Tuossa 2 miljoonan tilanteessa on se hyvä puoli, että vaikka putoaisi 75 prosenttia, niin jäljellä olisi 0,5 miljoonaa eikä edelleenkään tarvitsisi tehdä töitä. Itse tavoittelen 100k salkkua 15 v aikana ja nyt on kasassa 4 vuodessa 25k. Katsotaan onnistuuko.
16 tykkäystä
Näin perheellisenä pk-seudulla en ole ihan samaa mieltä siitä että 500t€ salkun kanssa voisi töitä lopettaa.
22 tykkäystä
Nortti1, on sitä paljon köyhempiäkin työttömänä.
27 tykkäystä
Jos oletaan että kaikki on maksettu asuntoa myöten, niin onko tuolla enää niin suurta merkitystä?
Jäljelle jää parkkimaksut ja mahdollinen autopaikka, vai olenko ihan hakoteillä?
Itselläni ei aiemmin ollut juurikaan mitään konkreettista tavoitetta, mutta jostain tämän luin myös aiemmin, ehkä sinun kirjoittamasi sekin, ja sitä lainaten asetin oman tavoitteeni vastaavanlaiseksi. Kun huomioin nostetun asuntolainan suuruuden ja salkun alkuvaiheen pienuuden, on mukava katsoa kuinka ääripäät lähestyvät toisiaan. Ei pitäisi olla monesta vuodesta enää kyse, että nämä kohtaavat, jonka jälkeen toivottavasti jatkavat suuntansa mukaisesti, loitoten toisistaan kiihtyvällä tahdilla. Tällä hetkellä ei vain omasta statuksesta johtuen uutta rahaa virtaa salkkuun, mutta laina lyhenee entisenkaltaisesti. Tuossa äskettäin puntaroin myös vaihtoehtoa realisoida salkku ja uudelleenjärjestellä lainat, mutta nyt mennään näin.
5 tykkäystä
Siirtyy.
Ensin tavoite on 5-numeroinen, sitten 6 numeroinen. Sitten the Miljoona. Sitten Miljoona myyntien jälkeen. Sitten Miljoona jokaiselle lapselle. Sitten kas, the Miljoona myös jokaiselle lapsenlapselle. Lopuksi vanhuuden varalle Miljoona laitettavaksi hyväntekeväisyyteen ja huonolla säkällä terveydenhoitoon, avioeroon jne.
14 tykkäystä
Itse en keksi sellaista rahasummaa, mihin sijoittaminen tai varallisuuden kerryttäminen noin yleisemminkin loppuisi kokonaan. Matka kun on tärkeämpi kuin päämäärä. Matkan varrella, varallisuuden kasvaessa tulee hankittua aina välillä kaikenlaista kivaa mutta kyllä se salkku varmaan seuraa hautaan saakka (jälkipolvet sitten voivat tehdä sillä mitä tykkäävät).
Disclaimer: minulla ei ole vielä sitä ensimmäistäkään miljoonaa vielä kasassa, että ei ole kokemusta isojen summien kanssa elämisestä 
5 tykkäystä
Todella hyvä kysymys. Ihan samaa pohdin myös. Mikä olisi se absoluuttinen summa, jonka jälkeen saisi sen mielenrauhan.
Olen mieltänyt asian niin, että summan pitää olla suht iso niin kauan kuin on asuntolainoja yms. jäljellä. Mutta taas toisaalta en haluaisi maksaa lainaa nopeasti pois, koska korot ovat niin matalalla. Mieluummin siis syydän rahat pörssiin. Nyt toki kurssitasojen ollessa korkealla, niin isompi käteispuskuri olisi kyllä poikaa.
Mutta siis itse kysymystä on joutunut pohtimaan suht paljon. Enkä omalta osaltani osaa vieläkään sanoa. Pari vuotta sitten summa meni n.500t€+ asuntolaina(n.150t€). Nyt tuntuu ettei se tuo mielenrauhaa. Eikä todellakaan uskaltaisi palkkatöitä jättää. Tällä hetkellä tuntuisi sopivalta 800t€(ei asuntolainaa) tai 1milj(150-200t€ lainoja). Mutta taas tässäkin, jotta mielenrauha säilyisi tarvitsisi olla n.60-80t€ käteistä tilillä(jos romahdus sattuisi). Maaliviiva siis näyttää karkaavan täälläkin…
Mielenkiintoinen avaus asiaan!
6 tykkäystä
Erinomainen avaus, kyllä täälläkin painitaan. Varallisuutta on nyt kertynyt jo liki $3M (ikää 40+), mutta tuntuu että se on paikallisittain hyvin vaatimaton määrä (ko. rahalla saa juuri ja juuri asuttavan talon hyvältä koulualueelta). Vuositulot on noin $600k, josta jää helposti yli satku osakkeisiin per vuosi. Suomessa toki eläisi jo leveästi, mutta kynnys paluumuuttoon tästä tilanteesta on erittäin korkea. Työ on kuitenkin kuormittavaa ja työpäivät on aina yli 10h. Tällä hetkellä oma tavoite olisi 8-numeroinen salkku, josta voisi lohkaista puolet kivaan taloon. Mitä tapahtuu sen jälkeen on auki.
21 tykkäystä
Tätä samaa kysymystä on tullut myös pohdittua paljon, tosin ehkä enemmänkin näkökulmasta mikä on riittävästi?
Kysymys on hyvin subjektiivinen ja tarvittavaan pääomaan vaikuttaa useampi tekijä lähtien aina perhetilanteesta, asumismuodosta ja -sijainnista, sekä yleisestä kulutuksesta. Joku haluaa asua Helsingin ydinkeskustassa mutta elää ilman autoa, toinen asuu Lapissa ja haluaa vaihtaa autoa uuteen parin vuoden välein, kolmas haluaa matkustella kaukomailla perheineen, neljäs asuu yksin maaseudulla ja elää askeettisesti. Vaihtoehtoja kulutuksen suhteen on pilvin pimein ja itse kullakin on varmasti se tietty taso, jolla kokee olevansa tyytyväinen. Kun kulutukseen yhdistää myös muita tavoitteita, kuten pääoman siirtämisen lapsille, työnteosta luopumisen tai aikaisemman eläköitymisen tai muuta vastaavaa, niin yhtälöstä tulee vieläkin moninaisempi. Edellä kuvattu jakokin kulutuksen ja tavoitteiden välillä on hyvin subjektiivinen ja todellisuudessa ne linkittyvät toisiinsa ja yhtälöön on varmasti vielä muitakin tekijöitä.
Itse olen pohdiskellut paljolti omaa tavoitettani. Isossa kuvassa ideaalina olisi mahdollisuus siirtyä kokonaan pois työelämästä. Ehkä tässäkin toisaalta voisi olla myös muita vaihtoehtoja, kuten lyhennetty työviikko tai vastaava ratkaisu. Kuitenkin pääpointtina se, ettei tarvitsisi stressailla työstä tai elää isolta osin sen ehdoilla. Toisaalta työ antaa paljon mm. osaamisen ja sosiaalisten verkostojen muodossa ja usein olen kuullut sanottavan, että työuran jälkeen sitä tylsistyy jne. Tuokin näkemys on hyvin subjektiivista, joillain ihmisillä on kova halu tehdä kokoajan jotain ja tällöin tylsistyminen voi olla ihan mahdollista, itse puolestani koen ettei minulla tarvitse olla monta rautaa tulessa vaan pystyn ottamaan hyvin lunkisti ja puuhastelemaan rauhassa mitä sitten haluankaan. Myönnän toki, etteikö moinen määrä vapaa-aikaa (tai erityisesti sen laatu) myös tavallaan pelottaisi ja että pysyisi “hyvällä” tiellä tuon tavoitteen saavuttamisenkin jälkeen. Osaltaan tuohon vapaa-ajan laatuun liittyy myös tuo riittävä pääoma, josta seuraavaksi muutama ajatus.
Eli paljonko on riittävästi, että 1. pystyisin jättäytymään pois töistä ja 2. että töistä jättäytymisen jälkeinen vapaa-aika olisi laadukasta omasta näkökulmastani?
Omia kuluja on tullut laskeskeltua useaan otteeseen ja myönnettäköön, että se on enemmänkin unelmointia vielä tässä vaiheessa mutta silti ollut mukava nähdä, että ei se mahdottomuuskaan tule olemaan. Oma kulutus on aika vähäistä, ei ole suuria rahasyöppöjä harrastuksia ja alkoholiin ja tupakkaan ei mene rahaa. Toisaalta olisi mukava matkustella mutta senkään suhteen ei ole pakko olla business-luokkaa ja viittä tähteä, eikä joka kuukausi vaan ehkä pari kertaa vuoteen. Auto olisi kiva vaihtaa uudehkoon aina 5-8 vuoden välein. Perhettä ei ole. Tässä vaan muutama tekijä mutta nämäkin voivat toki muuttua vielä vuosien mittaan vaikka kuinka paljon. Minimitasolla on tullut arvioitua, että nettona jopa 1000 e/kk voisi riittää elämiseen mutta ehkä joku 1500-1800 e/kk voisi olla jo sellainen taso, että myös tuota matkustelua ja autoakin voisi ajoittain harkita. Asuntolaina olisi tuossa kohtaa about maksettuna.
Jos tuota puolestaan ajattelee kääntäen, niin karkeasti 4% osinkotuotolla pääomaa minimitapauksessa tarvittaisiin n. 400 000 euroa ja 1800 e/kk tasolla rapiat 700 000 euroa. Tässä kohtaa taas tulee monta muuttujaa vastaan: Entä jos perhettä ei tule ja käytänkin pääoman pois elinaikanani? Entä riittäisikö pienempi pääoma, jos pääsenkin hyödyntämään kerättyä eläkettä jossain vaiheessa? Entä jos pörssissä meneekin arvioitua paremmin ja voisin nostaakin lähemmäs 6% tuottoa kulutukseen? Entä ilkeäisinkö jäädä ansiosidonnaiselle, jos tavoite alkaa häämöttää jo lähellä? Entä paljonko inflaatiota tulisi huomioida tulevaisuudessa? Mitä jos tulee pörssiromahdus?
Edellä kuvatut asiat ovat varmasti hyvin tuttuja unelmia ja pelkoja. Jotenkin sitä vaan haluaisi uskoa, että historiallisesti suunta pörsseissä tulisi myös jatkossa olemaan ylöspäin, että tavoite pysyy saavutettavissa. Ja vielä siten, että saisi tuon edellisissä viesteissäkin mainitun tavoitepääoman kasvattamisen loopin katkaistua.
Tässä nyt vain oma näkemys ja itselle hyvin tärkeää on juuri tuo tavoitteellisuus työstä irtautumisen näkökulmasta. Ehkä tämä on hieman järkevämpi ja tavoitteellisempi tapa unelmoida tulevaisuudesta kuin odottaa lottovoittoa (tosin myönnettäköön, että tähänkin vaihtoehtoisreittiin tulee ajoittain laitettua lantti tai pari ).
18 tykkäystä
Hyvin mahdollista, että maaliviiva siirtyy tavoitteen lähestyessä, mutta itse olen asettanut omaksi tavoitteekseni noin 900 000€ osakesalkun, josta 5%/v tuotolla irtoaisi noin 45 000€/v bruttona. 45 000€/v bruttopääomatulot kuitenkin vastaavat reilusti yli 45 000€/v bruttoansiotuloja, koska pääomatuloissa verotus on pienempi vrt. vastaavaan ansiotuloon. Tällä eläisi oikein mainiosti, vaikka asuntolainaa olisikin vielä hieman maksettavana, ja rahaa jäisi varmasti esimerkiksi matkusteluun, harrastuksiin ym. Toki inflaatio pitää ottaa huomioon, eli tuo 45 kiloeuroa ei 20v päästä enää vastaa nykyistä ostovoimaltaan. Tavoite on määrä saavuttaa viimeistään 45-vuotiaana, eli tasan 20v kuluttua.
18 tykkäystä
Kuulostaa ihan järkevältä tuotto-odotukselta tuo 5% vuodessa, jenkeissä neuvotaan nostamaan salkusta enintään 4% salkun loppuarvosta mutta he kasvattavat tätä summaa sitten joka vuosi inflaation mukana. Inflaatio kannattaa jotenkin huomioida siinä kohtaa, kun alkaa elämään tuotoilla. Oletko muuten laskenut salkun kasaamisenkin 5% tuoton varaan vai käyttänyt siinä jotain muuta lukua?
4 tykkäystä
Joo, 4% on tuo yleisesti pidetty turvallinen osuus siitä, minkä pitäisi teoriassa pystyä nostamaan lähes kaikissa tilanteissa ilman isoa tai edes kohtalaista riskiä siitä, että salkun pääoma hupenee koskaan nollaan. Olen kuitenkin optimisti, ja pidän 5% nostoa turvallisena
Olen salkun kasvua pohdiskellessani käyttänyt korkoa korolle -laskureilla yleensä 7%/v tuottoa, välillä 6%/v tuottoa, ja uuden pääoman lisäämisessä noin puolta siitä summasta, mikä minulla on viimeisen vuoden ajan jäänyt keskimäärin säästöön.
7%/v tuotolla ja 900€/kk sijoittamalla minulla pitäisi teoriassa olla 45-vuotiaana hieman yli 820ke salkku, ja 50-vuotiaana reilu 1.2M osakesalkku. Siis teoriassa. Hauskahan noita on spekuloida, mutta tilanne voi olla täysin eri sitten 20v päästä.
10 tykkäystä
Omat tavoitteeni ovat tietyllä tapaa kaksijakoiset. Olen nyt 34-vuotias. Osakesalkun koko on n. 300t€. Tämän lisäksi omistamme vaimoni kanssa sijoitusasunnon (ensiasuntomme, josta muutimme töiden perässä muualle) suurehkon kaupungin keskustasta jonka käypä arvo on n. 270t€. Siitä on lainaa jäljellä n. 200t€. Taloyhtiössä toteutettiin todella kallis lvis-saneeraus, joka johti siihen, että nyt jos asunnon laittaisi lihoiksi, tulisi myyntitappiota n. 30t€. Asumme omakotitalossa, jossa asuntolainaa on n. 170t€
Toisaalta säästän ja sijoitan hyvän päivän varalle. Nykyisellä säästöasteella (3000e/kk osakkeisiin) ja 7% tuotto-odotuksella miljoona menisi rikki vähän yli 10 vuoden kuluttua. Tuo on välitavoite ja vedenjakaja. En tosiaankaan usko, että kehtaisin mielekkäästä työstäni jäädä pois 44-45 vuotiaana mutta työmäärää voisin vähentää n. puoleen. Jos tästä jaksaisi vielä viisikymppiseksi samaan tahtiin, olisi kasassa jo 1,8M€. En usko, että työtä lopettaisin kokonaan silloinkaan, mutta yö- ja vkltyöt voisin jättää nuoremmille hyvillä mielin. Enemmän oikeastaan houkuttelee se valinnanvapauden tunne; voin tehdä jos huvittaa, muttei ole pakko. En niinkään fiilistele ajatuksesta, että olisin viisikymppisenä kotona.
Voin myös ihan rehellisesti tunnustaa, että tykkään elää aika leveästi. Vierastaisin ajatusta siitä, että 50 vuotiaasta elämän loppuun asti pärjää, jos joka kuukausi on tarkasti budjetoitu. Haluan elää mukavasti, syödä ja juoda hyvin, matkustella (jos se ekologisessa mielessä tuolloin on vielä mahdollista).
Säästän myös pahan päivän varalle. Tai oikestaan sen varalle, etten ole enää täällä. Sairastuin muutamia vuosia sitten äkillisesti ja vakavasti. Menemättä sen enemmän yksityiskohtiin, hengenlähtö ei ollut kaukana. Sairaalassa öitä valvoessa eniten huomasin ajattelevani, miten vaimo ja lapset pärjäävät, jos kuolen. (vaimoni bruttotulot ovat noin neljäsosa omistani) Tuolloin päätin, että jos toivun teen kaikkeni, että perheelläni on mahdollisimman hyvä taloudellinen turva. Toivuin onneksi täysin, mutta tietty kauhu ja kova palo jäi takaraivoon. Nyt alamme olla taloudellisesti siinä tilanteessa, että vaimo voisi asua lasten kanssa nykyisessä kodissa ihan mukavaa elämää eläen omilla tuloillaan, vaikka kuolisin nyt.
No, toivon mukaan ja todennäköisesti pääsen nauttimaan oman säästämiseni hedelmistä itse. Olen kuitenkin huomannut että näistä skenaarioista jälkimmäinen motivoi minua huomattavasti enemmän säästämiseen ja sijottamiseen.
61 tykkäystä
Tämä 4% sääntö ei ole aivan niin vahvalla pohjalla kun luullaan. Ensiksi pitää tietää että se on täysin jenkki näkökulmasta katsottu. Säästät oman eläkkeesi ja rahat pitää riittää 30 vuodeksi. Ei siis toimi jos jää aikaisin eläkkeelle. Toiseksi se on laskettu 90-luvulla jolloin portfoliolla missä puolet osakkeita ja puolet korkopapereita. Kun korkopaperit vielä tuottivat niin osakkeiden volatiliteetti ei ollut yhtä iso ongelma. Osakkeet ja korkopaperit on myös 100% jenkkilästä. Tässä korostuu vahva survival bias. Kun katsoo historia dataa menestyneimmältä osakemarkkinalta siinä tuppaa unohtumaan että 200-vuotta sitten ei ollut mitään taetta että juuri tämä markkina tulee olemaan se paras. Kun katsotaan historia dataa koko maailman pörsseistä sääntö taisi tippua jonnekin 2% hujakoille. Ei siis kannata ainakaan tätä peukalosääntöä käyttää ainoana ohjenuorana. Rational Reminder pod castissa asiaa on käsitelty lukuisia kertoja.
6 tykkäystä
Tämä on erittäin tärkeä pointti, 4% sääntöä ei voi käyttää 100% osakesalkussa, vaan eläkkeelle jäädessä puolet tosiaan pitäisi tuon säännön mukaan laittaa korkoihin. Ja nykyisessä korkoympäristössä 4%:n ongelma on se, että korkopuoli ei enää tuota niinkuin ennen, niin jos puolet salkusta tuottaa merkittävästi vähemmän kuin ennen niin 4% voi olla liian korkea joo.
Täydellä osakepainolla tietysti tuotto-odotus on korkeampi kuin 50/50-salkulla, mutta joku pidempi alamäki tekisi rumaa jälkeä salkussa ja vaarana olisi, että siitä ei enää toipuisi riittävän hyvin.
Jotkut ehdottavat ratkaisuksi osinkosalkkua, jossa eletään yhtiöiden maksamilla osingoilla. Tämä on houkutteleva ajatus mutta kannattaa vilkaista, miten osinkoja kyllä helposti leikataan vaikeina aikoina, jolloin yleensä kurssitkin ovat alhaalla. Leikkaukset voivat olla isoja ja osa yhtiöistä voi lopettaa osingonmaksun kokonaankin huonoina aikoina. Osinkomalli ei siis ole oikotie onneen.
3 tykkäystä
Neljä pinnaa on neljä pinnaa vaikka eurosta. Puolet pääomasta tulee syötyä 17 vuodessa ja neljäsosa on jäljellä 34 vuoden kuluttua ihan nollatuotolla. Jos vain talouskasvu jatkuu, ei rahat omana elinaikana hevillä nollille asti mene. Riippuu sitten portfolion koon vaihteluista, että kuinka iso se neljän prosentin vuosisatsi kulloinkin on.
7 tykkäystä
Alkuperäinen 4% ohje on, että 4% lasketaan portfolion koosta eläköitymishetkellä ja siihen lisätään vuosittain inflaatio. Muutenhan nostosummat heittelisivät vuosittain ja huonoina vuosina rahat eivät riittäisi elämiseen, kuten vaikkapa finanssikriisin kohdalla. Eli vaikkapa:
Salkku eläköityessä: 1 miljoona
Nosto 4%/vuosi:
- eka vuosi 40 t€
- seuraava vuosi 40t€+inflaatiokorotus jne.
Tämä siis salkun tuotoista riippumatta.
Näin saadaan tasainen 40 t€ vuotuinen reaalinen elintaso, mikä riittää elämiseen. Inflaatiokorjaus on hyvin tärkeä komponentti tässä, koska vuosikymmenien pituisella ajanjaksolla alkuvaiheen suurelta tuntuva summa ei loppupäässä olekaan enää kummoinen.
Tämä inflaatiokorjaus tarkoittaa käytännössä, että vuosikymmenten päästä salkusta nostetaankin 40t€ sijasta tuntuvasti enemmän rahaa vuosittain, tyyliin 80-120t€ vuodessa jo maltillisillakin inflaatiovauhdeilla, että rahat riittävät elämiseen tuolloin.
Hyvin pitkän tähtäimen sijoittamisessa on järkevää käyttää reaalituottoja, eli hahmotella, kuinka paljon markkinat tuottavat inflaation jälkeen, mikä on Yhdysvaltain markkinalla ollut n. 7% vuodessa, vaihdellen rajusti eri ajanjaksoina. Esim 2000-2010 kymmenen vuoden reaalituotto oli negatiivinen, eli kymmenen vuoden ajalta osakesijoittaja jäi reaalisesti miinukselle.
10 tykkäystä
Hiukan eri kysymys sitten, kun riippuu että asuuko omassa, omalla tontilla vai vuokratontilla vai ylipäätään vuokralla, ja kuinka uudessa asunnossa. Linjasaneeraus kuitenkin melko iso menoerä esim sitten kun tulee ajankohtaiseksi.
Mutta tuo asunto- ja lainakysymys vie kysymyksenasettelun siihen suuntaan, että millaisella nettovarallisuudella voi lopettaa työt, ja jotenkin pitäisi huomioida sitten tuo asunnon korjausvelka diskonttaamalla tulevaisuuden putkiremonttien nykyarvoa jne.
1 tykkäys
Pääosin varmaan ei kuitenkaan omasta tahdostaan?
Muutenhan tuolla logiikalla vastaus on, että työt voi lopettaa koska vain, yhteiskunta hoitaa.