“Eikö hänen käyttämänsä nimitys “sosiaalipummi” ole aika osuva, kun kyse on henkilöistä, jotka saavat enemmän sosiaalietuuksia kuin heille kuuluisi pelkästään sillä, etteivät hoida lakisääteisiä velvoitteitaan?”
Tällä määritelmällä kuka tahansa koulun kesken jättänyt työtön (siis lakisääteistä oppivelvollisuutta välttelevä) on myös sosiaalipummi. Toisaalta lakihan ei ole tässä mitenkään kierrettävissä, vaan kuvauksessani oli “mahdollisimman pieni YEL”. Jos sen tulkitsee lakisääteisen velvollisuuden välttämiseksi, on vika lukijassa.
"Toimeentulotuen saajista sosiaalipummeja ovat vain ne, jotka ovat itse tarkoituksella järjestäneet tilanteensa siten, että ovat oikeutettuja toimeentulotukeen, vaikka oikein toimien näin ei olisi käynyt. "
En usko, että kukaan tarkoituksella hoitaa itseään toimeentulotukeen, ainakaan yrittäjistä. Eikä kuvauksessani tähän pyritty. Pyydän olemaan vääristelemättä sanomisia.
Mutta isoin asia on, että isojen YEL:n maksaminen ei auta ongelmaa, siirtääpähän vain sitä eteenpäin kuin ketjukirje. Jos niitä maksaa paljon nyt, ei raha jää itselle vaan menee aikaisemmille järjestelmän uhreille ja jäljelle jää toivo, että joku toinen suurempi hölmö jatkaa ketjua. Toki voidaan argumentoida, että sehän on velkaantuvan sosiaalivaltion tarkoituskin, mutta jos tälle tielle lähdetään, voidaan erilliset eläkemaksut ja niihin perustuvat eläkkeet (jotka tulkitaan perustuslaissa omaisuuseriksi) lopettaa kokonaan ja alkaa pyörittää eläkkeitä osana verotuksella maksettua sosiaaliturvaa.
Tästä päästään mielenkiintoiseen filosofiseen kysymykseen: onko ihmisen tehtävä palvella suurta ja mahtavaa eläkejärjestelmää vai toisin päin? Vuosikymmeniä sitten yrittäjille on luotu järjestelmä, jossa on ollut mahdollista määritellä vakuutusmaksu itse. Nyt @Juurikki haukkuu näitä ihmisiä sosiaalipummeiksi, koska he ovat hyödyntäneet tämän lain suoman mahdollisuuden. Kukaan meistä ei halua maksaa veroja enempää kuin on pakko, joten miksi sama ei koskisi huonotuottoista eläkemaksua?
Suosittelen @Juurikki:lle kaunan kohdistamista niihin ihmisiin, jotka ovat järjestelmän luoneet.
Pidän muuten alivakuuttamista yhtenä todisteena yrittäjän älykkyydestä ja laskutaidosta.
Tältä osin olet väärässä. Vaikka järjestelmän väärinkäyttö olisi maan tapa, ei se silti oikein ole. Ei laissa lue, että kukin yrittäjä saa vapaasti valita, millaista eläkevakuutusta maksaa.
Yrittäjien lisäksi voisi miettiä, miksi eläkevakuuttajat ovat sallineet alivakuuttamisen. Ongelma on, että eläkevakuutukset otetaan yksityisistä vakuutuslaitoksista, jotka kilpailevat keskenään. Jos joku niistä alkaa hankalaksi ja vaatii lain noudattamista, äänestävät asiakkaat eli yrittäjät jaloillaan ja menevät toisen vakuutuslaitoksen asiakkaiksi. Tätä ongelmaa ei ole vielä julkisuudessa käsitelty.
Vaikuttaa hieman siltä, että lakia kyllä muutetaan, mutta mikään ei muutu, jos ei samalla aseteta sanktioita järjestelmän väärinkäyttäjille, olivatpa ne yrittäjiä tai vakuutuslaitoksia.
Saisiko täältä vinkkejä hyviin kirjoituksiin eläkejärjestelmän ongelmista? Googlettamalla toki löytyy, mutta jos on kokemuksia erityisen hyvistä kirjoituksista, niin mieluusti niistä lähtisin liikenteeseen.
Näin yrittäjäksi siirtyneenä tämä asia kiinnostaa entistä enemmän, koska tällä hetkellä omaan eläkkeeseen pystyy vaikuttamaan. Palkansaajana siihen ei mahdollisuutta tietenkään ollut.
Onko jossain hahmotelmia, miten YELin suhteen pystyttäisiin siirtymään rahastoituun malliin? Kallista aluksi ja vaikeaa olisi, mutta mielestäni mielenkiintoinen tulokulma ongelmaan.
Ei kuitenkaan ihan näin. Miehet tuppaavat kuolemaan ennen puolisoaan ja vielä suuremmalla eläkekertymällä, josta lasketaan tietyllä kaavalla leskeneläkettä. Toki mieskin saa tätä, jos vaimo/lapsien äiti kuolee ensin.
TyEL-maksut hoitaa työnantaja. Nämä ovat lakisääteisiä, eikä maksutasoa voi valita. Tarkoitat varmaan yrittäjän YEL:iä.
Huumoriahan tämä meidän sosiaaliturva on, ainakin historian reliikkien osalta.
1920-luvun ajatteluun kuului, että mies on perheen pää. Jos perheen pää kuoli, otti senaikainen sosiaaliturva kopin ja soi leskelle leskeneläkkeen. Ihan fiksu systeemi niihin aikoihin, kun naisen asema oli hellan ja nyrkin välissä.
2020-luvun ajatteluun ei kuulu, että mies on perheen pää. Hellat on harvassa, eikä kotiväkivallasta enää vaieta. Avio-, avo- tai muu liitto/suhde perustuu kahden täysivaltaisen henkilön tasavertaiseen suhteeseen, jossa kummallakaan ei ole tai ainakaan pitäisi olla omistus- eikä huolenpito-oikeutta eikä -velvollisuutta toisestaan. Lasten osalta asia on ihan eri.
Mihin leskeneläkettä tarvitaan? Siis tänä päivänä? Me tasa-arvon kannattajat vastustamme eläkejärjestelmiä, joissa toinen henkilö, sukupuolesta katsomatta asetetaan elätettävän rooliin. Siitähän tässä on kyse, alistamisesta elätettävän rooliin. Hyi hyi hyvinvointiyhteiskunta, kun meitä näin sorrat, kunnes uusi Eduskunta kaiken korjaa, kai
, tai ei.
Netto tuosta keskieläkkeestä on n. 1500 €/kk, jolla en ainakaan itse pärjäisi mitenkään täällä Helsingissä.
Jutussa kerrotaan myös indeksien mahdollinen jäädytys. Olen itse melko varma, että tämä on keskeinen asia päällä olevan eläkemuutoksen agendana. Jos mitään ei tehdä, niin indeksikorotukset ovat liki samansuuruisia kuin edellinen.
Nyt kun on ajankohtaista valtiontalouden sopeutustoimenpiteet, niin on joten kummallista miksei heti ensimmäisenä leikata ylisuuria eläkkeitä. Leikkuri voisi hyvin olla 2000 eurossa, tai alhaisempikin. Ja leikkuri siis tarkoittaa tässä sitä, että maksettavan eläkkeen määrä olisi maksimissaan tuo. Nyt eläkkeellä olevat ovat työurallaan maksaneet huomattavasti pienempiä eläkemaksuja, kuin nykyään maksetaan, joten leikkaus varsin perusteltua. Ihmiset, jotka saavat hyvää eläkettä ovat varmasti tienanneet työurallaan sen verran mukavasti, että rahaa&omaisuutta on kertynyt, joten tuo leikkaus ei aiheuttaisi mitään köyhyysloukkuja tms. Voi olla että joku joutuisi muuttamaan vähän kulutustottumuksiaan tai mahdollisesti elämänsä ehtoopuolella realisoimaan omaisuuttaan, jos haluaisi vastaavasta elää, mutta näinhän sen pitäisi mennäkin. Ei valtion kuulu ylläpitää ns. luxus-elämää, vaan lähtökohtaisesti vaan varmistaa ns. minimielintaso, loppu jääköön yksilön itsensä hoidettavaksi.
Ajatuksena samaa mieltä, mutta ei nyt noin rajua leikkuria. Asteittain suuria eläkkeitä tulisi pienentää. Kun tässä juttelee 20-40 vuotiaiden kanssa, niin harva tuntuu odottavan juuri mitään eläkettä omana eläköitymisaikana. Reilua?
Olen aika pitkälti Martin Paasin kanssa samaa mieltä siitä, että pitäisi pikapikaa siirtyä järjestelmään, missä eläke hoidetaan antamalla vastasyntyneelle 5000-10000 euroa sijoitettuna indeksirahastoihin.
60 vuodessa kasvaisi kelpo potti ja vuosien saatossa työssäkäyviltä voisi eläkemaksuja pienentää tuntuvasti. Suomessa syntyy vuosittain noin 50 000 vauvaa, joten koko eläkejärjestelmä maksaisi lopulta valtiolle vuosittain vain 500 miljoonaa euroa. Summa on huomattavasti pienempi, mitä nyt kerätään jokaisen palkasta joka kuukausi.
Siirtymäaikana suurimpia eläkkeitä voisi hyvin pienentää. Eläkekaton voisi hyvin sitoa vaikka suomalaisten mediaanipalkkaan, joka taitaa olla nykyään noin 3300 euroa. Ei siinä ole mitään järkeä, että lähihoitajat ja Wolt-kuskit joutuvat maksamaan joidenkin viisinumeroisia eläkemaksuja.
Tulisiko tähän myös eläkemaksukatto? Outoa olisi prosenttipohjainen maksu bruttopalkasta, jos leikkuri olisi olemassa.
Tämä muistuttaisi kommunismia, jossa seuraava aste olisi että kaupan tuotteista maksetaan prosenteissa bruttopalkan mukaan. Hetken kuluttua vihervasemmisto keksisi aivan uutena asiana, että kaikille voidaan maksaa samaa palkkaa, niin asiat yksinkertaistuvat
Mutta siitä olen samaa mieltä että julkisista viroista saatavat mega-eläkkeet joutaisivat leikkurin kohteeksi. Palkat on veronmaksajien taskusta eikä ylisuuria eläkkeitä pidä näistä maksaa.
Työntekijöiden eläkejärjestelmä tuli 1963, jolloin todellakin ensimmäiset sukupolvet saivat eläkkeensä ”tyhjästä”, koska kerättyjä eläkerahastoja ei ollut. Eläketaso on 60% palkkatuloista, mikä merkitsee 40 vuoden työtä x 1,5%/v. Periaatteessa eläkemaksut ovat siirrettyä palkanmaksua, koska vaihtoehtona olisi maksaa tuo summa työntekijälle palkkana, josta sitten kukin olisi omaehtoisesti säästänyt tulevaa eläköitymistä varten. Kaikilta tämä ei tietenkään olisi onnistunut, joten tämä takaa kuitenkin kaikkien osalta jonknilaisen toimeentulon vanhuudessa.
Työnantajalta perityillä maksuilla ja niiden tuotoilla on noita rahastoja sittemmin kerrytetty, ja tuo alun puuttuva osa tarkoittaa sitä, että työssäkäyvät maksavat osan jo eläkkeellä olevien eläkkeestä. Järjestelmä on siksi osin rahastoiva, ja kun yhä pienemmät ikäluokat maksavat yhä isompien sukupolvien eläkkeitä, luo se haasteita koko järjestemälle. Ongelmaa on jo korjailtu mm. ottamalla käyttöön taitettu indeksi, jolloin tuleva eläkekorotus muodostui enemmäkin kustannus- kuin palkkainflaatiosta. Viime vuoden raju hintojen nousu aiheutti sen, että nyt tämä suosikin enmmän eläkkeen- kuin palkansaajia. Lisäksi osa eläkemaksuista on siirretty suoraan palkansaajien maksettavaksi, etenkin Kiky-sopimuksen yhteydessä. Mukaan eläkekertymään on otettu myös ei-työssäolon ajalta kertyviä (opiskelu, ansiosidonnainen työttömyysturva, perhevapaat) jaksoja.
Miten sitten turvata tulevat eläkkeet? Jos lähdetään liikkeelle siitä, että kyse on siirretystä palkanmaksusta, pitäisi tietysti palauttaa sidonnaisuus palkankorotuksiin, mutta se ei aina johda järkevään lopputulokseen, ja hyöty jää sattumanvaraiseksi. Suurien ansioiden osalta myös eläke on suurempi – eläkekatto voisi olla vaihtoehto, mutta sama asia voidaan hoitaa progressiivisellä verotuksella (joka jo osin on raippaveron myötä). Itse kyseenalaistaisin ei-työperusteiset kertymät, vaikka se merkitsisi pienempää eläkettä, koska Suomessa on kuitenkin takuueläke. Tätä turvaahan käyttävät alivakuuttavat yirttäjät, jolloin me muut veronmaksajat maksamme vuosittain 400 miljoona. Suurin korjaus työeläkejärjestelmään olisi luopuminen monista eläke-yhtiöstä, jotka kuitenkin hoitavat täysin samaa tehtävää, jolloin säästettäisiin hallinnollisista kustannuksista. Nyt nämä yhtiöt käyttävät eläkevaroja kilpailessaan ”asiakkaista” tarjoamalla erilaisia hyvityksiä TYKY-toimintaan tai maksamalla ylihintaa yritysten kiinteistöistä takaisinliisauksessa. Myös vapauttamalla eläkevarojen sijoitustoimintaa nykyistä riskisimpiin kohteisiin voisi olla paikallaan edellyttäen, että sijoitusosaaminen on riittävällä tasolla. Jokainen voi miettiä lisää keinoja, koska indeksien leikkaaminen ei ole järjestelmän luotettavuuden kannalta paras keino.
Jotta ei mene pelkäksi valittamiseksi niin täältä löydät hyvää infoa, jos kiinnostaa oma työeläkkeen kertymä. Jos aiot kirjoittaa vastauksena että ikäluokkani ei saa mitään, niin jätä se tällä kertaa väliin ja mietiskele sitä ihan itsekseen.
