Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen aihe. Muutamia ajatuksia lyhyesti (tuloskausikiireet… mutta ei anneta työn tulla harrastuksen tielle liikaa. 
).
“Miksi pitäisi tulla?” Heti paljastin asenteeni talouskasvuun: lähtökohtaisesti on hyvä, että sitä on! Se helpottaa kummasti kasvavien sosiaalimenojen rahoittamista. Talous, mikä ei kasva, menee herkästi nollasummapeliksi: yhden voitto on aina toisen voitto. Kun talous kasvaa, suuremmalla joukolla on mahdollisuus hyötyä kasvusta.
Kuten usein todettua, talous kasvaa kun enemmän käsipareja tekee tehokkaammin töitä. Mikäli otamme tästä kasvureseptistä toisen elementin, eli käsiparien kasvun pois, jää kasvu pelkästään tuottavuuden harteille. Kuten monissa yhteyksissä on tuotu esiin, tuottavuudenkin kasvu on ollut syystä tai toisesta vaimeaa viime vuosikymmenet maailmalla ja erityisesti Suomessa.
Vaikutukset osakemarkkinaan? Moninaiset varmasti. Jos talouskasvu loppuu (ei tulekaan “historian loppua” kuten Fukuyama vitsaili 90-luvulla, vaan talouskasvun loppu 2000-luvulla ), firmojen tuloskasvu oletettavasti loppuu. Näin siis ei käy kaikkialla samaan aikaan, vaan maapallon markkinoiden kasvuerot näkyvät vuosikymmeniä: keskimäärin markkina kasvaa esimerkiksi Intiassa, Nigeriassa ja Yhdysvalloissa, toisaalta surkastuu Euroopassa, Kiinassa… melkein kaikkialla lopulta.
Kasvu on arvon komponentti. Firmojen arvon voisi olettaa siis laskevan siten, että kasvun osuus nykyarvosta hiipuu. Teoriassa firma, joka ei kasva, ansaitsee ns. “bulkkikertoimen” mikä on yksinkertaisesti 1 / sijoittajan tuottovaade. Jos se on 10 %, on P/E 10x uusi normaali.
Mutta mikä on tuottovaade? Nollakasvussa sen voisi ajatella olevan vähäinen. Toisaalta, mikäli surkastuva työvoima ajaa palkkoja ja inflaatiota ylös, se voi olla korkeakin. Tosin korot eivät voi olla talouskasvua korkeampia pidemmän päälle ainakaan reaalisesti… Reaalikoron sopisi siis odottaa olevan negatiivinen, oli inflaatiokuva minkälainen vain.
En osaa ennustaa. Mutta voin varautua. Eli en suostuisi maksamaan firmoista liikaa sillä oletuksella, että tuottovaade romahtaa kuten se teki eri syistä johtuen 2010-luvun lopulla 2020-luvun alussa. Työvoimaintensiiviset alat, joissa on jo nyt osaajapulaa? Yök. 
Emme osaa ennustaa teknologista kehitystä, ja myös siksi kaikki ennustaminen menee lopulta melko harakoille. Olisi turvallista extrapoloida nykykehitystä, eli tuottavuuden kasvu jatkaa mateluaan. Mitä jos maailmantalous kiihtyykin kun kadut vilisevät Teslan Optimus-robotteja, Amazonin ilmalaiva droonien lentotukialuksia ja ihmiskunta lisääntyy keinotekoisesti Marsissa? Mitä pidemmälle katsoo, sitä useampi skenaario (kuviteltavissa oleva) on mahdollista.
