Joku yksinäinen mies kuoli ja jätti melkein kaikki yllättäen miljoonaomaisuuden valtion ja kaupungin käsiin. Eli säästäen, jopa saiturimaisesti. Tekikö oikein itseään ja muita kohtaan?
Pitäisikö perheellisen kerätä pääomaa lapsille, jotka kuitenkin pärjäävät omillaan? Mahdollista on, että lapset laittavat sileäksi ja leski huseeraa rahoilla toisin kuin perinnön jättäjä olisi halunnut.
Pitäisikö rahat käyttää itse vai onko tehnyt virheen, kun päästää varallisuuden kertymään?
Tehdäkö testamentti johonkin ylevään hyvään? Kuka takaa, että siitä on todella hyötyä? Ettei raha mene organisaation paisuttamiseen ja palkitsemiseen?
Ei rahasta tule kuin huolta ja harmia. Riittää, kun arkkuraha on lopussa tilillä, niin kenenkään ei tarvitse omaisuudesta tapella tai pahoittaa mieltään. Tai miksi jättää arkkurahaakaan? Näin tuntuu moni ajattelevan ja tuhlaa jokaisen tilin ennen kuin seuraava tulee - ja luottaa yhteiskunnan tai läheisten turvaverkkoon, jos jotain sattuu.
Voisiko vapaaherraksi sanoa sitä, joka elää tarkoituksella toimeentulotuen varassa? Kieltäytyy työvoimapoliittisista toimista ja tyytyy nostamaan alennettua tukea. Tämä kansanosa näyttää kasvavan.
Mielestäni kyllä voi. Vapaus on hyvin subjektiivinen käsite ja itse kukin määrittelee oman vapautensa tai sen tunteensa - joko taloudellisesta tai jostain muusta näkökulmasta. Sijoitusfoorumilla mielipiteet saattavat olla biasoituneita, mutta mikäli tätä vapauden määritelmää kysyttäisiin laajalta yleisöltä, vastaukset olisivat monenkirjavia.
Ajattelen, että vapaus on vain illuusio itsemääräämisoikeudesta. Todellisuudessa meitä rajoittaa ja ohjaa useat eri muuttujat kuten lainsäädäntö, kulttuuriset normit ja odotukset, ihmissuhteet, sosioekonominen asema jne. Osaan voimme vaikuttaa, osaan emme. Näiden tekijöiden puitteissa määrittelemme kokemuksemme vapaudesta.
Moraalinen relativismi ilmenee valtaa käyttävien keskuudessa, kun joka neljäs vuosi kansanedustajat kertovat näkemyksiään hyvästä elämästä, jota jokaisen suomalaisen tulisi tavoitella. Tässä yhteydessä on hyvä kysyä onko kenelläkään todellisuudessa oikeutta määritellä koko yhteiskuntaa läpileikkaavasti mitä vapaus tai hyvä elämä todellisuudessa on?
Voi myös käydä niin että firettämistä tavoitellessa opittu säästelijäs elämäntapa jää päälle. Ihminen on töpännyt ja jäänyt joutilaaksi liian myöhään, säästöt tuottavat enemmän kuin mukavalta tuntuva elämä kuluttaa.
Nollaan osuminen on paljon vaikeampaa kuin nollan ohi osuminen.
1995 paikkeilla jäi aika paljo porukkaa eläkkeelle alle 60-vuotiaana vaikka ei olis ollu kummempaa varallisuutta. Esim appiukko oli silloin - laman pohjilla - käsittääkseni sellutehtaalla. Iso firma tarjos ihan houkuttelevan lähtörahan niille jotka läks vapaaehtoisesti. Eli jäi 57 vuotiaana eläkkeelle. Talo ja mökki oli maksettu sitä ennen. Eikä ole päivääkään katunut. On veneilllyt, mökkeilly, kalastellu ym. Mökki 1980- luvun askeettinen mökki saaressa. Vene vm 1973 puuvene. Talo tehty 1950 -luvulla. Itse tehden halvalla jää kulut pieneks. Ei autoa millä lie iso merkitys talouteen ku vähällä pärjää.
Tuollainen järjestely se tarkalleen ottaen oli. 57vuotiaana pois töistä ja ansiosidonnaisella “työyyömyyseläkkeellä” viralliseen eläkeikään asti. Hyvä niille jotka tuohon pääsi (suuret ikäluokat äänesti itselleen tuollaisen järjestelyn), muut sitten maksoi ja nyt työelämään astuvat paiskiikivatkin sitten töitä 10v pidempään ja maksavat huomattavasti korkeampia eläkemaksuja.
On totta, että osake- ja rahasto-omaisuuden tilasto jättää pois kaiken muun tuottavan omaisuuden kuten listaamattomat, kiinteistöt ja metsät. Kaivelin vähän toista tilastoa, jotta saataisiin nämä mukaan.
Kotitalouksien varallisuus tilastosta vuodelta 2019 selviää, että rikkain prosentti 35-64-vuotiaista kotitalouksista omistaa nettona vähintään 2,05 miljoonaa euroa. (Alle 35-vuotiailla on niin vähän varallisuutta, että jätetään heidät tässä pois.) Prosentti näistä kotitalouksista on 13 260 kotitaloutta. Tehdään karkea oletus, että puolet tästä kahdesta miljoonasta on tuottavaa omaisuutta. Eli kahden miljoonan netto-omaisuus tuottaisi yhtä paljon kuin miljoona pörssissä. Pidetään tätä tässä vapaaherran rajana. Eli päädytään lukuun 13 260 kotitaloutta. Eli alle 0,5 % suomalaisista kotitalouksista voisi harkita vapaaherraksi ryhtymistä.
Prosentti ja nuppiluku nousee paljon kun (työ)eläkevarallisuus otetetaan huomioon. Keskimääräistä parempi työeläke (esim 2500€) on miljoonan euron arvoinen bruttona 34 vuoden aikana. Tosin vaatii kunnioitettavan pitkää elinikää (esim 64+34 =98).
Nämä varat on olemassa vain paperilla. Ulkomuistista tulee, mutta olikohan eläkevaroissa rahastoituna ~250 miljardia ja vastuut ~750 miljardia. Eli kärjistäen tulee oikeasti vain persnettoa. Ja positiivisessakaan skeaariossa ei kannata laskea kuin tuon 250 miljardin mukaan.
Tässä ketjussa on puhuttu, että pitäisi olla 4 miljoonan euron salkku alkaakseen vapaaherraksi ja jäädäkseen pois työelämästä. Nostanpa esiin tämän @VPKe :n erinomaisen esimerkin, että huomattavasti vähemmälläkin voi pärjätä.
Muuttujia tietysti on, joista pienin ei ole se, ajatteleeko 1000 € nettona kuussa (+velaton oma asunto) riittävän vapaaherruuteen vai pitääkö 10 000 € nettona kuussa aitona vapaaherruutena. Useimmilla summa on varmaan jotain tältä väliltä.
Ajatuksia näin keskituloisen silmin. Suomalaisen mediaanipalkka on noin 40000e/v. 4 miljoonaa vastaa siis noin sadan vuoden työpanosta bruttona. Hurjia lukuja, kun työuraan vuosia mahtuu (toivottavasti korkeintaan) puolet tästä.
Jos oletetaan varovaista 4% tuottoa sijoituksille, niin 1 miljoona riittäisi vapaaherrailuun mediaanipalkalla. Kun otetaan huomioon että nyt säästöaste itsellä tässä tilanteessa on nyt noin 30% ja kulutuspuolelle siirtyessä sitä ei enää tarvita, niin 700 000e salkku riittäisi siis kattamaan nykyisen kulutuksen. Ja kun edelleen omalla kohdalla ajattelen, että pääoman ei tarvitse säilyä vaan tili saa mennä nollaan kun tästä maailmasta poistutaan, niin kyllä 500 000e salkku veisi pitkälle. 300 000e varaan voisin jäädä jos ikä lähestyy eläkettä, mutta nelikymppisenä en uskaltaisi.
Itselleni monen täällä kuvailema vapaaherrailu kuulostaakin luksuselämältä, kun taas minulle vapaaherrailu tarkoittaisi nykyistä keskituloisen elintason säilyttämistä ilman päivätyötä. Toki ison eron luvuissa tekee myös perhetilanne, omat lukuni ovat siinä mielessä itsekkäät, että puoliso joutuu edelleen kantamaan oman osuutensa talouden kuluista, eikä näillä tähdätä mittavan perinnön jättämiseen.
Onhan siitä työssäkäynnistä kulujakin, joista monella olisi mahdollista säästää jos lopettaa töissä käynnin. Ensimmäisenä tulee mieleen auto ja sen myötä mahdollisesti autopaikka. Ainakin jos perheessä on kaksi autoa.
Jokaisella varmaan omanlaisensa euromäärät mielessä. Pitkältihän useimmilla on kyse suhteesta aiempiin tuloihin, kohtalaisen ankeaa, jos alettava vapailun myötä vyötä kiristää.
Aihetta sivuten, raha-asioiden hoito voi muuttua vapailun myötä, esim. pankin vakioprosessit eivät välttämättä taivu asiakkaaseen, joka työttömänä tulee epäsäännöllisilläkin tuloilla omillaan toimeen siinä missä palkansaaja. Perustasonkin kortti- ja laina-asiat voi siten joutua hoitamaan asiakaspalvelijoiden kanssa keskustellen.
Sivuhuomautuksena American Express määrittää (korttejaan hakeville) taloudellisesti riippumattoman rajan vähintään 4 miljoonan euron varallisuuteen.
Työssäkäynti myös nostaa kuluja siinä mielessä, että jos on vapaalla niin taidoista ja haluista riippuen voi tehdä itse sellaisia hommia, mitä tulee teetettyä vierailla työkiireiden takia. Yksi kaverl jäämässä kokonaan vapaille ja on tekevä ukko. Rakentelee, remppaa, metsästää, kalastelee, tekee puuhommia, viljelee jne. ja oli räknäillyt, että pitkä pennihän tuossa on kyseessä.
Inflaatiokorjattuna tuottona tuohon viittasin, vaikken sitä erikseen maininnut. Useimmissa laskelmissa tavoitetasona kuitenkin törmää 6-7% tuotto-odotuksiin inflaatiokorjattuna, perustuen myös historiallisiin tuottoihin, ja sen vuoksi kuvailin 4% tuotto-odotusta varovaiseksi.
Toki historia ei ole tae tulevasta, ja niinkin voi käydä, että nyt siirryn oloneuvokseksi 500k salkulla ja kuukauden päästä alkaa laskumarkkina, joka vie pörssejä 50% alas seuraavan kolmen vuoden aikana. Silloin tuo muutaman sadan tuhannen salkku on lirissä. Ja tähän ymmärtääkseni pohjaa myös nuo aiemmin esiin tulleet, maltilliset 2,7% nostot vuodessa salkun arvosta, että simulaatioiden perusteella niillä todennäköisesti päästään päätyyn asti myös tässä epäonnisessa tilanteessa.
Sinänsä kyllä olen samaa mieltä, että vasta parin miljoonan salkulla voisi olla lähes huoletta vapaaherrana. Jos laskennallisesti niukasti riittävällä salkulla jättäytyy pois työelämästä nuorempana, niin jää vielä runsaasti markkinariskiä, ja voi olla fiksua supistaa kulutusta tai palata töihin jos markkinat hankaa pahasti vastaan - ja silloin ei kait voida varsinaisesti vielä puhua vapaaherrasta.
Aikoinaan tuli kirjoiteltua vapaaherroittelusta tarvittavaa omaisuutta sivuten.
Linkkaan sen alle, mutta oma johtopäätös omiinkin kokemuksiin peilattuna on että menotaso elää huomattavasti ajassa, elinkaaren vaiheen (kuten lapsia tulossa vai menossa) mukaan kuten myös vaikkapa asumismuodon (velaton tarpeet täyttävä asunto vs markkinavuokra) mukaan. Lisäksi vapaaherroittelun mahdollisuuksiin vaikuttaa esimerkiksi oletko FIRE hautaan asti vai onko sinulle kenties kertynyt passeli eläke.
Koska syntyy moisia eroavaisuuksia, on aika tarvittava potti äärimmäisen erilainen 30-vuotiaalla perhettä perustavalle kuin 50-vuotiaalla jonka lapset ovat osin jo omillaan.
Ja kuten yllä todettiin, paljonhan vaikuttaa myös ajatteleeko säästävänsä omaisuutensa ja kertyneet pääomat perinnöksi vai käyttävänsä ne FIRE:een
Tuota inflaation vaikutusta irse taklaan asumalla puolet vuodesta huomattavasti halvemmassa maassa.
Suomesta saadulla eurolla on moninkertainen ostovoima vaikkapa Thaimaassa.
Sitä paitsi on siellä muutenkin mukavempaa kuin räntäsateessa.
Siirtää salkun painopisteen hiljalleen hyviin osingon maksajien niin ei tarvitse stressata kursseja. Taantumassakin nämä maksavat hyvää osinkoa useimmiten. Millin salkku riittää täysin itselleni esim. 58-60 vuotiaana vapaaherraksi. Nytkin tulee jo mukavasti osinkoja ja moni yhtiö korottaa osinkoa jatkuvasti. Tuossa on sitten reilu 6-8 vuotta virallisen eläkeikään mutta varhennetua eläkettä voi nostaa jo 62 v nykysäännöillä. Ne toki voi muuttua. Edellyttää että on kertynyt työeläkettä mutta itse saan osan tuloista tuolta, osan osingoista ja lisäksi salkusta voi myydä hieman. Jos salkku tuottaa pitkällä aika jänteellä keskimäärin 7% niin raha ei edes vähene vaan jopa kasvaa. Ja jos on millin salkku niin miksi siitä ei voisi osaa syödä. Ei kaikkea tarvitse jättää perinnöksi.
