Seuraa keski-ikäisen (40v) miehen kitinää siitä, kun kaikki ei ole kuten ennen. Skippaa jos ei kiinnosta, tämä on enemmänkin omaa tajunnanvirtaa kuin mitään järkevää.
Nähtävästi on pakko hyväksyä se, että treenivolyymia täytyy tiputtaa huomattavasti. Siinä missä ennen treeneissä pystyi etenemään ennätyksestä toiseen, nyt mietitään kuinka sitä ehtisi ja palautuisi, kun on työt, pienet muksut ja omakotitalon puuhat. Ei sillä, kaikki omia valintoja enkä niitä kadu, mutta sen hyväksyminen että treenityyliä on pakko muuttaa huomattavasti, näyttää tuottavan vaikeuksia.
Siinä missä runko oli ennen:
Treeni ja muu täysin vapaaehtoinen toiminta rajattomalla ajalla nukkua, kyvyllä palautua ja sietää roskaruokaa ilman että se näkyi missään. Jos sairastuit, käytännössä lepäsit niin kauan kuin olit terve ja sitten aloit kerätä motivaatiota potkiaksi taas itsesi liikkeelle. Silläkään ei ollut väliä kauanko pidit taukoa, muutamasta viikosta kuukauteen kunto oli ainakin voimien osalta suht sama.
Mites nyt:
Harvoin on kuukautta, ettei joku ole kipeä. Nyt kun alkaa päiväkoti, niin tuskin viikkoakaan. Työt puskevat kausittain hyvin vahvasti päälle, siinä saa organisoida että saa kaiken tarpeellisen tehtyä. Lepo ja palautuminen? Hyvä vitsi, jos ei muksut herättele tai töitä riitä, sitä voi herätä ihan itsekseen yöllä ja huomata valvovansa muutaman tunnin ennen kuin saa unta. Ruokailu? Aika tiukkaa linjaa saisi pitää että kunto olisi sama kuin joskus
Kiloissa ei eroa ole edes 10kg, nykyään vaan keskivartalo on mittauskohdasta riippuen 88-95cm hyllyvää massaa.
Mitäs ne elämän vaatimukset ovat sitten nykyään:
Olisi hyvä olla koko ajan sellaisessa 90% iskussa ja kyetä painamaan työpäivät läpi vaikka muksu on ollut kipeänä ja monesti itsekin.
Tietotyöstä olisi hyvä palautua ja fyysinen puurtaminen on siihen yksi oikein mukava tapa. Istumatyö oireilee helposti migreeninä heti kun treenitaukoa tulee syystä tai toisesta. Dieetin heivasin jo sivuun, parempi keskittyä suht fiksuun perussyömiseen ja viilailla sitä sitten myöhemmin. Vain itsestä johtuvia yöheräilyjä tuolla saikin jo taklattua. Heti kun hiilarit tippuu, uni muuttuu todella kevyeksi.
Näiltä pohjilta mietin tuota treenijakoa, periaatteessa 2-jakoinen olisi ihan ok kun treenata voi hyvänä viikkona sen 3 kertaa. Sitten taas huonona olet itse kipeänä, töitä joutuu venyttämään ja jälkikasvu herättelee öisin, jolloin yksi koko kropan treeni pitää päätä pinnalla. Näitä 3xviikossa kuten parhaillaan nyt, tuntuu painavan päätä pinnan alle… Olisiko se sitten 1+2, esim ma koko kroppa ja ke ala, pe ylä. Sarjamääriä ajattelin yrittää ajaa mahdollisimman alas, ehkä siihen 6-8 per lihasryhmä ja katsoa mitä tapahtuu. Mahdollisesti jopa alemmas, varsinkin kun kesäkuussa palailen taas kotisalille jossa treenit ovat perusliikkeitä pitkälti levytangon ja hieman käsipainojen ympärillä.