Tiedän kolleegoitakin, ketkä ei tiedä sijoittamisesta mitään, ja on velaton omistusasunto, tai 100k€ tilillä.
Ei kannata liikaa yleistää, jos ei ymmärrä esim. verotuksen tuomaa mahdollisuutta. Tienaan itsekin pelkillä ulkomaan nettopäivärahoilla, keskiarvona, sen 14-16k€/vuosi. Ulkomailla ei kaikki ole lähimainkaan Suomen hinnoissa. Nämä kulut on palkkatuloista, mitä Suomessa menisi elämiseen. Jos et ole esim. Euroopassa suurimissa pääkaupungeissa, niin rahaa jää satavarmasti… saa jopa syödä pihviä tai kaljotella yms… ja nämä jää elintasosta johtuen sekä ulkomaan päivärahoista, että palkkatuloista. Olen Suomen verovapaata ulkomaan päivärahaa pitänyt suurimpana puhallulluksena ikinä… kelpaa kyllä minulle…
Kaikki ei ole mitä ulkokuori näyttää… välillä kannattaa kurkata konepellin alle…
Myyntiduunia 19v alkaen yhdellä Suomen operaattoreista ja bruttona n. 4000€/kk. Tuon ikäisenä on niin pienet menot, että palkasta sai säästettyä 18k ensiasuntoon aika kevyesti. Ensiasunnon ostin 21-vuotiaana ASP-lainan ja normilainan avulla 171 000€ + autohallipaikka 9000€ Tampereelta. Samaisen asunnon myin 6 vuotta myöhemmin hintalapulla 218 000€ ja autohallipaikan 14 000€. Laina oli ehtinyt 6 vuodessa lyhentyä mukavasti ja kaupan jälkeen taisi aikalailla 98 000€ jäädä verovapaata löysää. Tämän lisäksi oli kertynyt jo ennestään n. 15 000€ salkku ja puolikas sijoitusasunto kaverin kanssa. Ei siis porukoiden järjestämää työpaikkaa tai ”pikkuboostia”. Kaikki on mahdollista. Eikä tarkoitus ollut tulla kehuskelemaan vaan osui silmään tuo, että on oltava porukoiden tms lisäboosti, jotta 100k salkku alle 30v on mahdollinen.
Varmaan tuo @manimeikeri sanoma pitää enimmäkseen paikkansa.
Harvassa ovat alle 30-vuotiaat, jotka ilman mitään perintöjä sun muita lahjoja ovat pelkästään palkkatyöstä säästämällä kerryttäneet 100 000€ salkun.
Suuri osa opiskelee kolmekymppiseksi saakka. Tavallinen suomalainen saa säästöön ehkä muutaman kympin kuussa, jotkut jopa satasia.
Silti poikkeuksia sääntöön on. Moni on kuitenkin saanut vanhemmilta rahallista tukea ja opastusta, sillä harva parikymppinen vielä ymmärtää sijoittamisesta.
Eihän 100k ole kuin 10k x 10 vuotta.
Toki jos opiskelet lähemmäs kolmikymppiseksi, mutta ammattikoulun ja armeijan käyneet pojatkin ovat parikymppisinä jo helposti töissä.
Asut vielä jossain pienessä luukussa, kun ei ole perhettä eikä muutenkaan omaisuutta joka vaatisi säilytystilaa, ei juoksentele baareissa joka viikonloppu, niin kyllähän se kertyy jos kurinalaisuutta löytyy. Harmillisen monella nämä rahat vaan menevät kalliiseen bemariin eikä osakkeisiin.
Henkinen taistelu oman päänsä sisällä on kyllä vaikea rasti. Muistan kun eka 30 000 euroa oli kasassa pankkitilillä. Vakavissani mietin, että nytkö ostan sen unelmieni auton vuosien odotuksen jälkeen. Kuukausien ajan lenkkipolulla iltaisin kuntoilin jaksamisen äärirajoilla ja pohdin asiaa. Lopulta sain iskostettua päähäni ajatuksen “en osta, en osta” ja hyväksyin sen. Rahat laitoin sitten auton sijaan osakkeisiin ja siitä osakesijoittaminen lähti liikkeelle.
Fast forward yli 10 vuotta: nyt osakesalkku on kooltaan OK ja osinkovirta sellainen, että ei tarvitse enää miettiä, saanko asumisen, ruoat ja välttämättömät laskut maksettua vaikka työtulo hiipuisi jonkin verran. Nykyinen pysyvä mielenrauha on hauskempi olotila kuin uuden auton hetken huuma olisi ollut (autostakin toki saa iloa, en sitä kiellä).
Freedom dividend 1000 e per month -termin jostain luin. Siinä tavoitetta kaikille, työnteosta ei voi vielä luopua, mutta elämä helpottuu todella paljon tuollakin euromäärällä ylimääräistä rahaa per kk.
Olin 19-vuotias kun muutin vanhempien luota pois ja 21 v ensimmäiset sijoitukset. Silloin oli tosi pieni palkka ja mietin, että kuinka minulla voisi joskus olla paljon rahaa. Päätin, että otan selvää miten saada lisää rahaa ja löysin netistä sijoittamisesta ja siitä se lähti. Sittemmin palkka noussut kylläkin.
Elin kurinalaisesti ja ylimääräisen säästin ja sijoitin ja 27vuotiaana oli 100k kasassa. Yksinkertaista elämistä ja seurailin mihin rahat laitoin. Palava halu oli koko ajan vaurastua.
Ps. Ei ole ollut takauksia asuntoihin, eikä mitään osakkeita peritty vanhemmilta tai mitään alkupottia.
Silloin 19v asti kun vanhemmillani asuin, niin heidän luonaan ei asumisesta tarvinut maksaa ja ruoka tuli pöytään, että jos tuo lasketaan, niin sitten on apuja tullut.
Pss. Vanhempani eivät myöskään ole koskaan sijoittaneet. Säästäneet kylläkin. Sen opin olen heiltä saanut.
Filosofista pohdintaa siitä että tarviiko sijoittamisella olla tavoite.
“pitää vielä lähteä pyörälenkille, ei siksi että erityisemmin pitäisin marraskuussa pyöräilystä vaan siksi että vuoden tavoitteesta puuttuu 200km”. Vähän tuollainen olo tulee kun luin tätä viestiketjua taaksepäin. Mulla ei ole pyörässä mittaria, en tiedä paljonko pyöräilen tai kuinka kovaa ajan. Mittari toisi tavoitteellisuuden, suorituspaineet, kahlitsisi tekemiseen josta ajoittain pitää myös silloin kun ei pidä siitä. Vapaus tulee siitä ettei ole tavoitetta.
Tuota voi soveltaa ajatuksiini sijoittamisesta. Tavoite=kahle, vankila, valittu tie jolta ei saa poiketa. Jos tavoitetta ei saavuta tulee pettynyt olo, pettyy itseensä kun ei saavuta itse määrittelemäänsä tavoitetta.
Kun ei ole tavoitetta, vaan lukee talousuutisia ja tulosraportteja mielenkiinnosta, voi vapaammin tehdä päätöksiä tai jättää päätökset tekemättä. Varmaankin häviää rahaa (tämä mittari millä mitataan onnistumista sijoittamisessa) tai voi olla ettei häviä kun väärällä hetkellä jää huono päätös tekemättä.
Semmoista se on, ilman tavoitetta ei voi epäonnistua.
Eläke. En luota siihen, että 30 vuoden päästä valtion minulle lupaama kohtuullinen eläke on sateenkaaren päässä odottamassa. Siksi koen tärkeäksi koota pesämunaa tuolle elämänvaiheelle myös itsenäisesti.
Vapaus. Kuka tietää, mitä työelämä on noin 25 vuoden päästä, kun oma ikä alkaa kutosella. Tekoäly on saattanut viedä hommat, töissä ei ole enää kivaa ja minnekään muualle ei enää noin vanhana palkata. Siinä vaiheessa saattaa tulla halu haistattaa systeemille pitkät, pakata laukut ja matkustaa jonnekin lämpimään odottamaan eläkepäiviä. Sijoittamalla nyt annan tulevaisuuden minälle ainakin sen mahdollisuuden.
Kuules, jos tulisit viikonloppuna pitämään seuraa asiakaspalvelun chattiboteille, niin se olisi tosi kiva.
Alkuun mainittakoon, että ihminen on lähtökohtaisesti mukavuudenhaluinen. Jos me jotain halutaan saavuttaa tai saada, jostain on luovuttava, jotta jotain voi saada tilalle. Jos meillä ei ole pyrkimyksiä parempaan huomiseen (mikä kenellekin on parempaa huomista), mitään ei tapahdu, sillä meillä ei ole tavoitetta/ suuntaa. Jolloin jos halutaan muutosta, meidän täytyy tehdä eri valintoja.
Kun me tehdään eri valintoja, tapahtuu muutos. Jotta muutos syntyy, meidän täytyy tunnistaa tai tiedostaa, että olemme tyytymättömiä. ja vain näin me voidaan muuttua. Olemalla tyytymättömiä sen hetken tilanteeseen, meillä on mahdollisuus muuttua. Ja tällöin ihminen mahdollisesti alkaa tavoittelemaan muutosta. Tavoittelemalla asioita, me emme koskaan olla vapaita eikä koskaan olla tyytyväisiä sen hetken tilaan. Kuten Jukka yllä mainitsi vain ilman tavoitetta voidaan olla vapaita. Tyytyväisenä ilman pyrkimyksiä voidaan olla todellisesti vapaita.
Vapauden tunne itsessään on täysin ihmisen ajatusten luoma illuusio, tunnetko itsesi vapaaksi vai et.
Mä jatkan tasapainoilua tyytyväisyyden ja tyytymättömyyden välillä. Jossain asioissa tyytymätön ja toisissa tyytyväinen.
Täällä kun rahasta, vauraudesta, sijoittamisesta ja taloudesta puhutaan, niin olemalla samaan aikaan tyytyväinen ja kiitollinen olemassa olevasta omaisuudesta, niin täytyyhän sitä riistää itseltään vapaus ja tyytyväisyys tavoittelemalla seuraavaa maalitolppaa
No nyt meni syvälliseksi. Näillä eteenpäin.
Mukaavaa Viikonloppua
Joo toihan on sijoittamiseen mielenkiintoa lisäävä seikka.
Itsellä ei ole vieläkään 100k salkkua vaikka ikää on jo 40v. Eikä ole nopeasti tulossa osinkostrategialla.
Qt sijoittamisella osto 5k€ 10/2018 ja myynti 160€/kpl 9/2021. —> 100k€ profit.
Aissaakeli miksi mä en osaa tätä lajia.
Ajat olivat elvytyksen ehkä ainutlaatuiset. Tuleeko vastaavaa kiima-aikaa ihan pian. Tuskin…
Mahdollisuuksia on koko ajan, mutta voittajien valinta ihan helvetin vaikeaa.
Omat tavoitteet eivät ole paljoa muuttuneet. Varhainen eläke tuotoilla (ei syödä kuormasta, eletään osingoilla/arvonnousulla), lapsille iso perintö/perheen holding-yhtiö jota voivat sitten kasvattaa. Tai tuhota. Minkäs sille maakuopasta enää mahtaa.
Viime vuosien tuotot ovat olleet sitä tasoa, että mikään näistä ei tule toteutumaan, mutta hyvä pitää silti tavoitteita.
Se on juri näin, suurin osa opiskelee vähintään 25vksi ja ne jotka menee amikseen juo kaljaa ja ostaa auton. Aina voi olla yksittäisiä poikkuksia mutta poikkeus vahvistaa säännön. Harvalla muutenkaan tuo 20-30v on mitään säästämisen aikaa.
Ainahan noita poikkeuksia on, onhan monella huippuurheilijallakin useampia miljoonia jo taskussa ennen 25vuotispäivää. Hekään eivät välttämättä tiedä sijoittamisesta mitään.
Realismia kuitenkin on että nämä ovat hyvin harvassa. Suurin ei ehdi tienata opiskeluiltaan ja loput ostaa auton ja kaataa kurkusta alas mitä tienestejä nuorena aikuisena tulee. Harvassa taitaa olla myös ne matalan koulutuksen työt, mistä maksetaan oikeasti kunnon palkkaa mistä säästää. Erityisesti ensimmäisen 10 työvuoden aikana.
Poimin nyt tämän pahimpana, koska vähän kaikki kommentoimasi särähtää korvaan.
Jätät ensinnäkin kaikki urakkatyöt jo tämän ulkopuolelle. Karsit aika paljon porukkaa ulos. Erotellaan vaikka rakennus-, LVI- ja sähköala…Puhumattakaan paperiala, ahtaajat yms.
Sitten nämä elämäntapatottumukset… on kyllä aika yksilöllisiä. En lähtisi yleistämään.
