Oma tavoitteeni on päinvastoin saada vaimo ‘vapaaherruuteen’ mutta jatkaa itse omassa työssäni. Saan työstäni siinä määrin mielihyvää, että se voittaa joutenolon mennen tullen. Vaimolla taas on toisin. Vaikkakin tämä on tulevaisuuden unelma, en koe että se sotisi taas-arvoa vastaan toteutuessaan. Lasken itseni ja vaimoni yksiköksi ja jos olen onnellinen työssäni, niin uskon sen heijastuvan vaimoni mielialaan.
P.s. Ei ole tarkoitus saarnata vaan tuoda esiin erilainen ajatusmalli omista lähtökohdistani käsin
27 tykkäystä
Minusta tässä nyt monenkin viestissä yritetään vängätä turhaan tasa-arvosta.
Mitä väliä onko suhde tasa-arvoinen, jos tilanne on molempien mielestä hyvä. Mielestäni on ihailtavan epäitsekästä kustantaa vapaaherrailu kumppanillekin.
38 tykkäystä
Omalta kohdalta varmaan yksi kiinnostavimpia ketjuja palstalla. Varmaan siksi, että asia pyörii aika vahvasti mielessä.
Olen vielä työelämässä mukana pikkasen alle kuuskymppisenä, mutta irtautuminen vahvasti mielessä.
En jaksa sen tarkemmin miettiä mitä kuukausimenot on, lasken lähinnä kerättyä omaisuutta suhteessa jäljellä oleviin vuosiin. Tällä hetkellä yhtälö näyttää reilua 5,5k per kk 85 vuoteen asti laskettuna. Sen jälkeen sitä kai alkaa olla sen verran vihannes, ettei asialla ole sen enempää merkitystä. Kenellekkään ei tarvitse jättää perintöä. Jos omaisuus tuottaa jotain, hyvä, jos ei, kiristetään vyötä. Tuohon päälle vielä eläke sitten aikanaan.
27 tykkäystä
Kai se näyttää sitä kertynyttä eläkesummaa jonka saat eläkkeelle jäädessäsi. Se on tietysti vähän eri juttu miten siihen nyt eri ikäluokissa luotetaan. Itse keski-ikäisenä olen hieman pessimistinen ja lasken saavani arviosta 70%. Veikkaan, että eläkkeistä pidetään tiukasti kiinni vaikka tiukkaa tuleekin.
Ulkomaisten palstojen keskustelu on kovin toisenlaista. Onko muilla ajatuksia valtion eläkkeestä, miten pidätte sen laskuissa ja mitä odotatte siltä? Tässähän on keskusteltu siitä, että 500keur salkku riittää jos jää viiskymppisenä ja kuluttaa pottia, koska sitten eläke korjaa elintasoa.
1 tykkäys
Mielestäni suhde on tasa-arvoinen, jos molemmat ovat vapaasti saaneet valita mitä tekevät, aivan sama mistä rahat tulevat. Tasa-arvoon kosketaan siinä vaiheessa kun vapauteen valita kajotaan tavalla tai toisella rajoittaen toisen tekemistä.
Mikäli se on alle takuueläkkeen, saat sen takuueläkkeen verran, et sitä mitä työeläkeotteella sanotaan. Muuten näin kuten sanoit.
2 tykkäystä
Vapaaherrailun näkökulmasta oikea kysymys ei nähdäkseni ole, että muutetaanko eläkesysteemiä vai ei, vaan oikea kysymys on, että kuinka paljon eläkesysteemiä muutetaan. Kannattaa huomata, että erilaisia pieniä muutoksia on jo tehty pitkin matkaa. Viimeisimpänä elinaikakerroin, joka leikkaa automaattisesti tulevia eläkkeitä.
Kun nyt eläkkeellä olevat suuret ikäluokat saavat järjestelmästä noin kolminkertaisesti maksamansa summan ja nykynuoret saavat vain puolet, niin on aikamoinen taikatemppu vakuuttaa ne tulevat maksajat siitä, että kannattaa maksaa. Sanotut maksusuhteet voi sitten tarkistaa Eläketurvakeskuksen julkaisuista, ettei kannata alkaa önnöttää, että ei se niin mene. Kyllä se menee.
Se on sitten ihan toinen kysymys, että onko tosiasioiden tila kuinka oikeudenmukainen. Suuret ikäluokat väittävät rakentaneensa maan ja jättävänsä jälkeensä perintöjä. No jaa, jotain rakensivatkin, kun omat vanhempansa olivat kärsineet sodan ja tehneet raskaimman työn, ja jotain hiluja jättävät, sen voi nähdä varallisuustilastoista. Mutta eivät mitään siihen viittaavaakaan, jolla suurten ikäluokkien eläkkeet maksettaisiin jälkijunassa. Ja nuoret voivat vallan hyvin tehdä sellaisen päätöksen, että olipa nyt sitten oikeudenmukaista tai ei, mutta kun rajat ovat auki, niin muutto taloudellisesti edullisempaan ympäristöön vapauttaa maksuvelvollisuudesta. Ja joka tapauksessa on niin, että kun suuria ikäluokkia pikku hiljaa siirtyy manan majoille, niin nuorten poliittinen voima kasvaa. Ja kun nuoret varsin hyvin tietävät olevansa lypsettävän roolissa, niin se on vain ajan kysymys, kun nuoret päättävät, että ei muuten makseta.
Edellä sanottua painetta ajatellen pitäisin varsin hyvänä, jos tulevan vapaaherran osakesalkku olisi sen verran suuri, että vuotuisella tuotolla olisi mahdollista kustantaa edes jonkinlainen pihistelevä elämä. Jos eläkkeitä sitten tulevaisuudessa vielä maksetaan, niin niillä rahoilla voi vähän humputella.
29 tykkäystä
Itse irtauduin työelämän ikeestä kolmisen vuotta sitten.
Me asuttiin ja asutaan edelleen retkeilyautossa matkustellen ympäri Eurooppaa. Retkeilyä siis, mutta kaikki normaaliin omavaraiseen elämiseen tarvittava kulkee autossa matkassa. Ei tässä kumminkaan koko ajan ole retkeilty, Ranskalaisessa linnassakin asuttiin puoli vuotta, ilmaiseksi toki.
Ollaan miun mielestä löydetty hyvä balanssi köyhäilyn ja luxuksen välimaastossa. Yleensä käydään uudessa maassa maistamassa ravintolassa paikallisia herkkuja, mutta sen jälkeen opetellaan tekemään ne itse. Paellan osaan valmistaa varmasti paremmin kuin moni Espanjalainen ravintola, siellä ravintolan tasot vaihtelee ja ikinä et tiedä saatko hyvää ruokaa. Välillä pysähdytään paikalleen, housesittaamaan eli pitämään huolta kiinteistöstä ilmaista asumista vastaan.
Lähtiessä matkalle asetettiin tavoitteeksi, että toisen vuoden alussa jos pääoma on sama kuin lähtiessä ollaan tavoitettu se vapaus joka haluttiin. Kolmas vuosi menossa ja edelleen pääoma ei ole sulanut.
Avattiin meidän ajatuksia myös podcastin muodossa: Spotify
97 tykkäystä
Upeaa lukea näistä erilaisista elämisen muodoista ja etenkin hieman harvinaisemmista! Matkailuautossa eläminen kuulostaa kiinnostavalta, seikkailulta ja romanttiseltakin elämäntavalta.
Ketjua lukiessa on kirkastunut, että vapailua voi tehdä minimalistisesti, keskiluokkaisesti tai leveästi eläen. Ihan niin kuin elämää noin muutoinkin. Kukin voi päättää elämäntilanteensa ja mieltymystensä pohjalta. 
Kiitos linkistä, tämä menee kuunteluun samoin tein.
Joitain kommentteja
- Podin alun pohdiskelu kuulostaa kyllä todella tutulta, että työ vie suurimman osan energiasta ja töiden jälkeen on tyhjäksi puristettu rätti. Tähän on helppo samaistua, että taloudellisen riippumattomuuden pohdinta on itselläkin alkanut juuri tästä
- Ja sitten motivoituu tekemään juuri nuo laskelmat ja suunnitelmat, että milloin voisi kokeilla irtiottoa
- tosi helppoa kyllä samaistua tähän podiin monessa asiassa ja arvoissa, vaikka itse rahan käyttäjänä en olekaan ihan yhtä tarkka ja suunnitelmallinen (en tee budjetteja enkä tilastoi rahankäyttöäni)
11 tykkäystä
Alakouluikäisillä lapseni saavat niin paljon parempia numeroita kuin isänsä että olen harkinnut jopa isyystestiin menoa 
Tältä osin en kanna huolta. Sen sijaan huolestuttaa holtiton rahankäyttö, muutaman euron viikkorahat tuhlataan lähikaupan karkki-/leluosastolle samoin tein.
Oletan että lapset saavat 7-numeroisen summan kukin jahka minusta aika jättää. Tätä olen paljon pohtinut, tutkitusti ansaitsemattoman rahan saaminen tekee ihmisen onnettomaksi. Asian todetakseen ei tarvitse kuin katso ison maailman julkimoiden jälkikasvun toilailuja. Riskinä on myös että lapset tajuavat asian ja odottavat vain isukin kupsahtavan eläen täysin holtittomasti siihen saakka.
Naamani oltua useammassakin aviisissa äkkirikastumiseen liittyen naapurit ja siten myös heidän lapsensa ovat tietoisia asiasta. Kesken leikkien he voivat jälkikasvulle huomauttaa “Tiedän että te olette rikkaita” 
Vanhin lapsi ymmärtää asiaa sen verran ettei häveliäisyyttään edes mainitse kavereille missä päin maailmaa milloinkin kierretään.
Oikeissa rahasuvuissa jälkikasvu kuulemma koulutetaan ymmärtämään varallisuuden olevan heillä vain lainassa. Oma pankkiirikin mainosti lapsille suunnattua rahankäytön suunnittelua. Tämä lienee ajankohtaista muutaman vuoden päästä.
Vaimo huolehtii valtaosin ruoanlaitosta, eli oletan hänen 3 000 euron kuukausirahasta valtaosan menevän elintarvikkeisiin. Viina ei kummallekaan enemmälti maistu, perheen kanssa syödään ravintolassa harvakseltaan. Osan ravintolakuluista olen niputtanut matkailukuluihin, reissussa ollessa syödään joka kerta ravintelissa.
Tavoitesalkkuni olisi varmaan 50% pörssiosakkeissa, 40% listaamattomissa yhtiöissä ja 10% jossain bondi/velkasijoituksissa. Tähän mennessä olen saanut itse arpomistani pörssiosakkeista keskimäärin 16% vuosituoton, mutta holtittoman rahankäyttöni vuoksi en usko tuonkaan tuoton välttämättä riittävän huonoina vuosina. Lisäksi mitä enemmän ylituottoa teen sitä enemmän epäilen sen olevan vain onnea - joka päättyy hyvinkin pian.
Näin ammattisijoittajan statuksella voin sijoittaa myös private equity-rahastoihin, joista uskon saavani keskimäärin 20% vuosituoton. Ongelmana näissä on likviditeetin puute ja määrittelemätön sijoitusaika. Hyvinä vuosina tulee paljon exittejä, sitten voi mennä useampi vuosi ilman ainuttakaan. Listaamattomiin pitää myös hajauttaa ajallisesti, tämä prosessi on vielä kesken. Mahdolliset pörssiromahdukset pyrin paikkaamaan lainarahalla, Superluoton limiitti on yli miljoona euroa 
Mikä voisi mennä pieleen.
52 tykkäystä
Oma salkku on epälikvideissä/noteeraamattomissa 29%, Pörssiosakkeissa 15%, Kiinteistöissä (ei oma asunto) 14% ja korkosijoituksissa 43%.
Defensiivinen salkku, mutta tarkoitus kyllä lisätä pörssiosakkeiden painoa tulevaisuudessa. Korkosijoitusten paino on korkeahko realisoituneista voitoista johtuen. Tavoiteallokaatio voisi olla epälikvidit 30%, pörssiosakkeet/etf 40%, kiinteistöt 10% ja korkosijoitukset 20%.
Historiallisesti sitomalla varat pitkäaikaisiin (10-14 vuoden) PE rahastoihin on päässyt @superg mainitsemiin vuosituottoihin ja ne ovat aito vaihtoehto etf/pörssiosakkeille, kunhan huomioi likviditeetin mitä ei ole. Korkosijoitukset ovat nykyään toimiva osa salkkua.
Pääkaupunkiseudulla tätä ongelmaa ei ole. “Vanhaa rahaa” ja muutoin vaurastunutta porukkaa on sen verran paljon, ettei kukaan enää kiinnitä erityisemmin huomiota muutaman millin nettovarallisuuden omaaviin, etenkään jos sitä ei tuo mitenkään esille. Ja jos ympärille katson niin taitaa naapureilla olla varallisuus moninkertainen, niin ihan rauhassa saa olla eikä kukaan ole kateellinen 
Oma tarina on siinä mielessä toki erilainen, kun on varallisuuden kerännyt hiljaa hivuttaen grindaamalla ilman kertaluontoisia 7-figs exittejä.
Elämäntyylin ja etenkin arjen pitämitäminen sellaisena kuin se on tavallisella 5000eur/kk tienaavilla. Eletään hyvin, mutta ei pröystäillä. Lapset näkevät hyvintoimeentulevia ihmisiä ympärillään niin paljon, ettei tuosta porukasta oikeasti eroa. Toki sitä eivät ole vielä tajunneet, että toisten on pakko käydä töissä pitääkseen elintasonsa.
Jonkinlainen himmeli tai osakeyhtiömalli mikä estäisi jälkipolvia tuhlaamasta kerättyä pääomaa on suunnitelmissa.
21 tykkäystä
Oman sijoitusyhtiön kanssa on tosiaan mahdollista kontrolloida miten ja milloin yhtiön omaisuus kupsahtamisen jälkeen vapautuu jälkikasvulle tuhlattavaksi. Suosittelen, toi ainakin itselle vähän sitä niin arvokasta mielenrauhaa.
Näinhän se on mikäli oma varallisuus ei poikkea liikaa naapureista. Mutta, varakkaassakin naapurustossa joku on aina se varakkain. Onkos ajatuksia miten asenteet saattavat muuttua kun esimerkiksi lisää exittiin yhden nollan perään ja naapureilta se nolla puuttuu?
Omasta kokemuksesta millikerhoon mennessä yleensä on koettu ja opittu jo sen verran etteivät suuremmat varallisuudet tuota niin paljoa ihmetystä ja kummastusta. Mutta vain yleensä, ei aina. Ja tosiaan grindaajan näkökulmasta yksittäinen iso paukku näyttää aika erilaiselta. Puhumattakaan miten kouluikäiset lapset asian näkevät.
9 tykkäystä
Näinhän se on mikäli oma varallisuus ei poikkea liikaa naapureista. Mutta, varakkaassakin naapurustossa joku on aina se varakkain. Onkos ajatuksia miten asenteet saattavat muuttua kun esimerkiksi lisää exittiin yhden nollan perään ja naapureilta se nolla puuttuu?
Sitä kyllä joskus miettii, että millaista on voittaa loton pääpotti jossain pikkupaikkakunnalla, kun lehdissä haastatellaan paikkakunnan huoltiksen pitäjää, josta kuponki on ostettu. Lottovoittohan on sikäli spesiaali tapaus, ettei se näy kateuspäivän verolistoissa. Mutta kuinka moni täysin puskista äkkirikastunut pystyy pitämään asian omana tietonaan, mutta samalla kuitenkin kohentamaan elintasoaan, jos se on alunperin on hyvinkin vaatimaton.
4 tykkäystä
Olet saanut sijoituksillesi hyvää tuottoa. Pitkällä aikavälillä tuottotavoitteesi on kuitenkin kestämätön. Markkina kasvaa keskimäärin ehkä 8% vuodessa. Olet saanut tuplatuoton, siihen voi olla mielestäni kolme syytä:
1.) Markkina on hyvässä vaiheessa ja vuosituottosi on oikeastaan tähän syklin vaiheeseen nähden ihan normaali.
2.) Sinulla on käynyt hyvä tuuri. Tuuri voi jatkua pitkäänkin, mutta ei ikuisesti.
3.) Olet keskimääräistä parempi sijoittaja. Niinhän me kaikki ajatuksissamme olemme.
Jos vaihtoehto 3 pitää paikkansa ja olet oikeasti keskimääräistä huomattavasti parempi sijoittaja myös pitkällä aikavälillä, niin sinulla ei ole syytä huoleen. Muussa tapauksessa olet pulassa. Kuluttamasi rahamäärä on liian suuri salkkusi kokoon nähden.
Minä aloitin sijoittamisen 90-luvun alkupuolella ja ensimmäiset seitsemän vuotta salkkuni kasvoi keskimäärin 50% vuodessa. Olin hyvässä syklissä, minulla oli erinomaisen hyvä tuuri ja olin ajatuksissani keskimääräistä parempi sijoittaja. En uskonut niitä jotka sanoivat, että omat tavoitteet kannattaisi suhteuttaa koko markkinan kasvuun. Sitten sykli vaihtui, tuuri loppui ja paljastui, että olinkin vain keskimääräinen sijoittaja. Ei ollut mukavaa. Otti koville, mutta oppiakin tuli. Onneksi en ollut liikkeellä lainarahalla tai virittänyt talouttani tappiin, joten tappiot olivat vain numeroita.
55 tykkäystä
Eräs aate, jonka väriä en nyt mainitse, on saanut meidät uskomaan, että jätetty/saatu perintö ja ylisukupolvinen varallisuuden kertyminen on yhteiskunnan ja yksilön turmio. Suorastaan saatanasta. Suuri vääryys ja häpeä on jos joku saa niin sanotusti ilman omaa ansiota vanhemmiltaan varallisuutta ja kaikkien etu on, jos se mahdollisimman tehokkaasti eliminoidaan verotuksella.
Hienoa ja kannatettavaa on, kun lapset lähtevät maailmalle tyhjin käsin perse paljaana omaa onneaan rakentamaan. Kun vanhemmat ovat hassanneet viimeisenkin euronsa. Koska tunnetusti viimeisessä puvussakaan ei ole taskuja.
Oppi on mennyt hyvin perille, kun tässäkin säikeessä ollaan viime aikoina oltu melkoisen huolestuneita miten lasten pää kestää jos sattuvat saamaan edes miljoonan perinnön. Meneekö nuppi ihan sekaisin ja elämä totaalisen holtittomaksi?
Ei kannata huolehtia asiasta! Kyllä sen perillisen kuuppa kestää kun se sen miljoonansa kuittaa joskus 40 - 60 vuoden iässä. Se on se pienin murhe. Perillisen elämän ja tulevaisuuden voi pilata tuhansilla tavoilla paljon tehokkaammin jo vauvaiästä alkaen. Ihan siitä riippumatta, onko rahaa vai ei. Esim. ryyppäämällä, eroamalla, syyllistämällä, pysymällä mahdollisimman kaukana lapsesta, vaimoa hakkaamalla…
Jos pelkää, että raha ja varallisuus turmelee ja pilaa lapsen tulevaisuuden, kannattaa siis katsoa peiliin ja miettiä miten itse toimii ja käyttää aikaansa sekä rahojaan. Jos näyttää pahalta, ne rahat voi sitten lahjoittaa vaikka Punaiselle ristille. Mutta tuskin se lapselle keski-ikäisenä aikanaan tuleva perintö enää mitään pilaa.
Kun lapsi lähtee maailmalle takki auki ja aloittaa ns. tyhjästä, elämä on suurimmalle osalle melkoista sinnittelyä. Taloudellisia riskejä ei voida ottaa eikä omien siipien kantavuutta testata. Lainat painavat päälle. Uraputkea luodaan ja lapsia saadaan jos saadaan joskus keski-iällä. Yhtä stressiä ja vääntöä eikä lopputulemasta ole varmuutta ja onko se sitten useimmille niin häävikään. Miten se sitten määritelläänkään? Mutta ilmeisesti tosi upeeta?
Itse olen aika varma, että sitä rahaa ja varallisuutta kannattaa kerätä ihan reilusti ihan perittäväksi asti jos vain suinkin voi. Jos omat lapset ovat itselle tärkeitä. Ja pyrin näin vapaa herranakin nuukailemaan ja elämään korkeintaan salkun reaalituotolla, jotta lasten tuleva perintö on vähintään se miljoona per kärsä nykyrahassa. Jos jää enemmän, aina parempi.
89 tykkäystä
Tämä on kyllä hyvä pointti. Nollasta persaukisena lähteneenä voin sanoa että olisin ottanut huomattavasti enemmän riskiä, nukkunut paremmin ja mahdollisesti mennyt eri urapolkua, jos olisi ollut tiedossa että jossain vaiheessa on tulossa riittävä perintö ja tulevaisuus siten turvattu. Nyt vajaa viisikymppisenä minulla on kaksi tavoitetta: 1) taloudellinen riippumattomuus 3-5 vuoden sisällä maltillisella elintasolla (50k osinkovirta per vuosi ilman velkoja) ja 2) tieto ja varmuus omille lapsille siitä että tulevaisuus on turvattu jotta voivat mennä rauhassa omia polkujaan ja ottaa järkeviä riskejä sitten kun aikuistuvat.
27 tykkäystä
Vielä kun joku osaisi kertoa mihin kohtaan sanotaan se STOP. Sinulla on nyt tarpeeksi rahaa, lopeta työt ja tee jotain kivaa sillä ajalla mitä työstäsi vapautuu. Helppo on ajatella että vuoden päästä ja sitten taas vuoden päästä jne. Aina voisi ostaa enemmän kivaa, aina voisi maksaa enemmän velkoja, aina mahtuu lisää osakkeita salkkuun ja euroja tilille.
31 tykkäystä
Lisään tämän tänne kun olen aiemminkin omaa polkuani avannut:
Minä, sijoittaja
Olen yrittänyt koko urani ja sijoittanut siinä matkan varrella. Viimeisen viiden vuoden aikana olen suhtaunut sijoittamiseen ammattimaisesti (= suurin tulonlähde) ja etsinyt omaa profiliiani sijoittajana. Erityistä minussa on sijoittajan on vain se, että olen tehnyt töitä lähes kaikkien sijoitusteni kanssa. En tiedä onko siitä varsinaisesti hyötyä, mutta ei siitä haittakaan ole.
Rahat on tienattu työllä, sijoittamalla ja yrityskaupoilla. Raha on ns. Eläkerahaa, eli 5% tuotto riittää hyvin. Viimeisen kolmen vuoden aikana portfolioni allokaatio on vaihdellut, mutta olen näköjään päätynyt varsin tylsään yhtälöön. Kokonaisomaisuudesta noin 40% on kiinteistöissä, 50% listautuissa osakkeissa ja ja 10% käteistä yms. Seuraan edistymistäni taseen kautta ja ennen kaikkea kokonaisvarallisuuden kasvua tutkimalla.
Muutamia periaatteita sijoittajana. 1) Haluan tienata enemmän kuin kuluttaa jokaisena vuotena 2) Haluan ymmärtää ja tuntea omistajuutta omaisuudestani 3) Haluan omistaa liiketoimintaa, johon sitoudun vaikka arvo välillä puolittuisi. 4) Etsin viikottain uusia vaihtoehtoja ja luen ”kaiken” mitä yritykset julkaisevat.
Salkku 02/24
Suurimmat: 1) Reka (olen hallituksessa) 2) Huhtamaki 3) UPM 4) Neste 5) Nordea ( näissä omistukset yli 100K)
Pienemmät: 1) Sampo 2) Mandatum 3) Metso 4) Fortum
Miksi ”pää pensaaseen” ja näin perinteistä?
Minulla ei ole aikaa, energiaa eikä resursseja seurata USAn markkinoita. Olen tehnyt 20 vuotta digitalisaation kanssa töitä ja tiedän miten vaikeaa ajoitus on, joten AI hype tms ei nappaa.
Markkina: Mikäli olemme nyt ”syklin”pohjalla perusteollisuuden yhtiöt hyötyvät paremmista olosuhteista. Niitä valvotaan eniten, ne tunnetaan ja raportointi on läpinäkyvää. Siksi niitä on helppo omistaa ja seurata.
Mikäli USA romahtaa ja kaikki on kohta -50% niin silloin on kaikki omaisuuslajit. Silti perusteollisuus pyörittää aina ja maksaa ehkä osinkoakin. Jännitystä etsin aivan toisaalta.
Miten tässä näin pääsi käymään? Eläkerahastoon ei minusta kuulu jännitys vaan aktiivinen omistusten ja omaisuuden kasvattaminen. Hallittua riskiä voi ottaa sitten jossain muualla vaikkapa omassa yritystoiminnassa.
Millainen on sinun sijoitusstrategiasi?
52 tykkäystä
Itsellä on vähän erilainen näkökulma: en ota omassa yrityksessä hirmuisia riskejä, mutta sijoittajana en kaihda niitä, jos tuotto-odotus on suhteessa suurempi. Sijoittajana periaatteeni on: “pyydä vähän, niin saat vähän. Pyydä paljon niin saat paljon. Pyydä liikaa niin menetät kaiken.”
En tiedä miten osaisin muuntautua tästä moodista 5% tuottotavoitteeseen. Se vaikeuttaa myös vapaaherra-ajattelua, koska takaraivossa on ajatus riskien toteutumisesta. Toisaalta näen inflaatiota pienemmän tuotonkin riskinä, jossa pahin skenaario on pieni mutta varma arvon ,tai väliin jäävien tuottojen, menetys.
4 tykkäystä
Kiinnostava näkökulma!! Kiitos jakamisesta. Uskon myös iän ja kokemuksen vaikuttavan sijoitusstrategiaan…V
Varmasti se vaikuttaa, jos ajatuksena on, ettei ole enää työn teolla mahdollisuutta korjata vaurioita. Omalla kohdalla strategia ei ole muuttunut 25v. aikana varovaisemmaksi, ehkä päin vastoin. Tarpeeksi pitkään otin epäsymmetrisiä riskejä ns. mörnijöissä, varmoissa valinnoissa. Hajauttamisesta olen tarkempi nykyään ja toki realismia täytyy olla. Johtoajatuksena hallita riskiä mieluummin hajautuksilla, kuin tuotto-odotusta laskemalla.
3 tykkäystä