Riippuen tarkasta iästäsi, noin 10% keskimääräisellä tuotolla pääset tavoitteeseen! Ei mahdoton suoritus.
Toisaalta, on hyvä muistaa, että tässä markkinatilanteessa on ihan mahdollista, että ollaan ns. syöty tulevaisuuden tuottoja. Eli 10% tuottoon vaaditaan hyvää onnistumista hiljaisemmilga vuosilta.
Lisäksi tietysti yli 500k salkulla meinaat pienentää riskiä (ihan perusteltua :D), jolloin voidaan nähdä alkuvaiheen tuottovaatimus vähän isompana.
Ihan tehtävissä, etenkin jos bileet pörssissä jatkuu. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että tasaisesti jaettuna vaaditaan kuitenkin keskiarvotuottoa parempaa suoriutumista, joka ei tässä markkinatilanteessa välttämättä ole erityisen helppoa.
Suunnitelma on hyvä, ja lopputulos on varmasti mitä mainioin - absoluuttisesta lopputuloksesta riippumatta!
Juu, tämä kuulostaa hiukkasen omituiselta. Mikäli perintöä tulee niin, että perintövero on 400 k, puhutaan miljoonaperinnöstä, josta todennäköisesti jotain voi muuttaa rahaksikin. Tuo on tietysti valintakysymys. Erittäin kummalliselta kuulostaa nuo 150 tuhannen lääkehoidot, koska Suomessa on noin 600,- euron maksukatto lääkkeiden omavastuulle vuodessa.
Melko samanlainen tilanne itselläni ja olen myös miettinyt pitäisikö riskitasoa pienentää jossain vaiheessa. Nyt mennään 100% osakkeissa ja tietysti pieni jännitys isommasta romahduksesta. Toisaalta tähtäin kuitenkin ainakin 10v päässä ja ylikin eli rauhallisin mielin voi ottaa vaikka 50% laskun. Oletko miettinyt konkreettisesti miten meinaat riskiä pienentää? Sijoitatko tulevaisuuden säästöt vähemmän riskisemmin vai meinaatko alkaa myydä riskisempiä osakkeita, jolloin verot alkavat syödä pottia
Ei kaikki ja varsinkaan elämänlaatua parantavat tai kokeelliset lääkehoidot ole korvausten piirissä. Myöskin jotkin erittäin kalliit lääkehoidot on jätetty tietoisesti pois korvattavien listalta. Tietenkin olisi mielenkiintoista kuulla lisää tästä.
Loppuvuosi vapaana, vuoden lopussa irtisanon itseni tai jatkan töissä. Jos vuosi on hyvä sijoitusvuosi, ratkaisu on helppo. Omaa puuhaa riittää ilman työpaikkaakin.
Tarkoitus on, että pääoman tuotot ja myöhemmin eläke riittävät hyvään elintason.
Tavoite on, että perinnöksi lapsille jää ainakin itse kerätty pääoma ja mahdolliset tulevat omat perintöni. Suuresti ihmettelen nykyisin vallalla olevaa ajatusta, että kaikki pitää itse kuluttaa ja lapsien pitää pärjätä omillaan. Käytännössä iso osa tietysti sossun tuella ja vielä isompi osa pätkätöissä kitkutellen. Siinä sitä lapsien on kiva muistella vanhempiaan, jotka elivät hyvän ja rikkaan elämän:)
Siitäkään ajatuksesta en ole ihan vakuuttunut, että nuorena kannattaa elää ja kuluttaa rahaa huolettomasti. Oma varallisuuteni perustuu aika vahvasti aikanaan isoisältäni saatuun 20.000 markan lahjaan, joka oli pesämuna ensimmäiseen omaan asuntoon. Mitä aikaisemmin pääomaa alkaa kertymään, sitä helpompi on kerätä kohtuullinen varallisuus. Jos satuu olemaan perheellinen, aika paljon menoja osuu aikaan, jolloin on 30-55 vuotias, ja jos tuolloin ei ole pääomia, aika vaikea niitä on kerätä.
Mukavan kokoisista salkuista täällä kerrottu. Mutta mikä on salkun netto, eli verot ja sijoitusvelat maksettuna? Enkä yhtään hämmästyisi, jos Marin 2 on seuraava hallitus ja pääomaverotus muutaman prosentti yksikön korkeampi.
Oletus on, että lähivuosina on mahdollisuus yhteen isompaan kertasijoitukseen (luokkaa kymppitonneja). Muuten olen piirtänyt tavoitteeseeni 10000 euron säästötavoitteen per vuosi. Ainakin talouden nykytuloilla tuo on mahdollista.
Oikeastihan tuo riskin pienentäminen on jo alkanut, kun olen hankkinut salkuun tasaisen varmoja suorittajia tyyliin Sampo, UPM, Fortum jne. Puolustuspelin alkaessa isommin tulee eteen maltillista voittojen kotiuttamista näistä isommin arvoaan kasvattaneista.
Verorasitetta siis riittää, toisaalta hankintameno-olettama pienentää tätä alkaen muutaman vuoden päästä.
Sen verran olen laskelmia pyöritellyt, että nuo matalamman tuoton tai jopa tappiolliset vuodet vaikuttavat isosti lopputulemaan v. 2029. Kiteytit kuitenkin hyvin: Suunnitelma ja lopputulos ovat hyviä riippumatta absoluuttisesta lopputuloksesta 10 v. kuluttua. Mukava potti on kasassa, olipa numeroita salkun arvossa kuusi tai seitsemän ennen desimaaleja.
Mulla on vuositulot ansiotyössä noin 35k ja ikää kohta myös 35v. Kuten tuumasitkin niin ei sillä 50k salkulla voi heittäytyä pois työelämästä. Lisäksi ainakin minulla on sellainen tilanne, että nykyisen vakituisen työpaikan tilalle ei ole tarjolla yhtään minkäänlaista hommaa. Siispä en voi ottaa lopputiliä halutessani. Minulla on nyt noin 106k omaa pääomaa. Se on reippaasti enemmän mitä olin viime vuonna aloittaessani kaavaillut olevan edes vuonna 2025. Velkavivun (sekä QT:n ja Harvian) avulla oma pääoma on tuplaantunut jo tänä vuonna.
Oma työ on todella hidastempoista tehdastyötä, jossa jää varmaan 2-3h päivässä aikaa opiskella sijoittamista. Vaikka itse työssä vain tyhmenee entisestään niin pidän onnekkaana sitä, että voin samalla kehittää omaa osaamistani muissa hommissa.
Uskoisin pystyväni elämään reilusti työtuloja (35k) pienemmällä kulutuksella. Arvioisin 500k salkun olevan riittävä lopulliseen eläköitymiseen ansiotöistä. Jostain 250k:sta lähtien sitä voisi harkita mikäli työt alkaisivat liikaa stressaamaan (ei itse työ vaan aika, jonka siellä joutuu viettämään) tai elämäntilanne sitä vaatisi. Tuosta voisi nostaa sitten 5-10% vuodessa pois oman harkinnan mukaan. Mihinkään osinkosijoitusstrategiaan en lähde mukaan ennen kuin aivot surkastuvat lopullisesti. Myyminen ei siis tuota ongelmia.
Minulla on kihlattu ja sitä myötä pienoisia sikiämispohdintoja, joten sekin vaikuttaa ratkaisevasti tavoitteisiin ja eläköitymiseen. Asumme eri paikkakunnilla, joten jomman kumman pitäisi muuttaa toiselle paikkakunnalle ja jättää työelämä toviksi muutenkin. Lapsihan ratkaisisi tuonkin ongelman vähäksi aikaa kun oikeuksia vapaan viettoon löytyy reippaasti, vaikkakin palkattomana. En ole noissa asiantuntija, mutta käsittääkseni voisin olla palkattomalla hoitovapaalla koko sen ajan kun äiti pitää äitiys- ja vanhempainvapaata. Mielestäni tässä on ensimmäinen todella tuntuva vapaus sijoittamisen ansiosta, mikäli tosiaan tuohon hoitovapaaseen on oikeus eikä työnantaja voi kieltäytyä siitä.
Vaikka töistä ei voikaan hypätä heti pois niin kyllähän salkku tuo jatkuvasti tietynlaista vapauden tunnetta. Jos tulee esimerkiksi YT-neuvottelut ja jää työttömäksi niin kyllähän salkku antaa siihenkin ihan loistavaa turvaa. Varsinkin jos vertaa sellaisiin, jotka elävät kädestä suuhun ja putoavat ihan tyhjän päälle ilman ansiotuloja.
Oma eläköityminen tarkottaisi siis vapaaehtoistöitä ja jonkinlaista opiskelua esim peliriippuvuuden kokemusasiantuntijaksi tai jotain muuta sellaista täysin omien halujen mukaista toimintaa, jolla autetaan muita, mutta ei välttämättä itse tienata. Omakotitalo täyttänee myös jonkin verran kalenteria, mutta kyllähän sitä jotain toimintaa pitää kehittää. Tarkoitus ei ole vain jäädä sohvan (tai riippumaton/aurinkotuolin) pohjalle ihailemaan salkkua.
Tuo on melkein unelmatyö, jos työajalla ehtii miettiä ja tutkia omia juttujaan. Mutta sinunkin tilanteessa yksi pääoman mahdollistava vaihtoehto on opiskelu. Mitä tulee tuohon lapsijuttuun, niin käsittääkseni aina saa olla yhtä aikaa kotona äidin kanssa, kunhan toinen teistä ei saa siitä mitään etuutta. Ainoa poikkeus tähän on kolmen viikon isyysloma.
Isona juttuna pidetään ainakin meillä myös sitä, että lasta ei ole mikään pakko työntää heti päivähoitoon vaan saa olla kotona niin kauan kuin tarpeelliseksi katsotaan. Tämä siis ilman sitä isoa salkkua, ihan 3ke brutolla+lapsilisä+kodinhoidon tuki yhdistelmänä.
Sijoitustavoitteet ovat muuttuneet pikkuhiljaa. Aloitin viime vuonna 26-vuotiaana suunnilleen koronadipin pohjilta, jotain rahastoja oli 18-vuotiaana ollut kun vanhemmat olivat sijoittaneet mutta ne oli opintojen aikana syöty jo aikoja sitten, kun olin kasvanut kunnon velanpelkoiseksi ja vältin sitä viimeiseen asti kunnes ei ollut muuta vaihtoehtoa. Olin täysin persaukinen, (opinto)veloissa ja kesä näytti siltä että velkataakka tulee kasvamaan entisestään laiskakin kun luonteeltani olen. Noh; “Kun valmistun niin työllistyn”.
Sijoittamisen aloittaminen koronadipin pohjilta oli täysin moukan tuuria. En muista edes mistä sain idean aloittaa sijoittamisen, pidinhän pörssiä noihin aikoihin itse saatanan keksintönä ja porvarien keinottelukenttänä. Laitoin koko opintolainani kuitenkin pörssiin ajatuksella että: "Jos nousevat niin saapahan muutaman roposen kesäksi. " Ensimmäinen sijoitustavoitteeni oli siis saada muutama euro voittoa. Kuvailisin tätä enemmän vedonlyönniksi kuin sijoittamiseksi. Perustelin ensimmäistä sijoitustani Fortumiin ajatuksella: “Tuskin Fortum nyt sähkönmyyntiä kuitenkaan lopetti vaikka korona tulikin.” Hieman ennen kesää sijoitustavoitteeni osakkeiden arvon noustua muuttui: “Ehkä osakkeiden avulla saan myöhemmin kuitattua opintolainani. Olisin vain PA, mutta en sentään veloissa!” Kesä tuli ja meni, en tarvinnutkaan ropojani osingon vuoksi (joka tuli itselleni yllätyksenä).
Fortumin kurssi oli salkkuni kurssi ja kurssi sahasi vaakatasoa. Kesän jälkeen aloin miettimään että “Jos kävisin töissä voisin ehkä sijoittaa johonkin toiseen osakkeeseen ja ehkä salkun arvoakin saisi nousemaan.” Näin tapahtui ja Evo löysi tiensä salkkuun. Oli päästy nettovarallisuuden kerryttämiseen ja sillä tiellä ollaan tällä hetkellä.
Omat sijoitustavoitteeni ja ajatuksen muutosta voidaan viimeisen vuoden ajalta siis karrikoidusti esitellä seuraavasti:
Pikavoitto, mutta edelleen PA (Pörssi on saatanasta ja porvarien lottoarpa jota voin kokeilla.)
tavoite ±0 (Sijoittaminen mahdollistaa oman talouden pienen parantamisen tällä hetkellä mutta ei ole minulle pitkällä tähtäimellä)
Nettovarallisuuden kerryttäminen. (Sijoittaminen mahdollistaa oman taloudellisen turvaverkon kerryttämisen. Sijoittaminen on mahdollisuus ei uhka.)
Sijoittaminen asuntoa varten(?)
Tällä hetkellä sijoitustavoitteeni on yksinkertaisesti salkun kasvattaminen ja sitä kautta oman taloudellisen turvan parantaminen. Välillä täytyy syödä kuormasta, mutta tässä markkinassa kuorma kasvaa nopeammin kuin ehdin syödä. Pienenä haaveena/sijoitustavoitteena on oma asunto valmistumisen jälkeen, ilman että maksan asuntoa koko lopun elämäni pois jonka jälkeen kuolen asuntovelattomana ja köyhänä, mutta toistaiseksi Ränta på ränta saa tehdä tehtäviään salkussa.
Tavoitteeseen pääseminen vaatii itseltä kehittymistä sijoittajana, jonka vuoksi yritän välttää silmitöntä peesaamista ja pärjätä ns. “omillani”. Analyysit, kvartaali- ja vuosikatsaukset, viimeaikaiset uutisvirrat firmaan liittyen tulee luettua ennen kuin teen mitään. Inderes on huomattavasti helpottanut tätä! Saarion kirja pitäisi varmaan lukea jossain vaiheessa. Tässä vaiheessa yritän myös henkisesti valmistaa itseäni siihen että kun karhumarkkina ennemmin tai myöhemmin tulee, loppuu syöttöporsaana olo ja sijoittaminen muuttuu huomattavasti vaikeammaksi. Tämän ei saa antaa lannistaa itseään mutta saa nähdä miten käy.
“Oh sweet summer child. What do you know of winter?”
Tavoitteena vaurastua ja päästä ~25v päästä sellaiseen tilanteeseen, että töissä ei ole enää pakko käydä ainakaan rahan takia, ja toimeentulon saisi lähinnä osinkotuloista. Tavoite voisi olla sellainen ±800ke salkku, josta n. 6% osinkotulolla tulisi sellainen 45-50ke bruttona vuodessa. Toki vähemmälläkin pärjäisi, mutta rahaa olisi kuitenkin oltava myös matkailuun ja kaikenlaiseen aktiviteettiin kuten golfin pelaamiseen ja -reissuihin.
Tokikaan sitä en ole kokonaan poissulkenut, ettenkö voisi tämänkin jälkeen työskennellä vaikka pari-kolme kuukautta vuodessa ja tienata verottomasti vaikka 10ke/v verran, etenkin kun omalla alallani tämä onnistuu todella helposti. Tämä myös alentaisi osakesalkun pääoman tarvetta.
Tilanne hetki sitten 24v täyttäneenä on tälläinen:
-73 500ke osakesalkku
-asunto juuri ostettu, ostohinta 174ke ja käsirahaa upposi 21ke. Rivari kasvukeskuksessa, eli arvo ei toivon mukaan ainakaan laskisi, mutta mistä sitä tietää.
-käteistä muutama tuhat euroa.
Osakemarkkinoille/säästöön mennyt tähän asti ~1800€/kk viimeisen 1v verran, mutta hyvin mahdollista että säästömäärä pienenee joidenkin vuosien kuluttua menojen kasvettua jos esimerkiksi lapsia tulee taloon. Toisaalta palkkakin pitäisi vielä muutamia vuosia vuosittain tasaisesti nousta muutaman prosentin vuosittain.
Skenaario:
Jatkan seuraavat 5v 1600€/kk säästötahdilla ja sitten säästöaste putoaa 950€/kk mitä jatkan 16 vuoden ajan ja saan 7% vuosittaisen tuoton. 21v päästä ollessani 45v minulla pitäisi olla hieman reilu miljoona kasassa ja nykyinen kämppä lähes kokonaan velattomana. Teoriassa…
Jos säästäisin “vain” 800€/kk ja saisin 7%/v tuoton olisi salkku 21v päästä hieman vajaa 800ke eli tälläkin tavoitteeseen pääsisi.
Saapa nähdä mikä tilanne on sitten nelikymppisenä ja onko 7% vuosituotot mahdollisia. Nyt salkku edelleen koronan rokottama ja 1v vuosituotto on 7% negatiivinen (osin johtuen taalan kurssin heikkenemisestä) joten tällä tahdilla potti on lähempänä nollaa tuolloin
Tämä on melkein kuin katsoisi peiliin pl. en opiskellut amiksen jälkeen eikä ole opintolainaa, mutta asuntolainaa on jo ja muutamia vuosia työelämässä takana, josta on jäänyt jonkin verran jo käteenkin.
Ikää tällä hetkellä tuo 26v ja asunnossa oli ostohetkellä käsirahaa 30k ja lainaa lyhennellyt nyt varmaan 8k? verran.
Salkuissa talletettua pääomaa varmaan ehkä 25k ja nykyinen arvo jossain 37-38k tienoolla.
Tosiaan niin kuin sanoin, niin omat suorat osakkeet olivat myös keväällä ja Fortum ajautui salkkuun myös lähes samalla periaatteella ja lisäksi näin myös Uniperin tuomaa potentiaalia kaasun muodossa NS2 valmistuminen jne.
Rahastoja ja ETF olin omistanut vajaan vuoden verran ennen tuota kevättä.
Tavoitteena myös kasvattaa salkkujen kokoja joka toisi turvaa tulevaisuudessa ja ehkä mahdollistaisi sitten joskus eläkkeelle jäämisenkin nuorempana mitä nykyinen eläkeikä.
En kyllä luota tuohon eläkesysteeniin omalla kohdalla, kun puhutaan varmaa +40v tästä eteenpäin.
Jos ei tule kunnon pitkäaikaista romahdusta pörssiin, niin voisin tämän vuoden tuotto-odotukseksi antaa n. 50%, johon olisin tyytyväinen (YTD atm +16%).
Toki olen melko bullish salkkuni kanssa atm joten voisin arvioida myös tuottojen olevan suuremmatkin, mutta monta muuttujaa on vielä matkassa, joten tuo 50% on kyllä jo erittäin hyvä.
(Tässä kohtaa monet vanhemmat sijoittajat kauhistelevat).
Miksi verot pitäisi vähentää etukäteen, jos suuri osa sijoituksista on pitkäaikaisia, ehkä vuosikymmenten yli? Vähennetään sitten kun myydään.
Oma salkku on velaton. Asuntolainaa on jonkun verran, joka lyhenee reilut 400/kk. Asunnon arvoa en laske salkkuun.
Verojen noston jarruna voi olla se, että kaikista varakkaimmat voivat siirtää osoitteensa ulkomaille. Se olisi huono juttu veropohjalle. Vanhanen tyrmäsi pääomaveron tiukennuksen hiljattain. Mutta aina pieni riski on olemassa.
Mainittakoon omasta tavoitteesta viellä se, etten tavoittele eläköitymistä vaan vapautta tehdä mitä haluan. Olisi hienoa kehittää harrastuspohjalta tai kevyesti yrittämällä pieniä tulovirtoja, sijoitustuottojen kylkeen. Silloin eläminen ei lepää kokonaan sijoitusten varassa.
Tämä on täysin totta. Siksi suunnitelmaa ei kannata rakentaa pelkästään osakkeiden päälle.
Jos on tarkoitus pitää samoja lappuja vuosikymmeniä, ei verolla ole tietysti samaa merkitystä.
Mutta kyllä kymmenen vuottakin on pitkä aika olla myymättä osakkeita, että saa hyväkseen edes hankintameno-olettaman. Kymmenessä vuodessa moni nykyinen tähtiosake ehtii kriisiytymään.
Oleellinen kysymys vuosikymmeniin ulottuvassa sijoitusstrategiassa on tietysti korkokysymys. Jos korko joskus lähtee nousuun, epäilen että kyyti osakkeilla on kylmää vuosia.
Jos on tarkoitus pitää samoja lappuja vuosikymmeniä, ei verolla ole tietysti samaa merkitystä.
Mutta kyllä kymmenen vuottakin on pitkä aika olla myymättä osakkeita, että saa hyväkseen edes hankintameno-olettaman. Kymmenessä vuodessa moni nykyinen tähtiosake ehtii kriisiytymään.
Samaa mieltä, että ei kannata holdata hiipuvaa osaketta vain välttääkseen myyntivoittoveroja. Joka vuosi realistoituu myyntivoittoja jonkun verran, joka pienentää sijoittajan saamaa tuottoa. Samalla tulee koko ajan uutta verovelkaa holdissa olevien sijoitusten kehittyessä. Koko verovelka purkautuisi kerralla, jos myy koko salkun. Verovelassa on se hieno juttu, että se tekee töitä koko ajan samalla lailla kuin sijoitettu pääoma. Siksi sitä ei kannata vähentää etukäteen omassa excelissä. Ja jos sijoitus on Ostilla, niin siellä voi veroista huolehtimatta sitten myydäkin.
Niin, kaikkihan riippuu siitä, mitä kukin sijoittamisellaan tavoittelee. Mikäli tavoitteena on saada hieman lisätuloja ansiotulojen rinnalle, voi 100k€ salkusta vuosittain hieman höyläämällä saada hieman bonusta kuukausipalkan päälle. Mikäli tavoitteena puolestaan on taloudellinen riippumattomuus kuten itselläni, ei 100k€ riitä vielä tähän. Omana tavoitteenani on saavuttaa ~40-50k€ vuotuinen osinkovirta ja/tai 1000k€ salkku. Nykyinen, suurilta osin kasvuyhtiöistä koostuva salkku maksaa osinkoja ~2k€, joten tuohon on vielä matkaa.
En voi sanoa, ettenkö pitäisi 100k€ minään, mutta tällä hetkellä näen sen ainoastaan kasana pelimerkkejä, joiden avulla ennen pitkää saavutan tavoitteeni. Mikäli taas tavoitteenani olisi ollut saavuttaa 100k€ salkku, totta kai olisin tyytyväinen, joskin nälkä kasvaa syödessä. Muistan sen tunteen, joka minulla oli muutama vuosi sitten nähdessäni salkkuni arvon ylittävän 10k€ rajan. Tuolloin vain paria vuotta ennen tuota hetkeä, köyhänä opiskelijana, en olisi osannut edes kuvitella tuollaista kasaa rahaa.
Toki oma rahantajuni on tässä vuosien varrella siinä mielessä jokseenkin hämärtynyt, että välillä en oikein ymmärrä, ettei jokaisella vastavalmistuneella opiskelijalla ole 100k€ summaa säästössä, vaan useammat aloittavat säästämisensä vasta opinnoista valmistumisen jälkeen, jos aloittavat. Samoin suurin osa ystävistäni elää omaa elämäänsä kädestä suuhun, eivätkä ole kuulleetkaan osakesijoittamisesta tai ole tietoisia minun salkustani. Kaikkeen tottuu, mikäli olisin esimerkiksi 5 vuotta sitten ensimmäisiä osakeostoja tehdessäni kuullut, että alkuvuodesta 2021 salkkuni arvo on yli 100k€, olisin varmaan pyörtynyt. Tänä päivänä tuo kuusinumeroinen salkun arvo näkyy omassa elämässäni lähinnä siten, että elän nihkeämmin kuin ystäväni, joista suurin osa ei ole ikinä kuullutkaan sijoittamisesta, saati sitten että olisi tehnyt jotain asian eteen. Syy ja seuraus.
Perintöasia on siinä mielessä monimutkaisempi, että riippuu toki, minkä ikäisenä lapset hankkii ja miten elämä heittelee, mutta normaalitilanne lienee, että lapset saavst perinnön joskus 40-vuotiaina, tai jopa vanhempina.
Kuinka paljon tuossa vaiheessa on perinnölle tarvetta? Toki ylimääräiselle rahalle on aina käyttöä, mutta tuossa tilanteessa työuraa on takana jo yli 10 vuotta ja varallisuutta on kertynyt hyvän aikaa. Enemmän kai rahaa tarvitsisi nuorena. Tästä olen puhunut omien vanhempienikin kanssa, kun he välillä tuskailevat perinnön kanssa, että en minä, tai sisarukseni, sitä tarvitse. Vielä vähemmän sille on tarvetta joskus 20v päästä, kun asia alkaa olemaan odotetun eliniän suhteen relevantti. Paljon enemmän meille on ollut taloudellisesti hyötyä siitä, että vanhempien asunnosta on saanut vakuusarvoa ensiasuntojen asuntolainoihin.
Eli vaikka minulta varmaan tulee ihan merkittävä perintö joskus jäämään, niin enemmän tähtään siihen, että siinä vaiheessa, kun lapset alkavat muuttamaan pois kotoa, niin on vapaata vakuusarvoa asuntolainoja varten ja voi muutenkin jeesata köyhiä opiskelijoita tai työuransa alussa olevia. Muutama tonni on parikymppiselle paljon enemmän kuin 20 tonnia 5-kymppiselle.
Kun huomioidaan suomalaisten pitkä elinikä ja nykyisin yleiset hallintaoikeus testamentit, perintö kuitataan uskoakseni useinmiten 50 ja 65 ikävuoden välillä. Kun paras into on jo pitkälti laantunut ja elämä on enempi jähdyttelyä. Sen jälkeen sitä massia hillotaan mitä idiootimaisimmilla tavoilla seuraavat 30-40 vuotta. Vimeistään 70 ikävuoden jälkeen yksi jos toinenkin putoaa lopullisesti rattailta ja kyky tehdä taloudellisesti järkeviä päätöksiä on korkeintaan keskinkertainen.
Joku ostaa viimeinkin sen ensimmäisen tuliterän auton, jolla köröttelee 3000 km vuodessa. Yksi pitää kynsin hampain kiinni neljästä kesämökistä, joissa ei enää kukaan käy ja joiden ylläpito ei ole kenenkään vastuulla. Toinen rakentaa hevonkuuseen hirsilinnan, jolla on tietysti valtava käyttöarvo, jos siellä joku ehtisi käymään. Kolmas hassaa kaikki rahansa vanhan perintötilan entisöintiin seurauksella, että kenelläkään lapsista ei ole varaa lunastaa kiinteistöä omakseen. Neljäs sijoittaa koko salkunsa Nigerialaisen neuvomana. Kaikkia em. investointeja perustellaan mielellään lasten eduilla. Kustannustehokas perinnönjako tulee harvemman mieleen vaikka se on nimenomaan vanhempien asia ottaa puheeksi ja järjestää.
Samaan aikaan jälkikasvu sinnittelee ensin opintotuella ja sen jälkeen toimeentulotuella vailla minkään näköistä mahdollisuutta ottaa ylimääräisiä riskejä toimeentulonsa ja muutenkin elämänsä suhteen. Esimerkiksi hankkia lapsia.
Entisaikaan vanhemmat useammin älysivät kuolla ajoissa, jolloin lapset saivat perintönsä, mikäli perittävää oli, silloin kun heillä vielä oli unelmia, riskinottokykyä ja -halukkuutta.
Itse olen tehnyt lapsilleni selväksi, että he voivat ottaa uravalinnassaan riskejä ja toteuttaa haaveitaan. Voi lähteä ulkomaille, vaihtaa alaa, … Se ei ole rahasta kiinni. Mutta parhaansa pitää tehdä.
Ennen kuin täytän 70-vuotta olen jakanut ylimääräisen omaisuuteni ja järjestänyt lopunkin osalta asiat lasten kesken.
