Kirjoittelin foorumin ensimmäisen viestini juuri tähän ketjuun viime vuoden helmikuussa.
Tuolloin tuumailin, kuinka haaveissani olisi “sitten joskus” saada sen verta osinkoja, jolla voisi lyhentää työviikkoa tai jopa jättäytyä toisinaan vaikka palkattomalle vapaalle, mutta nyt tässä pitkän kesäloman viettäneenä olen huomannut, kuinka tylsää elämäni onkaan.
Kaveripiiri on kovin pieni ja jokaisella nyt on muutenkin omat menonsa ja/tai perheensä, kun itse viilettelen omassa yksinäisyydessäni (no, eikai tätä yksinäisyydeksi voi sanoa, ehkä enemmänkin elämäntapa ) mutta silti olen huomannut, että minäkin lukeudun laumaeläimiin, joka joskus tarvitsee nähdä muitakin ihmisiä, että pääkoppa ei aivan sekoa.
Kohta alkaa siis jälleen työt enkä ole koskaan, KOSKAAN, halunnut palata näin kovasti töihin. En sen takia, että töissä nyt välttämättä olisi niin ihania ihmisiä tai siellä olisi maailman parhaat työt, mutta siellä sentään on ihmisiä ja on päivillä joku “arvo”, kun pitää lähteä töihin tekemään jotain. Tämä “jouten olo” alkaa syömään hieman jo hermoja.
Tästä aloin sitten miettimään aiempia sanomisiani tai kenties jatkoajattelemaan aiempia mietteitäni, että jos osakemarkkinoilla kävisi niin hyvin, ettei minun tarvitsisikaan olla 67 ikävuoteen asti töissä (ikää nyt 35) ja jäisinkin aiemmin eläkkeelle, niin mitä sitten? Mihin minä tässä suhteellisen tylsässä elämässäni aikani käyttäisin?
Toki, perhettä olisi varmaan kiva perustaa, mutta samalla mielessäni takoo ajatus, että pitäisi myös hommata nykyisen, suht halvan elämismuodon tilalle omakotitaloa ja vieläpä sellainen, joissa nyt olisi jokaiselle tilaa “olla ja hengittää”, ettei nyt tarvitse missään sumpussa asua. Ainakin itse luulen haluavani toisinaan “minä-aikaa”. Tämä taas kuulostaa kalliilta suunnitelmalta…
Tällä hetkellä olen etäsuhteessa, mutta siinäkin vähän turhan harvoin tulee nähtyä toista osapuolta. Hällä on omat vahvat syynsä olla siellä missä hän juuri on, minulla myös omani olla täällä, mutta ehkä joku kerta päädytään saman katon alle, siihen asti pitää yrittää markkinoiden avulla pientä pesämunaa rakentaa, että on sitten omaan “kartanoon” varaa.
Tämä nyt oli vain tämmöinen välipohdiskelu tähän väliin… Pitää lukea tämä sitten joskus taas läpi, kun töissä on hirveä kiire, viikosta toiseen pitää juosta ja illat tehdä hotellikuolemaa jossain huitsankuukassa eikä kiinnostas yhtään, saas nähdä olenko vielä samaa mieltä “näistä tylsistä, sisällöttömistä lomista”
Ei mulla muuta. Jatkakaa.