Edit: finanssipolitiikan sijasta tarkoitan rahapolitiikkaa!
Mielestäni käsitettä Zombiyritys kannattaa käsitellä vähän abstrakilla tasolla. Voi olla hankala osoittaa yksittäisiä zombiyrityksiä. On totta, että talouden lainalaisuudet eivät ole kadonneet minnekään ja yhtiön talouden ollessa erittäin huonossa kunnossa ei se pitkällä tähtäimellä saa lainaa. Riippumatta siitä miten EKP elvyttäisi korkopapereiden osto-ohjelmilla.
Sidenote, muutama sana finanssikriisistä löyhästi liittyen aiempaan keskusteluun
Markkinalla voi esiintyä hetkellisiä epätehokkuuksia, joissa lainaa annetaan alle “markkinahinnan”. Näin kävi 08-finanssikriisissä, kun lainapapereiden todellista riskiä ei enää huomioitu kunnolla (osittain ei ehkä haluttu ja osittain ei kyetty) eli periaatteessa annettiin lainaa tappiollisesti.
Elvytys voi erityisesti kannustaa (vaikka pankkeja) puskemaan rahaa huonokuntoisiin kohteisiin, jos sielä saadaan vaadittava tuotto lyhyellä aikavälillä. Kuitenkin helposti unohdetaan korkean yieldin liittyvät riskit, jotka sitten aina harvakseltaan realisoituvat. Jos tuotat 10v huonompaa tuottoa kuin muut markkinalla, kun jätät sijoittamatta subprime-lainoihin / asuntokuplaan, sinut haukutaan maan rakoon sijoittajana. Korkean yieldin aiheuttamaa riskiä ei siis hahmoteta kunnolla ja korkea yieldi ajatellaan helposti “normaaliksi”. Samanaikaisesti kerran tapahtuva pääoman menetys, tuomitaan “poikkeustilanteeksi” vaikka se on jatkuvasti ollut osa sijoituksen riskiä.
En nyt ota kantaa siihen, onko markkinoilla nyt menossa vastaava epätehokkuuden hetki - se tiedetään varmaksi vasta jälkikäteen. Faktaa on kuitenkin se, että keskuspankkielvytys puskee rahaa markkinoille, jonka sijoittajat haluavat sitten sijoittaa eteenpäin ja tämä väistämättä laskee rahalle vaadittua tuottoa. Kaikkein vahvinta tämä on matalan riskin sijotuksissa, koska elvytys on suuntautunut sinne, mutta vaikutus kattaa koko finanssimarkkinan: Ennen matalariskisiin sijoittaneet (esimerkiksi vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot) siirtyvät sijoitustuotteissa pykälän riskisimpiin (suuryrityksien lainat, defensiiviset osakkeet…) saavuttaakseen saman tuoton kuin ennenkin. Näin etenee elvytyksen aiheuttama dominoeffekti, joka vaikuttaa lopulta kaikkien omaisuusluokkien tuotto-odotuksiin, koska rahaa on enemmän markkinoilla sijoitettavaksi.
Halvasta rahasta johtaa sitten huoli siitä, että investoinnit suuntautuvat jatkossa kohteisiin, joissa tuotto-odotus on yhä matalampi ja matalampi, mikä johtaa vähitellen tuotannon tehostumisen hidastumiseen. Jos aiemmin yritys X olisi saanut lainaa 20% korolla, olisi se ottanut lainaa vain mikäli se uskoo kykenevänsä investoimaan rahan yli 20% tuotolla. Nyt jos yrityksen lainakorko on laskenut finanssipolitiikan seurauksena 15%-tasolle, riittää huonommat investoinnit. Tähän löysä finanssipolitiikka tähtääkin - kasvattamaan investointien määrää.
Kuitenkin jos yhä huonommat ja huonommat sijoituskohteet kelpaavat saattaa käydä niin, että tuotannon tekijät eivät enää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla suuntaudu sille tekijälle, kuka saisi sille korkeimman tuoton. Esimerkkinä vaikkapa ketjussakin esitetty Stockmann. Jos Stockmann ei olisi saanut lainaa / laina olisi ollut merkittävästi kalliimpaa, olisi firma jouduttu ajamaan nopeasti selvitystilaan. Tällöin firma ja työpaikat olisivat menneet ja lyhyellä aikavälillä vaikutukset kansantalouteen olisivat olleet negatiiviset, mutta Stockmannin tavaratalot (esimerkki tuotannontekijästä) oltaisiin saatu nopeasti kiertämään sellaisen omistajan käsiin, joka kykenisi tuottamaan niillä arvoa. Nyt Stockmann on kitunut yli kymmenen vuotta, ja kansantaloudellisesti ollaan menetetty potentiaali Stockmannin käyttämien tavaratalojen tehokkaammasta käytöstä. Tämä on lyhyesti popularisoitu termiksi “zombiyritys”.
On kuitenkin erittäin haastava osoittaa, että löysä finanssipolitiikka on ajanut yksittäisen yhtiön tähän tilanteeseen. Vaikka finanssipolitiikka olisi ollut kireämpää voi olla, että Stockmann olisi silti selvinnyt ja kitunut kymmenen vuotta. Tämän takia yksittäisiä Zombiyrityksiä voi olla haastava osoittaa. EKP:n toimet vaikuttavat liike-elämään kaikilla aloilla ja vaikutusketjut pystyy loogisesti osoittamaan. Niiden lopullista vaikuttavuutta on kuitenkin erittäin vaikea todentaa täysin pitävästi, sillä se ei ole tosiaankaan ainoa fundamentti.