En osaa varmaksi sanoa ja prosessit varmaan vaihtelee riippuen miten toimittaja on sertifioitu. Toimittajilta kuitenkin edellytetään laatua ja näyttöä sen valvonnasta. Pistotarkastuksia on varmasti ja EU:kin velvoittaa yrityksiä, mutta ei yksityisiä. Ehkä tuolta ir materiaaleista saisi kaivattua vielä tarkempaa tietoa.
Markkinatalous ja Kiina eivät sovi samaan lauseeseen. Hikipajat, orjatyö (uiguurit, vangit) ja IPR rikkomukset lisättynä valtion tuilla ja protektionismilla eivät ihan täytä vapaan talouden tunnusmerkkejä.
Mutta jos voi halvan epäeettisen tuotteen hankkia sillä perusteella että sitä se markkinatalous on niin ehkä hieman hakusessa hommat.
Temua on helppo dumata. Ja ihan perustellusti esimerkiksi vastuullisuuden osalta. Mutta Tokmannin näkökulmasta analyysia pitää laajentaa Temusta B2C platformeihin - joka on Kaupan historian suurimpia muutoksia. Itse asiassa paljon nopeampi markkinan kaappaaminen kuin aikanaan tavarataloilla tai nettikaupalla. Esimerkiksi Kiinassa B2C platformit nappasivat n. 10-vuodessa ~50 % markkinaosuuden kaikesta kaupasta. (China B2C E-Commerce Market 2024 - Research and Markets
Digitaalinen maturiteettimme ei ole Kiinan tasoa ja Skandinavia on todellakin eri ympäristö kuin kaupungistunut digitalisoitunut Kiina. En siis ole visioimassa meille Kiinan tietä halpakauppaan. Mutta totean, että B2C Platformien kilpailun yksinkertaistaminen Temu:un on kapeakatseista ja melko lyhytnäköistä markkina-analyysia.
Bisnesmalli, jossa ohitat paikallisen halpakauppiaiden kulut esim. seuraavilta osin:
• hankintaorganisaatio
• tukkurit ja heidän katteet
• logistiikan hallinnan ja ohjauksen
• välivarastoinnin
• myynnin johtamisen
• myymäläverkoston kiinteistökulut
• myymäläverkoston henkilöstökulut
• markkinoinnin (isoilta osin)
ja yksinkertaistaen korvaat kaiken tuon ”servereillä ja algoritmilla” yhdistämällä teollisuuden suoraan kuluttajaan, voit rakentaa merkittävää kilpailukykyä halpakaupassa. Sillä ne seuraavat B2C alustat, jotka tekevät kaiken Temua paremmin ja vaikka vastuullisemmin, tulevat digitaaliseen ympäristöömme vielä varmasti.
Toki vähittäiskaupan tutkimuskirjallisuudessa ja konsulttien kalvoissa kerrotaan edelleen, että ei VAIN halpa hinta. (Porter/Competitive Strategy ja Helms/Haynes/Cappel/Competitive Strategies and Business Performance within Retailing Industry). Eli kun toteutat yhtä aikaa
edullisen hinnan/kustannusjohtajuuden
selkeä differentaatio strategian
saavutat merkittäviä kilpailullisia etuja pitkällä tähtäimellä. Tokmannin edullinen hinta + saavutettavuus tästä hyvä esimerkki. Milloin digitaalisten alustojen saavutettavuus sitten todella haastaa Tokmannin saavutettavuuden (eivät tee sitä vielä), on varmaan yksi tämän osakkeen potentiaalin tärkeimmistä kysymyksistä.
Eli en näkisi viisaana laittaa Temuja & kumppaneita suoraan kategoriaan ”ei vaikuta markkinaan, koska tuotteissa on myrkkyjä”.
Jaan siis osittain samaa analyysia, mitä @Timo_Huhtamaki nosti esille omassa erinomaisessa kommentissaan.
Viittaat näillä varmaan markkinapaikkoihin (market places, esim. Amazon), jossa pienemmät kauppiaat listaavat tuotteita markkinapaikalle,ja loppuasiakkaat valitsevat useiden samaa tuotekategoriaa myyvien kauppiaiden joukosta parhaaksinäkemänsä tuotteen? Eli markkinapaikkaa ylläpitävä yhtiö toimii käytännössä vain verkkoalustana ja saattaa tarjota palveluita esim. logistiikkaan (Amazonilla tätä kutsutaan Fulfillment by Amazon).
CDONilta löytyy tähän dataa ja Pohjoismaiden markkinapaikkojen osuus on madellut noin 5 % koko verkkokaupasta kun taas muualla se on jopa 50 % (pääsyy Amazon). Muutenkin kannattaa katsoa tuo CDONin CMD, jossa he käyvät markkinapaikkojen liiketoimintamallia suht syvästi läpi. Se kuulostaa hyvin houkuttelevalta, mutta näytöt ovat toistaiseksi vähäiset.
Suomessa tätä parhaillaan tekee CDONin lisäksi esim. Kärkkäinen ja joissakin määrin käsitykseni mukaan Adlibris. Zalando tekee myös samaa oman retailin ohella. Suomen kehitys on ollut maailmaa selvästi hitaampaa, ja itseasiassa Suomen verkkopenetraatio on Pohjoismaiden matalinta, joten me ollaan selvästi takamatkalla. Verkkokauppa.comilla olisi markkinapaikan luomiseen kaikki kyvykkyydet, ja odotinkin tämän alkavan uuden strategian ohella. Yhtiö kuitenkin päätti korvata perinteisen markkinapaikkamallin suoratoimituksin luotettujen kumppaneiden ja private label tuotteiden muodossa.
Markkinapaikkojen kehityksen suhteen on viisainta seurata Ruotsia, sillä CDON pyrkii siellä kasvamaan niissä tuotekategorioissa joissa verkkopenetraatio on suurin nimenomaan markkinapaikkamallilla. Lisäksi Amazon pyrkii laajentamaan Ruotsissa, mutta tästä ollaan oltu viime vuosien aikana hiiren hiljaa, joten kehitys on varmaankin ollut arvioita verkkaisempaa.
Oma veikkaus osin Pohjoismaiden, mutta myös Suomen verkkaiselle verkko- ja markkinapaikkapenetraatiolle on melko keskittyneet vähittäiskaupan päätoimialat: ruoka, erikoiskauppa, halpakauppa jne. Suomalaiset ovat tottuneet ostamaan verkosta tavaraa tunnetuilta brändeiltä, ja ehkä hieman karttamaan ei-tunnettuja sivustoja. Toisaalta nämä yhtiöt voisivat hyödyntää brändiensä voimaa ja perustaa oman brändin alle markkinapaikan, jolla myös markkinapaikkakauppiaat saisivat myöskin etua markkinapaikan tunnettuudesta vs. vaikka CDON.
Nuorempi sukupolvi on varmasti tottuneempi kokeilemaan uusia sivustoja, joten uskonkin näiden tuovan kilpailupainetta kotimaisille kaupoille, mutta ei todellakaan syövän kokonaan näiden markkinaosuuksia.
Lisäksi, jotta markkinapaikkojen hintataso saadaan painettua laadukkaiden tuotteiden osalta alas, tarvitaan sinne paljon trafiikkia sekä markkinapaikan sisäistä kilpailua.
