Ilkka Remeksen esikoisromaani Pääkallokehrääjä (WSOY, 1997) alkaa hätkähdyttävästi: syyskuulle 1944 päivätyssä ylipäällikön päiväkäskyssään Mannerheim puhuttelee tappion ja alkaneen Neuvostomiehityksen musertamaa kansaa. Romaani jatkaa siitä suoraan 1980-luvulle tämän vaihtoehtoisen historiankulun pohjalta. Kyseessä oli silloin paljon nykyistä hätkähdyttävämpi idea.
Palataan Remeksen jalanjäljissä ajassa kahden vuoden takaiseen vaalipäivään, tiistaihin 3.11.2020. Trump päättää äänestyskopissa, että vaikka hänen filosofiansa on aina ollut julistautua voittajaksi tappioidensa jälkeen, tällä kerralla hän ei voisi niin tehdä, vaan mahdollisen häviön tapauksessa hän tulee toimimaan kuten kuka tahansa aiempi hävinnyt presidentti. Hän on antanut kaikkensa, nyt on aika katsoa rehellisesti mihin se riittää.
Vaaliyönä, tunnelman ollessa johtoasemassa ja tärkeäksi arvioitu Florida jo takataskussa riehakas, humaltunut Rudy Giuliani kumartuu Trumpin puoleen ja kehottaa tätä julistautumaan jo voittajaksi. Trump on tietenkin selvänä, ajatus kirkkaana. ”Ei Rudy, tällä kerralla toimin pelisääntöjen mukaan, tuli mitä tuli.” Vaaliyön puheessaan Trump kiittää kaikkia upeasta kampanjasta ja hienolta näyttävästä tuloksesta, mutta sanoo että on liian aikaista arvioida vaalien lopullista tulosta. Ääniä on vielä paljon laskematta.
Neljä päivää vaalien jälkeen lauantaina media julistaa Bidenin voittajaksi. Trump soittaa tälle onnittelupuhelun, myöntäen tappionsa. Seuraavana päivänä Trump pitää puheen, jossa hän kiittää jälleen kannattajiaan ja vaalityöntekijöitään. Hän sanoo, että MAGA-yhteisön pitää antaa uudelle presidentille reilu mahdollisuus, ja että sen ääni tulee jatkossakin kuulumaan maan politiikassa. Trump tulee vastedeskin olemaan heidän kanssaan ja valaa uskoa liikkeen valoisaan tulevaisuuteen.
Kaksi päivää tämän jälkeen, tiistaina 10.11. Trump kutsuu Bidenit Valkoiseen taloon. Kävellessään pihalta sisään Trumpin elekieli on tarkasti harkiten isännän tilanhallintaa. Kämmen Bidenin selässä Trump ohjaa President-electin ensimmäisenä sisään. Keskustelun jälkeen he asettuvat median eteen Ovaalihuoneen takan edustalla oleville tuoleille. Trump kertoo, että keskustelu President-electin kanssa oli rakentavan asiallinen, ja hänen virkakuntansa tulee takaamaan sujuvan vallanvaihdon, työskennellen tiiviissä yhteistyössä Bidenin tiimin kanssa. Biden kiittää presidenttiä vieraanvaraisuudesta ja yhteistyön kädenojennuksesta. Miehet kättelevät, jolloin Trump letkaisee hieman uskaliaasti mutta pehmentävä hymy huulillaan, että ”It seems I have an apprentice for the next two months.” Pressi nauraa varovasti, Biden hieman hämmentyy, mutta pienen kakistelun jälkeen vastaa, että ”But not born yesterday”, jolloin kaikki nauravat jo vapautuneemmin.
Vallanvaihdon keskellä Georgiassa käydään vielä vaalikampanjaa, kun osavaltion molemmat senaattipaikat ovat uudelleen jaossa 5.1.2021. Trump ei juurikaan sekaannu kisaan, mutta muistuttaa kuitenkin, että vaalit ratkaisevat, millä tavalla konservatiivien kädenjälki ja samalla hänen perintönsä vaaliminen näkyy Washingtonissa seuraavien kahden vuoden ajan. Republikaanit vievät ison ennakkosuosikin asemasta odotetusti molemmat paikat, ottaen senaatissa 52-48-enemmistön. Mitch McConnell jatkaa enemmistöjohtajana, valmiina jarruttamaan ja vesittämään Bidenin hankkeita.
20.1.2021 Biden vannoo virkavalansa ja kättelee sen jälkeen ensimmäisenä Trumpia. Bidenit vilkuttavat kun Trumpit lähtevät presidentin helikopterilla Marine Onella Washingtonista. Helikopterissa Trump luo katseen pääkaupunkiin, puristaa kätensä nyrkkiin ja sihisee: ”Tämä ei jää tähän. Antaa kommareiden hetki riekkua. Kosto on parasta kylmänä.”
Seuraavan reilun vuoden ajan Trump viettää hiljaiseloa Mar-a-Lagossa, työstäen haamukirjoittajansa Tucker Carlsonin kanssa politiikan vuosiinsa keskittyvää muistelmateosta 45th: The Art of the Presidency, jonka tavoiteltu julkaisuaika on heti vuoden 2022 välivaalien jälkeen joulumarkkinoille. Bidenin vielä kevään 2021 ajan korkeana pysynyt suosio alkaa nopeasti pudota kesän vaihtuessa syksyyn, pääasiallisina syinä nouseva inflaatio ja epäonnistunut vetäytyminen Afganistanista. Uutenavuotena 2022 Bidenin suosiolukema on pudonnut 40:n prosentin pintaan ja vastustavien osuus noussut yli 50:een.
Helmikuun lopulla Venäjä hyökkää Ukrainaan. Trump twiittaa, että hän ei olisi päästänyt tätä tapahtumaan. Twiitti saa paljon huomiota, ja moni muistuttaa Trumpin varoittaneen Saksaa sen riippuvuudesta venäläisestä energiasta. Kuten niin usein käy hiljaiseloa viettävien ex-presidenttien kohdalla, kansan arvio Trumpista on muuttunut positiivisemmaksi kansan parissa. Toki hänen kautensa kaaos mediavääntöineen, virkasyytteineen ja ovista ja ikkunoista tulleine ja menneine henkilökuntineen on edelleen muistissa, eikä vastustus demokraattien ydinkannattajien keskuudessa ole laantunut, mutta liikkuvien kannattajien parissa aika kultaa monesti muistot, negatiivisten mielikuvien siirtyessä nykyisiin vallanpitäjiin.
Trumpilta aletaan aiempaa taajemmin kysellä, mitä mieltä hän noin muuten on Bidenin toimista. Trump alkaa kevään mittaan antaa harvakseltaan Bidenia arvostelevia lausuntoja, jotka otetaan konservatiivimediassa innokkaasti vastaan. Kulisseissa Trump tapaa kongressin republikaanijohtoa sekä Fox-pomo Murdochin, kartoittaen näkemyksiä vahvimmasta mahdollisesta ehdokaskokoonpanosta välivaaleihin. Tapaamiset vuodetaan mediaan, jossa spekuloidaan kiivaasti Trumpin paluun luonteesta. Hän sivuuttaa utelut mahdollisesta presidenttiehdokkuudesta, sanoen keskittyvänsä vain ja ainoastaan rakastamansa puolueen völivaalimenestykseen.
Trump ottaa lopulta itseoikeutetun kummisedän roolin välivaaleissa. Hän pitää joitakin puheita, ollen vanha populistisen rääväsuinen, liioitteleva, valehtelevakin itsensä, mutta pahimmat törkeydet ja fasistiset hyökkäilyt median suuntaan hän on säätänyt pari piirua aiempaa pienemmälle arsenaalissaan. Konservatiivimediassa puhutaan Trumpin renessanssista, Twitterissä Trump 2.0:sta.
Pyöreiden pöytien keskustelujen pohjalta appruuvattu ehdokasmateriaali on niin laadukas kuin puolueesta löytyy. Välivaalit tuppaavat olemaan ensimmäisen kauden presidentille turpasauna, eikä epäsuosittu Biden tee poikkeusta. Republikaanit ottavat kolme lisäpaikkaa senaattiin ja sitä myöden 55-45-enemmistön. Edustajainhuoneeseen republikaanit saavat 40 lisäpaikkaa ja tukevan enemmistön. Biden ei tule saamaan enää mitään läpi ilman neuvotteluja republikaanien kanssa.
Republikaanit saavat vaaleissa onnistumisia laajalla rintamalla, hämmästyttävimpänä presidenttispekulaatioissakin esiintynyt Ron DeSantis, joka ottaa 60-40-murskavoiton Floridassa. Trump onnittelee voittajia, mainiten erikseen pontevan suojattinsa DeSantisin, jonka onnistumisesta Don Donald on isällisen ylpeä. Trumpin kirja ilmestyy, tarjoten herkullisen kurkistuksen niin kampanjoihin kuin Valkoisen talon myrskyisiin vuosiin, suoraan hevosen suusta. Tämän myötä päähuomio pysyy Trumpissa, ja ykkös-spekulointikohde mediassa on hänen mahdollinen ehdokkuutensa. Kysymys DeSantisin ehdokkuudesta jää tämän varjoon. Myhäilevä Trump kertoo vetäytyvänsä loppuvuodeksi lähinnä perheensä pariin pyhiä viettämään. Samalla hän toteaa arvoituksellisesti tuntien jatkossakin suurta vastuuta puolueen menestyksestä.
Vain Trumpin ihan lähipiirissä tiedetään, että alkuvuodesta heitellään lisää täkyjä kuhisevaan mediaparveen, kunnes hän huhtikuussa 2023 tärähtää ehdokkaaksi, paikkana yllättäen West Virginia, johon liittyy paljon trumpismisymboliikkaa; se oli aiemmin hyvin toimeentulevien duunaridemokraattien valtakuntaa, mutta teollisuuden rakennemuutoksen myötä se taantui ja köyhtyi, muovautuen ylimielisten newyorkilaisten ”flyover stateksi”, paikaksi joka on niin ankea, että vain sen ilmatila on vierailun arvoinen matkalla kohti Losia tai muita mielekkäitä kohteita. Trumpin retoriikka upposi westvirginialaisiin jo 2015 kuin kuuma veitsi voihin. Tunnelma osavaltion ralleissa oli aina infernaalinen. Ehdokkaaksi asettuminen siellä antaisi viestin, että Trump välittää tavallisista amerikkalaisista, toisin kuin Washingtonin vieraantunut eliitti. Tunnelma tilaisuudessa tulisi olemaan kuin Isomäen hornankattilassa ratkaisevassa kuudennessa finaalissa Ässät-Tappara keväällä 2013. Trump lähtisi kisaan tukevalta paalupaikalta. Vedonlyönnissä hänen presidenttikertoimensa olisi ilmoittautumisen jälkeen noin 2,50. Fox Corporation olisi luultavasti hänen takanaan.
Palataan reaalimaailmaan. Todellisuudessa Trump on vaistojensa varassa tilanteesta toiseen etenevä eläin, joka ei voi muuttaa toimintatapojaan eikä kykene minkäänlaiseen pitkän aikavälin strategiapohdintaan. Joskus vaistot toimivat hänen edukseen, toisinaan tuhoavat pidemmän päälle mahdollisuudet siihen mitä hän eniten haluaa. Hänen ympärillään oli kaksi vuotta sitten ihmisiä, jotka arvioivat, että hänelle on jatkon kannalta parasta myöntää tappio. Se vaihtoehto ei ollut missään vaiheessa edes pöydällä. Pence mainitsi, että Trump voisi hävitä arvokkaasti ja suunnata katseensa vuoteen 2024. Trump vastasi sen olevan liian kaukana.
Kieltämällä vaalituloksen Trump suojeli egoaan, mutta teki itsestään ja liikkeensä ytimestä liki vaalikelvottoman demokraatteja vastaan. Konservatiivimedian tuki rapautui alta viimeisimmän fiaskon jälkeen. Trump sohlasi tällä viikolla itsensä liian aikaisin ehdokkaaksi, ja se assosioituu nyt hänen kontollaan olevaan välivaalihäviöön. Mitään hurmosta ehdokkuus ei ole aiheuttanut edes MAGA-väessä.
DeSantis lykkää ehdokkuutensa pitkälle kevääseen, ehkä toukokuuhun asti. Kuuma mediaspekulaatio pyörii hänen ympärillään. DeSantis tekee töitä ja ajaa konservatiivista agendaa vaikutusvaltaisessa asemassa, samalla kun toimeton Trump varjonyrkkeilee sekavassa tilassa ilman vastustajaa. Trump yrittää provosoida DeSantisilta edes jotain mihin tarttua, mutta DeSantisin strategiana on ainakin ensimaistiaisten nojalla niputtaa Trumpin hyökkäykset samaan laariin liberaalimedian kritiikin kanssa; kaikki on samaa törkyä, jota republikaanien menestynein poliitikko saa luonnollisesti tuta, mutta se ei vaikuta hänen päättäväisyyteensä. Trumpin nimeä DeSantis tuskin seuraavina kuukausina juuri mainitsee, mikä menee Trumpin ihon alle pahemmin kuin mikään muu. Saman tietää Murdoch, jonka New York Post -lehdessä Trumpin ehdokkaaksiasettumista käsittelevä juttu oli otsikoitu ”Florida man makes an announcement”.
Viime viikonloppuna Ivanka Trump ilmoitti isälleen, ettei osallistu kampanjaan. Hänen suuhunsa olisi sopinut mukaelma erään TV-sarjan mielenkiintoisen gangsterin monologista:
”We had a good thing, you stupid son of a bitch! We had Fox Corp., we had an unbreakable control of the GOP. We had everything we needed, and it all ran like clockwork. You could’ve shut your mouth, admit your loss, and run again as a legitimate candidate. But no, you just had to blow it up. You, and your childish pride, and your fragile ego! You just had to be Trump. If you’d done your job, known your own good, we’d all be fine right now. All of this, everything falling apart like this, is on you.”
Demokratia on äänestäjiensä näköinen.
Ehkä Joe Biden lyö Trumpin ennätyksen. Se jää nähtäväksi.
