Taloudellisesti ei mikään, henkisesti ehkä. Elämään tulee kerralla paljon tyhjää jos lyhyen ajan sisään tulee niin lasten lähtö kuin töistä pois jäänti.
5 tykkäystä
Olet varmasti oikeassa. Olen intohimoinen liikkuja, mutta tuskin sillä sentään päivät täyttyvät. Tykkäsin sen yhden miljonäärin kerrossiivoojan työstä. Tuskinpa jaksaisin sentään siivota, mutta jotain tekemistä, jolla on ”purpose”, olisi varmasti mukava hankkia.
5 tykkäystä
Niin jos ei lasketa korkoa korolle. Ja 34 vuoden kuluttua miljoona ei ole enää miljoona ja miljonäärejä on jokaisessa kassajonossa.
Heh. Hyvä huomio. En ole vielä eläkeiässä, mutta ymmärtääkseni eläkkeitä tarkistetaan nykyään ylöspäin vuosittain indeksitarkistuksina (tai toki voi olla että alaspäin tulevaisuudessa).
Inflaation myötä toki miljonäärien määrä tulee kasvamaan vuosittain - toivottavasti eläkkeiden ostovoima sen mukana…
1 tykkäys
Avioero ilman avioehtoa niin menee laskelmat uusiksi. Siinä yksi iso riskitekijä.
18 tykkäystä
Yli 25 vuotta naimisissa ja pärjäillään, mutta oikeassa olet
Ihan vastaisen varalle kantsisi perustaa jonniinmoinen Inderes-tinder niin varallisuus pysyisi foorumin sisällä. “Ihailen naisia jotka viihtyvät mittavien velattomien metsäomaisuuksiensa hoidon parissa”
53 tykkäystä
Se voi mennä vikaan, ettei raski käyttää vaivalla kerättyä pääomaa firettämiseen ja myöhemmin harmittaa että tuli vitkuteltua töissä. Toki jos oikeasti ei jaksa käydä enää töissä, niin ei siellä rahan takia kannata käydä. Mulla on noin saman verran omaa pääomaa kuin sinulla mutta ikää sen verran vähemmän, että perheen perustaminen on vasta nyt ajankohtainen ja suunnitteilla. Silti en käy enää ansiotöissä enkä asiasta sen enempää stressaa. Olen aika varma, että rahani riittävät tuottoineen aika vanhaksi saakka 
24 tykkäystä
Tulipa tuosta edellisestä kirjoituksesta heti mieleen, että vaikka en itse rahasta stressaa, niin kyllä rahattomuuden pelko oikeasti stressaa aina satunnaisesti. Onneksi on kyky tehdä rahaa lisää tarvittaessa esimerkiksi yrittämällä - lohduttaa hieman.
Itselläni on suhteellisen vähän kavereita tai tuttuja, joilla on +1me varallisuutta. Välillä harmittaa, kun oma rahatilanne on niin eri levelillä kun kenekään tuttuni, ei ole mitään samaistumispintaa enää taloudellisissa asioissa.
Mutta samassa tilanteessa olevia tuttuja on itsellä aika harvassa, veikkaan että niin on monella muullakin. Olisiko täällä myös muita kiinnostuneita, jos perustettaisiin vaikka esim wa-ryhmä, joka voisi olla (private) tukiryhmä, jossa voidaan yhdessä harmitella rahattomuuden pelkoa? Tämä voisi olla myös hyvä sparrausryhmä heille, joilla on jo riittävästi mutta eivät uskalla. Foorumit jäävät yleensä liian anonyymeiksi ja harva todellisuudessa täällä viitsii omalla oikealla nimellä mitään uusia kontakteja luoda. En itsekkään. Itselläni kiinnostaisi tutustua ja luoda ihmissuhteita oikeasti samassa tilanteessa itseni kanssa olevien kanssa. Jos kiinnostaa, niin mulle voi heittää pm, niin katsotaan löytyykö halukkaita verkostoitujia. Kriteerit: +1m€ ja halukkuus tutustua samanhenkisiin ihmisiin ja jakaa avoimesti omia ajatuksia sekä kokemuksia elämästä. Varallisuuden todentaminen ja henkilöllisyyden tunnistautuminen pakollista luottamuksen ja mahdollisten trollien vuoksi. Voitaisiin myös vaikka järjestää pari kertaa vuodessa virkistyspäivät livenä. Uskoisin, että monella on kalenterissa tilaa ja varaa.
9 tykkäystä
Tuo samaistumispinta on mielenkiintoinen asia, en ole itse miljoonassa asti, enkä koe elämäni muuttuneen vuosien varrella. Kuitenkin keskustellessa muiden ihmisten kanssa, yllätyn yhä useammin “tavallisen ihmisen” ongelmista ja ajatuksista. (Tarkoitan tavallisella työssäkäyvä, asuntolaina, säästöjä ehkä muutama tonni).
Eikä kyse ole pelkästään siitä mihin kenelläkin on varaa, vaan ajatusmalli siitä, mikä koetaan mahdolliseksi ja mikä ei. Ei minulla itsellänikään ole vielä varaa aivan kaikkeen, mutta pidän asioita mahdollisena. Toinen asia on aika, et löydä työssäkäyvästä porukasta väkeä jotka voisivat extempore lähteä minnekään kahvia kauemmas. Kyllä se varallisuuden kertyminen vaan salakavalastikin muuttaa tapaa ajatella asioista, vaikka luulet ettei se sitä tekisi.
32 tykkäystä
Tämä samaistumispinta juuri. Meillä köyhillähän ei ole elämänlaadun kannalta kauheasti eroa onko NV 500k vai 2000k, kun ihan rennosti voi ottaa joka tapauksessa. Ihminen vain ei tyydy koskaan mihinkään. Varsinaisesti itsellä ei kiinnosta elää kovin leveää elämää mutta ei myöskään kiinnosta ollenkaan tarkastella paljonko eläminen maksaa ja jos halutaan tehdä jotain, se tehdään. Ostan aina kaiken mitä tarvitsen ja asun kivassa asunnossa mutta en tuhlaa roskaan. Ei se loppuviimein kovin kallista ole ja uskoisin kuukausittain kulutuksen olevan jossain 4-8k maastossa. Tarkastan nettovarallisuuden kuukausittain exceliin mutta kuluja en seuraa. Tiedostan, että jos markkina ei ole suotuisa, niin oma elämäntyylini johtaa ennenpitkää katkimenoon mutta sitä vasten yritän virittää jotain liiketoimintaa kassavirraksi tulevaisuutta varten. On tässä aikaa vuosikymmeniä kuitenkin.
11 tykkäystä
Tämä ei ole varsinaisesti vapaaherra aiheinen kysymys, mutta onko täällä porukkaa jotka ovat vapaaherroja osa-aikaisesti?
Tavoitteet välillä lipuu horisonttiin niin pitää yrittää kehitellä plan-b aihioita…
Tavoite olisi tällä vuosikymmenellä hypätä pois työelämästä… Se vaatii sijoitusasuntojen myyntejä ja ehkäpä syöntiä sijoituksista… Myös ehkä kämpän myymistä ja miettiä muuttamista halvempaan tms…
Yksi mahdollisuus olisi jatkaa suht koht samaa elintasoa mutta työskennellä vaikka puolet vuodesta… Verotehokasta…
Oma unelma olisi työskennellä esim. Keväästä syksyyn ja oleskella kesäpaikassa ja kun syksyn pimeät alkaa lyödä niin pakata kamat ja muuttaa lämpimään… Joko vuokrata, ostaa asunto tai vaikka matkailla asunto-autolla lämpimässä.
Onko täällä paljonkin porukkaa jotka työskentelevät vain osan vuodesta? Jos tämä ei onnistu niin joutuu puremaan hammasta ja painamaan mutta en usko etteikö hommia riittäisi osaamisellani, vaikka sitten vuokratyön kautta.
Varsinaiseksi vapaaherraksi ei ole mahdollisuutta jäädä vaan olen välitilassa… Liian pitkä matka eläkkeelle ja liian monta vuotta rahoittaa oloneuvosta pelkästään säästöillä/sijoituksilla… Mutta minkälaisia “välimallin jätkiä” täällä kirjoittelee🙂
16 tykkäystä
Kaverini tekee puhelinmyyntiä 3-6 tuntia päivässä ja kiertää maailmaa. Eihän noissa hommissa juuri mitään tienaa mutta pysyy kai sitten elämä järjestyksessä eikä mene juopotteluksi.
4 tykkäystä
Samankaltaisia haaveita, ja Suomessahan se olisi järkevääkin, koska progressiivinen verotus.
Itse voisin kuvitella tekeväni esim Toukokuusta Syyskuun loppuun hommia, ja n.7 kuukautta vuodesta vapaaherrailua.
7 tykkäystä
Pidän itseäni tilapäisenä vapaaherrana. Tällä erää sijoitukset tuovat elannon mutta työn alla on muitakin hankkeita joista tulee toivottavasti (muttei välttämättä) tuloja ja voisin hyvinkin myös mennä taas jossain vaiheessa ns. oikeisiin töihinkin, joskin ehkä mieluiten freelancerina/osa-aikaisesti/projektiluontoisesti tms.
Alle miljoonan euron tämänhetkisellä nettovarallisuudella lienen tällä hetkellä ketjun köyhimpiä vapaaherroja.
15 tykkäystä
Sen verran vielä että yksi kiinteistö mihin voisi vapaaherrautta mennä viettämään on hornan tuutissa ja ehkäpä vaimon kanssa ei näkemykset ole yhteneväiset… Ehkäpä omilla varoilla tai elämäntyylin perusteella olisi mahdollisuus heittäytyä veke töistä mutta emännän elämäntyylillä ei. Ja varsinkaan jos joutuu rahoittamaan kahden ihmisen elämää ja kenties vielä nykyistä kiinteistöä…
Itse en niin töistä perusta, mutta toiselle osapuolelle työ on henki ja elämä🤣 tykkää töistänsä… Itselle työ on lusimista… Menee mutta mitään intohimoa ei ole…
Olen kyllä sitäkin välillä miettinyt että jokaisen elämässä tulisi mennä omien intohimojen perässä… En usko että siitäkään mitään sanomista tulisi että viettäisin itse talvet jossain lämpimässä ja rouva saisi vääntää hommia kun niistä niin tykkää… Lapset asuvat jo omillaan…
Kämppäkin aivan liian iso meille kahdelle… Alakerrassa ei köydä kuin saunassa ja pesemässä pyykkiä…
Eniten ehkä tähän haikailuun vapaasta elämästä vaikuttaa se että lähipiirissä ollut moni jotka kaatuneet saappaat jalassa. Haluan elää nyt ja kokea kun terveys kunnossa ja jaksamista on enkä sitten halua surkutella että eipä tullut koettua ja tehtyä kun siihen oli vielä mahdollisuus.
Haluan hypätä oravanpyörästä heti kun mahdollista… Ja joskus silloinkin kun mahdotonta🙂
38 tykkäystä
Jestas kun tämä on vaikea asia ymmärtää itsellenikään. Monta tapausta myös ollut lähellä ja ei vaan osaa kuin olla töissä samassa oravanpyörässä. Mistähän korkeudesta sitä pitäs maapalloa katsoa että sais oikean perspektiivin asioihin.
9 tykkäystä
Jos työt on ihan ok niin ei tarvitse olla huolissaan jos myös elämän muut osa-alueet ovat tasapainossa. Itse olin hirvittävän onneton aiemmassa työssäni ja siksi lähdin sieltä.
Edit: Korjattu hiukan sanavalintaa.
6 tykkäystä
Tämä ilmiö alkaa näkyä viimeistään 30-40 ikävuoden paikkeilla, jolloin ihmisten urakehitykset, ansiotaso ja etenkin varallisuus alkavat jakautua voimakkaasti. Vaikka ei miljoonasalkkua olisikaan.
Silloin huomaa, että osalla vanhoista kavereista on edelleen sama varallisuustilanne kuin yläasteella eli tilillä satanen ja lasketaan ruokakaupassa euroja, kun taas osalle kympeillä, satasilla tai jopa tonneilla ei ole mitään merkitystä enää.
Siinä kohtaa kokemus elämästä alkaa eriytyä, mikä on tavallaan myös aika surullista. Toisen huvi on mennä kerran kuukaudessa leffaan ja toisen 4000€ maksava kaukomaiden lomamatka. Ehkä siinä kumpikin voi koettaa asettua toisen saappaisiin, mutta varmaan monen vanhat ystävyyssuhteet päättyvät tähän, kun mitään yhteistä kosketuspintaa asioihin ei enää ole. Vapaa-ajalla puuhataan aivan eri asioita. Toiselle jotkut ”presentaatiot firman johdolle” ovat täysin vieras maailma ja toiselle kirpputoreilla kiertely.
39 tykkäystä
Vanhat ystävyyssuhteet voivat päättyä monen muunkin asian seurauksena, mutta uusien ystävien saamista varallisuus ei ainakaan helpota. Varakkaiden joukko on vain niin pieni verrattuna varattomiin ja pienituloisiin. Voihan varakas olla köyhänkin kaveri, mutta siinä kalvaa aina taustalla ajatus että onkohan tuo oikeasti samaa mieltä asioista vai nyökytteleekö vain siksi että pääsisi joskus hyötymään varallisuudesta.
6 tykkäystä