Noniin, nyt tämä matka tuli tehtyä ja lieneekin paikallaan raportoida foorumille reissusta. Haluan tässä kohti heti alkuun täsmentää, että tämä matka ei ollut journalismin harjoittamista, koska viisumiehdoissa se nimenomaisesti kielletään. Kyseessä onkin siis vain ihan vain erään suomalaisen sijoittajan lomamatka, jonka kylkeen nyt vain sattui tulemaan myös Tecnotreehen liittyvää aktiviteettia.
Heti lentokoneeseen kymmenen tunnin lennolle astuessa kun huomasi lähellä oleskelevan sylivauvan ja erään toisen matkustajan ottavan sekä kengät että sukat pois, tuli hieman mietittyä, että mihinkähän reissuun sitä nyt taas on tullut lähdettyä. Onneksi perillä tuli huomattua, että Bangalore ei oikeastaan merkittävällä tavalla eroa muista Aasian suurista kaupungeista, kuten vaikkapa suomalaisille tutummasta Bankokista.
Koneesta ulos astuessa huomaa nopeasti, että kaupungin ilma on saasteista ja haju tekee nenästä tukkoisen. Liikenne on anarkistista, mistä johtuen autoilijat jatkuvasti ilmoittavat olemassaolostaan lempeästi tööttäillen. Takseista puuttuvat mukavuussyistä turvavyöt, mutta tämä ei varsinaisesti ole ongelma koska ruuhkien vuoksi tilannenopeudet ovat varsin matalia. Joka puolella on tuktukkeja (paikallisittain Auto Rickshaweja) ja moottoripyöriä. Sivuteillä ja puistoissa vaeltelee merkittävä määrä katukoiria, sekä paikallisia erikoisuuksia lehmiä, jotka märehtien syövät kadulle heitettyjä ruokajätteitä. Kaikkein yllättävintä oli kirkkojen suuri määrä keskeisillä sijainneilla, joka ilmeisesti on perua siirtomaa-ajan tavoitteesta levittää kristinuskoa paikallisten keskuudessa.
Länsimainen ihminen on tässä suurkaupungissa vieläkin hieman harvinaisempi näky, koska useimmat heistä ilmeisesti oleskelevat ‘aidatuilla asuinalueilla’ ja siksi paikalliset tilanteesta riippuen jatkuvasti pysäyttelivät ja pyytelivät joko selfieitä kanssani tai rahaa. En miesturistina kuitenkaan kokenut turvattomuutta liikkuessani, muuten kuin ehkä jalkakäytävien poikkeuksellisen huonon kunnon aiheuttaman jatkuvan kompastumisvaaran vuoksi. Suomella tuntuu olevan hyvä maine paikallisten keskuudessa ja useampi kadunmies tiesi mainita, että kyseessähän on maailman onnellisin maa, mikä aiheutti vaivaantuneen hymyn allekirjoittaneessa.
Bangalore on Intian IT-alan suurkaupunki, joten halusin ymmärtää millä tavalla paikalliset pisnesmiehet ajattelevat sektorista. Hotellissani oli onneksi konferenssitilat, josta iltamyöhään pukumiehet päätyivät aulan aivan liian pieneen ja tiiviiseen baariin. Televisiosta tuli krikettiä, josta en ymmärtänyt yhtään mitään ja keskusteluyhteys oli helppo muodostaa kun pyysi heitä selittämään, että mitä televisiossa tapahtuu. Ilmeisesti Pakistan oli pahasti jäätynyt pelissä tai jotain, mikä oli heille suuri vahingonilon aihe. Myös uutisissa tiedotettu maan suuren teollisuuspohatan Ratan Tatan kuolema vaikutti puhuttavan kaikkia läsnäolijoita.
Keskusteluissa tuli nopeasti ilmi, että he pitivät Intiaa maailman kilpailukykyisimpänä IT-markkinana. Ykköstyöpaikka Intiassa on ihmisten mielissä julkinen sektori, jonka pääsykokeisiin opiskellaan vuosia sen takaaman pitkän ja vakaan leivän vuoksi. Heti vahvana kakkosena on kuitenkin IT-ala, joka nähdään reittinä rikastumiseen ja maassa on valtavasti nälkäisiä (joskus kirjaimellisesti) toiveikkaita, jonka vuoksi työpaikkojen olosuhteet säilyvät heikkoina ja vaihtuvuus korkeana, koska aina löytyy uusia tilalle jos jatkuvat viikonloppuhommat ja ylityöt eivät maistu.
Amerikka oli ilmeisesti useimpien paikallisten ykköstoive ulkomaan sijoitukselle, mutta sinne on kuulemma vuosi vuodelta vaikeampi päästä. Eurooppaa pidettiin selvästi heikompana valintana, koska IT-alalle pääseminen on Intiassa lottovoitto ja Euroopassa työskentelemällä ei voi heikon ostovoiman vuoksi hyödyntää tätä lottovoittoa, vaan korkeintaan olla häviämättä työelämäpelissä, kun potkujen saaminen koetaan Euroopassa epätodennäköiseksi. Euroopassa ilmeisesti harmitti erityisesti että asunnon ja auton jälkeen ei jää riittävästi rahaa palvelusväen hankkimiseen. Vertailun vuoksi Intiassa voi esimerkiksi palkata siivoojan 50 €/kk, oman kokin 100 €/kk ja muutenkin elintaso on korkeampi vaikka bruttopalkka onkin Euroopan maihin verrattuna nimellisesti matalampi.
Alan korkean kilpailun vuoksi rekrytointi on kuulemma Intiassa kaikille äärimmäisen hankalaa, sillä huijaus on yleistä ja tästä syystä monet Länsimaiset yhtiöt välillä laittavat kokonaisia yliopistoja rekrykieltoon, kun paljastuu että yliopistosta valmistuneet koodarit eivät osaa edes perusteita ja ovat huijanneet kokeissa ja testeissä. Myös rekrytoijia yritetään jatkuvasti lahjoa ja maassa esiintyy paljon työpaikkoja, joissa maksetaan palkkaa ilman varsinaista työsuoritevelvoitetta.
Suomalaisittain mielenkiintoisesti nepotismissa ja lähipiirin yrityskaupoissa ei kuulemma nähty minkäänlaista ongelmaa. Sukulaiset on suoranainen velvollisuus nostaa köyhyydestä, mikäli sellainen mahdollisuus tarjoutuu ja heistä saa luotettavan työntekijän, koska heidän ominaisuutensa ja taitonsa ovat tunnettuja ja heitä voi tarvittaessa painostaa suvun kautta.
Myös yrityskaupat kannattaa tehdä kavereiden ja sukulaisten kesken, koska kuka hullu nyt ostaisi yrityksen ventovieraalta. Länsimainen due diligence ei väitetysti toimi ollenkaan, koska paikallinen yrityskulttuuri perustuu täysin suhteisiin, myös poliittisiin sellaisiin, eikä mihinkään papereihin (jos niitä edes on) voi luottaa. Näiden keskusteluiden pohjalta aloin paremmin ymmärtämään, että miksi Tecnotree ja sen johto vaikutti hieman hämmentyneeltä, kun Pericius-kaupoista ja heikosta raportoinnista on syntynyt niin paljon kohua.
Kaupungissa oli useampi mielenkiintoinen käyntikohde Tecnotreehen liittyen (kiitos @WhoopWhoop), mutta osa niistä karsiutui pois sijainnin osoittaessa selvästi vaikeapääsyiseen asuinalueeseen tai olevan muuten mahdotonta saavuttaa ulkopuolisena. Esimerkiksi Tecnotreen paikallinen toimisto, joka sijaitsee muuten poikkeuksellisen arvostetulla ja hyvällä alueella, oli siten liian hyvin turvattu että olisin voinut siellä käydä. Huomasin varsin nopeasti että liiketoiminnan arvokkuuden voi Bangaloressa arvioida vartijoiden määrän perusteella, joita seisoskelee valtavasti eri kohteissa. Laajamittaisen köyhyyden aiheuttaman ryöstelyn ja väitetyn Pakistanin terroristiuhan vuoksi paikallinen turvallisuuskulttuuri on vedetty äärimmilleen, jota avaa lukijalle hieman paremmin oheinen anekdootti:
Kävin paikallisessa S-kaupassa ostamassa pulloveden (0,1 €) ja tikka masala -makuisia pähkinöitä (0,4 €) . Poistuessani kaupasta vartija vaati syynätä tarkkaan kuittini ja teki siihen merkinnän kynällä, ettei kuittia voida käyttää rötöksissä. Kulkiessani taksilla (1,5 €) hotellille meidät pysäytettiin puomilla ja kaksi vartijaa kävi läpi taksin takaluukun sekä käsiskannerilla pommiuhan. Päästessäni tästä 10 metriä eteenpäin hotellin aulaan edessä oli turvatarkastus läpivalaisulaitteen kävelyn osalta ja sen päälle vielä käsiskannerilla tutkinta. Hotellin vartija olisi myös halunnut, että juon pulloveden loppuun, koska tuollaisten epäilyttävien nesteiden tuominen hotelliin oli turvallisuussääntöjen vastaista.
Näin ollen langan lukijoille mielenkiintoisia käyntikohteita joissa pääsin käymään oli tällä reissulla vain kaksi kappaletta: Periciuksen ja Tecnovoksen toimistot:
Periciusksen yhteystiedoista löytyvä toimisto sijaitsee varsin syrjäisessä paikassa ja sijainti vaikutti hieman epätyypilliseltä IT-alan PK-yritykselle. Saavuttuani keskellä arkipäivää paikalle toimisto oli harmillisesti kiinni ja kuten kuvista näkee, niin tiloissa tuskin on edes kukaan käynyt pitkään aikaan. Kyselin naapuriliikkeistä asiasta ja kukaan ei tuntunut tietävän Periciuksesta mitään tai edes nähneen siellä päin mitään liikettä, joten lienee turvallista todeta yrityksen toimivan käytännössä kokonaan pöytälaatikosta käsin. Se että saadaanko Tecnotreen kahden miljoonan euron yrityskaupalle vastinetta lienee vaikeata todentaa.
Tecnovos, jonka verkkosivut ovat lähes identtisiä Periciuksen kanssa ja jolla on muitakin yhteyksiä Periciukseen, sijaitsee huomattavasti keskeisemmällä paikalla, ainakin nimellisesti. Ilmeisesti toimiston kuuluisi sijaita kuvatun rakennuksen toisessa kerroksessa, mutta penkomisesta huolimatta minkäänlaisia viitteitä yritystoiminnasta ei sieltä löytynyt. Ensimmäisen kerroksen toimistotilojen ikkunoita peittää nykyään rakennuksen omistavan yhtiön mainos, joten tuskin tuo rakennus ainakaan kovin kovalla vuokrausasteella pyörii. Yritin kysellä asiasta paikallisilta toimijoilta, mutta tuttuun tapaan kukaan ei vaikuttanut tietävän Tecnovoksesta yhtään mitään ja lopulta pohjakerroksen lääkärin vastaanottoa vartijoinut turvahenkilö ajoi hölmön turistin pois kunnon ihmisiä häiritsemästä.
Pidän nykyistä tilannetta hieman hankalana suomalaisen osakkeenomistajan osalta, koska nykyisellä Tecnotreen johtamiskulttuurilla sisäpiiri todennäköisesti tulee jatkamaan näitä hähmäisiä yritysostoja ja muitakin suomalaisesta kulttuurista katsottuna huonon hallintokulttuurin toimia. Selvästikin suomalaiset sijoittajat ovat Tecnotreessä ulkokehällä ja mielestäni tarvittaisiin vahva kotimainen ankkuriomistaja merkittävällä omistusosuudella, jotta kaikkien osakkeenomistajien edut tulisi huomioitua, sillä pelkkä lain kirjain ei sitä riitä takaamaan.
Koen ylipäätään Tecnotreen pörssilistautumisen hieman ongelmallisena. Mikäli yhtiö olisi listaamaton intialainen yhtiö, niin silloin sisäpiiri voisi hähmäillä ja kähmäillä mielin määrin, mutta Suomen pörssissä pitäisi osata toimia suomalaisella hallinnointikulttuurilla. Nyt tässä on vaikuttaa olevan kulttuurien välillä valtamerien kokoinen kuilu, joka pitäisi jotenkin kuroa umpeen esimerkiksi ottamalla lisää suomalaisia hallitukseen ja yrityksen johtoon, jotta sijoittajien luottamus yhtiöön parantuisi. Vaihtoehtoisesti Padma & kumppanit voisivat lunastaa yhtiön pois pörssistä ja näin päästä eroon hankalista suomalaisista piensijoittajista ja pörssin tukahduttavista vaatimuksista. Toivottavasti isompia ratkaisuja tämän suhteen syntyisi mahdollisimman pian.
“Miehenne maailmalla”
P1