Rohkeasti kirjoitettu lause, johon vastaus on kyllä. Aina voi minimoida menoja ja elää silti ihmisarvoista elämää, pitkälti tulotasosta riippumatta. Toki jos on, millä mällätä, niin anna mennä vaan. Pohdinnat omasta rahankäytöstä kuuluu asiaan ja sitä sopiikin aina välillä miettiä.
Itselläni pakolliset kuukausimenot vain tonnin tietämillä ja elän silti täysiä. Kuitenkin puolet nettotuloistani on oltava ylimääräistä, jotta voin myös pahan päivän tullen ylläpitää ihmisarvoista elämää, ihan vaikka tulotasoni kokisikin jopa puolittumisen.
Hyvin sanottu. Kätkemisen ja kateuden aikakausi saisi jo jäädä kauas taakse.
Ketjun otsikko on Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?
Nyt kun @superg jakaa näitä kokemuksiaan niin sallittakoon se hänelle. Jos joku tälläisestä loukkaantuu voisipa olla sitten lukematta tätä ketjua.
Kyllä puolisoiden välillä saa elatusvelvollisuuden nojalla siirrellä rahoja. Toki jos näillä rahoilla puoliso sitten esim. ostaisi osakkeita, niin kyse olisi lahjasta. Mutta esimerkiksi viikkorahan maksaminen, jolla vaimo ostaa ruokaa ja vaatteita yms, on ihan ok.
Minusta on hienoa, että superg raportoi tänne ketjuun elämästään ja kulutustottumuksistaan. Lisää vaan tällaista.
Aihetta sivuten, eilen sopiva Armanin jakso. Höpöä toki pitkälti meille taviksille, mutta kyllä siinä muutama ajatus heräsi. Ei tässä auta stna luovuttaa ja alkaa kihnuttelemaan! Mutta itselle tärkein lause oli: raha on ääretöntä, mutta aika rajallista!
Tämä. Nyt kun jälkikasvua vielä kiinnostaa vanhempien kanssa puuhastelu, häviän mielelläni rahaa ostaakseni aikaa lasten kanssa. Samaisesta syystä meillä käy kerran kuussa siivouspalvelu, koska aikaa ei ole rajattomasti voin yrittää käyttää sen mielekkäisiin asioihin. En usko kuolinvuoteella katuvani vähäistä siivoamiseen käyttämääni aikaa.
Samaten euro tänään on arvokkaampi kuin euro vuoden päästä. Elämä on tässä ja nyt, vuoden päästähän sitä voi olla itsekin jo hiekkahoidossa. Jos menen törsäämällä konkurssiin, onpahan ainakin ollut paljon hyviä hetkiä siihen saakka. Ja sitäpaitsi rahahan on ääretöntä.
Hieno homma @superg, että jaat kokemuksia ja ajatuksia palstalle. Minulle on muodostunut sinusta mielikuva, että vaikka saisitkin tuhlattua kertyneen omaisuutesi pois, sinulla on kyky hankkia se takaisin.
Moni haikailee ja säästää rahaa siihen, että teen sen asian sitten kun… Mutta elämä on tässä ja nyt. Eletään täysillä ja eletään sellaista elämää mikä tuottaa mielihyvää niin itselle kuin läheisillemme.
Verohuojennettuja osinkoja voi nostaa vuodessa 8% oy:n omasta pääomasta, kuitenkin enintään 150 000 euroa per henkilö. 150 000 / 8% = 1 875 000 €, eli tuon verran pitäisi olla omaa pääomaa maksimiosinkoihin yhden miehen omistamassa yrityksessä. Verohuojennetuista osingoista 75% ovat verottomia, 25% menee pääomaverotuksen mukaan.
Super g:n ajatuksia on kiva lukea. Hänellä on rohkeutta elää tässä ja nyt ja sitä piirrettä vapaaherrailija mielestäni tarvitsee vähintään jonkin verran. Pieni pilke silmäkulmassa kirjoitetut päivitykset ovat piristävää ja tavallisesta arjesta jollain tavalla poikkeavaa luettavaa.
Yhtä kiinnostavaa luettavaa on kyllä “päinvastaisetkin” kokemukset, jossa arkea eletään hiukan niukemmin.
Eräs puolituttu elää toimeentulotuella, jota on ilmeisesti työnhaun ongelmien takia leikattukin, tarkkaa summaa en tiedä. Säästöjä ei ole. Ei pyri hakemaan töitä. Kuluttaa päivät koodaten, keskustellen ja haaveillen vuokra-asunnossa kaupungin keskustassa. Ruoka on takuulla yksipuolista. Selvää lienee, että kyseessä on erikoistapaus. Seuraan siksi, että ei oikein ole muitakaan, joka seuraisi. Erään yhdistyksen kautta näitä tulee vastaan aina välillä. Mutta mielestään kaikki on OK ja elämä ihan hyvää. Outoa, että yhteiskunta ei erityisemmin ole olut aktiivinen.
Eihän nuorimies tarvitse kuin sängyn missä nukkua ja ravintoa mahaan, sen jälkeen mielekästä tekemistä. Jos se mielekäs tekeminen löytyy koneelta, niin kulut ovat aika pieniä. Pidemmän päälle yksipuolista, ja ihminen toki “kaipaa” myös sosiaalisia kontakteja ym. asioita, mutta tuossa pisteessä kun on tarpeeksi “syrjäytynyt” niin pärjää kyllä ilmankin. Siihen turtuu ja sitä oppii hyväksymään kohtalonsa, joillekin ihmistyypeille tämäkin sopii. Yhteiskunnalle toki vähän kehnompi asia, mutta se onkin poliittinen keskustelu joka ei sinänsä tähän liity.
Mä itse nään tuon tuhlailevan elämäntyylin lähinnä esteenä vaurastumasta lisää. Jos on sitä varallisuutta, niin sitä suuremmalla syyllä pidetään siitä kiinni ja laitetaan töihin kerryttämään lisää. Ylisukupolvellista varallisuutta. Jotkut eivät haluaisi jälkikasvulle jättää, mutta itsestä olisi hienoa, jos oma kuvitteellinen lapsi voisi periä merkittäviä summia ja turvata elämänsä. Kunhan vain raukka olisi kasvatettu tiukassa hihnassa oikein. Mokomat kun tuppaavat ajattelemaan itsekin.
Otetaan nyt vielä esimerkkinä vaikka lomabudjetti, voisihan sen 10k € tuhlata reissuun, mutta parin viikon päästä tulee vaan morkkis ja ei sitä lopulta ainakaan itse edes osaisi nauttia kun tietäisi että rahaa vaan palaa. Lopulta se loma ei maksakaaan 10k€, vaan vaikka 30k€ jos olisi vuosia sen sijoittanut. Tämä toistuu kaikessa kulutuksessa.
Mutta kuinka paljon sitä varallisuutta pitää ensin kerätä, jotta on varaa tehdä se 10k reissu? Vai käykö sittenkin niin, että koskaan ei ole valmis sitä tekemään, kun aina vaan pitää haalia lisää rahaa? Ja jos rahaa ei voi koskaan käyttää, miksi sitä haalia? Tällöinhän on rikas köyhä.
Sen minä ymmärrän, että jälkikasvulle säästetään varallisuutta jonkin verran helpottamaan heidän elämää. Mutta sitä en ymmärrä, että itse pitää tinkiä kaikesta mukavuudesta ja luksuksesta ajamalla tonnin pommilla ja viettämällä lomansa Tallinnan risteilyllä, jotta saa kerättyä maksimaalisen summan säästöön jälkipolvien iloksi. Minä olen ainakin omille vanhemmilleni sanonut jo aikoja sitten, että kuluttakaa ja tuhlatkaa vaikka jokainen euro pois. Te olette ne ansainneet ja minä pärjään aivan hyvin ilman niitäkin.
Se on niin perspektiivistäkin kiinni, epäluotettavan ja turvallisen tonnin pommin välimaastossa on se viiden tonnin luotettava corolla, autohan on vain väline päästä paikasta a paikkaan b. Tai vaikkapa vanha Hiluxi jos tarvitsee harrastuksiinsa moista työjuhtaa.
Mukavuus ja luksuskin on mitä on. Mulle on mukavempi olla kotona pieruhousuissa ja kokkailla, kuin poistua ravitsemusliikkeeseen ja maksaa itsensä kipeäksi annoksesta joka ei välttämättä edes täytä vatsaa.
Köyhä on mielestäni ihminen, jonka taloudellinen tilanne estää häntä saamasta niitä perustarpeita mitä ne nyt ikinä ovatkaan. Siinä missä “rikkaalla köyhällä” on taas ainakin omasta mielestään kaikki mitä hän tarvitsee. Se mitä tarvitaan, niin ostetaan.
Minä nyt mielummin tekisin vaikka metsässä puuhommia, kuin makoilisin jossain kaukolomalla. En osaa suhtautua tuohon luksuselämään enkä sitä alkaisi edes opettelemaan. Luksustakin on monenlaista, ei sitä kaikesta tingitä. Kyllä penninvenyttäjiltäkin löytyy moottorisahat puuhommiin ja mönkijät millä tehdä lumityöt. Mikäli nyt asuu paikassa, jonka tilukset niin vaativat.
Kukin tyylillään, mutta pröystäilevän kulutuksen ihannointi on minusta jotenkin… vierasta ja epäsuomalaista näin paremman ilmaisun puutteessa.
Joillekin ihmisille 10k salkussa tuottaa mielihyvää enemmän kuin 10k reissu. Mahdollisuus lähteä 10k reissulle voi olla tyydyttävämpi tunne kuin se, että reissulle lähtisi oikeasti. Kaikki ihmiset eivät kaipaa luksusta, heille sillä ei ole arvoa. Silloin ei ole tunnetta, että täytyisi tinkiä jostakin. Tällaisille ihmisille kertyy helposti varallisuutta.
Juuri näin, vapaaherruutta/-rouvuutta on monenlaista ja tähän ketjuun mahtuu varmasti hyvin erilaiset näkökulmat. Lähinnä itseä alkoi ihmetyttämään, että miksi erään nimimerkin hyvin avoimesti kirjoittama “tuhlailuviesti” aiheutti niin suuren vastareaktion säästäväisyyteen pyrkivien kirjoittajien joukossa.
Luxuksen ongelmana on että jos siitä tulee jatkuvaa se muuttuukin arjeksi. Koko luxuksen tarkoitushan on palkita itseään tavallista hienommalla kokemuksella. Luxus on mahtavaa, mutta vain pieninä annoksina ja ansaittuna. Mikä on luxusta, on maalitolppa joka katoaa lopulta aina vain kauemmaksi. Joskus voi olla tervettä jopa ottaa maalitolppaa taaksepäin.
Hatunnosto Supergille asenteesta joka voisi Suomessakin yleistyä. Menestystä ei pitäisi hävetä ja kateus pitäisi muuntaa omaan yritykseen saavuttaa jotain samanlaista.
Itse aikanaan pohdein onko kasvanut kulutukseni kestävällä pohjalla. Olen tehnyt mielenkiintoisia asioita, matkustanut ja ajanut hienoilla autoilla. Lopulta ryhdyin sijoittamaan ja huomasin ettei parasta luxusta olekaan suuri kulutus vaan tulevaisuuden turva ja vapaus päättää paljonko työskentelee ja kenelle.
Onhan sitäkin nähty että ulkoisesti menestyneet ja kaiken saavuttaneet ihmiset jossain vaiheessa elämää kiinnostuvatkin sisäisistä asioista, henkisyydestä ja materian tavoittelu kallistuu enemmän yksinkertaisuuteen ja jopa minimalismiin.
Se mikä on luxusta tai tavoiteltavaa on vain jokaisen korvien välissä. Jos mereen kaataa shampanjapullon sitä ei varmaankaan kiinnosta onko se halvinta vai kalleinta luxusjuomaa. Joku ihminen kokee asian myös tällä tavalla ja joku toinen voi pitää kallista viiniä niin suuressa arvossa, että on valmis maksamaan siitä paljon. Ihmisen henkilökohtaiset ajatukset ratkaisee mikä juuri hänelle on luxusta, arvokasta tai tavoiteltavaa.
Itse olen vielä varallisuuden keräysvaiheessa menossa, mutta itselle riittää vähän vaatimattomampi elämäntyyli, kun vapaus koittaa.
Iso määrä tavaraa tms. ei itseäni erityisesti motivoi. Suurinta luksusta itselleni on omistaa oma aikani ja päättää miten sen käytän. Aika on nimittäin lopulta se tärkein hyödyke, joka loppuu kesken meiltä kaikilta ennen pitkää. Oravanpyörästä tulee olemaan helpotus hypätä jossain vaiheessa pois. Osa-aikainen työskentely voi omassa “vapaaherra” skenaarioissani olla kuvioissa mukana, mutta ajan käytössä tulee olla reilusti joustavuutta.
Arvostan superg:n tapaa elää ja jakaa omaa tarinaansa meidän kanssa. Kuvailuista saa helposti vaikutuksen, että vapaaherrailu on vaarassa suuren kulutuksen takia. Tämä on mielestäni osittain harhaa ja väliaikaista. Osa kuluista on selvästi väliaikaisia, kuten hänen mainitsema lasiterassi ja uskoisin myös asuntolainan tulevan maksetuksi joskus tulevaisuudessa. Voidaan myös ajatella lastenkin kasvavan joskus aikuisiksi, joka saattaa pienentää kuluja. Lisäksi varmasti olisi mahdollista hieman pienentää kuluja muualtakin ilman elämänlaadun suurta uhraamista.
Toki kyllä kuviossa on selvästi muita riskejä, jotka liittyvät vahvasti sijoitustuottojen laskuun. Riskiä tietysti vähentää selvästi hajautus erilaisiin instrumentteihin. Siltikään en ole yhtään huolissaan superg:n pärjäämisestä.
Monen kauhistelemaa “tuhlausta” matkusteluun en itse pidä mitenkään ihmeellisenä. Toki sen myönnän, että sama summa sijoitettuna vaikka korkotilille tuottaisi enemmän rahaa. Mielestäni matkailu on erilainen sijoitus itseen/läheisiin, joka joskus maksaa itsensä takaisin työssäjaksamisena ja toisinaan taas ihan vaan maailmankuvan avartumisena. Tietystikään kaikki eivät pidä matkailusta, eikä se silloin ole heitä varten. Myös monen mainitsema 10k luksusloma on monelle perheelliselle “vain” talvilomaloma Thaimaassa. Lomailu lasten kanssa maksaa monesti huomattavasti enemmän jo siitä syystä, että pitää ajoittaa matkat koulujen lomien aikoihin.
Tuosta 10k reissusta tuli itselleni edelleen lämpimät muistot 17 vuoden takaa kun otin lopputilin silloisesta työpaikasta ja lähdin reppu selässä reissuun kaakkois-aasiaan. Reissu venähti 19kk mittaiseksi ja rahaa paloi kaikkinensa noin 14 tuhatta. Vaan enpä vaihtaisi noita kokemuksia mihinkään. Tulee lienee olemaan ennen eläkepäiviä lähin kokemus “vapaaheruudesta” jonka kykenen saavuttamaan.
