Tämä hyljesoutu onkin itselleni uusi termi.
Tullut tehtyä jo pidempään kotisalilla vinopenkissä kulmasoutua tangolla joka liippaa aika läheltä vaikkei ihan vaakatasossa suoritus tapahdukaan. Olen tykännyt. Ei alaselkä kuormitu turhaan ja tekniikka pysyy puhtaampana.
Jäin itsekin miettimään eri ominaisuuksien dynamiikkaa. Jos liikkuvuus ja tasapaino ovat luontaisesti hyvällä tasolla, voimaa tarvitaan varmastikin vähemmän. Ihminen näkee asiat helposti vain oman kokemuksen näkökulmasta…
Hyljesoutu, jotenkin tähän tapaan sitten vain?
https://www.youtube.com/shorts/UhUXi7IekWM
Mul hermottaa selkä hyvin, että luulen saavani liikkeen menevän oikeaan osoitteeseen, toki teen parhaani tekniikan kanssa.
Itse ajattelisin, että ainakin alkuun vähän rauhallisemmalla tyylillä näin: https://youtu.be/muzP6Gt5xfY?feature=shared
Toki jos selkä hermottaa hyvin, niin miksei tuollainen reippaampikin tyyli toimisi.
Kiitos!
Okei, teen noin, eli vähän rauhallisemmin. Tykkään “sisäänajaa” liikkeet yltiövarovaisesti tunnustellen ja hitaasti lisäilen painoja. Katsotaan tuleeko joskus ohjelmaan pidemmäksi aikaa.
Pistoolikyykky on puhtaasti tekniikkaliike jossa voimantarve on melko vähäinen, kun oikean liikeradan hoksaa niin niitä voi veivata vaikka kuinka monta peräkkäin. Itse opetan pistoolikyykyn siten että vapaa jalka laitetaan ensiksi suorittavan jalan pohkeen taakse ja kun ollaan niin alhaalla että pakara ottaa pohkeeseen, vapaa jalka vedetään suoraksi eteen ja tartutaan varpaista. Tästä ponnistetaan suoraan ylös ja vapaa jalka toimii vastapainona että tasapaino pysyy ja liikerata pysyy mahdollisimman suorana ja taloudellisena. On tosin tyyppejä jotka saa sen tehtyä ihan vain pudottamalla ylös ja alas (esim. vaimo).
Olipas hyviä nämä molemmat lihastohtorin kyykkyartikkelit. Opin paljon uutta ja taidanpa vaihtaa puolet kyykkyharjoituksista puolikyykkyyn. Lukusuositus.
Tuo sama onnistuu myös itseltä ja on onnistunut ennen kuin olen edes painoihin koskenut. En ole kyykyssä mitenkään erityisen vahva, niin veikkaisin että omat välitykset tekevät liikkeestä minulle helpon.
Olen vähän vasta päässyt alkuun, mutta nyt sais kuunnella Uttia 2 tuntia ja kolme varttia.
Aiheet:
00:00:00 Utti Hietala - Esittely 00:09:56 Miten treenaaminen on muuttunut? 00:25:19 Yllättävä tutkimus vegaaniruokavaliosta 00:29:44 Tutkimuksiin luottaminen 00:42:55 Luotettavan tiedon löytäminen 00:47:25 Lihaskasvu tutkimukset 00:54:41 ISOJEN lihasten hyödyt 01:03:31 Onko kalori aina kalori? 01:12:29 Anabolia ja lihaskasvu dieetillä 01:28:41 Utin harvinainen uni-valverytmin häiriö 01:49:14 Natumaksimi 01:55:18 Hyvät ja huonot lisäravinteet 02:09:15 Muurahais-steroidit 02:19:02 Utin tulevaisuus ja tavoitteet
Tämähän oli kova ylläri, kahdellakin tavalla. A) Uusi podcast jossa Utti mukana, nämä tulee aina kuunneltua.
B) Utti ja testotimo samassa podcastissa, toinen elää suht bodymunkin elämää edelleen, toinen asusteli ainakin joku aika sitten Brasiliassa ja tutki ihan muita asioita kuin bodausta 
Testotimosta en oo koskaan välittänyt mutta Uttia kohtaan arvostus tapissa, elää ja hengittää bodaukselle ja tietämys ihmisen kehosta ja sen toiminnoista on ihan käsittämätön.
Utti&wilenius podcastit tuli aikanaan kuunneltua läpi pariinkin otteeseen ja ne jaksot kehitti omaa ajattelua treenauksen suhteen valtavasti.
Harmi että Wilenius vetäytyi pimentoon, mielipiteitä jakava hahmo mutta juttuja oli kyllä mukava kuunnella😁
Olen aina pitänyt Utista, mutta oli jotenkin poikkeuksellisen iloisena ja nauravaisena - oli oikein hyvän mielen podi ja Utilta oppii aina uutta. Noin 20 vuotta sitä on tullut Uttia seurattua.
Utti on todella älykäs kaveri ja jotenkin, niin kiva, kun on älyttömän innostunut tuosta maailmasta. Itselläni ei ollut oikein ikinä sellaista, että olisi jossain kauheasti osaamista tai tietämystä, vaikka olen esim. noin neljännesvuosisadan ollut innostunut salijutuista sekä lukenut tai miten olen sijoitusjuttujakin seurannut eri tavoin varmasti yli 10 000 tuntia. Onhan mulla nuo tietyt mielenkiinnon jutut olleet aina, mutta lähes koko aikuisiän olen myös lukenut todella paljon eri aiheista ja tapanani on ollut lukea vielä erilaisista näkökulmistakin.
Hieman haaveilin aikanani, että voisin olla “salivalmentaja”, mutta silloin huomasin ettei ole mun alaani ja haluaisin tehdä vain sitä työtä, jos kokisin olevani riittävän pätevä. En vain saa päähäni tahkottua niin paljoa asiaa.
Tässä on ihan hyvä video lämmittelystä, ei toisaalta mitään ihmeellistä useimmille, mutta hyvää asiaa ja muistuttelua.
Onko se meillä tavallisilla pulliaisilla vaan jotkut rajoittimet aivoissa jotka tulee vastaan liian informaation edessä😅
Ite oon huomannu kun kuuntelen päivittäin podcasteja aiheista jotka kiinnostaa että tietoa jää päähän mutta tulee tyylillä murunen sieltä ja murunen täältä😂
Sitten tällaiset utin kaltaiset kaverit lukee jonku tutkimuksen läpi yhden kerran ja naps vaan se informaatio on lokeroitu aivoihin.
Tämä infon määrä on nykyään valtava, ehkä vähän liian suuri. Syytä olisi opetella kuuntelemaan omaa kroppaa tarkalla korvalla. Kyllä se kertoo milloin treeni sujuu milloin ei.
Muutama asia kannattaa toki varmistaa, alla mielestäni tärkeimmät.
Jotenkin tuntuu, en tiedä onko vain oma tuntemus, mutta pitkäjänteisyys puuttuu myös treenaamisesta. Muissa elämän osa-alueissa se on puuttunut jo pitkään.
Näitä on kyllä kiva kuunnella ja saahan näistä vinkkejä eikä se ole huono asia ollenkaan.
Tässähän ne on yksinkertaisimmillaan. Lisättynä vain nukkuminen ja lepo. Monesti tuntuu, että siihen treenaamiseen jää koukkuun ja treenaa liikaa. Lepoa, unta ja treeniä. Toista.
Kirjoitin viestin mikä lähti ennenaikaisesti, toistetaampa tässä nyt uudestaan🙈
Tuon informaatiotulvan takia unohdetaan ne perusasiat joita Uttikin nimenomaan painottaa.
Oma kehitys ollut todella hyvää tekemällä kerran kroppa läpi viikkoon yksinkertaisella raskaalla treenillä, joskus saanut vihjailuja kemian käytöstä hifistelijäkavereilta mikä on todella huvittavaa kun ottaa huomioon että oma treenaus on ajanpuutteen vuoksi hyvin kausittaista😅
Näinhän se perusskenaariossa meneekin. Sitten kun helpot tulokset on hankittu nuorena milloin ei ollut muuta kuin aikaa, vastuut painaa työelämässä ja muksut on kipeänä ja sitä kautta itsekin useammin kipeänä, niin se kehittävän treenaamisen tekeminen jatkuvasti muuttuvissa olosuhteissa vaikeutuu huomattavasti.
Itse olen tuon ratkaissut sillä, että mennään 1-jakoisella ohjelmalla. Tavoite on, että treenejä on viikossa 3, onneksi yksikin pitää päätä pinnalla. Lisäksi sisältö vaihtelee kiertäen yhden jalan liikkeistä raskaisiin mave -ja jalkaprässisarjoihin. Jos treenejä jää välistä, tiputetaan kevein treeni pois.
Juu ei se keski-ikäisenä ole helppoa. Minun on ehkä helppo täältä huudella kun lapset on jo lähteneet ja vaimo pelailee golfia auringon alla. Tekemistä siis on: työ, syöminen, treenaaminen ja nukkuminen. Ei jää ajasta kiinni. Hyvin kuvaa tilannetta kun lomalla ei ehtinyt kun 2 kertaa viikossa salille 
Osittain treeniinkin liittyvä tilanne itsellä, johon kaipaisin näkemyksiä. Meni polvilumpio (ulospäin) sijoiltaan toiseen kertaan tuossa pari päivää sitten, edeltävä kerta noin 6v sitten. Palautui nopeasti oikealle paikalleen. Ajattelin tuon parantuneen hyvin ensimmäisen kerran jälkeen, vaikken ihan parhaalla tavalla kuntouttanut ja varoin liikettä melko pitkään. Välillä polvi kyllä rutisi hieman ja satunnaisesti jäi ns. “lukkoon” eikä koukistunut.
Pientä turvotusta ja polvi kipeä sivuilta, mutta koukistuu ja suoristuu melko hyvin. Uskaltaisinko olettaa, että tuossa ei mitään hirveää vahinkoa tapahtunut ja kuntoutuksella saisi kuntoon? Toki magneettikuva ja tutkimukset olisi paras aloitus, mutta työterveydestä noita ei saa eikä terveysvakuutusta löydy. Lisäksi, löytyykö kokemusasiantuntijoita hyvistä liikkeistä vastaavaan tilanteeseen? Aloitus varmaankin mahdollisimman pian… Ikä reilut 30v.
Koetan tehdä tavallaan mahdollisimman yksinkertaiseksi… onhan tekemiseni yksinkertaista, mutta on kyllä sillä tavalla mietitty ja harkittu kuitenkin, eli suunnitelmallisuutta on. Yritän tehdä mahdollisimman oikein, mutta pääpaino isoissa asioissa.
Jos sitä tässä yrittää maksimeita parannella, niin pitääkin vähän miettiä ja suunnitella, mutta ei treenaamisesta pidä turhan vaikeaa tehdä. Markku Tikan valmennuksesta jäi hyviä eväitä, kun oli vuosia hänen valmennuksessaan - toki olin jo treenannut aika pitkään, kun menin hänen valmennukseen, niin ei tietenkään mitään räjähtävää kehitystä tullut. Ei sillä tavalla kiloja varsinkaan enää “ilmaiseksi” tule pääliikkeisiin kovinkaan paljoa, mutta jokainen 2,5 kiloa lisää penkkiin tai 5 kiloa maveen on paljon. Haluan tehdä asiat yksinkertaiseksi, koska osaan silloin tehdä asiat mahdollisimman oikein ja suunnitelmallisesti… toki tilanteen mukaan mennään, että jos koen saavani jostain pienestä asiasta apua, niin sen teen toki. Mutta eka katson, että isot asiat on kunnossa jne.
Jotkut käyvät salilla kaksi kertaa viikossa tai sitä luokkaa, mutta ovat tehneet asiat todella fiksun yksinkertaisesti ja suunnitelmallisesti, niin silti lisää kehitystä on tullut. Toki ei ole kyse mistään kisaajista, mutta tietyssä mielessä kovassa kunnossa olevilta. Jotkut ovat tehneet todella fiksusti, niin ovat nostaneet esimerkiksi noin viidessä vuodessa suhteellisen kovat tulokset ja ovat pystyneet pitämään kunnon sekä jopa kehittymään, vaikka salikerrat ollisivat puolittuneet. Fiksusti, yksinkertaisesti ja suunnitelmallisesti, niin saa jo hyvin aikaa, vaikka ei olisi kauheasti aikaa käydä salilla.