Juuri näin, pitäähän sitä nauttia myös!
Itse ajelen tällä hetkellä 10k€ autolla mutta ajatuksena vaihtaa tuo luultavasti 4-5 vuoden päästä johonkin mukavaan 30-40k€ autoon.
Taustasta tämän verran; vuosi tulee täyteen sijoittamista tällä viikolla. Toistaiseksi voisi sanoa, että hyvään aikaan tuli saavutettua täysi-ikäisyyden rajapyykki ja sen seurauksena avattua osakesäästötili. Olen suhteellisen paljon mielestäni tehnyt töitä ikäisekseni ja sen avulla saanut kartutettua pääomaa ikätovereihin verrattuna (~30k€). Olen siinäkin suhteessa kiitettävässä asemassa, että asun (toistaiseksi) keskituloisten vanhempieni hoivassa, en omista autoa, sekä elinkustannuksiin menee sen mitä ulkomailla, baareissa ja pizzerioissa saa kulutettua. Joten lähes kaikki se raha, mitä olen töistä saanut on ollut mahdollista sijoittaa. Kiitos kuuluukin Inderesin väelle sekä useammalle sijoituskirjailijalle joiden avulla olen päässyt hyvin alkuun, vaikka tietysti opittavaa riittää vielä ja paljon.
Kuluneen vuoden aikana nousu-ja laskupäivinä on tullut pohdittua kuumeisesti minkä takia tätä tulee tehtyä ja totuus on, että en tiedä oikein vieläkään. Takaraivossa pyörii ajatus vapaamman elämän mahdollistamisesta sekä elintason nostattamisesta ja tämän avittamana omaan ajatusmaailmaan perustuvien päätösten tukemisesta, joista erittäin karrikoitu esimerkki; Pystyn ostamaan Suomessa valmistetun villaneuleen Kiinassa uiguuri-halpatyövoimaa käyttävän yrityksen sijaan, joka pienestä teosta huolimatta pistää ajattelemaan olevani osa ratkaisua, en ongelmaa.
Dilemmaksi muodostuu kuitenkin, onko järkevää sivuuttaa etiikka ja moraali toistaiseksi ja pistää pennoset kasvamaan korkoa, jotta tulevaisuudessa olisi todennäköisesti mahdollista huomattavasti isommassa skaalassa tukea näitä “parempia eettisesti perusteltuja päätöksiä”? Sama kaava toistuu muissakin tavoitteissa. Onko järkevää olla ostamatta nyt autoa, sillä tulevaisuudessa saisin todennäköisesti hienomman auton? Onko järkevää jättää matka Kilimanjarolle menemättä, sillä tulevaisuudessa pystyisin maksamaan kaverinkin matkan? Ja tarpeeksi pitkään kun tuo ajattelu toistuu, ei Kilimanjarolle kiipeäminen jostain syystä olisikaan enään mahdollista.
Sekavan pohdiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että säästöaste ei saisi olla liian suuri osa palkasta, vaan itsensä hemmotteluun ja kokemusten luomiseen täytyy jättää vähintään yhtä suuri osa, jotta elämästä tulisi oikeasti mielekästä. Tottakai säästääkin pitää(vähintään pahanpäivän varalle), mutta se on tehtävä jatkossa elintasosta ja mielenkiinnoista tinkimättä!
20 tykkäystä
Hattu päästä.
Hienointa tarinassasi on se, että olet vielä longina ja rakentelemassa tasaisesti parempaa huomista.
Monella olisi noissa tilteissä varmasti palanut loputkin, osakeostot painuneet yli-riskisiksi, tai vaihtoehtoisesti lopettanut sijoittamisen kokonaan. Puhutaan kuitenkin sellaisista summista, joilla keskiverto kaveri turvaisi koko elämänsä, tavalla tai toisella.
Joka tapauksessa 3xx xxx salkku on upea, ja vielä joku päivä se on niissä lukemissa, joissa se oli ennen ‘johdannaispelejä’ - mutta huomattavasti tukevammalla pohjalla 
Itse olen alle 30v, koulusta näillä näppäimillä valmistuva. Osakkeissa hintsu parisataa kiloa, noin puolet siitä omistusasunnon puolikkaassa (50% vipua, jos rommailee niin nostellaan…), lisäksi muuta omaisuutta jonkin verran pörssin ulkopuolisissa sijoituksissa.
En ole koskaan liiemmin nauttinut koulusta. Iso syy yliopistokoulutukselle oli ‘sen mahdollistama parempi tulotaso’ ja tietysti omaa sydäntä lähellä oleva aihe - halu kehittyä ja ymmärtää maailmaa.
Viitisen vuotta opiskelleena olen lähtökohtaisesti tiputtanut tulotason kriteeristöstäni pois. Kun on opiskellut alaa, joka aidosti kiinnostaa, on koulukin maistunut itseasiassa aika hyvältä. Tottakai tulevaisuuden palkkauksella on siinä mielessä merkitystä, että jonkinlainen kompensaatio koulutukseen käytetylle ajalla täytyy löytyä - ja tietysti ylijäämäinen talous on ideaali (tällä kulurakenteella jopa helppo saavuttaa). Mutta tähtäänkö vuosikurssilaisteni kanssa samoihin positioihin esim. lontoon investointipankkeihin? En 
Viimeistään progressiivinen verotus pitää huolen siitä, ettei itseään kannata ainakaan kokonaan polttaa loppuun töiden takia - lopun kiitos seisoo lähinnä verottajan suuntaan. Ylitöitä voi toki tehdä reilustikin, mikäli niihin löytyy muitakin syitä kuin esimiehen miellyttäminen tai parempi tilipussi - tälläkin hetkellä painetaan välillä pitkää päivää omien alkavien firmojen kanssa käytännön ‘nollapalkalla’
Enkä tarkoita, että investointipankeissa olisi mitään vikaa - tämä esimerkki toimisi hyvin varmasti vaikka monen big4-firman kanssa, jossa junnut painaa älyttömiä päiviä koska “on pakko”.
Jos seuraavan 30 vuoden aikana saisi nykyisen osakesalkun “edes” +300-400% ja muut sijoitukset edes karkeasti pysymään samana, olisin tyytyväinen. Mitä pikemmin, sen parempi - tietysti. Jos jotain numeroita on annettava, niin siitä huolimatta, etten näe esim. salkun kokoa ratkaisevana tekijänä, on varmaan ideaali salkun koko 7-figs. Tai kun edes nettovarallisuus olisi sellainen. 
Todennäköisesti näihin kyllä tulee pääsemään, kun työelämässä saa kuukausittaista rahavirtaa myös sinne salkun kasvatukseen.
Isäni on aina sanonut minulle:
“Nuorena kun on aikaa ja kiinnostusta, ei ole rahaa.
Vähän vanhempana kun on kiinnostusta ja rahaa, ei ole aikaa.
Vanhana on aikaa ja rahaa, muttei kiinnostusta”.
Olen yrittänyt parhaani tätä viljellä takaisin isän suuntaan, josko hän voisi nyt vielä kun jotain kiinnostustakin on, käyttää rahojansa juuri niihin asioihin joihin on aina halunnut. Mitään en elämässäni niin paljoa katuisi kuin sitä, jos joku päivä perisin sellaista rahaa, jolle hän aidosti ehkä olisi halunnut löytää muutakin käyttöä kuin jättää ne minulle. Minä pärjään kyllä
Tavoite ehkä nettovarallisuudelle on se 7-figs, mutta käytännön tasolla tavoite koostuu lähinnä siitä, että jos joku päivä terveys reistailee (fyysinen tai vaikka henkinen) - ei muutenkin raskaan ajan ympärillä tarvitse miettiä talouspuolta. Ehkä huonostikin muotoiltu esimerkki yllä progressiivisesta verotuksesta ja ylitöistä realisoituu ehkä siinä ajattelussa, jossa miellän tekeväni mielummin vaikka 30h työviikkoa vähän vanhempana ja tienaavan 5k€ nettona kuin 50h+ ja tienaavan 6-7k€ nettona
Ja tietysti - tavoitteeni sijoittamisella itsessään on myös itseni sivistäminen ja mukana pysyminen maailman murroksessa. Usein pysähdyn ajattelemaan, mikä olisi sellainen vuosittainen kiinteä tuotto, johon allokoisin rahani, jos sopimuksessa olisi ehdoton kielto “sijoittamalla tähän instrumenttiin, kieltäydyt kaikesta sijoitustoiminnasta ja markkinoiden seuraamisesta” - ja olen päätynyt siihen, että ainakaan alle 20% p.a. tuottoon en lähtisi. En tarkoita sitä, että biittaisin 20% p.a., vaan lähinnä sitä, että tästä on ihan aidosti tullut rakas harrastus, josta @Masse n tavoin täytyy olla välillä valmis ihan maksamaankin
16 tykkäystä
Samaa mieltä että vanhemmat saa laittaa kaiken haisemaan, mulle ei tarvii jättää mitään. Tienaan omat massit.
3 tykkäystä
Vanha koira ei uusia tapoja opi. Moni nuukuri saa tyydytyksen juuri siitä nuukuudesta on tosiaankin hienoa olla hautausmaan rikkaimmistoa, kuten tuolla ylempänä mainittiin. Suotakoon se halukkaille.
4 tykkäystä
Siis hetkinen, en sanonut etten ottaisi omia seteleitäni mukaan arkkuun! Kyllä itse haluan että arkkuun kipataan mukaan setelit, mutta ei minulle perintöä tarvitse jättää!
3 tykkäystä
En tarkoittanutkaan ketään henkilökohtaisesti.
Olen nähnyt niin monta lähipiiriläistä, joilla olisi ollut rahaa vaikka mihin, niin kuitenkin hirvikärpästen seassa kerätään puolukoita, kun saa ilmaiseksi ja syödään puuroa, vaikka olisi massia kaviaariin. Jouluviini otetaan kyykkyosastolta, vaikka on miljoona pankissa ja 50-vuotiskonjakkia otetaan, jos täytetään 75. Nämä ovat kaikki ihan tositapahtumia.
16 tykkäystä
@Rumaturska Samat kokemukset täällä. Rahaa ja omaisuutta olisi, mutta sitä ei raaskita käyttää. Tai säästetään mahdollisen “pahan päivän varalle” vaikka ikää alkaa olla jo 8-kymppiä. Esim. yhdessä tapauksessa matkustelu on ainut “turhuus”, ulkona ei syödä koskaan koti-Suomessa ja taksilla ei ole varmaan ikinä matkustettu omaan piikkiin.
Ilmeisesti nuukuus on vanhemmilla ihmisillä osittain myös opittu tapa. Kun on totuttu nuukailemaan pakon edessä niin ei se tapa häviä mihinkään vaikka taloudellinen tilanne paranisi miten paljon.
Vaikka nuukuuttakin aika paljon näkee - ja monesti soisi, että erityisesti varakkaat ja nuukat vanhemmat ihmiset hieman antaisivat itselleen armoa rahankäytössä - niin kyllä silti enemmän ihmetyttää ihmiset, joilla rahat menevät sinne sun tänne ilman, että mitään jää säästöön. Ja tätä porukkaa on mielestäni paljon enemmän kuin niitä vapaaehtoisesti nuukia.
Tuntuu, että keskivertoihmisellä oletusasetuksena on käyttää kaikki raha sitä mukaan kun sitä tulee. Mieluummin jopa etupainotteisesti luottokorttia ja muita vippejä hyödyntäen. Minkäänlaisia puskureita ei säästetä tai ylläpidetä, sijoittamisesta puhumattakaan.
Ja tämä puheenvuoro ei tietenkään koska heitä, joilla on ihan oikeasti vaikeauksia tyydyttää perustarpeita tuloillaan. Mutta te, joilla talous on helposti käännettävissä ylijäämäiseksi, kääntäkää se, ja tehkää itsellenne hieman taloudellista pelivaraa.
10 tykkäystä
Niin, tämähän on ihan syy ja seuraus. Näistä nuukista 80-vuotiaista vanhuksista ei koskaan olisi tullut varakkaita, mikäli olisivat elämänsä aikana tuhlailleet huolettomasti kaiken ja eläneet kädestä suuhun. Sellaisiakin 80-vuotiaita on, jotka tähän malliin ovat eläneet ja kituuttavat nyt sitten pakon edessä pienen eläkkeensä varassa, todennäköisesti vielä valtiota haukkuen.
Jonkinlainen kultainen keskitie tuohon olisi toki hyvä löytää, mutta kun on ihmisistä kyse, ei tuo tapahdu vain nappia painamalla, kun on koko elämänsä tottunut säästämään ja kuluttamaan fiksusti. Itseäni hieman “pelottaa” oma tulevaisuus juuri tältä osin, sillä juuri tällä hetkellä nautin suhteellisen niukasta elämästä, järkevästä sekä maltillisesta kuluttamisesta ja muutoinkin tulen toimeen melko vähällä. Vaikka en siis mistään mukavuuksistani tai välttämättömyyksistä olekaan tinkinyt. Siitä huolimatta rahaa jää ihan hyvin yli, vaikkakaan palkkatasoni ei vielä vastavalmistuneena päätä huimaakaan. Prosentuaalisesti kuitenkin ~50% nettopalkasta jää aina sivuun, jossain vaiheessa pitäisi vaan osata alkaa kuluttamaan tätä. Ehkä sitten, kun matkustelun mahdollisuudet taas avautuvat, sillä siitä en ainakaan itse ole valmis tinkimään.
6 tykkäystä
Mennään vähän offtopicin puolelle, mutta Pk-seudulla kyllä asumisen kustannukset alkavat olla kohtuuttomia. Jostain 70-luvun väliaikaiseksi paskaksi pitäisi maksaa aivan järjettömiä summia kehä 1:n ulkopuolella. En ihmettele yhtään että ihmisillä on vaikea olla elämättä kädestä suuhun kun n.100k€n vuosituloillakin tuntuu olevan vaikea löytää asuntoa, jossa tarpeeksi tilaa ja joka on alueella jossa autosta ei lähde yön aikana renkaat kävelemään, noin niinkuin kärjistettynä
11 tykkäystä
Syy ja seuraus: Toinen kituuttaa pakon edessä ja kärsii. Toinen kituuttaa nuukuuttaan ja nauttii. Lopputulos on kuitenkin sama molempien reittien kautta.
Jo seniorisarjoissa pyörivänä tiedän, ettei nuukajusseille tule koskaan sitä päivää, jota varten ovat säästäneet, eikä tuhlarit vaurastu koskaan. Sukupolvista se ei ole kiinni. Sukupolvet enintään muuttavat rahan kohdentamista kulloistenkin muotien mukaan.
Rahan keräily on kivaa ja sehän on vanhastaan jo syntiä, ei kai se muuten niin kivaa olisikaan. Balin matka on huono sijoitus ja sillä saa dipistä paljon osakkeita, joten matkaa voi potkia siihen aikaan, kun talous on paremmalla tolalla, eli rahaa on tarpeeksi. Ja ainahan sitä voi vuodella siirtää ja käydä risteilyllä hakemassa halvalla vaihtelua.
3 tykkäystä
Hyvin sanottu. Nuukat eivät tule kuluttamaan säästöjään, ja ne olisi parasta kohdentaa johonkin järkevään eikä antaa valtiolle vain johonkin käytettäväksi (jos ei perijöitä ole). Vaikea ajatella tilannetta jossa ihminen muuttaa luonnettaan eläkkeellä ja alkaa kuluttaa säästöjään. Enemmän ehkä ymmärtää sen ajatuksen, jos haluaa kokonaan jättäytyä työelämästä ja tämä voi mahdollista sijoittamisella. Itellä ehkä jokusen vuoden mahdollista aikaistaa mutta tuskin montaa.
Kuluttamisen vaikeus on elinikä, ei tiedä kuinka monta vuotta vielä on jäljellä. Olen nyt 76 vuotias, tavoitteeni on että kuollessani viivan alle jäisi 0 eur mutta voin elää vielä yli 10 vuotta tai kuolla huomenna (sama ongelma on kyllä nuoremmillakin).
8 tykkäystä
Sitten vain tili sileäksi. Silloin se on nollassa kuollessasi. Kyllä Suomi omistaan huolen pitää.
Korkoa korolle on niin kiva työkalu, että ei oikein raaski kuluttaa vielä tässä iässä. Ehkä joskus sitten tai ei koskaan.
Taloudellinen riippumattomuus on hyvä perustavoite ja taloudellinen vapaus sitten mukava bonus.
Suomen huolenpito ei ole kovin tasokasta verrattuna nykyiseen elämääni, ei ole järkeä tuhlata tuhlaamisen vuoksi, maailmalla kuljeskeluun saisi rahaa kulumaan mutta kun on tämä korona.
4 tykkäystä
Työelämä muuttuu vuosi vuodelta kuormittavammaksi. Olen duunarina rakennusalalla ja tuottavuutta, kun pitää jatkuvan talouskavun nimeen koko ajan lisätä niin tietäähän sen mistä se otetaan. Tavoitteena itselle on sijoittamalla päästä tuosta oravanpyörästä ennen virallista eläkeikää pois. Pyrin kuitenkin nauttimaan elämästä jo nyt, koska lähtöpäivä voi tulla jo aiemmin. Elämästä nauttimiseen ei itsellä kuulu rööki, alkoholi, uhkapelit ym. ja kun rahaa jää yli, sitä voi sitten käyttää matkusteluun ja liikuntaharrastuksiin. Tosin joku voi laskea pörssisijoittamisenkin uhkapeleihin…hmm
8 tykkäystä
Ensimmäinen postaus foorumille:
Olen vasta äskettäin kiinnostunut sijoittamisesta, oikeastaan pääasiassa säästämisestä ja toissijaisesti vaurastumisesta. Olen pelannut korttini rahamielessä aika huonosti sillä en ole tajunnut tai saanut aikaiseksi tehdä rahan kanssa muuta kuin nauttia elämästä kuluttamalla palkkani sitä mukaan kun sitä on tullut. 15 vuotta sitten alkoi palkkanauha juosta vakituiseen enkä päivääkään ole ollut työttömänä, tuskin olenkaan koska ala on sellainen että kysyntää on enemmän kuin tekijöitä. Silti en ole saanut aikaiseksi minkäänlaista varallisuutta tulevaisuutta varten, pl talo jonka lainaa on maksettu pois. 
No, ei se harmita kun tietää miten paljon on kokenut ja kohellettu sekä harrastettu.
Ainakin tässä vaiheessa vielä tuntuu, että tavoitteeni sijoittamisessa on aika maanläheinen/maltillinen/henkinen eli pääpointti ei ole vaurastuminen eikä varsinkaan riskastuminen. Jälkimmäinen vaatisi taitojen lisäksi liikaa uhrauksia (liiallista riskiä ottaen siihen nähden että olen perhellinen isukki), se vaatii yleensä pääomaa, muuten homma on liian hidasta tai joutuu tinkimään liiaksi elämänlaadusta. Lisäksi se vaatisi enemmän intohimoa ja kunnianhimoa asiaa kohtaan kuin mitä minulla on. Sen verran elämää on elettynä, että en usko onnen löytyvän rahasta. Rahalla voi ostaa kaikkea kivaa, mutta ostaminen tuo yleensä mukanaan tyytymättömyyttä.
Tavoitteita on ainakin turvata eläkeikää sekä saada jonkinlaista taloudellista rauhaa ja puskuria. Suurin tavoite on oman rahan käytön haltuun ottaminen, kontrollointi. Jotta oppisi fiksummaksi ihmiseksi, oppisi harkitsevammaksi ja sellaiseksi joka tuhlaa rahaa kerran kuussa ja muuten sijoittaa. Ei tarvise ostaa ja kuluttaa useita kertoja viikossa ollakseen onnellinen ja elääkseen elämäänstä kunnolla.
Isompana tavoitteena on päästä elämään elämää ennen eläkeikää vähemmällä työmäärällä, asuen ulkomailla. Legendaarinen “6-kymppisenä 2-3 kk/v kanarialla golffaamassa”, muuten Suomessa vielä työelämässä. Töistä minulla ei ole kiire pois. Olen sen verran rauhaton tapaus, että aika ei jouten kulu. Jos olisi eläkkeellä, menisi turkasesti energiaa siihen, että keksii mitä seuraavaksi pitäisi tehdä
Espanjan kämppään tarvitaan rahaa, mutta sellaisen varmaan saa irroitettua jahka myy OK-talon ja ostaa eukon kanssa pienemmän asunnon kun lapset ovat kotoa pois lähteneet.
Tavoitteeksi voisi laskea myös henkisen pääoman kasvattamisen, ympärillä olevan maailman ymmärtämisen ja tarkkailun. Sitä on pakko tehdä jos aikoo olla aktiivisijoittaja osakkeilla. Nykyisellään olen elänyt elämää kujin jossain kuplassa, olen ollut kiinnostunut vain omasta työstäni, perheestäni ja harrastuksista. En ole ikinä lukenut sanomalehtiä enkä seurannut maailman menoa vaikka olen yliopistotasoisesti kouluttunut. (diplomi-insinööri) Vähän oikein hävettää ja rahallisesti harmittaa, jos olisi aloittanut aktiivisen sijoittamisen heti tulojen alkuaikana. Olisi reiluja lukemia pääomaa, jopa ihan minimipanostuksella.
Tulipas pitkä avaus, on niin paljon mielenpäällä omasta pään sisällöstä sekä sijoittamisen aloittamisesta. Kaiken kaikkiaan harmittaa, että 15-20v on valunut reisille. ikää nyt on 42v ja tulotaso karvan vajaa 5k brt. joten kai sillä jotain pitäisi aikaiseksi saada. Jos jotain saa niin hitaasti koska pääoma on nolla. Voi v1**u.
46 tykkäystä
Kiitos. Kiinnostavaa luettavaa. Vähän sama tilanne itsellä, pari vuotta nuorempi olen. Pääomia vuoden kerättynä vanhojen päälle ja nyt vuoden alussa OSTille saatu 10k pääoma, joka plussalla vielä 60%. Tuntuu kanssa, että olis pitänyt aloittaa ainakin 10v sitten mutta näillä mennään. Pikku hiljaa se sullakin alkaa edetä. Minäkään en kuluta mihinkään turhaan ja tykkään kun ei mene mihinkään (paitsi lasten menoihin ja remontteihin). Nuorempana ryyppäsi ja juhlin ja oli hauskaa. Enää ei niin paljon pysty/haluakaan luonnollisesti. Itse lasken, että 30v aikaa sijoittaa aktiivisesti, kunnes jään eläkkeelle.
Edit. Edelleen on hauskaa tämä elämä ja mielenkiintoisemmaksi muuttuu koko ajan. Sijoittamisen kanssa riittää opeteltavaa.
6 tykkäystä
Piti vielä yllä olevassa romaanissani mainita, että yksi tavoite on päästä fiksuun alkuun rahatalouden hallinnan suhteen. Sain hetki sitten pienen pesämunan perintönä jota on nyt vihdoin tarkoitus varjella kuin kalleinta aarretta. Penniäkään en laita kulutukseen vaan kaikki on tarkoitus pitää säästössä, mieluiten tietysti tuottamassa. Pääoma lienee käytännössä 20k ja kuukausittain pottia voin kasvattaa joillakin satasilla joten nykyinen lähtökohta ei olekaan ihan nolla.
1 tykkäys