Tavoitteesi sijoittamisella?

Yleinen
,
213

Kun huomioidaan suomalaisten pitkä elinikä ja nykyisin yleiset hallintaoikeus testamentit, perintö kuitataan uskoakseni useinmiten 50 ja 65 ikävuoden välillä. Kun paras into on jo pitkälti laantunut ja elämä on enempi jähdyttelyä. Sen jälkeen sitä massia hillotaan mitä idiootimaisimmilla tavoilla seuraavat 30-40 vuotta. Vimeistään 70 ikävuoden jälkeen yksi jos toinenkin putoaa lopullisesti rattailta ja kyky tehdä taloudellisesti järkeviä päätöksiä on korkeintaan keskinkertainen.

Joku ostaa viimeinkin sen ensimmäisen tuliterän auton, jolla köröttelee 3000 km vuodessa. Yksi pitää kynsin hampain kiinni neljästä kesämökistä, joissa ei enää kukaan käy ja joiden ylläpito ei ole kenenkään vastuulla. Toinen rakentaa hevonkuuseen hirsilinnan, jolla on tietysti valtava käyttöarvo, jos siellä joku ehtisi käymään. Kolmas hassaa kaikki rahansa vanhan perintötilan entisöintiin seurauksella, että kenelläkään lapsista ei ole varaa lunastaa kiinteistöä omakseen. Neljäs sijoittaa koko salkunsa Nigerialaisen neuvomana. Kaikkia em. investointeja perustellaan mielellään lasten eduilla. Kustannustehokas perinnönjako tulee harvemman mieleen vaikka se on nimenomaan vanhempien asia ottaa puheeksi ja järjestää.

Samaan aikaan jälkikasvu sinnittelee ensin opintotuella ja sen jälkeen toimeentulotuella vailla minkään näköistä mahdollisuutta ottaa ylimääräisiä riskejä toimeentulonsa ja muutenkin elämänsä suhteen. Esimerkiksi hankkia lapsia.

Entisaikaan vanhemmat useammin älysivät kuolla ajoissa, jolloin lapset saivat perintönsä, mikäli perittävää oli, silloin kun heillä vielä oli unelmia, riskinottokykyä ja -halukkuutta.

Itse olen tehnyt lapsilleni selväksi, että he voivat ottaa uravalinnassaan riskejä ja toteuttaa haaveitaan. Voi lähteä ulkomaille, vaihtaa alaa, … Se ei ole rahasta kiinni. Mutta parhaansa pitää tehdä.

Ennen kuin täytän 70-vuotta olen jakanut ylimääräisen omaisuuteni ja järjestänyt lopunkin osalta asiat lasten kesken.

61 tykkäystä
214

Aika rajun kärjisrävää tekstiä, mutta ihan täyttä asiaa puhut. Lisäisin tuon kaiken päälle vielä sen, että kuinka tärkeää on se talouskasvatus lapsesta asti. Näin kantapään kautta käytännössä oppijana olisi kenties kaivannut jotain muutakin, kuin pelkkiä puheita säästämisestä. Toki aina syyllinen löytyy peilistä, mutta kenties noin 25ke perintörahoista olisi vuosien aikana jotain jäänytkin, jos olisi osannut silloin ajatella oman tulevaisuuden helpottamista.

4 tykkäystä
215

Kummallakin lapsellani on heidän ikäänsä nähden ja muutenkin kohtuullinen osakesalkku. Toivoisin, että voisivat niitä joskus hoitaa paremmin kuin minä koskaan.

Kun kumpikaan ei opiskele taloustieteitä, on välillä usko koetuksella, kun puhun heille investointiteorioista, kassavirrasta, keskuspankkipolitiikasta, poliitikkojen kannanotoista taloudesta, omista sijoituskeisseistä… Pääasia, että kuuntelevat, varmasti jotakin oppivat lopulta.

Toki pitää koettaa siirtää kaikki muukin ajan saatossa tarttunut “viisaus” lapsille. Narsisteista merenkulkuun.

5 tykkäystä
216

Mielestäni lapsille pystyy lahjoittamaan riittävästi rahaa ihan omana elinaikana, ettei perintöä tarvitse sen kummemmin miettiä. Turha sitä rahaa on hautaan raahata, vaan käyttää. Tämä toki on monelle iso henkinen este, koska jostain syystä osakkeiden myynti elämistä varten on jotenkin hankalaa. Tämän takia ihmiset sortuvatkin siihen ajatukseen, että on pakko hankkia niitä osinko-osakkeita, vaikka kasvuosakkeista saisikin paremman kokonaistuoton.

Itsellä sijoittaminen antaa mielenrauhaa. Se, että tiedän että tililtä löytyy riittävä pehmuste, jos jotain yllättävää tapahtuu. Pieni säästöpotti on muutenkin mahdollistanut peliliikkeet liittyen töihin. Hieman pidempään lasten kanssa kotona, lyhyempää työviikkoa välillä ja palkattomia lomia.

Tuo mielenrauha on oikeasti sellaista, mitä ei tajua ennen kuin sen löytää. Sen tietenkin voi menettää katsomalla salkun tilannetta päivittäin.

12 tykkäystä
218

En ole lyönyt lukkoon mitään tiettyjä numeroita, että kuinka suureksi salkun kasvatan ja sitten teen jotain. Tai että mikä tuotto kuussa on tarpeeksi elämiseen ilman töitä. Ainoa varma asia elämässä on epävarmuus ja suunnitelmat kuitenkin muuttuisi moneen kertaan, jos niitä alkaisi tekemään.

Yhtä lukuunottamatta, joka vuosi pidän 5h enemmän palkatonta vapaata kuin edellisenä vuotena muiden lomien lisäksi. Saatan virallisesti olla töissä jopa yli maaliviivan, mutta tehdyt tunnit ei lähelläkään täyttä viikkoa. Ainakin tällä hetkellä työ on ihan mukavaa työkavereiden ja pomon ollessa kivoja, hommia mitä en ainakaan vihaa. Mikäs tässä ollessa.

Salkun funktio on poistaa päivittäinen stressi elämästä. Jos samassa kuussa sattuisin kompastumaan kadulla hajottaen silmälasit, pesukone sanoisi itsensä irti ja salama tuhoaisi kaikki talouden tietokoneet, ostaisin vain uudet tilalle sen enempää miettimättä. Monella hyväpalkkaisellakin kollegaalla töissä syötäisiin näkkileipää ja makaroonia loput kuukaudesta.

4 tykkäystä
219

Mihin sitä rahaa pitäisi oikein käyttää? Itse en miljoonaomaisuudesta huolimatta koe pystyväni rahalla juuri ostamaan elämänlaatua. Rahalla voi ostaa itselleen paljon stressiä (eli roinaa), mikä taas laskee ainakin minun elämänlaatua. Ajan ostaminen taas on vaikeaa.

Toisekseen kokonaistuoton maksimointi on köyhien harrastus. Kun salkku on miljoonaluokkaa alkaa kiinnostaa myös riskien minimointi. Jos joku lupaisi minulle tästä eteenpäin sijoituksilleni ikuisen “inflaatio + 6%” tuoton niin laittaisin nimet heti paperiin. Tuosta jäisi mukavat 7 500 euroa kuussa käteen (mitä en saisi millään tuhlattua).

28 tykkäystä
220

Rahallahan saa aikaa kun ei tarvi tehdä töitä vai mitä?

11 tykkäystä
221

En ole vielä noin pitkällä, mutta viime kuukausien rakettimainen nousu on saanut asian pyörimään huolestuttavan paljon mielessä, vaikka mokasinkin koronakuopan tarjoaman mahdollisuuden pahemman kerran. Olen jopa uskaltautunut sanomaan tavoitteeni ääneen useammallekin ihmiselle. Vielä vuosi tai pari sitten ajattelin, että loogisesti ajateltuna jossain vaiheessa koittaa aika, kun voin jättäytyä pois töistä pääomatulojen turvin. Tämä perustui siihen, että säästäväisenä luonteena rahaa on jäänyt yli oikeastaan elämäntilanteesta riippumatta ja sijoituksia on ollut lapsuudesta lähtien. En kuitenkaan tavoitellut sitä määrätietoisesti tai uskonut, että se olisi realismia vielä aikoihin.

Pari vuotta sitten taisin törmätä 4% sääntöön ensi kerran ja sen takana olleet tutkimukset herättivät luottamusta. Toki varovaisena luonteena ja Suomen verotusta huomioiden laskin tavoitesummat hyvin konservatiivisesti. Laitoin varmuuskerrointa vähän joka paikkaan ja päädyin, että miljoona riittää turvalliseen eläköitymiseen. Tiedostin toki, että vähempikin voisi riittää.

Tasaluvuista pitävänä ajattelin, että 50-vuotiaana olisi hyvä irroittautua työelämästä ja siihen pitäisi olla mahdollisuuksia huonommallakin tuotolla. Tuohon mennessä saatan saada perintöäkin, joka liikkunee sadoissatuhansissa, mutta yritän jättää sen huomioimatta ja viime aikoina olen miettinyt sitä, että luopuisi omista perinnöistään veljen lasten hyväksi. (Joka tapauksessa on selvää, että perinnön pyrin siirtämään eteenpäin ja aloitan heti sen saatuani verovapaat lahjoitukset veljen lapsille, jos hän ei vaimoineen vastusta ajatusta.)

Viime aikoina olen alkanut ajatella, että puolisen miljoonaa velattoman asunnon päälle voisi riittää ja kyseinen tavoite voisi hyvin tulla vastaan jo esim. 45-vuotiaana. Perjantaina salkku kävi ensi kertaa kolmosella alkavassa lukemassa sitten markka-aikojen. Asunto ja auto huomioiden kokonaisvarallisuuden voisi sanoa saavuttaneen puolen miljoonan rajan.

Nyt ikää on siis 37-vuotta ja salkku 300k€. Palkasta säästän 1500€/kk Nordnettiin. Tuolla tahdilla puoli miljoonaa olisi kasassa 48-vuotiaana ilman sijoitustuottoja. Tavoitteen saavuttaminen 45-vuotiaana vaatisi saman säästötahdin lisäksi 3% vuotuisen tuoton salkulle. Edelleen ollaan aika konservatiivisissa lukemissa, joten työuraa ei välttämättä ole kuin 8-vuotta edessä.

Miten sitten puolen miljoonan salkulla pärjäilee? Olen viimeiset 7 vuotta vienyt tilitapahtumana exceliin vuoden päätteeksi ja tehnyt niistä kulujaottelun. Menoni ovat vaihdelleet tuona aikana korona vuoden 9k€(!) hieman reiluun 15k€ asti. Nuo ovat ilman auton arvon alenemaa, josta voisin luopua “eläkkeellä” ollessani. 0,5M€ salkku mahdollistaisi 4% säännöllä 20k€ nostot, joista jäisi 30% verolla 14k€. Autosta luopumalla tämän pitäisi riittää helposti minulle riittävään elintasoon. En myöskään pois sulje sitä, etteikö eläkkeellä voisi puuhastella jotain mistä saisi hieman ansiotuloja. Työelämästä pois jääminen parantanee elämänlaatua niin paljon, että sen vuoksi kannattanee ottaa pieni riski pääomatulojen riittävyydestä. Tuossa vaiheessa lyhemmät pätkät työelämässä tai joku osa-aika työ voisivat olla ihan mukavaakin vaihtelua ja jo varsin pienet ansiotulot kattaisivat merkittävän osan pienistä menoistani.

Minut tuntien tuskin irtisanoudun salkun ylittäessä 500k€. Tuo 45v tuntuu realistisemmalta ja silloin salkku saattaa olla jo merkittävästi suurempi, jos sijoitukset yltävät esim. markkinoiden pitkän aikavälin keskituottoon.

(Kun kerran pidän noista tasaluvuista, niin piti nyt vielä laskea sekin, että 40-vuotiaana eläköityminen vaatisi 15% vuotuisen tuoton nykyisen säästötahdin päälle. Eli pitäydytään nyt vaan siinä, että harkitaan sitä eläköitymistä silloin 45-vuotiaana.)

20 tykkäystä
222

Rahalla voi nimenomaan saa aikaa tehdä mitä haluaa. Itselläni on hyvä duuni, puitteet kunnossa (no auto on karvalakkiskoda koska olen sniidu), pari pientä lasta, jne. Vaikka viihdyn töissä, niin se tai työn kautta tulleva “statusarvo” ei ole ollut minulle ikinä itseisarvo. Jos voisin, niin lopettaisin työt huomenna ja harrastelisin intohimojani liikuntaa ja tietokoneita. Vaikka jopa vaimon kanssa. Toivon, että sijoittamalla pääsen pois työelämästä jossain vaiheessa 5x-vuotiaana eli 10-15 vuoden päästä.

Elämä on liian lyhyt sen viettämiseksi toimistolla/etätöissä teeskennellen, että hommassa olisi jotain hienompaa taustalla kuin toimeentulo. Ainakin omasta mielestäni. :upside_down_face: Kaverit painaa uraputkessa 12h päivässä tukka harmaana alle nelikymppisenä ja diabetes, sydäri, stressi, paskahalvaus/you name it kolkuttelee jo ovella. Koska ura ja status ovat niin tärkeitä. Ei saa…na minä passaan ja sijoitan kaikki ylimääräiset senttini saadakseni enemmän aikaa itselleni ja perheelleni.

33 tykkäystä
223

Jos et oleta hallituksilta veronkorotuksia on tämä aivan liian suuri prosentti. Arvo-osuustililtä hankintameno olettama 20% antaa maksimi veroprosentiksi 80%:ia 30%:sta eli 24%. Kymmenen vuoden ylittävistä sijoituksista hankintameno-olettama nousee 40% eli 60%*30% = 18%. Osingoista 85% eli 25.5%. Ost:lta lähenee raja-arvoisesti tuota 30% mutta lyhyemmän aikaskaalan ja noiden absoluuttisten lukujen takia todennäköisesti pienempi. Noilla luvuilla ei tule myöskään korkeampi pääomaveroprosentti vielä vastaan.

1 tykkäys
224

Aloitin oman sijoittajan urani ensimmäisen lapsen synnyttyä, kun elämän prioriteetit meni isolta osin uusiksi. Asettelin silloin itselleni tavoitteita, jotka eivät olleet juurikaan mihinkään realiteetteihin sidottuja, mutta joitakin konkreettisia välitavoitteita halusin asettaa, jotta mielekkyys säilyisi, kun aivan nollista aloitin ja sijoitettavat varat lähtöisin “naisvaltaiselta matalapalkka-alalta”.

Tavoitteet olivat:
-20 000€ 40 ikävuoteen mennessä.
-60 000€ 50 -II-
-100 000€ 60 -II-

Nyt ikää karvan päälle 40, opiskelen uutta alaa, en rahan, vaan säännöllisemmän elämänrytmin saavuttamisen vuoksi ja salkun arvo 54 000€. Viisi vuotta sitten ostimme ensimmäisen sijoitusasunnon ja kun ei tuosta epäonnistumisen kokemuksia kerennyt kohdalle osumaan, niin kaksi vuotta sitten toisen. Näiden hankinta mahdollistui saamiemme rahalahjojen kautta.

Tällä hetkellä minulla ei vieläkään ole selkeitä tavoitteita mitä sijoittamiseen tulee, prioriteeteissa ei ole aivan kärjessä Mutta toisaalta, kun hieman on pesämunaa kertynyt, ei tarvitse aivan jokaista euroa laskea jos ja kun pakollisia menoeriä ilmaantuu. En koskaan tule rikastumaan sijoituksilla, enkä näe sitä näistä lähtökohdista edes tavoittelemisen arvoisena, varsinkin kun ei isoja perintöjäkään ole tulossa sitä vauhdittamaan. Mieluiten näkisin tämän niin, että tilanteen mahdollisesti joskus salliessa alkaisin priorisoimaan ajankäyttöä. Ostaisin perheelle lisää aikaa sellaisessa paikassa ja ympäristössä, joka mahdollistaisi tehdä asioita, jotka ylläpitäisi ja lisäisi sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia monipuolisesti. Tämä sillä edellytyksellä, että yhteiset intressit säilyvät näiltä osin myös tulevaisuudessa.

Näkisin, että tämä olisi mahdollista sitten, kun sijoitusasunnot ovat velattomia, pidetään tai myydään, salkku olisi jossakin 200 000€ kulmilla ja oma asunto olisi velaton. Aikaa siihen tulee toki vielä kulumaan ja jos toteutuu, hyvä niin, mutta mikäli ei, sitten mietitään jotakin muuta.

Ensimmäinen viesti foorumille, pitkään olen seurannut ja paljon hyviä vinkkejä saanut ja joitakin peesannut. Kiitos kaikille kokemuksiaan, näkemyksiään ja tietojaan avoimesti muiden käyttöön jakaneille. Antaa meille asioista vähemmän perillä oleville uskoa paremmasta tulevaisuudesta sijoittamisen suhteen.

29 tykkäystä
225

Olet ihan oikeassa. Se on konservatiivinen työluku, kun ei jaksa laskea ja miettiä tarkemmin, eikä tulevaa voi varmuudella tietää. Tämä on hyvä esimerkki aiemmasta varovaisuudestani, käytin liian korkeaa veroprosenttia, nettotulojen piti olla tupat menoihin nähden inflaation ja vanhenemisen kulujen vuoksi ja 4% säännön tilalla oli parempi käyttää esim. kolmea prosenttia, koska sehän perustuu oletukseen, että rahat riittävät huonoimmassakin tapauksessa 30 vuotta, nuorena eläköityvä joutuu elämään pääomatuloilla pidempään.

Tuolla tavoin, kun ymppää varmuuskertoimia vähän joka paikkaan, niin sen eläkeiän saa kauas tulevaisuuteen etenkin, kun arvioi itse yltävänsä varsin vaatimattomiin tuottoihin, mikä toki minun kohdalla on ollutkin oikea oletus viimeiset kolme vuotta ylisuurine käteispainoineni ja katastrofaalisten ajoitusteni kanssa.

1 tykkäys
226

Minä päätin ottaa vuorotteluvapaan 1/2 vuodeksi ja suunnata remontoimaan loma-asuntoamme. 40v tuli juuri mittariin ja 20 vuotta kahta duunia painaneena ehkä tässä välillä voi vähän irtaantua päivä duunista ja ottaa pitkän ”kesäloman”.
Kyllähän sitä jonkun aikaa tuli pohdittua koska kuitenkin tulot tippuu sen 50% ja kuluja kuitenkin on ja pari lainaakin maksettavana.
Mutta salkun tilanne on sen verran hyvä että osittain siihenkin nojaten päätin tehdä tälläisen peliliikkeen.
Pyrin selviämään niin ettei olisi pakko myydä mitään mutta katsotaan kuinka käy, mutta seuraavat lisäykset saa odottaa kyllä syksyyn ja se tietenkin harmittaa mutta ainahan voi jotain myydä ja kikkailla esim OST salkussa että tuntuma pysyy :sweat_smile:

15 tykkäystä
227

Tavoitteena saada 10%-17% tuottoa vuosittain. Lopputulos 30v kuluttua 174 000€-1 000 000€. Ikää nyt 39. Jos tuohon vaihteluväliin pääsen, niin ois komeeta. Alkusumma 10 000€ säästetty palkasta. Perintöä ei ole tullut enkä odota. Joitain satasia saanut vanhemmalta ja ne laitettu sijoituksiin. En ole laskenut pääoman lisäyksiä noihin tuottosummiin. Tarkoitus on lisätä pääomaa kyllä, riippuen mitä jää palkasta. Minä myös matalapalkkaisella naisvaltaiselta alalla. Juurikaan ei jää mutta jotain 0€-500€ välillä kuukausittain voin saada sivuun. Tärkeintä, että palkka riittää elämiseen ja lasten harrastuksiin.

Aika hurjia lukemia ihmisillä täällä salkuissa. Mutta nehän on monille lukemia ja sellaisiksi usein myös jäävät. Yritän ehtiä käyttää elinaikanani kaikki tienaamani, ja jos jotain lapsille jää, niin se on positiivista.

19 tykkäystä
228

Oma salkku on kuusinumeroinen ja alkaa kolmosella. Käytännössä kaikki varallisuus on kiinni osakkeissa, kuten on ollut jo lähes vuosikymmenen. Salkun arvo kävi viime vuosikymmenen puolella jo 1,5M:ssa, kunnes johdannaispelini romahti ja siinä samalla meni myös mielenterveys moneksi vuodeksi. Nyt tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus ja pysyä henkisesti tasapainossa. Se euforia, minkä äkkirikastuminen saattaa aiheuttaa, on oikeasti todella vaarallinen tila. Kun/jos sen mielihyvän tuojan menettää, on kaivon pohja hyvin syvällä…

88 tykkäystä
229

Itselleni on nyt iskostunut tavoitteeksi jäädä pois työelämästä ihan maksimissaan 55-vuotiaana, mahdollisesti jo viidenkympin korvilla vuorotteluvapaiden ja liiton rahojen myötä. Siihen riittäisi omien laskelmien mukaan sellainen 400k€ salkku, ilman velkoja ja maltillisilla menoilla tuo kyllä riittää mainiosti loppuelämän sellaisella 5% tuotolla. :+1:

1 tykkäys
230

1250€ kuussa verojen jälkeen kuulostaa kyllä aikamoiselta kituuttamiselta. Eikä vaadi isoakaan tiputusta osinkoihin, jos siis tämä 5% tulee osingoista, että elämä menee jo erittäin vaikeaksi. Itse tähtään 2400 nettoon, että tosiaan on sitä puskuria.

1 tykkäys
231

Niin siis tarkoitus on myös käyttää tota 400k€ pottia pikkuhiljaa, ei suinkaan elellä koko loppuelämää pelkillä tuotoilla. Helposti riittää semmonen 1200-1500€/kk elämiseen kun ei ole lainoja, elintaso olisi jopa korkeampi kuin nyt. :sweat_smile:

5 tykkäystä
232

Hatun nosto rehellisyydestäsi! Hyvä muistutus myös ainakin itselleni siitä, miksi en esim. lottoa. En halua ottaa sitä, edes pientä riskiä, miten oma kasetti kestäisi äkkivaurastumisen. Psyk. puolella töissä olleena nähnyt ja kuullut mitä moninaisempia elämäntarinoita ennen kuin mieli alkanut järkkymään. Siinä oppinut tuntemaan omia heikkouksiaan vahvuuksiaan melko hyvin sekä arvostamaan sitä vähempääkin mitä on saavuttanut. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!

10 tykkäystä
233

76 vuotiaana kokemusasiantuntijana kerron
Jäin pois työelämästä 61 vuotiaana, eläke alkoi parin vuoden päästä 64 vuotiaana. Pitkän työuran tehneenä eläkkeeni on kohtuullinen 2500 €.
Sijoituksia olen kerännyt työurani aikana mutta en niihin ole eläkkeellä ollessani ole koskenut. Menot ovat säännölliset pienehköt niin että vaarana on päätyminen hautausmaan rikkaimmaksi jos paljon säästää ja sijoittaa. Vaihdoin autonkin uuteen vaikka ei olisi ollut tarpeen. Luohan sijoittaminen jotain turvallisuuden tunnettta.,

41 tykkäystä