Osakesijoittaminen

Tavoitteesi sijoittamisella?

Minä päätin ottaa vuorotteluvapaan 1/2 vuodeksi ja suunnata remontoimaan loma-asuntoamme. 40v tuli juuri mittariin ja 20 vuotta kahta duunia painaneena ehkä tässä välillä voi vähän irtaantua päivä duunista ja ottaa pitkän ”kesäloman”.
Kyllähän sitä jonkun aikaa tuli pohdittua koska kuitenkin tulot tippuu sen 50% ja kuluja kuitenkin on ja pari lainaakin maksettavana.
Mutta salkun tilanne on sen verran hyvä että osittain siihenkin nojaten päätin tehdä tälläisen peliliikkeen.
Pyrin selviämään niin ettei olisi pakko myydä mitään mutta katsotaan kuinka käy, mutta seuraavat lisäykset saa odottaa kyllä syksyyn ja se tietenkin harmittaa mutta ainahan voi jotain myydä ja kikkailla esim OST salkussa että tuntuma pysyy :sweat_smile:

14 tykkäystä

Tavoitteena saada 10%-17% tuottoa vuosittain. Lopputulos 30v kuluttua 174 000€-1 000 000€. Ikää nyt 39. Jos tuohon vaihteluväliin pääsen, niin ois komeeta. Alkusumma 10 000€ säästetty palkasta. Perintöä ei ole tullut enkä odota. Joitain satasia saanut vanhemmalta ja ne laitettu sijoituksiin. En ole laskenut pääoman lisäyksiä noihin tuottosummiin. Tarkoitus on lisätä pääomaa kyllä, riippuen mitä jää palkasta. Minä myös matalapalkkaisella naisvaltaiselta alalla. Juurikaan ei jää mutta jotain 0€-500€ välillä kuukausittain voin saada sivuun. Tärkeintä, että palkka riittää elämiseen ja lasten harrastuksiin.

Aika hurjia lukemia ihmisillä täällä salkuissa. Mutta nehän on monille lukemia ja sellaisiksi usein myös jäävät. Yritän ehtiä käyttää elinaikanani kaikki tienaamani, ja jos jotain lapsille jää, niin se on positiivista.

16 tykkäystä

Oma salkku on kuusinumeroinen ja alkaa kolmosella. Käytännössä kaikki varallisuus on kiinni osakkeissa, kuten on ollut jo lähes vuosikymmenen. Salkun arvo kävi viime vuosikymmenen puolella jo 1,5M:ssa, kunnes johdannaispelini romahti ja siinä samalla meni myös mielenterveys moneksi vuodeksi. Nyt tavoitteena on taloudellinen riippumattomuus ja pysyä henkisesti tasapainossa. Se euforia, minkä äkkirikastuminen saattaa aiheuttaa, on oikeasti todella vaarallinen tila. Kun/jos sen mielihyvän tuojan menettää, on kaivon pohja hyvin syvällä…

68 tykkäystä

Itselleni on nyt iskostunut tavoitteeksi jäädä pois työelämästä ihan maksimissaan 55-vuotiaana, mahdollisesti jo viidenkympin korvilla vuorotteluvapaiden ja liiton rahojen myötä. Siihen riittäisi omien laskelmien mukaan sellainen 400k€ salkku, ilman velkoja ja maltillisilla menoilla tuo kyllä riittää mainiosti loppuelämän sellaisella 5% tuotolla. :+1:

1 tykkäys

1250€ kuussa verojen jälkeen kuulostaa kyllä aikamoiselta kituuttamiselta. Eikä vaadi isoakaan tiputusta osinkoihin, jos siis tämä 5% tulee osingoista, että elämä menee jo erittäin vaikeaksi. Itse tähtään 2400 nettoon, että tosiaan on sitä puskuria.

Niin siis tarkoitus on myös käyttää tota 400k€ pottia pikkuhiljaa, ei suinkaan elellä koko loppuelämää pelkillä tuotoilla. Helposti riittää semmonen 1200-1500€/kk elämiseen kun ei ole lainoja, elintaso olisi jopa korkeampi kuin nyt. :sweat_smile:

3 tykkäystä

Hatun nosto rehellisyydestäsi! Hyvä muistutus myös ainakin itselleni siitä, miksi en esim. lottoa. En halua ottaa sitä, edes pientä riskiä, miten oma kasetti kestäisi äkkivaurastumisen. Psyk. puolella töissä olleena nähnyt ja kuullut mitä moninaisempia elämäntarinoita ennen kuin mieli alkanut järkkymään. Siinä oppinut tuntemaan omia heikkouksiaan vahvuuksiaan melko hyvin sekä arvostamaan sitä vähempääkin mitä on saavuttanut. Kaikkea hyvää sinulle jatkoon!

8 tykkäystä

76 vuotiaana kokemusasiantuntijana kerron
Jäin pois työelämästä 61 vuotiaana, eläke alkoi parin vuoden päästä 64 vuotiaana. Pitkän työuran tehneenä eläkkeeni on kohtuullinen 2500 €.
Sijoituksia olen kerännyt työurani aikana mutta en niihin ole eläkkeellä ollessani ole koskenut. Menot ovat säännölliset pienehköt niin että vaarana on päätyminen hautausmaan rikkaimmaksi jos paljon säästää ja sijoittaa. Vaihdoin autonkin uuteen vaikka ei olisi ollut tarpeen. Luohan sijoittaminen jotain turvallisuuden tunnettta.,

27 tykkäystä

Tämähän se on itselläkin vaarana. Kun nuuka on niin nuukana pysyy. Onnittelut uudesta autosta. Kiva että panostit itseesi. Jatka samaa rataa.

Koitan pitää mielessä, että jos sitä saa kivan eläkkeen, niin sitten pitää ruveta myös vähän kuluttamaan. Omana tavoitteena turvattu talous.

Juuri näin, pitäähän sitä nauttia myös!

Itse ajelen tällä hetkellä 10k€ autolla mutta ajatuksena vaihtaa tuo luultavasti 4-5 vuoden päästä johonkin mukavaan 30-40k€ autoon.

Taustasta tämän verran; vuosi tulee täyteen sijoittamista tällä viikolla. Toistaiseksi voisi sanoa, että hyvään aikaan tuli saavutettua täysi-ikäisyyden rajapyykki ja sen seurauksena avattua osakesäästötili. Olen suhteellisen paljon mielestäni tehnyt töitä ikäisekseni ja sen avulla saanut kartutettua pääomaa ikätovereihin verrattuna (~30k€). Olen siinäkin suhteessa kiitettävässä asemassa, että asun (toistaiseksi) keskituloisten vanhempieni hoivassa, en omista autoa, sekä elinkustannuksiin menee sen mitä ulkomailla, baareissa ja pizzerioissa saa kulutettua. Joten lähes kaikki se raha, mitä olen töistä saanut on ollut mahdollista sijoittaa. Kiitos kuuluukin Inderesin väelle sekä useammalle sijoituskirjailijalle joiden avulla olen päässyt hyvin alkuun, vaikka tietysti opittavaa riittää vielä ja paljon.

Kuluneen vuoden aikana nousu-ja laskupäivinä on tullut pohdittua kuumeisesti minkä takia tätä tulee tehtyä ja totuus on, että en tiedä oikein vieläkään. Takaraivossa pyörii ajatus vapaamman elämän mahdollistamisesta sekä elintason nostattamisesta ja tämän avittamana omaan ajatusmaailmaan perustuvien päätösten tukemisesta, joista erittäin karrikoitu esimerkki; Pystyn ostamaan Suomessa valmistetun villaneuleen Kiinassa uiguuri-halpatyövoimaa käyttävän yrityksen sijaan, joka pienestä teosta huolimatta pistää ajattelemaan olevani osa ratkaisua, en ongelmaa.

Dilemmaksi muodostuu kuitenkin, onko järkevää sivuuttaa etiikka ja moraali toistaiseksi ja pistää pennoset kasvamaan korkoa, jotta tulevaisuudessa olisi todennäköisesti mahdollista huomattavasti isommassa skaalassa tukea näitä “parempia eettisesti perusteltuja päätöksiä”? Sama kaava toistuu muissakin tavoitteissa. Onko järkevää olla ostamatta nyt autoa, sillä tulevaisuudessa saisin todennäköisesti hienomman auton? Onko järkevää jättää matka Kilimanjarolle menemättä, sillä tulevaisuudessa pystyisin maksamaan kaverinkin matkan? Ja tarpeeksi pitkään kun tuo ajattelu toistuu, ei Kilimanjarolle kiipeäminen jostain syystä olisikaan enään mahdollista.

Sekavan pohdiskelun jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että säästöaste ei saisi olla liian suuri osa palkasta, vaan itsensä hemmotteluun ja kokemusten luomiseen täytyy jättää vähintään yhtä suuri osa, jotta elämästä tulisi oikeasti mielekästä. Tottakai säästääkin pitää(vähintään pahanpäivän varalle), mutta se on tehtävä jatkossa elintasosta ja mielenkiinnoista tinkimättä!

14 tykkäystä

Hattu päästä.

Hienointa tarinassasi on se, että olet vielä longina ja rakentelemassa tasaisesti parempaa huomista.
Monella olisi noissa tilteissä varmasti palanut loputkin, osakeostot painuneet yli-riskisiksi, tai vaihtoehtoisesti lopettanut sijoittamisen kokonaan. Puhutaan kuitenkin sellaisista summista, joilla keskiverto kaveri turvaisi koko elämänsä, tavalla tai toisella.
Joka tapauksessa 3xx xxx salkku on upea, ja vielä joku päivä se on niissä lukemissa, joissa se oli ennen ‘johdannaispelejä’ - mutta huomattavasti tukevammalla pohjalla :wink:

Itse olen alle 30v, koulusta näillä näppäimillä valmistuva. Osakkeissa hintsu parisataa kiloa, noin puolet siitä omistusasunnon puolikkaassa (50% vipua, jos rommailee niin nostellaan…), lisäksi muuta omaisuutta jonkin verran pörssin ulkopuolisissa sijoituksissa.

En ole koskaan liiemmin nauttinut koulusta. Iso syy yliopistokoulutukselle oli ‘sen mahdollistama parempi tulotaso’ ja tietysti omaa sydäntä lähellä oleva aihe - halu kehittyä ja ymmärtää maailmaa.
Viitisen vuotta opiskelleena olen lähtökohtaisesti tiputtanut tulotason kriteeristöstäni pois. Kun on opiskellut alaa, joka aidosti kiinnostaa, on koulukin maistunut itseasiassa aika hyvältä. Tottakai tulevaisuuden palkkauksella on siinä mielessä merkitystä, että jonkinlainen kompensaatio koulutukseen käytetylle ajalla täytyy löytyä - ja tietysti ylijäämäinen talous on ideaali (tällä kulurakenteella jopa helppo saavuttaa). Mutta tähtäänkö vuosikurssilaisteni kanssa samoihin positioihin esim. lontoon investointipankkeihin? En :smiley: Viimeistään progressiivinen verotus pitää huolen siitä, ettei itseään kannata ainakaan kokonaan polttaa loppuun töiden takia - lopun kiitos seisoo lähinnä verottajan suuntaan. Ylitöitä voi toki tehdä reilustikin, mikäli niihin löytyy muitakin syitä kuin esimiehen miellyttäminen tai parempi tilipussi - tälläkin hetkellä painetaan välillä pitkää päivää omien alkavien firmojen kanssa käytännön ‘nollapalkalla’ :wink:

Enkä tarkoita, että investointipankeissa olisi mitään vikaa - tämä esimerkki toimisi hyvin varmasti vaikka monen big4-firman kanssa, jossa junnut painaa älyttömiä päiviä koska “on pakko”.

Jos seuraavan 30 vuoden aikana saisi nykyisen osakesalkun “edes” +300-400% ja muut sijoitukset edes karkeasti pysymään samana, olisin tyytyväinen. Mitä pikemmin, sen parempi - tietysti. Jos jotain numeroita on annettava, niin siitä huolimatta, etten näe esim. salkun kokoa ratkaisevana tekijänä, on varmaan ideaali salkun koko 7-figs. Tai kun edes nettovarallisuus olisi sellainen. :slight_smile: Todennäköisesti näihin kyllä tulee pääsemään, kun työelämässä saa kuukausittaista rahavirtaa myös sinne salkun kasvatukseen.

Isäni on aina sanonut minulle:
“Nuorena kun on aikaa ja kiinnostusta, ei ole rahaa.
Vähän vanhempana kun on kiinnostusta ja rahaa, ei ole aikaa.
Vanhana on aikaa ja rahaa, muttei kiinnostusta”.

Olen yrittänyt parhaani tätä viljellä takaisin isän suuntaan, josko hän voisi nyt vielä kun jotain kiinnostustakin on, käyttää rahojansa juuri niihin asioihin joihin on aina halunnut. Mitään en elämässäni niin paljoa katuisi kuin sitä, jos joku päivä perisin sellaista rahaa, jolle hän aidosti ehkä olisi halunnut löytää muutakin käyttöä kuin jättää ne minulle. Minä pärjään kyllä :slight_smile:

Tavoite ehkä nettovarallisuudelle on se 7-figs, mutta käytännön tasolla tavoite koostuu lähinnä siitä, että jos joku päivä terveys reistailee (fyysinen tai vaikka henkinen) - ei muutenkin raskaan ajan ympärillä tarvitse miettiä talouspuolta. Ehkä huonostikin muotoiltu esimerkki yllä progressiivisesta verotuksesta ja ylitöistä realisoituu ehkä siinä ajattelussa, jossa miellän tekeväni mielummin vaikka 30h työviikkoa vähän vanhempana ja tienaavan 5k€ nettona kuin 50h+ ja tienaavan 6-7k€ nettona :slight_smile:

Ja tietysti - tavoitteeni sijoittamisella itsessään on myös itseni sivistäminen ja mukana pysyminen maailman murroksessa. Usein pysähdyn ajattelemaan, mikä olisi sellainen vuosittainen kiinteä tuotto, johon allokoisin rahani, jos sopimuksessa olisi ehdoton kielto “sijoittamalla tähän instrumenttiin, kieltäydyt kaikesta sijoitustoiminnasta ja markkinoiden seuraamisesta” - ja olen päätynyt siihen, että ainakaan alle 20% p.a. tuottoon en lähtisi. En tarkoita sitä, että biittaisin 20% p.a., vaan lähinnä sitä, että tästä on ihan aidosti tullut rakas harrastus, josta @Masse n tavoin täytyy olla välillä valmis ihan maksamaankin :slight_smile:

14 tykkäystä

Samaa mieltä että vanhemmat saa laittaa kaiken haisemaan, mulle ei tarvii jättää mitään. Tienaan omat massit.

3 tykkäystä

Vanha koira ei uusia tapoja opi. Moni nuukuri saa tyydytyksen juuri siitä nuukuudesta on tosiaankin hienoa olla hautausmaan rikkaimmistoa, kuten tuolla ylempänä mainittiin. Suotakoon se halukkaille.

2 tykkäystä

Siis hetkinen, en sanonut etten ottaisi omia seteleitäni mukaan arkkuun! Kyllä itse haluan että arkkuun kipataan mukaan setelit, mutta ei minulle perintöä tarvitse jättää!

3 tykkäystä

En tarkoittanutkaan ketään henkilökohtaisesti.
Olen nähnyt niin monta lähipiiriläistä, joilla olisi ollut rahaa vaikka mihin, niin kuitenkin hirvikärpästen seassa kerätään puolukoita, kun saa ilmaiseksi ja syödään puuroa, vaikka olisi massia kaviaariin. Jouluviini otetaan kyykkyosastolta, vaikka on miljoona pankissa ja 50-vuotiskonjakkia otetaan, jos täytetään 75. Nämä ovat kaikki ihan tositapahtumia.

12 tykkäystä

@Rumaturska Samat kokemukset täällä. Rahaa ja omaisuutta olisi, mutta sitä ei raaskita käyttää. Tai säästetään mahdollisen “pahan päivän varalle” vaikka ikää alkaa olla jo 8-kymppiä. Esim. yhdessä tapauksessa matkustelu on ainut “turhuus”, ulkona ei syödä koskaan koti-Suomessa ja taksilla ei ole varmaan ikinä matkustettu omaan piikkiin.

Ilmeisesti nuukuus on vanhemmilla ihmisillä osittain myös opittu tapa. Kun on totuttu nuukailemaan pakon edessä niin ei se tapa häviä mihinkään vaikka taloudellinen tilanne paranisi miten paljon.

Vaikka nuukuuttakin aika paljon näkee - ja monesti soisi, että erityisesti varakkaat ja nuukat vanhemmat ihmiset hieman antaisivat itselleen armoa rahankäytössä - niin kyllä silti enemmän ihmetyttää ihmiset, joilla rahat menevät sinne sun tänne ilman, että mitään jää säästöön. Ja tätä porukkaa on mielestäni paljon enemmän kuin niitä vapaaehtoisesti nuukia.

Tuntuu, että keskivertoihmisellä oletusasetuksena on käyttää kaikki raha sitä mukaan kun sitä tulee. Mieluummin jopa etupainotteisesti luottokorttia ja muita vippejä hyödyntäen. Minkäänlaisia puskureita ei säästetä tai ylläpidetä, sijoittamisesta puhumattakaan.

Ja tämä puheenvuoro ei tietenkään koska heitä, joilla on ihan oikeasti vaikeauksia tyydyttää perustarpeita tuloillaan. Mutta te, joilla talous on helposti käännettävissä ylijäämäiseksi, kääntäkää se, ja tehkää itsellenne hieman taloudellista pelivaraa.

7 tykkäystä

Niin, tämähän on ihan syy ja seuraus. Näistä nuukista 80-vuotiaista vanhuksista ei koskaan olisi tullut varakkaita, mikäli olisivat elämänsä aikana tuhlailleet huolettomasti kaiken ja eläneet kädestä suuhun. Sellaisiakin 80-vuotiaita on, jotka tähän malliin ovat eläneet ja kituuttavat nyt sitten pakon edessä pienen eläkkeensä varassa, todennäköisesti vielä valtiota haukkuen.

Jonkinlainen kultainen keskitie tuohon olisi toki hyvä löytää, mutta kun on ihmisistä kyse, ei tuo tapahdu vain nappia painamalla, kun on koko elämänsä tottunut säästämään ja kuluttamaan fiksusti. Itseäni hieman “pelottaa” oma tulevaisuus juuri tältä osin, sillä juuri tällä hetkellä nautin suhteellisen niukasta elämästä, järkevästä sekä maltillisesta kuluttamisesta ja muutoinkin tulen toimeen melko vähällä. Vaikka en siis mistään mukavuuksistani tai välttämättömyyksistä olekaan tinkinyt. Siitä huolimatta rahaa jää ihan hyvin yli, vaikkakaan palkkatasoni ei vielä vastavalmistuneena päätä huimaakaan. Prosentuaalisesti kuitenkin ~50% nettopalkasta jää aina sivuun, jossain vaiheessa pitäisi vaan osata alkaa kuluttamaan tätä. Ehkä sitten, kun matkustelun mahdollisuudet taas avautuvat, sillä siitä en ainakaan itse ole valmis tinkimään.

5 tykkäystä

Mennään vähän offtopicin puolelle, mutta Pk-seudulla kyllä asumisen kustannukset alkavat olla kohtuuttomia. Jostain 70-luvun väliaikaiseksi paskaksi pitäisi maksaa aivan järjettömiä summia kehä 1:n ulkopuolella. En ihmettele yhtään että ihmisillä on vaikea olla elämättä kädestä suuhun kun n.100k€n vuosituloillakin tuntuu olevan vaikea löytää asuntoa, jossa tarpeeksi tilaa ja joka on alueella jossa autosta ei lähde yön aikana renkaat kävelemään, noin niinkuin kärjistettynä

7 tykkäystä