikkoa tulee tehtyä ja talouden bruttotulot jää reilusti alle mediaanin. Tuntuisi, että voisi vähemmänkin työskennellä. Tuskin näin tekisin mikäli sijoituksista ei olisi vuosien varrella kertynyt puskuria, mutta tämän takiahan tätä harrastetaan.

Itsellä ja paremmalla puoliskolla on onneksi sama mentaliteetti eli pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisena ja välttää kaikkea turhanpäiväistä kulutusta. Panostaa sitten vapaa-aikaan ja joutenoloon mikäli ylimääräistä jää

6 tykkäystä

En ole omalla kohdalla mitään negatiivista vaikutusta urakehitykseen havainnut näin tehtyäni. Eihän isyysvapaata edes saa kuin 9 viikkoa.

Sijoitustoiminta ainakin omalla kohdallani auttaa siihen, että isyysvapaalle oli helppo jäädä hyvillä mielin.

Nettotulovaikutus isyysvapaassa on muuten aika pieni, itsellä ensimmäiset 3 viikkoa olivat palkallisia ja lopuista saa ansiosidonnaista korvausta Kelasta. Päivähoitomaksuja ei tarvi isyysvapaiden ajalta maksaa ja progressiivisen verotuksen takia vaikutus netossa on paljon pienempi kuin brutossa. Myöskin työmatkakulut jne jää siltä ajalta pois.

5 tykkäystä

Edellisessä firmassa työkaverille vitsailtiin hamekankaasta kun isyysvapaasta pomolle puhui. Minulle ei uskaltanut sanoa mitään, vaikka omani samoihin aikoihin pidin. En tiedä uskalsiko tämä työkaveri koskaan isyysvapaitaan kokonaan pitää. Noh, ajatusmaailma oli siellä välillä muutenkin suoraan 70-luvulta.

Nykyisessä ikärakenne johtoportaassa vielä vanhempi ja oma rooli vielä vaikeammin korvattavissa, niin vähän jännityksellä odotan että mitä tuosta käytännössä seuraa. Enhän minä korvaamaton ole, mutta jännä nähdä miten tuo hoidetaan. Sinänsä en asiasta stressaa, kun itselle prioriteetit ovat täysin selvät enkä tuollaisesta asiasta tule tinkimään oli yleinen mielipide firmassa mikä tahansa.

11 tykkäystä

Kuka oikeasti jaksaa murehtia miehenä ura-asioita isyysvapaiden osalta? Herranen aika puhutaan yhdeksän viikon jaksosta. Tai no mikäpä minä olen sanomaan, kun mitään “uraa” ei ole. Jos uratykki on niin luultavasti löytyy siinä määrin osaamista, että voi vaikka vaihtaa työnantajaa mikäli siltä tuntuu

Taidan jäädä taas kesällä neljäksi viideksi kuukaudeksi hoitovapaille. Ehtii sitä töitä tehdä myöhemminkin

22 tykkäystä

Yllättävän moni. Varsinkin nuoremmat voivat miettiä, että jos en näihin suostu niin se tulee tulevaisuudessa näkymään. Joissain firmoissa se eteneminen menee oikeasti niin, että osaamista tärkeämpää on se, kuinka paljon joustat. Ainahan työn kanssa tulee kompromisseja, eikä siinä mitään. Mutta jos työ täyttää vapaa-ajankin pakosta, niin eihän sellainen pidemmän päälle toimi.

Tuohon samaan pyrin mitä sinäkin tulevaisuudessa. Itse näen työn osana elämää, en elämän keskipisteenä. Vielä saa monta vuotta painaa täyttä päivää, kun ei nuorena ymmärtänyt säästää, mutta ihan samat tavoitteet itselläkin. En usko pystyväni eläköitymään ennenaikaisesti, mutta ihan hyvin voisin tehdä vajaata viikkoa. Tai ajella vanhempana vaikka trukkia varastolla 20h/viikko, tehdä yrittäjänä pikkuprojekteja tai muuta sellaista. En tee töitä statuksen tai tittelien takia joten mitään kynnystä siirtyä tuollaiseen joskus ei ole. Olenhan aikanaan lapioinut työkseni navetassa paskaakin insinöörin papereilla, kun ei muutakaan ollut. Eikä siinä muuta huonoa ollut kuin palkka pidemmän päälle.

10 tykkäystä

On kyllä sääli miten useat ihmiset ajattelevat uraansa. Tai lähinnä se, että tekevät niin paljon sen eteen ja uhraavat elämästään kauhean määrän aikaa ja vaivaa. Toki jokainen tyylillään.

Itselle yksi sijoittamisen tavoite onkin ollut se, että mitään uraa ei ole tarvinnut sen kummemmin rakennella. Kun talouden on hoitanut teinistä asti kunnolla ja käyttänyt rahaa järkevästi sekä pitänyt pikku hiljaa kasvanutta sotakassaa taustalla niin sitä on aina ollut ylimääräistä ns itsestään. Nyt näitä hedelmiä on voinut poimia ns rivakammin ja tehokkaasti jo about 35-vuotiaasta asti mm. vuorotteluvapaan ja työpaikkojen välissä pidetyillä pitkillä vapaaherran jaksoilla. Ja toki ne hedelmät ovat aina olleet poimittavissa kun vaan on aloittanut säästämisen/sijoittamisen ajoissa. Lisäksi elämän kiinteiden kustannusten minimointi helpottaa kummasti

Suosittelen siis lämpimästi myös käyttämään sitä sijoitusomaisuutta jo rohkeasti ennen sitä varsinaista lopullista tavoitetta. Pitkät vapaat ovat oikeasti aivan hemmetin mahtavia taukoja oravanpyörästä.

19 tykkäystä

Enemmän olen miettinyt sitä miten uskomattoman ummehtunutta ja itsekästä miesten osalta on edes kehdata ottaa ura esille lapsista puhuttaessa. Puhumme siis yhdeksästä viikosta, jonka voi muistaakseni jaksottaa kolmen vuoden ajalle. Jos ei tuota aikaa voi olla kotona niin ei ole kovin kummoinen ura tai sitten vastineeksi kannattaa varmaan luopua kesälomistakin tuolta ajalta

Mites ne naisten urat? He ovat jo korkeammin koulutettuja ja todennäköisesti otollisemmassa asemassa työurista puhuttaessa. Yhteiskunnallisesti ja yksilötasolla täysin kestämätöntä, kun vastuu siirretään täysin heille. Osa viivyttää lastenhankintaa näiden miesten ylitsepääsemättömien ongelmien takia ja iän tullessa vastaan lapsia ei tule tai lukumäärä ei ole mieleinen.

En ole nykyhallituksen kanssa oikein mistään samaa mieltä, mutta tämä lapsiin liittyvä hoitouudistus on mielestäni sellainen, ettei sitä voi jättää täysin perheiden päätettäväksi. Ensimmäiset elinkuukaudet lukuunottamatta ei ole mitään perustetta minkä takia miehet eivät voisi ottaa enemmän vastuuta lastenhoidosta. Joskus vain tarvitaan vähän työntöapua, jotta asioita saadaan muutettua

23 tykkäystä

Uran tavoittelussa on mielestäni kyllä paljon muutakin kuin se taloudellinen puoli. Itse ainakin haluan luoda uraa, jotta pääsen tekemään mielekästä ja haastavaa työtä, samalla itseäni kehittäen. Taloudellinen riippumattomuus ei tätä muuttaisi.

Edit: Lapseni menee silti aina toki uran ja kaiken muunkin edelle. Sen suhteen en koskaan tekisi kompromisseja.

6 tykkäystä

Toki näinkin. Ja hienoa, että ura tuo monelle haasteita ja sitä kautta mielekästä sisältöä elämään.

Itselleni se ei tuo, olen jopa työhaastattelussa sanonut olevani kunnianhimottomin ihminen, jonka tiedän :laughing: Sain muuten paikan…

Taitaa jopa olla niin, että pyrin elämässäni tekemään mahdollisimman vähän asioita joista en pidä. Ja työnteko on niistä pahin, varsinkin jos se sisältää auktoriteetteja minua kohtaan. Siksi sijoittaminen on ollut aina minulle tärkeää että voin tehdä elämässäni enemmän niitä asioita joista nautin. Ja juurikin läpi elämän, ei vasta x vuotiaana kun jokin määritelty euromääräinen summa on plakkarissa.

8 tykkäystä

Haluan vain lämmittää uunia, käydä Tokmannilta halpoja kanoja, laittaa ruokaa, kuunnella lenkkeillessä äänikirjoja ja hengailla perheen kanssa. Tämä vaatii nykyisellään noin 1000e/kk tulotason, joten tavoitteenani on salkku jolla turvata ylläkuvattu tulotaso riittävällä turvamarginaalilla. Tavoitteesta on n. 35-40% valmis mutta aikataulua ei varsinaisesti ole, ehkä n. 10-20v? Olisi mukava saavuttaa tavoite toki mahdollisimman aikaisin kun lapset on vielä semipieniä, mutta työntekoa en halua lisätä asian nopeuttamiseksi koska nyt tapahtuva aika on arvokkaampaa kuin tuleva.

37 tykkäystä

Hei vaan, ensimmäinen viesti tällä foorumilla…

Oma cv:ni ei ole se aivan nätein ja aukkoja sieltä löytyy - mikä kulki siis tulojen kanssa käsi kädessä. Noina aikoina kun en ollut työllistettynä, aikaa oli harrastaa ja touhuta mitä sitten touhusinkaan. Mutta kuitenkin, kun se kaikki vapaa-aika alkoi jo puuduttaa kun ei kuitenkaan ollut joka hetkelle tekemistä, olin vain jouten, ei salillekkaan viitsi montaa tuntia päivässä käyttää.

No, onnistuin nyt viimeisimpänä temppunani työllistymään kuutisen vuotta sitten, vieläpä valtion virkaan, ja jos en itse asioita omilla toilailuillani ryssi, niin kaippa tästä eläkeikään asti saa touhuiltavaa. Ikää tällä hetkellä 33 vuotta.

Kuitenkin, näiden kuuden vuoden aikana on töissä ollut välillä todella haipakkaa. Reissuja lähikaupunkeihin, viikkoja hotellissa, pitkiä työpäiviä. Olivat alkuun ihan kivoja. Arvatkaas onko enää? Pahimmillaan jaksamista ei enää ollut pitkien työviikkojen jälkeen edes kotona siivota villakoiria nurkista, jos viikosta toiseen joutuu venymään milloin mihinkin. Eikä harrastuksinkaan enää huvittanut lähteä. Eihän sille ollut juuri aikaakaan.

No, siitäpä se ajatus sitten lähti. Osingot. Ajatus siitä, että kenties voisin joskus saada kuukausi/kvartaali/vuositasolla sen verran “palautuksia” jolla voisin korvata sen osan siitä palkasta, jonka missaisin, jos pystyisin ottamaan vaikka palkatonta vapaata tai kenties tekemään lyhennettyä viikkoa.
Ajatus on toki kaukainen haave siellä jossain, mutta silti tavoittelemisen arvoinen.

Ei koko työaikani ole pelkkää juoksentelua pitkin ja poikin, mahtuu siihen paljon muutakin. Tulee vain kausia kun pitää tehdä aikuisten oikeasti jotain, ja tulee kausia, kun on vähän hiljaisempaa ja “ylläpidetään”.

Silti näillä “palkan sijaistuotoilla” voisin tasapainottaa viikkojani mukavasti.

Kuten viestin alussa mainitsin, se kokoaikainen poisjäänti todennäköisesti passivoisi liikaa, jotain tekemistä olisi hyvä viikkotasolla olla, muutakin kuin sitten pelkkä yksi harrastus.

Hiljaa hyvä tulee :slight_smile:

41 tykkäystä

Molemmat varmasti hyviä pointteja ja ne voi sujuvasti tehdä molemmat, sekä säästää että käyttää rahaa ja kokea asioita.

Sen verran voin perspektiiviä antaa, kun oma vaimo kuoli 32-vuotiaana, että koskaan ei ole ainakaan liian aikaista tehdä ja kokea juuri nyt. Usein tuntuu nykyään olevan tapana säästää, olla kokematta ja odotella parempia päiviä. Aina ne ei tule. Sitä ei todellakaan tiedä onko 30 vuoden päästä elossa.

Oma ajattelu on kyllä muuttunut ajan saatossa paljonkin ja jonkinlaisen taloudellisen turvan saattelemana jaan kokemuksia koko lähipiirille, mikäli mahdollista.

Kai oman sijoittamisen tavoite onkin kokea vähemmän stressiä taloudellisista asioista sekä mahdollistaa kokemuksia, muistettavia asioita läpi elämän. Onko oikeastaan millään muulla edes mitään merkitystä?

100 tykkäystä

Minä voisin tuoda tähän vähän toisenlaistakin näkökulmaa. Omista tavoitteistani yksi merkittävä on säästää juuri tuleville sukupolville. Olla itse kuluttamatta ja siirtää elämän lopulla kertynyt varallisuus lapsille ja lapsenlapsille.

Monilla lapsuudenystävilläni oli suvussa vanhaa rahaa. Ei nyt mitään mahtisukuja, mutta kuitenkin sen verran että lähtökohdat elämään oli aivan erilaiset kuin keskiluokkaisella työläisperheellä. Kaikki ne suvut on aloittaneet varallisuuden kerryttämisen jostain. Minä haluaisin olla se joka aloittaa sen omassa suvussani, tulevia sukupolvia varten, jottei heidän tarvitsisi rahasta huolehtia.

Ihmiset ovat tietysti erilaisia. Minulle tämä on helppoa kun tuntuu että vajaa nelikymppisenä lähes kaikki omat kokemukset on koettu ja harrastukset on edullisia.

36 tykkäystä

Tavoitteenani on tulla legendaksi, jota siteerataan vielä sadan vuoden päästäkin.

51 tykkäystä

Joku aikoinaan sanoi minulle työelämään astuttuani, että aina löytyy joku, joka tienaa ainakin satasen kuussa vähemmän kuin sinä. Jos hän pärjää palkallaan niin mikä estää sinua säästämästä sitä satasta kuukaudessa. Ja jotta sen arvo säilyy/kasvaa niin sijoittamaan se järkevästi.

Tuolla asennoitumisella kohtuullisen summan kuukausisäästäminen on psykologisesti kuin täysin ylimääräistä rahaa laittaisi sivuun. Sen vuoksi en koe sinänsä erityisesti menettäneeni mitään tässä vuosikymmenten varrella, vaikka olen kuukausisäästänyt. Elämää on tullut elettyä mukavasti, ehkä vähän kaupassa katsoo, mitä päivittäin ostaa ja muutenkin hiukan vahtii, ettei sellaisia vuositasolla merkittäviä menoja tule liikaa (kannattaa aina laskea pieneltä kuulostavien kuukausimenojen summat vuodelle, pieneltä kuulostavista kuukausimaksuista yms. kertyy helposti kolminumeroisia summia vuodessa).

Pitkän sepustukseni pointti on ehkä se, että ei kannata vetää elämää taloudellisesti liian tiukalle liian suurella kuukausisäästöllä. Mieluummin sitten jos rahaa jää toisinaan yli niin tekee kertasijoituksia niillä rahoilla.

13 tykkäystä