Treenaaminen - Hyvää oloa keholle ja mielelle

Yleinen
, , ,
88

Ilta/aamu syömisestä. Itse syön illalla ihan huolella ja varsinkin jos on treeni alla ja/tai kova treenijakso meneillään. Rasvojakin menee jonkun verran, yleensä pähkinöiden muodossa ja aina myös hiilaria, mutta ei älyttömän paljon. Uni maistuu ja keholla on proteiinia käytettävissä läpi yön. Käyttäisin “night protein” kaseiini mitä lie valmisteita muuten, mutta tällä iällä käyt pomminvarmasti keskellä yötä kusella, jos illalla litkit proteiinidrinksuja. Tämän lisäksi todennäköisesti tulee nälkä. Jos taas ei syö mitään, ei keholla myöskään ole proteiinia käytettävissä. No, sitten aamu koittaa ja jos on kova treenijakso päällä niin ensimmäisenä menee EAA jauhe vitamiinien kanssa ja perään normaali aamupala.

Proteeinia on tauotta koneessa, mutta en syö sitä suuria kokonaismääriä. Annoskoot ovat niinkin pieniä kuin 20-25g, mutta se tulee säännöllisesti. Jos väli pitkittyy, niin hydrolysaatilla ero kiinni. Nuorena miehenä annoskoot olivat 30-40g vuosikymmeniä, mutta olen nyt todennut proteiinisynteesille riittävän 20-25g olevan tarpeeksi. Muistaakseni sain täydellisen verenkuvan ottaessani myös korkeaan proteiininsaantiin liittyviä arvoja tällä määrällä, mutta en muista mikä tuo indikaattori niissä testeissä oli nimeltään. Täytyy palautella mieleen, kunhan taas pääsee testaukseen.

Olen syönyt aina hyvin säännöllisesti joten nälkä tulee kello kaulassa. Iltasyömisen eräs tärkeä tarkoitus on varjella yöunta, joka usein todellakin on kortilla työviikkoina. Jos menee puolinälkäisenä nukkumaan niin se on ihan ok siihen asti kunnes toteat, että tällä kertaa ei saanutkaan unen päästä kiinni heti. Tämän viiveen takia seuraavaksi alkaakin jo nukkumista haittaava alati kasvava nälän tunne.

Motto: läskien määrä ratkaistaan päivällä eikä yöllä. Nukkumalla laihduttaminen on juuri niin tehokasta mille se kuulostaakin.

6 tykkäystä
89

Vähän treenikuulumisia. Ei kroppa tahdo palautua yllä olevan tyylisestä treenistä. 3xviikossa tahdilla. Lisäksi kyynärpää kiukuttelee ties monettako kuukautta putkeen. Kaukana on ne ajat, kun välitunnilla käytiin veivaamassa penkkiykköstä ja välillä ihan kylmiltäänkin :roll_eyes:

Koska haluan jauhaa niitä kivoja perusliikkeitä, otin tähän siirtymävaiheen treeniksi starting strenght -ohjelman.
Ei pitäisi olla turhan monimutkainen eikä liikaa volyymiä. Starting Strength - 1-jakoinen perusohjelma aloittelijalle | Pakkotoisto.com
Tuolla voimatasot niin ylös kuin saa ja sitten varmaan pakosta kaksijakoisen ohjelman pariin.

Ja lämmittelythän menee nykyään esimerkiksi penkissä malliin 20x20kg, 15x30kg, 10x40kg, ja siitä vitosia 10kg nousuilla ilman mitään taukoja, kunnes on päästy sarjapainoihin. Kenties syö vähän maksimivoimaa, mutta kroppa kestää tätä paremmin kuin 3 minuutin taukoja kellosta tuijottamalla.

Vaimolta karkasi tässä yksi päivä meidän uhmaikäinen sisältä tietä kohti. Ei muuta kuin toiselta puolelta pihaa täysillä perään ja ennen tietä poika kiinni. Poika liikkuu enemmän juosten kuin kävellen ja myös näyttää siltä, niin saihan tuossa ottaa sellaisen 40-50m spurtin kylmiltään. Ennen tietä muksu haltuun ilman, että kumpikaan on nurin ja iskäkin selvis ilman hengästymisiä/kramppeja/kolotuksia. Sinänsä yllätys, kun tuollaisia täysiä spurtteja ei ole nyt tullut varmaan muutamaan vuoteen harrastettua. Varmaan pyöräily pitää jalat mukavasti auki nykyään. Olen tästä “urheilusuorituksesta” hieman ylpeäkin. Ja haluan pystyä samaan vielä viisi- ja kuusikymppisenäkin. En siis juosta lapseni perässä tielle, vaan pystyä ottamaan kropasta kaikki irti, ilman että joku paikka on heti solmussa.

Muscleup sekä ihmislippu olisivat myös kiva hallita, mutta koetetaan ensin päästä takaisin vetämään perusleukoja täysillä.

17 tykkäystä
90

Täältäkin väliaikatietoja:

Painon nousu on tasaantunut ja viimeisen kahden kuukauden aikana ei ole tullut enää kuin 1kg painon ollessa nyt 78kg.

Sarjapainojen nousuun olen tyytyväinen. Penkissä menee jo 100kg:lla seiskan sarjoja ja ajattelin lukittautua tähän kunnes helpot kasit tulee joka treenissä - säästelen olkapäitä. Kyykkyä olen tehnyt nyt vähän isommilla kun selkäkin kestää. Teen sen viimeisenä jalkatreeninä niin ei tarvitse latoa niin paljon painoa. Askelkyykky ensin ja bulgarialainen perään. Viimeksi viimeistelin treenin kyykyllä 10:n sarja 110kg.
Mave on vielä pikkupainoissa selkää säästäen - kaseja 130 kg taisi olla viimeinen treeni. Nämä ei vielä paina juuri mitään, eroa ei oikeastaan huomaa 100 kg sarjoihin. Vaatii vähän malttia.

Olen edelleen tyytyväinen tähän viiden jakoon. Kaikki tehdään failureen asti paitsi tuo mave.
Vieläkin kummeksun tätä nykytrendiä tehdä harrastepohjalta, lue ilman kemikaaleja, pari kiertoa viikossa.
Jalkatreeni on ainakin itselleni jo henkisesti sellainen ponnistus, ettei toinen treeni tulisi mieleenkään ilman riittävää palautusta. Legendaarinen Tom Platz ihmetteli samaa, hän treenasi jalat kahden viikon välein silloin kun oli huippukunnossa. Hän ei tiettävästi ollut natukka :laughing: Kesä on mukavaa aikaa jumppailla salilla, viiskymppisen nivelet kiittää lämpimällä.

Ehdottomasti, ja kukaan ei tietysti voi tietää miten se toimii omalla kohdalla jos ei ole kokeillut. En edes ihmettelisi tätä ellen olisi tätä jo itse joskus kokeillut ja todennut etten palaudu. Kaikki tulokset jumiutuivat paikalleen 20 vuotiaana kun treenaamista lisättiin ja kiertoa lyhennettiin. Jotain piti keksiä kun MA,KE, PE treenit ei tuottaneet tulosta. Tuolloin siirryin 10 päivän kiertoon ensimmäisen kerran ja tulokset lähtivät nousuun. Tällä hetkellä 8 päivän kierto tuntuu toimivan ihan ok vaikka jalat eivät ihan täysin ehdi palautua. Enemmänkin täältä tulee kateutta teille jotka pystytte treenaamaan lyhyemmällä kierrolla. Intoa olisi kyllä. Sen verran tähän omaan filosofiaan on lukkiutunut, että jos joku tulee ohjelmansa kanssa kysymään neuvoa niin ensimmäiseksi neuvon intensiteetin nostoa ja palautuspäivien lisäystä. Ihan vaan koska se toimii minulla :laughing:

9 tykkäystä
91

Näinhän juuri treenattiin ennen kuin kemikaalit keksittiin. Välissä oli muutama vuosikymmen, milloin oltiin ehdottomasti sitä mieltä, ettei yli kerran viikossa tapahtuvasta lihaskohtaisesta rasituksesta voi palautua. En silti väittäisi, että on vain yksi ja ainoa tapa toteuttaa asioita.

Itse tykkään treenata isoja perusliikkeitä ja mielellään usein huolimatta siitä, että se tuo treeniohjelman suunnitteluun lisähaasteita. Kuitenkin niin paljon helpompaa toteuttaa edes jotain nousujohteisuutta näin, kun mahdollisuudet päästä salille ovat sen 0-4xviikko (2 on aika hyvä oletus läpi vuoden tasolla).

Uusin lähestymiskulma on ollut, että opettelen tekemään liikkeitä Mark Rippetoen opeilla. Esim pystypunnerrus tuntui tosi hyvältä näin, verrattuna aiempaan leveämpää tyyliini:

Sama penkissä, ote huomattavasti aiempaa kapeampi, eikä kroppa kitise mistään:

Opettelen myös low bar kyykkyä, pieni yllätys oli että polvet eivät valita tästä tyylistä ollenkaan vs high bar, jossa polvikulma, jalkaterän asento ja liikkeen syvyys rauhallisine laskuineen ovat kyllä hanskassa. Low bar oli äkkiseltään variaationa kevyt, mutta vaatii enemmän alaselältä. Onneksi kun treenaa kotisalilla, on helppo kuvata joka sarja ja varmistua siitä, että tekniikka pysyy hyvänä.

6 tykkäystä
92

Vähän päivitystä tähän miten on sujunut pienokaisen tullessa treenit.

Kuten täällä minulle kerrottiinkin, niin aika ollut toki kortilla ja pari ekaa viikkoa meni ihmetellessä :slight_smile:

Sittemmin kerennyt salille n. 1 kerran viikkoon, jossa sitten koko kroppa läpi. Ja siihen päälle pientä lenkkiä koirien kanssa. Vaikea ehkä näillä määrillä mitään nousujohteista kehittää, mutta koen että olen onnistunut ylläpitämään kondista ihan hyvin.

Pienokaisen kanssa voi toki myös tehdä kaikenlaisia kyykkyjä ym. - tuntuu rauhoittuvan tuollaisesta heijjaavasta liikkeestä. :smiley:

Unta ollut välillä enemmän, välillä vähemmän. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvin, koska lapsi nukkunut ihan ok.

Saa nähdä miten tästä eteenpäin, mutta toistaiseksi päässyt ainakin jotain tekemään, kuitenkin niin että tulee oltua kotonakin. Kerranhan tuo tämän ikäinen vain on, niin pitää ottaa kaikki irti.

10 tykkäystä
93

Jatkan höpinöitäni. Kun ihan oikeasti olen tässä lueskellut tuota starting strenght ohjelmaa, kyseessä on huomattavasti laajempi ja pidemmälle vietävä kokonaisuus kuin olen käsittänyt. Koetan vähän kirjoitella, aina kun tulee joku eri vaihe mukaan, jos joku muukin sattuu innostumaan.

Vaihe 1:
Treenataan kolmesti viikossa samalla ohjelmalla läpi. Ainoa liike jota vuorotellaan, on pystypunnerrus/penkki.

Eli koko ohjelma. Suosituspainot haetaan alussa niin, että tehdään vitosia kunnes toistojen vauhti alkaa hidastua. Siinä on silloin sarjapaino löydetty ekaan treeniin.

Kyykky 3x5, lisää 5kg per kerta niin kauan kuin siltä tuntuu, pudota sitten 2.5kg/kerta.
Pystäri/Penkki 3x5 suositellaan 2.5kg lisäyksiä, olen hyppinyt penkissä reilumminkin ylös. Tosin aloitinkin jostain 60 kilosta treenit.
Mave 1x5 alussa voi tulla jopa 7,5kg korotuksilla ylös, tärkeintä että tässä kuuntelee itseään.

Tänään lowbar kyykkäsin 3x5x92.5kg. Tämä liikkuu vielä ihan kivasti, tosin enää mennään 2.5kg korotuksilla, joka sekin tekee 7.5kg joka viikko lisää. Pystypunnerruksessa 3x5x55kg on yllättävän tahmeaa, ylöspäin mennään silti joka kerta.
Mavessa vedin 5x140kg. Oli jo tahmeaa, kun ekana tuli failure kiitos remmien kanssa sähläämisen. Koska ollaan muutenkin jo suht lähellä vanhaa maksimia (180kg), siirryn vaiheeseen kaksi.

Vaihe 2.

Kyykky 3x5
Pystypunnerrus/penkki 3x5
Mave 1x5 tai Raaka rinnalleveto 5x3

Koska minulla ei yksinkertaisesti riitä tila tuollaista liikettä tekemään varastoon tehdyssä salissa, täytyy etsiä joku korvaava liike. Tähän suositellaan tilalle esimerkiksi kulmasoutua, selän ojennusta tai reiden koukistusta.

Alla vielä kuvaus joka ohjelman vaiheesta.

11 tykkäystä
94

moikka, tämähän ei mikään lääkäri palsta ole mutta onko täällä kenelläkään omakohtaista kokemusta hip shiftistä taikka siitä että kehon paino menee voimakkaasti pelkästään toiselle alaraajalle? Esimerkiksi kävellessä tuntuu siltä että kaikki askelten paino on oikealla jalalla ja vasen jalka vain tamppaa mukana ja kävelylenkin lopussa oikea jalka, pakara ja alaselkä on aivan pumpissa ja vasemmalla ei mitään oireita. Tai esim kyykätessä kyykkyjen jälkeen oikea puoli vatsalihaksia myöten on aivan pumpissa mutta vasurissa tuntuu kuin ei olisi tehty yhtään mitään.

Itsellä ollut tälläistä jo 2v eikä loppua näy. Olen käynyt omien laskujen mukaan 9:llä eri kehonhuollon ammattilaisella ja kukaan ei ole osannut neuvoa asian suhteen. On ollut Osteopaatti, Kiropraktikkoa ja fysioterapeuttia mutta keneltäkään ei ole tullut sellaista neuvoa taikka apua jolla asian olisi saanut fiksattua.

Tämä oli avautuminen mutta tämä “vaiva” aiheuttaa kyllä voimakasta mentaalista kamppailua sillä ketäpä ei ketuttaisi tietää että heti herättyäsi pelkkä käveleminen saa koko toisen puolen kropasta pumppiin ja jumiin ja vielä lisäks niihin liittyvät kivut päälle ja ikääkin vasta 25v :smiley:

8 tykkäystä
95

Ei mikään ammattilaisen ohje, eli älä ota sitä niin.

Minulla on tosiaan ruohonleikkurivamma, onnettomuus tapahtui 1980. Seurauksena vasen polvi menetti käytännössä rustot ja patellajänteen. Kasvun lopussa sääri oli 5cm lyhyempi - pidennettiin 4 cm 18 vuotiaana.

Yhtä kaikki tämä aiheutti sen, ettei luonnollisesti kehittyvä voima oikein vasempaan tarttunut. Selvästi heikompi vasen jalka on seurannut oikeaa sitten salitreeneissä ja kaikessa muussakin kohkaamisessa.

Vasta nyt kun mitään tavotteellisuutta ei varsinaisesti ole, olen alkanut tehdä liikkeitä pääsääntöisesti raaja kerrallaan. Askelkyykky herätti mukavasti vasemman pakaran ja pystyn myös varmistamaan hyvin , ettei oikea jalka auta. Askelkyykky tuo toiminnallista venytystä lonkan seudulle ja tasapainon ylläpitäminen edesauttaa lihasten aktivoimista. Samat logiikat pätee bulgarialaiseen versioon. Prässin ja reiden ojentajat teen myös jalka kerrallaan. Lopputuloksena liikkuvuus ja voimantuotto vasemmassa on parantunut huomattavasti, osaan myös käyttää vasenta jalkaa arjessa enemmän.

Tekstiäsi lukiessa tuntui kun olisin itse kirjoittanut. Välillä sitä pysähtyi suihkussakin miettimään, että miten se paino on taas kaikki oikean lonkan varassa.

Kyse ei ole pelkästään voimista, vaan ehkä enemmänkin aktivoinnista jos ajattelee ongelman ratkaisua. Esimerkiksi yhdellä jalalla seisominen on vanhenevalle väestölle yksinkertainen, mutta lihaksia ja hermostoa hyvin aktivoiva liike. Liikkuvuuden parantaminen on yhtä lailla olennaista. Liikkuvuuteen saa usein helpotusta venyttelyn lisäksi liittämällä ohjelmaan liikkeitä jotka tuovat aktiivista venytystä. Esim takareisien liikkuvuus paranee kun tekee reiden ojentajat etukenossa jne. Yksilöstä riippuen salitreeni ja varsinkin yksipuolinen salitreeni voi aiheuttaa kulumia. Toisaalta terveellä ihmisellä nivelet vahvistuvat ja luiden päissä on toimivat rustot. Itse luut vahvistuu kuormituksessa. Voisi melkein kysyä,että ilman vammautumisia, mikä monipuolisessa kuntosaliharjoittelussa aiheuttaa krooniseksi muuttuvia vammoja ? Miksi kuntosaliharjoittelu on nimenomaan voimaharjoitteluna erittäin suositeltavaa esim. osteoporoosin riskiryhmiin kuuluville.

Lihakset ovat olennainen osa tukielimiä. Kunnossa olevat lihakset tukevat niveliä, lihastasapainon pelatessa merkittävää roolia

12 tykkäystä
96

Voi olla että yhden jalan liikkeistä voi olla hyötyä jos on isot erot voimissa. 17 vuoden salitreenin jälkeen ei ole yhtäkään paikkaa joka olisi 100% kunnossa paitsi hauikset ja pohkeet. Olen monesti miettinyt sitä että ihmiset jotka treenaavat nostavat 2 tai jopa 3 kertaa isompia painoja kuin ne jotka eivät treenaa ja kuitenkin meillä kaikilla on samat nivelet jne. Tuntuu jotenkin loogiselta että joku paikka menee rikki jossain vaiheessa. Suurin ongelma on itsella ollut kyynärpäät vaikka olen pitänyt pidempiä taukoja niin ei helpota

3 tykkäystä
97

Toki nivelet ja muut myös tottuu painoon jossain määrin. Sopivassa määrin salilla käynti yksi parhaita keinoja ehkäistä loukkaantumisia.

Itellä ei oo ikinä ollu mitään vakavempia loukkaantumisia vaikka aktiivisesti pallopelejä harrastanut aina. Luulen että johtuu siitä et salilla on tullut käytyä suht säännöllisesti. :thinking:

3 tykkäystä
98

Tottakai pitää nuoret ja vanhat treenata. Terveyden kannalta riittää pienet painot ja kevyttä treeniä. Silloin kunnitse treenasin kova muutaman samanhenkisen kanssa tehtiin sarjoja 140-150 penkissä, käsipainopenkkiä 60kg käsipsinoilla ja maastaveto sarjaa 240kg. En tunne ketään jolla ei olisi mitään ongelmia. Yleensä olkapäät, kyynärpäät ja polvet ovat saaneet kipeetä. Ei nämä välttämättä mitään vakavampia vammoja ole. Ei tarvitse pelätä. Selän kanssa kannattaa olla tarkkana.

Niin kuin sanoin niin terveyden kannalta ei tarvitse treenata kovaa. Huonon ryhdin sain itse treenattua pois. Moninivel-liikkeitä hyvällä tekniikalla tekee kaikille hyvää.

6 tykkäystä
99

Loukkaantumisherkkyys varmasti riippuu henkilökohtaisista ominaisuuksista joihin ei voi vaikuttaa, taakoista joita nostetaan, tekniikasta ja sitten siitä, miten nopeasti raskaisiin painoihin on tultu. Anabolisella kuurilla päästään usein liian nopeasti liian suurin painoihin.

Minulla ei ole ollut mitään loukkaantumisia, pienintäkään, kolmeen vuosikymmeneen. Kehonrakenuustyylinen harjoitteluni on aina perustunut oikeisiin liikeratoihin, lihastuntumaan ja 6-16 toiston sarjoihin. Olen joskus tehnyt kolmosia, mutta en ole kolmeen vuosikymmeneen kertaakaan ole kokeillut, mikä olisi ykkösnostoni penkissä tai kyykyssä. Muutoin treeni on ollut niin raskasta kuin se vaan voi olla.

5 tykkäystä
100

Nyt meni termit ehkä vähän sekaisin. Olen kerran loukkaantunut kyykyssä kun selkä petti. Kaikki muut vaivat tulleet pikku hiljaa ja olisi heti pitänyt hoitaa. Verrattuna fudikseen tai jääkiekkoon niin varmasti turvallisimpi lajina. Pitäisi lämmitellä, venytellä ja käydä hierojalla säännöillisesti. Kerran meinasi käydä huonosti kun pakkasoutulaitteen vaijeri katkesi ja tein takavoltin pää edellä lattiaan.
Olen nähnyt kun kaverin rintalihas repesi, se oh ehkä pahinta mitä olen nähnyt salilla. Padelissa pari kertaa nähnyt kun naisilla ollut kengät huonolla pidolla ja polvi (?) Mennyt aika pahasti ainakin huudoista päätellen. Kamppailulajeissa ei ikinä sattunut mitään mutta kuin musta varvas. Ikiäviä vatsapotkuja otettu vastaan mutta en ikinä nähnyt että kukaan olisi loukkaantunut .

Korkeamman riskin lajeissa käytetään suojia jakaikki tietää että kova suora sattuu. Rugbya pidän aika kovana lajina, tiedän että monelle musta silmä on arkipäivää. Työkaveri harrastaa brassijujutsua ja on töihin tullut silmä mustana aonakin neljä kertaa tämän vuoden aikana.

Näista lajeistas anoisin että rugby on hurjin. Varsinkin kun telkkarista joskus tullut niin voin kuvitella että kroppa voi olla aika kipeä matsin jälkeen.

Silloin kun aloitin thainyrkkeilyn sattui joka paikkaan mutta kroppa tottui siihen.

Se pn ihmisestä ja tyylistä kiinni. Kovissa jpukkuepeleissä ei aina pysty näihin vaikuttamaan

3 tykkäystä
101

Ja kyllähän melkein lajissa kun lajissa paikat menee rikki kun tarpeeksi laittaa likoon. Ei varmaan ole sellaista kun täysin kivuton ja loukkaantumiset välttänyt huippu-urheilija :grin:

2 tykkäystä
102

Olen kanssa nähnyt ja on ainoa näkemäni onnettomuus salilla. Kaveri meni olemattomilla lämmittelyillä ottamaan raskasta penkkiä. Penkissä ei ollut varmistusrautoja, siihen aikaan harvemmin niissä oli, mutta varmistaja seisoi pään takana. Varmistaja ei tietenkään saanut koko taakkaa pidettyä, kun nostajalla hävisi kaikki työntö hetkessä. Ei ollut tangossa lukkoja, joten painot tippui tangosta maahan ensin toiselta puolen ja sitten toiselta.

3 tykkäystä
103

Ehkä hakisin tuon turvallisen treenin jostain välistä. En pidä kevyitä painoja hyvänä ratkaisuna silloin kun haetaan lihasvoimaa, on kyse sitten vanhuksesta joka hakee toiminnallisuutta tai voimaharjoittelijasta. Jos jostain syystä päätyy vaikka nyt 3 vuoden harjoittelun jälkeen 150kg:n penkkisarjoihin, on varmasti kaikille selvää, että kehitys on ollut hurjaa ja nivelet ja lihasten kiinnikkeet ei ole kerenneet vielä mukaan. Vammautumisen riski on suuri, jos ei akuutisti niin sitten pikkuhiljaa. Salilla käynti on syytä aloittaa varovasti. Oma kokemus on, että jos sen salitreenin on joskus aloittanut, on sitä vaikea lopettaa ilman, joidenkin kroonisten vammojen ilmenemistä. Tahtoo olla että ne voimistuneet lihakset tukevat niin paljon, että peittävät vammoja alleen. Lihasten surkastuessa vammat tulevat sitten esille. Puolen vuoden jälkeen uskalla sanoa olevani terveempi ja vähemmän " hajalla" kun vielä vuosi sitten kun taukoa oli tullut treeneistä vuosi kaupalla.

En tiedä toimisiko sinulla, mutta meillä salilla yksi kaveri aloittaa treenin aina, siis joka kerta hauiskäännöllä. Ei varsinaisesti laita sinne mitään kireitä sarjapainoja mutta kuitenkin muutama keskiraskas 20 toiston sarja. Kyselin, että mikä homma ja kertoi , että kyynärpäät eivät kestä muuten ja että näin on onnistunut selättämään kivut.

3 tykkäystä
104

Tarkoitin että jos tavoitteena hyvinvointi niin ei ole väliä penkkaako 70kg tai 150kg. Tietenkin pitää olla vastusta muuten ei ole mitään järkeä. Vanhuksillakin nousee voimatasot nopeasti jos eivät ennen ole treenanneet. Jos mennään terveys edellä niin tekisin 3 salitreeniä koko kroppa läpi aika pienellä volyymilla. 3 aerobista matala sekä korkea sykkeistä. Siihen päälle arkiliikuntaa mikä ei vaikuta palautumiseen

5 tykkäystä
105

Harmittaa vietävästi kun näinkin asiantunteva kaveri joutuu näin nettikaupan koijaamaksi. Kyllä minuakin harmittaisi vietävästi, jos tilaisin netistä lenkkarit ja saisin T-paidan :roll_eyes:, osasivat kuitenkin kaupasta laittaa mukaan yhteensopivan tuotteen. Harvemmin näin käy jos toimittaja laittaa vahingossa väärän tuotteen kyytiin.

12 tykkäystä
106

Itse olen nähnyt, kun äijä kuoli salille. Kyseessä ns. steroidimörkö, jonka sydän ilmeisesti petti kesken penkin. Hetki koetettiin elvyttää ja sitten lakana päälle.

Hyvä muistutus siitä, että roinaaminen ei ole mitään leikkiä.

8 tykkäystä
107

Ei todellakaan ole. Kannattaa nuoret pitää mielessä että lapsen hankkiminen voi muuttua hankalaksi ja tiedän useampia tapauksia joilla pumpun kanssa ollut o gelmia vaikka ovat alle 40 v.

4 tykkäystä