Kiina riskiyden lisäksi toinen este, ja iso sellainen, dollarin varantovaluuttaroolin korvaamisessa on ettei maailmassa tunnu olevan toista halukasta ryhtyä muiden säästöjen dumppauspisteeksi. Kiinalle se tarkoittaisi todennäköisesti pääomaliikkeiden sääntelyn loppua ja loputtomia vajeita. BRIC maille muutos tarkoittaisi paljon muutosta myös kotimaisen talouden rakenteessa mikä on poliittisesti hankalaa.
Se lienee syy, miksi vuosikymmenien dollarin korvaamispuheista huolimatta asia ei ole käytännössä edennyt mihinkään. Poliittisesti epävakaat ja epäluotettavat BRIC-maat eivät pysty ainakaan vielä muodostamaan syvää ja luotettavaa pääomamarkkinaa joka voisi viedä dollarin roolin.
Mutta tämä asetelma ei ole Yhdysvalloillekaan kivaa enää joten voi olla että dollarin aseman purkaminen lähtee yllättävästi joskus sieltä liikkeelle.
Olisiko tämä ketju sopiva jatkaa keskustelua? Tai sitten Pörssien suunta. Tägään @Marianne_Palmu, koska en itse ole tuota raporttia lukenut ja vastaus olisi tällöin pelkkää mutuilua. (USA:n merkityksen voimakas ylikorostuminen juuri päättyneen maailmansodan jälkeen muun maailman ollessa käytännössä raunioina heräsi esitystä kuunnellessa itselle selittävänä tekijänä mieleen.)
Kiitos kommentista, @KohtiVapautta. Luulenpa, että tässä yhtenä Yhdysvaltain huippuajankohdan ajoittumisen ja viimeaikaisen pienen luisun selittäjänä on sisäisen konfliktin (kasvaneet tuloerot, polarisaatio väestössä) riski. Dalio nostaa sen heti raportin alussa esiin ja pitää sitä yhtenä valtaindeksin heikentäjänä.
Hmm… No tuossa ainakin on tietty logiiikka. Toisaalta Yhdysvalloissa on kautta historian ollut noita sisäisiä konflikteja, voisi jopa ajatella kaiken rakentuvan näiden konfliktien olemassa ololle. Tuloerojen merkitystä en tässä kontekstissa kuitenkaan halua väheksyä, mutta toisaalta sekin omalla tavallaan voi olla myös positiivistakin kehitystä ajava voima. Ja taisi siellä olla aika rajut tuloerot 30-luvun alussakin ja kovat poliittiset kiistat?
Tärkeintä toki on tuo USA-Kiina jännite ja sen läsnäolo. Ja tämä on mielestäni kiistatonta. Mutta tässäkin lähtisin pohtimaan olisiko USA todellakin yrittämässä kampittaa Kiinaa, jos Kiina olisi oikeasti vapaa talous ja demokratia? Itse näen noiden jännitteiden syynä enemmänkin Kiinan sisäpolitiikan (tai sen puutteen).
Ja nämä Dalion indeksit toki olisi mielenkiintoista ymmärtää paremmin. Mutta mielenkiintoisia pohdittavaksi.
Euroopan taloutta koskeva osuus oli hyvin kiinnostava ja siinä pisti kuitenkin silmään, että jos EU kokonaisuutena oli 4. innovatiivisin, mutta yksittäisinä maina suuret Euroopan maat olivat negatiivisella puolella (DE, GBR, FRA, NLD ja ITA)? Eli millaista innovatiivisuutta täytyy olla Euroopan innovaatiota plussalle vetävissä maissa?
Niin ja tuntuu että tuo Draghin paperi voisi olla ihan oman tarkastelunsa arvoinen? The Economist tuntui lyttäävän sen aika karulla tavalla: “assume we have 800bn (vai mikä se luku olikaan) to invest”
Paljon ajatuksia herättävää materiaalia tätä voisi olla hedelmällistä pohdiskella enemmänkin. Täytyy vielä katsoa tuo esitys uudelleen läpi ja palata asiaan
