Se, että olenko oikeassa työntekijän omasta vaikuttamisesta tuottavuuteen on vähän asiasta ohi ja voin kyllä antaa periksi sen osalta, koska kärjistin vähän turhan paljon. Argumentin pohjana on kuitenkin se, että työnantajalla pitäisi olla se motivaatio työntekijän tuottavuuden kasvuun, ei työntekijällä - työntekijät harvoin ottavat omaksi asiakseen tuottavuutensa kasvun. Olen samaa mieltä @Diviner:in kanssa siitä, että rahalla saa nostettua motivaatiota, mutta sen laskulla (mitä paikallisesta sopimisesta omasta mielestäni syntyy) saat päinvastaisen tuloksen. Tässä vaikka lukemista: The Impact of Wages on Employee Productivity
Työntekijän osallistamisella on todettu olevan iso osa työn tuottavuudessa, ja siihen vaikuttaa työolosuhteet ja millaista se kulttuuri työpaikalla on (tästä lisää täällä: 3 Crucial Factors Which Influence Employee Productivity). Minun anekdoottini: olen ollut raksalla asiantuntijatöissä, jossa useat asiantuntijoina työtä tekevät välttelivät työntekoa useamman päivän viikossa ja olivat siitä täysin avoimia, koska työolosuhteet ja palkka eivät kohdanneet työntekijöiden koulutustasoa (kandin ja maisterin tasoisia). Kyseisen alan palkat ovat kautta linjan kouluttamattomia raksatyöntekijöitä 20-50% alhaisempia, koska liitolla ei ole mitään voimaa nostaa niitä. Alalle ei myöskään ole ihan mikään iso työntekijöiden tungos, mutta työnantajat vain eivät yksinkertaisesti maksa enempää. Eli jos haluat tehdä töitä kouluttautumallasi alalla, niin teet sillä sukkamehupalkalla tai et ollenkaan.
@Diviner:ille vielä sen verran, että kyllä lisätunteja saa tehdä ja siitähän sitä palkkaa kertyy. Ei lisätuntien teko työn tuottavuutta lisää, vaan sen tehdyn työn määrää.
Kyllä, oot täysin oikeassa tuon työn tuottavuus vs. määrä suhteen, esitin asian hieman väärin. Anyway, oli tarkoitus sanoa: jos henkilö x kehittää osaamistaan (ja tämä konkretisoituu tuottavuuden kasvuna) tai työskentelee “niska limassa”, hänen tulisi saada enemmän palkaa (tai mitä ikinä haluaakaan, kunhan mahdollisuuksien rajoissa) kuin henkilö y, jonka työskentely on tehottomampaa. Henkilöt x ja y siis työskentelevät ajallisesti saman verran. Näin niinkun yksikertaistettuna. Tosi laaja ja hankala aihe kyseessä, työntekijän arvoon kun liittyy myös paljon muita, vaikeasti mitattavia asioita. Näistä esimerkkeinä vaikkapa työntekijän vaikutukset kanssatyöntekijöiden suoritustasoon ja työyhteisön ilmapiiriin sekä hiljainen tieto.
Omalta osaltani tämä aihe jää tähän, halukkaat voi jatkaa
Työnantajalla on motiivi parantaa työntekijän tuottavuutta, mutta on kaikkien etu jos työnantaja saa tehdä tämän motivoimalla työntekijää parantamaan itse suoritustaan.
Vaikka SAK ym. ajavat hienosti tätä narratiivia
Moni haastateltava toteaa, että työpaikoilla solmituissa säästösopimuksissa on oikeasti kyse työehtojen polkemisesta. Erään haastateltavan mukaan työantajista kaikki eivät miellä, että työehtosopimuksissa määrätään työehtojen minimitasosta. Osa yrittäjistä on myös sitä mieltä, että minimitaso pitäisi määritellä työpaikoilla. Paikallinen sopiminen muuttui heikentämiseksi | SAK.
Ainakaan tämän Turun yliopiston tutkimusprojektin mukaan tämä ei ole todellisuutta.
Tässä SAK:n ja muiden touhussa tuntuu olevan jotain samaa kuin Veikkauksen touhussa. Veikkaus uskottelee kaikille, että on niin vastuullinen toimija ja kaikki raha menee urheilun ja kulttuurin tukemiseen. Todellisuudessa iso osa rahoista menee Veikkauksen pyörittämiseen, missä poliittinen korruptio rehottaa ja osa puolueiden lomajärjestöille ym. SAK puolestaan uskottelee, että ilman heitä kapitalistit laittavat kaikki työntekijät maakuoppiin asumaan eivätkä maksa palkkaa kun todellisuudessa taitavat pelätä lähinnä oman asemansa puolesta.
Tämä nykyinen työnantaja vs työntekijä kahtijako on tuomittu epäonnistumaan globaalissa kilpailussa. Oikeasti molemmat on samalla puolella ja molempien hyvinvointi ja menestys auttaa molempia osapuolia. Kilpailukykyinen firma tekee tulosta ja jatkossakin palkkaa ihmisiä. Motivoitunut työvoima on tuottavaa ja lisää kilpailukykyä. Asioista on parasta sopia siellä missä se asia tunnetaan parhaiten. Olisihan se aika hupaisaa jos teidän perheen tiskivuoroista sovittaisiin miesten ja naisten liittojen edustajien kesken.
Juuri näin. Kyllä työntekijä pystyy vaikuttamaan tuottavuuteensa positiivisesti jos motivaatiota löytyy. On työnantajan tehtävä palkita tästä motivaatiosta ja se on järkevintä tehdä paikallisesti. Lisäksi miksi Suomessa pitäisi maksaa parempaa palkkaa kun kilpailijamaissa Saksassa tai Ruotsissa? Tämähän johtaa nimenomaan siihen että tulevat investoinnit tehdään sinne missä työvoima ja investointiympäristö on suotuisampi. Me kilpaillaan globaalissa maailmassa joten emme voi tuijottaa vain omaa napaa ja oman maan sisällä maksettavia palkkoja.
Vedit taas esiin yhden valitun taulukon. Kun noita muita taulukkoja katsoo, niin tulee selväksi, että näissä yhteyksissä ei ole paikallisesti sovittu palkasta ja silti työntekijöiden vastaukset ovat huomattavasti negatiivisempia.
Olen ihan samaa mieltä. Siksi en ymmärrä miten paikallisella sopimisella tämä tilanne paranee, kun se pistää työnantajat parempaan asemaan kuin ovat jo.
Koska eläminen Suomessa on kalliimpaa? Ja on varmaan aika alakohtaista, että maksetaanko Suomessa parempaa palkkaa. Pikaisella googlauksella Saksassa keskiarvo palkka on yli 4000e, Ruotsissa 3200e ja Suomessa 3465e. Ei se taida palkka Suomessa olla kummoinen kilpailijoihin verrattuna.
Menee vähän monimutkaiseksi, koska tämän laskurin mukaan kustannukset ovat eri osavaltioissa erilaisia. Valitsin Berliinin satunnaisesti ja sain 2000e bruttopalkalla hinnaksi 2446e. Ilmeisesti vuosiloma on ainoa, mistä Saksassa ei makseta. Oletko valmis saamaan vähemmän lomapäiviä?
Edit. Ruotsista löysin vain jotain nettikeskusteluja vuodelta 2010 ja silloin työnantajan lisäkustannukset oli välillä 31-44%.
Eli 22.3% sivukuluja. Iso ero mutta ei aivan riitä kyllä tasaamaan tuon keskipalkan eroa.
Nopeasti googletettuna sain tulokseksi 24palkallista lomapäivää eli 4viikkoa.(launtait lasketaan myös suomessa).
Eli viikko vähemmän. Tämä on siis työnantajan eduksi.
Berliinissä 1.223 kertoimella palkka ja 4viikkoa palkallista lomaa.
Suomessa 1.312 kettoimella palkka ja 5viikkoa palkallista lomaa.
Berliinissä n. 10% Suomea halvempi hintataso. Ja keskipalkka korkeampi. Verotus korkeampi alkuun mutta pienempi progressio, break even noin 100k. Ainiin ja tärkeänä pointtina Saksassa on vahva paikallisen sopimisen kultuuri. Silti maa tuntuu porskuttavan ainakin ennen koronaa.
Vaihtaisin ilomielin yhden loma viikon isompaan palkkaan, pienempään veroprosenttiin, matalampaan hintatasoon ja käytännössä täystyöllisyyteen.
Ihan kivalta toi kuulostaa, mutta pitää ottaa huomioon, että Saksassa on myös minimipalkka, joka on 1584e kuukaudessa. Suomessa alakohtaisesti palkka voi olla myös tuota alhaisempi, eikä kovin monelle Suomessa makseta 100k vuosipalkkaa. Saksan hyvää taloutta ei voi suoraan johtaa paikallisesta sopimisesta. Afrikassakin on varmaan monta maata jossa on paikallista sopimista, mutta en silti ottaisi sieltä vertailukohteita.
Toki. Jos katsot sitä samaa sivua, mistä otit tuon taulukkosi, niin katso niitä kahta alempaa kysymystä. Ne kysyvät työntekijältä ja työnantajalta subjektiivista kokemusta paikallisesta neuvottelusta ja työntekijöiden kokemukset oli negatiivisempia. Sivulla 7 on eritelty mitä asioita on näissä sopimuksissa käyty läpi, ja palkan suuruus ei ollut yksi niistä.
Tämä on sopinut paperiliiton kanssa suoraa asiat
”
Paikallinen sopiminen onnistuu kyllä, jos halua löytyy, sanoo Metsäteollisuudesta eronneen yrityksen toimitusjohtaja – Salaisuus on hyvä puheyhteys: ”Jos nyt sanotaan ihan suoraan niin käydään kaljalla silloin tällöin”
En kyllä tästä taulukosta kovin negatiivista kuvaa saa mitenkään, kun likimain puolet henkilöstön edustajista on vastannut, että kokemukset ovat enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Työntekijöiden kokemukset ovat hieman negatiivisempia kuin työnantajien, mutta molempien kokemukset ovat hyviä. Jos sinä saat 100€ ja naapurisi saa samalla 200€ niin oliko tämä huono kauppa sinulle? Mielestäni ei.
Tässä taulukossa puhutaan nimenomaan palkka-asioista sopimisesta. Sivulla 7 on kyselyn seuraava osa, jossa käsitellään työaikajoustoja ja sen kyselyn tulokset eivät liity tähän taulukkoon. Muutama poiminta tuosta palkkaosiosta.
Palkoista sopiminen näyttää olevan vaikutukseltaan joko neutraalia tai etuja parantavaa ja hyvin harvoin etuja heikentävää, kuten lamavuosina 1990-luvun alkupuolella toisinaan tapahtui.
Eniten eli runsaasti yli puolessa toimipaikoista on sovittu töiden vaativuuteen perustuvan palk-kausjärjestelmän toteutuksesta ja menettelytavoista sekä ja virka- ja työ-ehtosopimusten mukaisen paikallisen järjestelyvaran käytöstä.
Siis tuossa puhutaan palkka-asioista, jotka on jaettu siinä 7 sivulla asioittain. Palkka-asiat on aika laaja käsite. Lainaat tuota tutkimusta muutenkin aika valitsevasti, kun siellä sanotaan myös näin:
Työnantajien kokemukset paikallisesta sopimisesta palkka-asioista ovat ylipäätään olleet pääosin myönteisiä, henkilöstön edustajienkin mielestä enemmän myönteisiä kuin kielteisiä.
Noh, tein piruuttani T-testin tuosta ensimmäisestä taulukosta pistämällä kaikkien työnantajien vastaukset samaan syssyyn ja henkilöstön vastaukset myös, sektorista riippumatta. Lisäksi numeroitsin vastaukset yhdestä viiteen, positiivisimmasta negatiivisempaan (1=lähes pelkästään myönteistä; 5) lähes pelkästään kielteistä).
Tuosta näkee, kuinka 1) työntekijöiden kokemukset on tilastotieteellisesti negatiivisempia; ja 2) kuinka työntekijöiden kokemukset ovat paljon vaihtelevampia kuin työnantajien. Tästä voidaan tehdä johtopäätös, että paikallinen sopiminen suosii työnantajaa. Koska tätä simppeliä laskelmaa ei tuossa tutkimuksessa suoritettu, niin kyseenalaistan kyllä kyseisten tutkijoiden puolueettomuuden ja/tai ammattitaidon.
Tässä pitää nyt olla tarkkana, mitä oikeasti mitataan. Tämä tutkimus on tehty aikana, jolloin TES-käytäntö miniminä oli yleinen, ja paikallisella sopimisella siitä ilman muuta poiketaan silloin lähinnä ylöspäin. Mikäli tästä siirryttäisiin pelkästään paikalliseen sopimiseen, se ei enää otannan puolesta välttämättä tarkoittaisi samaa asiaa kuin mitä tutkimuksessa nyt mitattiin.
Vastaavasti huoli matalapalkka-alojen syntymisestä ja kasvamisesta on ilman muuta validi. Saksassa näin on käynyt. Siitä huolimatta, että Saksassa on verraten vahva asema työntekijöillä. Kollektiivisten sopimusten kattavuudella ja matalapalkkaosuudella on tutkimuksissa havaittu ihan oikea yhteys.
Kysymyksen voi asettaa niinkin päin, että mikäli työvoimakustannukset keskimäärin itse asiassa kasvaisivat paikallisen sopimisen myötä, miksi tällainen muutos ylipäätään haluttaisiin voimaan ja miten se parantaisi kustannuskilpailukykyä? Ei siis välttämättä lainkaan niin, että kaikki saavat enemmän kuin aiemmin.
Paikallinen sopiminen voi olla hyvä, jos työntekijän asema on neuvotteluissa turvattu. Ruotsissa ja Saksassa työntekijöillä onkin vahva asema neuvotteluissa, mutta Suomeen ei näytä haluttavan sellaista. Tuon linkkaamasi tutkimuksen mukaan nyt esitetty muutos kuvautuu siten ilman muuta huonona kokonaisuutena, mikäli Hämälää on uskominen.
Tuntuu hieman pahalta sanoa, mutta kyllähän nuo “huonot käytännöt” näyttävät olevan juuri se, mitä haetaan.
Ei, vaan sivulla 7 on jaettu asioittain työaikasopimisjutut, joista puhutaan sivuilla 6 ja 7. Sivuilla 4 ja 5 puhutaan palkka-asioista. Jos sivun 7 taulukko, josta puhut pitäisi sisällään palkka-asiat tulisi sieltä löytyä esimerkiksi tekstissä mainittu työn vaativuuteen perustuva palkkausjärjestelmä, joka otettiin käyttöön osassa paikoista. Toki näistä osa, kuten lomarahan muuttaminen vapaiksi vaikuttaa palkkaan, mutta tässä tarkastelussa nämä on luokiteltu työajan alle.
En edelleenkään ymmärrä miksi vastustat järjestelyä, joka hyödyttää molempia osapuolia, mutta toista enemmän. Jos tarjoan sinulle diiliä, jossa sinä saat 1000€ ja naapurisi 2000€ hyväksytkö tämän vai sanotko, että tämä ei käy koska on epäreilu minua kohtaan?
Tällöin minimi voi tulla minimipalkkalaista, mitä hallitus rupesikin jo puhumaan.
Hyvä pointti jos tällaisesta on kyse. Jos lähdetään minimistä, ei suunta ole missään tapauksessa kuin ylös.
Matalapalkka-alat ovat mielenkiintoinen asia. Taitaa olla myös aika selkeä korrelaatio matalapalkkaisten työpaikkojen ja työllisyyden kesken mikä on tietenkin taloustieteellisesti oikein. Korkeilla minimipalkoillahan viedään työt ihmisiltä, joiden tuottavuus ei riitä kannattavaan palkkaamiseen minimipalkalla. Onko sitten parempi, että nämä ovat työttöminä vai töissä matalalla palkalla, vaikea sanoa. Jos taas matalapalkka-alojen työntekijät ovat pääasiassa nuoria, jotka uransa aikana pystyvät etenemään, ei matalapalkkaiset työt ole niin suuri ongelma.
Työntekijöiden kokemukset ovat hieman negatiivisempia kuin työnantajien, mutta molempien kokemukset ovat hyviä. Jos sinä saat 100€ ja naapurisi saa samalla 200€ niin oliko tämä huono kauppa sinulle? Mielestäni ei. 
