Uutinen joulukuulta 2023 
– Vihdoin rivepäivä (rinnalleveto) 3x105kg PB (oma ennätys) + 1x110kg PB! kirjoitti Vanninen.
Todella kova tulos! 
Reetta Hurske taas kommentoi tajunnan räjähtämistä esittävällä emojilla. Toki eräs saliniilo päätti myös ohjeistaa nuorten maailmanmestaria.
– Vahva kuin härkä, mutta ei liikaa voimaa kimmoisuuden kustannuksella, linjasi hän.
– Kiitos kun jaat viisauttasi ammattiurheilijoille ja valmentajille, kuittasi eräs ilmeisen sarkastisesti.
Aivan jäätävä tulos kehonpainoon nähden! 
Tälläkin foorumilla porukka kyllä liikuttelee nìin isoja rautoja että välillä meinaa masentaa. 
Ei toki pitäisi murehtia muiden tuloksia vaan keskittyä itsensä voittamiseen mutta helpommin sanottu kuin tehty.
“Olkapään vaivan olen onnistunut mielestäni diagnosoimaan lavan hallintaan ja sitä tukevat liikkeet on otettu tarkemmin syyniin. Kipua ei tunnu kiertäjää vahvistavissa liikkeissä joten perinteisestä kiertäjäkalvosin ongelmasta ei liene kysymys”
Itselläni oli/on juuri lavan hallintaan liittyvät vaivat päällä, samaan aikaa oli myös kiertäjäkalvosimen repeämä kun paikkoja hieman tutkittiin.
Kuntoutus kestänyt ainakin itsellä todella pitkään, ja vieläkään ei uskalla “isoja” painoja liikutella, vaan pidemmät sarjat käytössä. Malttia tämä kyllä vaatii 
Voimia kuntoutukseen, kyllä se siitä taas, ennen seuraavaa vaivaa 
Tässä on ihan kiinnostava video niille, jotka tykkäävät vertailla omia tuloksia toisten tuloksiin.
Jokainen salitreenaaja ainakin jossain vaiheessa pohtii oman tuloksen suuruutta muihin nostajiin nähden tai/ja pyrkii kiinnittämään nostotulosta johonkin luokitukseen: “onko oma nostettu tulos heikko, hyvä vai todella hyvä?”
Tällä videolla käydään läpi tulosvertaamiseen liittyviä asioita, esimerkiksi tuloksien määritykset ja erilaiset datalähteet oman tuloksen vertaamiseen."
Ehdin just aloittamaan, Utti oli taas podeilemassa.
Utti “Hulkki” Hietala on ammattilaiskehonrakentaja ja bodarinörtti, jonka blogia ja kirjoituksia on varmaan luettu eniten kaikista alansa kirjoituksista. Sen verran, että jopa minä törmäsin niihin nuorena, kun aloin käymään ensimmäisiä kertoja salilla. Tässä jaksossa käymme läpi painojen nostamisen ja lihasten kasvattamisen perusteita ja miksi salilla on ylipäätään hyvä käydä. Jep, siinä se. Utin valtavan tietopankin takia saimme helposti koko jakson täyteen vain noilla teemoilla. Tervetuloa kuuntelemaan.
Hautala on taas suorittanut. 
Tuo yhteistulos tulee vielä paranemaan, jos pysyy ehjänä.
Nyt se nasahti kohdalleen ja Tuomas Hautala parantaa noin 20 kiloa Suomen ennätystä yhteistuloksessa lukemiin 927.5kg
Jalkakyykyssä vielä harmittava horjahtaminen vähän huononsi yhteistulosta, mutta eiköhän Tuomas tämän paikkaa kesällä Karjalan Mestarissa.
Voimanostossa ja painonnostossa on tavallista pitää jonkin verran massakausia, joiden aikana syödään syödään hieman enemmän lihasmassan ja voiman kasvattamiseksi. Massakaudet tukevat kovaa tietysti harjoittelua ja auttavat kehoa palautumaan tehokkaasti, mikä on tärkeää tietysti pitkän aikavälin kehityksen kannalta.
Kilpailukaudella painoa taas usein pudotetaan, jotta päästään tiettyyn painoluokkaan ja usein tunnuttaan vetävän hieman painorajan alle, jotta saadaan maksimaallinen hyöty irti.
Toki näitä ei tehdä samalla tavalla kuin kehonrakennuksessa monestakaan syystä, mutta jotain samaa toki. Olen huomannut, että aika monilla nostajilla paino ei hirveästi muutu, vaikka jonkin verran painoa nostetaan ja sitten painoa pudotellaan rauhassa (ja joskus vähemmän rauhassa ) kisarajan alle.
Olen Tikan kanssa vetänyt massakautta ja dieettiä. Nykyäänkin suurimman osan ajasta taidan olla hyvin maltillisella massakaudella ja aika paljon myös annan painon mörniä. Dieetillä harvoin ja varsinkaan millään isommilla.
Täällä on muutamia kovempia voimailijoita esimerkiksi @Wallet_Nahlroos ja @Perttu_Hamalainen. Miten teillä on voimaillessa paino liikkunut? Kiinnostaa toki muidenkin kovien voimailijoiden kommentit, miten massakaudet ja dieetit ovat hoituneet? Nyt pohdin voimailunäkökulmasta enemmän kuin ns. fitness-näkökulmasta. Olen netistä näistä lukenut + muutenkin ja lisäksi on omaa kokemusta, mutta nyt henkilökohtaiset kokemukset kiinnostavat.
Kiitoksia tuleville vastaajille
Olen vähän oma painoni kehitystä täällä sivunnut. Olemme geneettisesti erilaisia ihan jokainen. Tavoitteet ovat vielä kaiken päälle usein hyvin erilaisia. Salilla näkee nuoria jotka treenaavat silmämääräisesti oikein ja ovat vielä kasvuiässä. Kehitystä on kuitenkin vaikea nähdä. Hivenen isompaa romua liikkuu, mutta monella kehitys junnaa. En viitsi salilla suoraan lähteä opastamaan, kysyttäessä autan kuitenkin mielelläni. Nuoren varsinkin miehen/pojan kroppa on niin täynnä testosteronia ja muita kasvua tukevia hormoneja, että kehitystä pitäisi kyllä tulla nopeaan, mikäli asiat on muuten kohdillaan. Moni ei ole täysin sisäistänyt sitä ravinnon määrää minkä nuori tarvitsee jo ihan ilman treeniäkin, puhumattakaan siitä jos on tavoitteellinen lihasmassan tai voiman kasvatus päällä. Ei sitä kehitystä voi tietenkään tulla vaikka kuinka salilla riuhtoo, jos ei saa tarvittavia rakennuspalikoita. Mielestäni tämä on siis yksi tärkeimpiä seikkoja ottaa huomioon ellei tärkein.
Aloitin tosiaan voimaharjoittelun uudelleen melko tarkalleen 14 kuukautta sitten painaen 71,9 kg ja nyt painoa on 86 kg. Tämän vuoden puolella on tullut noin 3 kiloa lisää. Ollaan siis menty noin kilo ja kuukausi vauhtia ylöspäin. Rasvat olivat melko alhaalla viime vuoden syksyllä ja sainkin jonkin näköisen stopin kehitykseen. Nyt olen melko samoissa rasvoissa kun aloittaessa ja kehitys on taas ottanut tuloksia katsellen harppauksia eteenpäin. Nykyinen systeemi tuntuu toimivan hyvin ja tavoitteena on kiristää ehkä hivenen pitämällä paino tuossa 90 alla seuraavan vuoden ajan. Henkisesti hankalaa kun tuntuu että painon nousu ja tulosten nousu kulkevat melko tarkalleen käsi kädessä. Olen jotenkin pitänyt itselleni sääntönä sitä että se sixpäck pitää näkyä hyvänä päivänä ja jos se häviää on rasvaa jo liikaa. Ei siis puhuta mistään huippukireästä vaan jostain 13-14% maastosta.
Kiitos kiinnostavasta ja hyvästä vastauksesta!
Juuh, muistinkin, että hieman olit sivunnut tätä aihetta pariinkin otteeseen. Sanoit juuri oikeat sanat, että geneettisesti jokainen on erilainen ja tavoitteetkin ovat erilaisia. Muukin on totta ja erityisesti tuo, että kehitystä on usein vaikea nähdä.
Tuo voimamassakautesi kuulostaa varsin onnistuneelta ja tuo, että rasvaprosenttisi on varsin maltillinen jopa massakauden loppupuolella. Olen alle 20 prosentin rasvoissa, mutta sanoisin päälle viidentoista prosentin - taviksen mielestä ehkä hyvässä kunnossa, mutta “normisalijantterin” mielestä varmaan näytän jokseenkin tavikselta.
Olen itse yllättynyt, en olisi millään aloittaessa uskonut että paluu tapahtuu näin nopeaan. Tutkimuksia siitä miten niin sanottu lihasmuisti vaikuttaa näinkin pitkän tauon (25 vuotta käytännössä) jälkeen, on vaikea löytää. Selvää varmasti kaikille, ettei kehitys olisi todellakaan näin nopea ellei pohjia olisi siellä jossain. Selvää lienee myös se, että kohta se kehitys hiipuu ja painoa ei saada lisää lihasmassan muodossa kuin kilo tai kaksi vuodessa ja lisäksi ikä tulee auttamatta vastaan. Se miksi epäilen pääseväni vielä 90 korville johtuu tietystä epätasapainosta. Kyykyssä ja vedossa on vasta menossa ensimmäinen kunnon progressio ja sieltähän sitä massaa tulee vielä helposti lisää. Jos joku olisi sanonut että painan 50 vuotiaana lähes 90 kg näillä rasvoilla, olisin nauranut ääneen ja todennut että ei onnistu natuna, ei sitten millään.
En oikein näe syyytö nostaa painoa yli max 5kg voimannostajana. Riippuu toki missä luokassa on ja kuinka kierä on. Nesten ja läski suoja kehoa ja puhtaanaurheiluna ei lihasta saa syömättä. Esim 5kg on pirun paljon omasta mielestä. Huomaa penkissä ettei tunnu samalta ja hypertrofistreenillä ja pienillä plussakaloreilla saattaa lihasta rakenta jos ulosmitattavaa on vielä.
En ole vaa’lla uskaltanut mennä mutta paino tippunut ihan duunimäärän takia ja nyt jatketaan 3-jakoisella 2-1-2 tyyliin. Voimatasot ylös ja alavatsan läskista eroon. Naamaan ja alavatsaan kilot kerääntyvät. Pikku hiljaa alkaa L koko istumaan taas ja juoksintreenanatta kilsan. Ennen meni pohkeet jumiin. Alle 90kg en ikinä mene. Salilla on yksi treeninarmomaani. Kysyin ikää ja sanoin että 60v. Tiukassa kunnossa, vähän lihastakin löytyy, ei rypyn ryppyä. Hyvät geenit ehkä mutta vuosikymmienien ajan syönyt hyvin eikä paheita ole.
Omat tavoitteet on vähän lisää massaa mutta kyllästyin siihen kun istuvia kauluspaita ei vaan löytynyt. Joko olivat pitkiä, löysyiä vatsan kohdalta, selkä ei mahtunut jne. Mikään msratoonarin fysiikka ei kiinnosta mutta kuitenkin saisi näkyä vaatteet päällä että on treenattu. Sen lisäksi treveyshyödyt olisi myös tärkeitä saada.
Oikeista tuo vaate ongelma otti päähän. Sen takia kaappi on täynnä hilfigeriä koska istuvuus on heillä parasta
Totta. Joo, ei sitä kauheasti fläsää kannata turhaan ottaa, kuten sanottua, niin riippuu juuri noista erilaisista tekijöistä sekä toki myös tilanteesta jne.
Erilaisilla loistavilla kisaajilla olen nähnyt erilaisia liikeitä oman kehon painon “säätämisessä”. Tuntuu, että toisilla liikkuu vain joitakin kiloja ja toisilla sitten taas enemmän, toki riippuu monesta seikasta nämä.
Toki on siinäkin eroa, että onko harrastajavoimailija vai ihan kisaava painoluokkavoimailija sekä mitkä ovat tavoitteet. 68-kiloisena en kovin isoja rautoja pysty nostamaan (en ole tuossakaan painossa änkyräkireä, tai erikoisen kireä), mutta painon lähestyessä 80 kiloa niin painot alkavat olemaan jo ihan kohtalaisen kokoisia (omasta mielestäni!) enkä ole ns. painoluokkavoimailija. Sitten hiljalleen nostetun kehon painon vaikutus vatsamakkaroiden kasvaessa treenirautoihin alkaa olemaan vähäistä.
Mulla ei ole ehkä ihan maratoonarikroppa, mutta ei ehkä ulkoisesta olemuksestani voimailijaksi ajattelisi… ehkä enemmän jalkapalloilijaksi, tosin en ole niin tiukassa kunnossa kuin he usein ovat.
Nuorena innokkaana kehonrakentajan alkuna loukkaannuin aina sydänjuuriani myöden, jos minulta kysyttiin, että olenko “lätkänpelaaja” tai jotain. Halusin näyttää kehonrakentajalle, olin omistanut tälle tavoitteelle koko nuoren miehen rajoituneen elämänpiirini, tein töitä sen eteen 24/7, treenasin epäinhimillisen kovaa. Kun lopputulokseksi sitten selvisi se, että näytän lätkänpelaajalle, en saanut tällaista lausuntoa mielestäni viikkokausiin.
Mä olen tottunut näihin. Yksi nainen kysyi multa, että enkö treenaa jalkoja ollenkaan, ei ole montaa vuottaa aikaa. Mä olisin nykyäänkin tyytyväinen tuosta, jos mua luultais lätkänpelaajaks.
En mä pahastu tai jos nyt joku tahallaan pilata mielen, niin sitten voin joskus pahastua. Tuokin em. kommentti oli sellainen, että katsoi varmaan et hoikat jalat eikä lihasta näy ja mies kuitenki käy salilla, niin oli varmasti sellainen vakavissaan kysytty eikä ajatellut jonkun saattavan pahastua tuollaisesta.
Jalat ovat hankalia. Kiinnityskohdat merkitsee palhon, pohkeet harvoilla kasvaa. Se pisaran muotoinen lihas ei suostu kasvamaan ja vaikka yli 70cm jalkoja ollut niin ovat aina näyttäneet surkeilta. Katso salilla, ok yläkroppia on suht paljon mutta jalat lagaa. Mulla on olkapää fetissi. Ne antavar treenatun ja vahvan lookin
Mulla on todella pitkät reidet, jos jonnekin saisin asennettua lisää lihasta, niin jalkoihin - mulla on myös kauniit pitkät hauikset. Torso on lyhyt, niin se näyttää lihaksikkaammalta kuin nämä raajani.
Terve,
Onko täällä kohtalontovereita, ketkä olisitte kärsineet plantaarifaskiitista? Itseä on nyt vaivanut ehkä 1-2kk enemmän vähemmän, ja pieni ahdistus nousi pintaan, kun luin joitakin tilastoja. Ilmeisesti kroonistuu helposti, jos olet vuoden kärsinyt kivuista, niin on 45% todennäköisyys, että kärsit niistä vielä seuraavat kymmenen vuotta! Lähde: Long-Term Prognosis of Plantar Fasciitis: A 5- to 15-Year Follow-up Study of 174 Patients With Ultrasound Examination - PMC
Tässä nyt paniikinomaisesti katsonut satatuhatta youtube videota. Kipu ei ole suurta, mutta häiritsevää, ja eniten juuri hirvittää tuo pitkittyminen. Nyt on ensiapuun tilattu tukipohjalliset, yösukka (joka pitää jalkapöydän suorassa yöllä) ja todelliset kuntouttavat toimet. Hankalaksi paranemisen ilmeisesti tekee se, että tuolla osaa jalkapohjaa veri pääsee heikosti kiertämään, ja paraneminen on siksi hidasta.
Suunnitelmana nyt on tehdä mahdollisimman paljon kuntouttavia liikkeitä ja venyttelyä, käyttää tukipohjallisia ja pitää huolta yleisesti omasta hyvinvoinnista. Sitten tulevaisuudessa, kun kipuvaihe on ohitse, niin siirryn asteittain käyttämään paljasjalkakenkiä, jotta tämä ei enää koskaan uusi.
Onko täällä muita, ketkä mahdollisesti kärsivät samasta vaivasta, ja oletteko miten pitkällä hoitojaksolla selvinneet?
Mulla on ollut parikin kertaa - ensimmäisellä kerralla olin ”urheilija” ja asia hoitui todella nopeasti, ehkä omasta motivaatiosta tai nuoremmasta iästä johtuen, yhden kesän aikana.
Jälkimmäinen kerta kestikin sitten 6 vuotta on/off ja sanoisin että kroonistui. Noin puolitoista vuotta takaperin päätin että asia pitää saada kuntoon ja mulla auttoi:
Plantaarifaskiitti on inhottava vaiva, en sitä haluaisi kellekään jota kiinnostaa urheilu. Vieläkin aina välillä tulee sellasia ”tuntemuksia”, mutta sitten koitan tehdä noita jumppia ja ainakin toistaiseksi ovat pysyneet poissa.
Tsemppiä kuntoutukseen!
Helppo samaistua! Tuo on ollut yksi varmaan harvoista vaivoista, mitä ei jalkapohjan tai nilkan suhteen ole ainakaan vielä tullut vastaan!
Oma historia on siis sellainen, että nuorempana tuli sportattua paljon ja kaikkea, varsinkin erilaisia voimailuja. Sitten +20v tauko ja takaisin rautojen ja muidenkin härvelien kimppuun, ihan liikaa, liian monipuolisesti (viimeinkin) ja liian nopeasti. Eihän sitä kestä nilkat tai näköjään edes jalkapöytä.
Edellä on mainioita vinkkejä, itse tein ihan samoja plus hommasin hyvän fyssarin. Aktiiviset kuntoutukset (vaikka sattu paikoin niin ****sti), paljon passiivista hoitoa, tarvittaessa “buranakuuri” ja mikä vaikeinta, riittävä tauko ja lepo.
Ainakin näin keski-iässä noilla keinoilla on pärjätty, joskin tuntuu, että seuraava rasitusvaiva odottaa aina nurkan takana. Tsemiä kuntoutukseen!
Kiitos vastauksesta.
Mites tuo @mattressmack :in mainitsema tauko, otitko sellaista urheilusta? Itse olen pyrkinyt tekemään samoja asioita kuin ennenkin, mutta tukipohjallisilla ja varovaisuus mielessä. Myös ennakkoon olen venytellyt ja lämmitellyt niin hyvin kuin pystyn. Totaali tauko tekemistä kuulostaa aika rajulta seuraavaksi puoleksi vuodeksi…