Vapaaherrat/-rouvat - Kokemuksia?

Yleinen
883

Heippa!

Täällä on ollut mielenkiintoista keskustelua, mutta vähemmän tarinoita vapaaherrojen ja -rouvien kokemuksista. :slight_smile:

Yllä olen lainannut tämän ketjun aloitusviestiä, joten koetetaan pääasiassa keskustella pääasiassa aloitusviestin mukaisesti. Välillä voi hieman joustaa, mutta liika on liikaa ja ketjun pääteemaat sekä nuo aloitusviestin kysymykset saattavat jäädä liiaksi sivuun.

En ole itse vapaaherra, mutta on ollut kiinnostava lukea tällaisten kokemuksista. :slight_smile:

Kiitoksia ja hyvää lauantaita kaikille! :slight_smile:

16 tykkäystä
884

Joskus olen täällä kertonut olevani ns. vapaaherra, nyt jo yli kuuden vuoden ajan. En koskaan ole mitenkään tarkkaan laskenut menojani, kun ne heittelevät niin suuresti. Voisi kuitenkin arvioida, että noin 1,5ke on perus kk- menot, tämän päälle on harrastemenot suunnilleen saman verran. Jos kuvitellaan menojeni olevan noin 40ke/vuosi riittää rahani päätyyn asti vaikka ei tuloja olisi ollenkaan. Tästä päästään pariin asiaan, jotka itseäni aina välillä mietityttää. Eka on se, että miksi minun pitäisi erityisesti säästää rahaa perikunnalle? Jos saan elää vanhaksi, on perikuntakin jo sen ikäistä että heillä ei pitäisi olla rahasta enää tiukkaa. Ja taas jos kuolen nuorempana on rahaa jäljellä myös perikunnan ilonpitoon. Toki apua tarjoan taloudellisesti tässä matkan varrella, jos tarvetta on. Sen tosin olen huomannut, ettei annettu raha lompsassa pysy.
Toiseksi ihmettelen mihin ihminen rahaa tarvitsee lisää, jos sillä on jo tarvittava määrä sitä. Tämä liittyy siihen, ettei saisi kuluttaa pääomaa vaan laittaa se aina poikimaan jotta olisi aina vain enemmän rahaa mitä ei kuluta. Yritän kovasti olla ajattelematta rahaa jatkuvasti, jotta voin keskittyä kivempiin asioihin. Tykkään matkustella ja harrastaa, enkä laske niihin käytettyä rahaa, koska sitä varten se raha on hankittu. Töitäkin teen silloin tällöin pieniä projekteja mutta vain, koska se on kivaa. Maailmassa ja elämässä tapahtuu paljon ikäviä asioita, joten yritän mahdollisuuksien mukaan keskittyä mukaviin juttuihin juuri tänään. Huomenna se ei välttämättä ole enää mahdollista.
Toivotan tsemppiä jokaiselle omalla polullaan ja uskoa unelmiensa toteutumiseen!

95 tykkäystä
885

Sama täällä 4 v :grinning:
Siitä on lähdettävä, että tähän on tultu…

7 tykkäystä
887

Vastataan vielä aloittajan kysymyksiin oman kokemuksen pohjalta.
Päivätyön lopettaminen oli erittäin helpottavaa, koska olin siihen niin leipiintynyt. Onneksi oli jo silloin harrastuksia, joiden parissa aika (ja raha) kuluu hyvin. Myös aika laaja sosiaalinen piiri on avuksi, toki muut ovat päivät töissä joten on hyvä myös tulla toimeen itsensä kanssa.
Töissä kun olit leikkinyt johtajaa pitkään ja ihmiset kysyvät asioita sinulta ja sen vuoksi luulet olevasi hieman muita parempi kun et muista miksi he kysyvät juuri sinulta. Kun tämä asema muuttuu johtajuuden poistumisen myötä myönnän sen olleen hiukan kova pala välillä. Suuri osa hyvän päivän toivottelijoista ja kuulumisten kyselijöistä lakkaa olemasta, he eivät olleetkaan oikeasti kiinnostuneita sinun hyvinvoinnista. Noh nyt jälkeenpäin se on tietysti päivänselvä asia, muutos oli vain raju.
Kyllä päivätöistä jäi kaipaamaan sellaisia suurempia onnistumisia ja asiakkaan odotusten ylitystä sekä tietysti sitä “omaa” porukkaa. Nyt pitää enemmän keskittyä lähipiiriin ja myös omaan hyvinvointiin, onneksi.
Suosittelen vahvasti ihmisiä pitämään esim. sapattivuotta ennen oikeaa eläkettä jos suinkin pystyy. Siinä ehkä näin nuorempana saa tuntumaa lopulliseen eläkkeeseen, että voi makustella miten se joutenolo onnistuu. Joillakin voi olla, ettei psyyke kestä sitä äkillistä poisjääntiä työelämästä. Varsinkin jos sosiaalinen piirikin koostuu lähinnä kollegoista ja yhteistyökumppaneista. Sapatilta pääsee töihin takaisin ja voi koittaa korjata mahdollisia huomaamiaan puutteita. Ja saahan vapaahenkilötkin mennä töihin, jos vapaat eivät tunnukaan hyvältä.
Vaikea on muita lähteä sen paremmin neuvomaan, jokaisella on oma polkunsa.

58 tykkäystä
888

Laitetaas tähän oma tilanne/asenne yhdeksi muiden sekaan: vapaus on tehdä mitä haluaa, mutta on kääntynyt vähän rahaa vieviin juttuihin - suurimmat kicksit tulee luonnossa eri tavoin vietetystä ajasta, hyvistä kirjoista ja tietenkin hetkistä perheen ja ystävien kanssa. Varallisuutta on ja lisää tulee enemmän kuin menee, töissä ei kai tarvitsisi käydä mutta käyn koska on aika kivaa puuhaa, saa tehdä merkityksellisiä asioita joita ei ilman työyhteisön puitteita voisi yksin tehdä.
Autokin tuossa pihassa on, 11 vuotias, voisi olla hyvin joku uusin ja komein sähköSUV, mutta miksi kun tuokin kulkee ja sitäpaitsi harvoin, fillarilla kaikki lähiliikkuminen (alle 15km) jos ei kamaa mukana, kesät talvet. Mökki löytyy ja halpa vene jolla sinne pääsee, sekin sähkötön eikä ime isosti ylläpitokapitaalia.

Eiköhän tällä virityksellä ihan väkisinkin jää jälkeläisille jaettavaa, vaan näyttävät pärjäävän kyllä ihan omillaankin.

Tämmöstä.

60 tykkäystä
889

Kirjoitanpa tänne myös omat kokemukseni vuoden vapaaherrailun jälkeen. Mielenkiinnolla olen lukenut muiden kertomuksia ja samaistun niihin vahvasti.

Olen 40+ perheenisä pääkaupunkiseudulla, perheestä löytyy useampi kouluikäinen lapsi, vaimo joka tekee omaa uraa ja nuori, vähän hassu koira.

Minulla kävi työelämässä valtava tuuri: tein 20+ vuotta hommia joista 10+ osakkaana yhtiössä, jolla meni taloudellisesti valtavan hyvin. Työpanosta (ja paljon enemmänkin) vastaavat osingot kilahtivat holdarin tilille vuosittain. Työ oli todella mielenkiintoista ja imaisi mukaansa mutta työyhteisö oli sellainen että vain kultaiset käsiraudat pitivät minut mukana. Osaamista, pääomaa ja verkostoa (positiivisessa mielessä) syntyi samalla vähän kuin vahingossa. Monena vuonna juuri tähän aikaan vuodesta joululoman päätyttyä kävin jaakobinpainia itseni kanssa onko tämä sen arvoista ja aina päädyin siihen että seuraavan vuoden jatkamalla varallisuus kasvaa sen verran merkittävästi että kannattaa vielä painaa. Nyt oikein naurattaa kun sunnuntaiblues viikonlopun päättyessä tai lomien loppuessa on jäänyt pois.

Vuosi takaperin jäin sitten pois töistä ja osakkuudesta. Tämä oli minulle valtava onni. Olin uuden äärellä, talous turvattu ja olo oli kuin ylioppilaskeväänä 25 vuotta aiemmin: ei tarkkaan tiennyt mitä tulevaisuus tuo tullessaan mutta samaan aikaan oli fiilis että mitä tahansa edestä löytyykin niin hyvin tässä käy.

Sain monelta samassa tilanteessa olleelta vinkin, että älä pidä kiirettä tarttua mihinkään uuteen. Ja tämä neuvo on osoittautunut arvokkaaksi. Vuoden mittaan on vahvistunut että en enää mene mihinkään täyspäiväiseen työhön. Alkuperäinen suunnitelmani on vahvistunut: pyöritän omaa sijoitusportfoliota holdarin kautta, joka työvuosina toimi säästöpossuna ja johon niukkaa vapaa-aikaa ei aiemmin liiemmin jaksanut käyttää. Otan valikoiden muutaman advisor/hallitusroolin ja loppuaikana teen mitä lystään: osallistun lasten harrastuksiin, maanpuolustus- ja vapaaehtoistyöhön. Erityisesti nämä kolme viimeistä ovat olleet todella antoisia, kun aiemmin ovat olleet niitä joista olen eniten tinkinyt. Omista rakkaista harrastuksista kuntoliikuntaan ja lukemiseen on tietenkin ollut aikaa niin paljon kuin haluaa.

Kotityöt ja lastenkuskailut on aina jaettu vaimon kanssa yhdessä. Vaimo on tehnyt omaa uraansa koko ajan, mutta viimeiset muutamat vuodet teki lyhyempää työviikkoa (mutta silti minusta vähintään yhtä paljon töitä kuin minä). Nyt viime kesän jälkeen hänelle oli mahdollista ottaa täysi työviikko takaisin.

Tätä kun kirjoittelen, niin teksti tuntuu todella elitistiseltä (sallittakoon se kun ketjun aiheena on vapaaherran elämää). Rehellisesti kuitenkin myönnän että minulla on ollut valtavan hyvä tuuri työelämässä. Toisena ajanjaksona työelämässä talouskasvu ja korkotaso ei olisi tuonut työelämään sellaisia windfall -tuottoja kun nyt minulle matkanvarrelle sattui.

Näin vuoden vapaaherrailun jälkeen, tuntuu kyllä hyvältä enkä kaipaa montaakaan asiaa työelämästä. Se mitä kaipaa on sitten melkein triviaalia, kuten printteripaperia tänään kun piti joku lomake printata lapsen koulua varten :slight_smile: Tärkeimpien ihmisten kanssa kaverisuhteet on säilyneet ja kun aikaa on vapautunut, muista ympyröistä on löytynyt uusia rinnalle.

Välillä tuntuu vähän hankalalta selittää mitä tekee kun ei ole töissä, mutta tämä on ilmeisesti aika suomalainen juttu: Sveitsissä asuva opiskelukaverini ymmärsi puolella sanalla ja sanoi että siellä tämä tilanne on yhteiskunnallisesti ihan eri tavalla hyväksytty eikä vapaaherrailua tarvitse mitenkään selitellä tai puolustella.

Kiitos vielä kun on voinut lukea muiden kokemuksia. Toivottavasti näistä omista ajatuksista on muille samanlaista tukea ja hyötyä! Mielelläni vastailen kysymyksiin jos sellaisia pomppaa lukiessa mieleen

223 tykkäystä
890

Saako kysyä kuinka paljon ehdit kerryttää tiliä ennenkuin jättäydyit (ainakin toistaiseksi) pois työelämästä :slightly_smiling_face:

3 tykkäystä
892

Mulla ollut tapana etten puhu tarkemmista summista forumeilla enkä kavereiden kesken. Seitsemännumeroisen summan kuitenkin.

25 tykkäystä
893

Aivan fantastinen tarina @Donaldd! Osakkaaksi pääsy ja isompaan arvonlisäykseen kiinnipääseminen on perusvarma vaurastumisekeino. Keräsitkö varallisuutesi kiinteistöalalla, maininta korkoympäristöstä viittaisi siihen?

Olisi myös muutamia kysmyksiä vapaaherroiksi ryhtyneille, mielellään myös @OldSchool voisi kommentoida:

  • Mitä asioita olisi hyvä hoitaa kuntoon vielä kun on työelämässä kiinni? Esim onko pankkiasiointi tai vaikkapa luottokortin limiitin korotus vapaaherralle olennaisesti vaikeampaa kuin työssäkäyvälle?
  • Miten olette järjestäneet terveydenhuollon? vakuutuksen kautta vai mennäänkö omalla rahalla lääkäriasemalle kun tulee tarve
  • Mitä yllättäviä hankintoja tai uutta rahankäyttöä on tullut vapaaherraksi siirtymisen jälkeen? Ainakin @Donaldd on printterin joutunut ostamaan? :grinning:
26 tykkäystä
894

Millä rahoilla vapaaherraksi? Yksi tapaus tässä konkreettisilla numeroilla.

Olemme 6-kymppinen pariskunta ja olemme todenneet, että elinkustannuksemme ovat n. 3 ke kuussa. Tämä sisältää kaiken, paitsi matkailun. Asumme huomattavan halvalla, jos ei ajatella asuntoon sidotun pääoman vaihtoehtoista tuottoa. Turvallisuushakuisina tämä sopii meille.

Jäin monesta eri syystä pois työelämästä 54-vuotiaana koronakeväänä 2020. Olemme sen jälkeen eläneet puolisoni palkalla, joka on nettona vajaa 3 ke kuussa ja pienellä osalla säästöistä + matkailu mennyt säästöistämme.

Varallisuutta oli kertynyt pääosin hyvin palkatusta työstäni konservatiivisesti arvioiden n. 1,7 me, josta n. 1 me Helsingin ydinkeskustan velattomassa asunnossa hyvin hoidetussa matalavastikkeisessa yhtiössä. Asuntomarkkinoilla väistimme luodin 90-luvun taitteessa ja yhdessä kohtaa tietoinen strateginen muutto nykyiselle alueelle ns. osui lankulle 2010. Asuntolainat pystyimme maksamaan pois jo alle 4-kymppisinä.

Keväällä 2020 käteistä rahaa oli n. 350 ke. Keväältä 2022 alkaen sijoitin vajaa 300 ke osakkeisiin “sotadipissä” ja inflaation laukatessa. Nyt käteistä + sijoitukset n. 400 ke. (miinus myyntivoittoverot olisi n. 30 ke). Olen myynyt perintöomaisuutta ja esim. veneen yht. n. 40 ke tässä välissä.

Asuntomme on meille sopiva, mutta hieman omankaltaisensa “uniikkikohde”, joten sitä on tarkoitus downgreidata ehkä lk 500-600 ke euron asuntoon sopivassa markkinatilanteessa lähivuosina. Osin rahapuskurin vuoksi ja tuottavammin sijoitettavaksi, mutta ennen kaikkea siksi, ettei hieman ehkä hankalasti myytävä kohde ei jää perikunnan “riesaksi” huonossa markkinatilanteessa.

Eläkkeemme nettona tulevat jäämään vaatimattomaksi ehkä n. 3,5 ke kuussa yhteensä. Välissä on vielä kuoppa myös, joka on säästöillä katettava, sillä myös puolisoni jää hieman etuajassa pois työelämästä.

Tulevaisuuden kuukausimenoihin lasken n. tonnin pelivaraa per kk eläkkeiden päälle 80 ikävuoteen eli 240 ke, tulevaisuuden matkailuun/osavuotiseen ulkomailla asumiseen 25 ke/v eli 500 ke, välikuoppaan ennen eläkkeiden alkua täysimääräisesti menee n. 20 ke yhteensä. (Itse alan ottamaan osan varhennetuna, kun laskin, että kokonaiseläkepotti alkaa tällä jäädä pienemmäksi vasta n. 80-vuotiaana. Puolisoni on osatyövyttömyyseläkkeellä)

Eli vajaa 800 ke eläkkeiden päälle riittää meille “syötäväksi” loppuelämän aikana. Sijoittamiselta edellyttää ettei tuhoa pääomaa ja suunnilleen voittaa inflaation. Kaikki yli sen on plussaa. 80 v jälkeen luultavasti matkailu on vähentynyt olennaisesti eikä ennen sitäkään ole tuota 25 ke/vuosi varmaan joka vuosi poltettu. Oma kokemus on, että lomamatkoista puhuttuessa 4-5 matkaa vuodessa on maksimi mistä jaksaa enintään nauttia, sitten alkaa reissaaminen jo pikemminkin rasittaa. Enkä usko että yli 80-vuotiaina kulutamme enemmän kuin nyt aktiivisina 6-kymppisinä.

Olen viihtynyt vapaaherrana. Ajan olen saanut kulumaan. Olen työkyinen ja ammatissani voisin helposti ansaita bruttona n. 15 000 e kuussa työtahdilla jota tein vuosikausia. En ole kokenut halua vaihtaa loppuja terveitä ja toimintakykyisiä elinpäiviä rahaan, jolle en koe tarvetta. Erästä viisasta talousnaista mukaillen: “Tärkeimmät mielenkiinnon kohteeni elämässä eivät ole rahaan sidoksissa.” Olen myös veneillyt, mökkeillyt ja autoillut riittävästi. Näitä ei enää ole, aikansa kutakin.

Elintasomme ei ole muuttunut siitä mikä se oli kun olin työelämässä. Tosin sain silloin menemään helposti tonnin kuussa sekalaisiin harrastuksiin yms. liittyviin asioihin. Nuo olin jo lopettanut ennen päätöstä lopettaa työt. Tuo päätös tuli nopeasti, olin tosin sitä ennen tehnyt aluksi 4- ja sitten 3- päiväistä työviikkoa kolme neljä vuotta.

Ideaalimaailmassani ei olisi inflaatiota ja voisin varmuudella exelöidä rahat em raamin mukaan joka vuodelle ja kaikki ylijäämä annetteisiin lapsille vuosittain. Inflaation vuoksi on sijoitettava ja olisi järjetöntä makuuttaa pelkällä varmalla korkotuolla satoja tuhansia 10 vuoden päähän. Se tietty vähän hankaloittaa millä summalla voisi tässä kohtaa alkaa lapsia tukea. Varsinaiseksi perinnöksi muuten saa riittää asuntovarallisuus, joka jäänee viimeisestä kodistamme. Pärjäävät hyvin omillaankin.

Laskelmissa on aika iso turvamarginaali ja jos olisi pakko niin matkailusta on helppo joustaa. Isompana “riskinä” näen, että kun oma kulutuksemme ei ole enää kuin tuo perus, niin huomataan, että lapsille olisi voinut antaa paljon enemmän ja paljon aikaisemmin. Tavoitteeni on kuolla rahattomana. Mutta ei ihan pian.

117 tykkäystä
895

Itseä kiinnostaa näissä siirtymissä aina, että vaihtaako jengi täydestä työajasta (tai jopa “yli”) suoraan vapaalle vai vähentämällä töitä hiljalleen. Ainakin itselleni luontaiselta tuntuisi juuri mainitsemasi ensin 4-päiväinen viikko, sitten 3-päiväinen ja siitä vapaalle. Ei ole mulle ajankohtaista vielä pitkiin aikoihin, enkä mitenkään tähtää vapaaherruuteen, vaan ajattelen sitä, että jos jossain vaiheessa alkaa töissä nyppimään, niin voi alkaa tutkimaan, että mitä vaatisi tai millä aikataululla tällaisesta voisi haaveilla. Varallisuus kertyy tällaisesta tähtäimestä riippumatta.

Ihan vain aiheeseen siis tuo, että kokemuksien osalta itseä kiinnostaa myös ne viimeiset vuodet ennen vapaaherraksi jäämistä yhtä paljon kuin ne ensimmäiset vuoden vapaaherrailusta.

6 tykkäystä
896

Oma kokemus on (olen tehnyt kumpaakin) että jos on vetovoimaa ja mahdollisuutta jonkin muun positiivisen asian tekemiseen eikä ole täysin kypsä työhönsä niin vähentäminen toimii erittäin hyvin. Jos taas on täysin kypsä työhönsä niin vähentäminen toimi huonosti. Vaikka oma työni ja ammattini sekä tapani tehdä sitä olin tietoisesti kehittänyt sellaiseksi että “kun pilli soi, niin hanskat putoo” ja seuraavana päivänä sitten jatkaa.

Eli työtäni ei voinut tehdä vapaa-ajalla enkä sitä mitenkään stressannut, niin silti tuo vähentäminen oli vähän kuin housuun pissiminen pakkasessa. Toimi hetken. Ja itselläni kyse ei ollut siis ylikuormituksesta, vaan että kipinä hommaan oli sammunut. Lisääntyneellä vapaa-ajalla ei sen aiheuttamaa elämänlaadun laskua voinut kompensoida.

Jos kuormittuneisuuden, kyllästymisen tai uupumisen vuoksi joutuu miettimään työn vähentämistä, niin voi olla viisasta miettiä mitä muita vaihtoehtoja on. Uusi työpaikka, projekti, toimipiste tai kokonaan uudet tuulet eri alalle. Itse olin vähän kuin kultaisessa häkissä, tietoisena valintana toki.

10 tykkäystä
897

On kyllä hurjia eroja ihmisten rahankäytössä kun ketjua lueskelee :face_with_spiral_eyes:
Tästä näkee kyllä että turha verrata pätkääkään muiden salkun kokoa kun suunnittelee vapaaherrailua. Asuinpaikka tietysti ratkaisee paljon. Täällä maaseudulla saan 100k ihan luxus asunnon ja 50k ihan käypäisen kaksion ja harrastukset halpoja (kalastushommia vuoden ympäri, lähes ilmaista) ja metsällä syksyt (lähes ilmaista) ja siihen laadukas pyörä ja muutaman tonnin auto niin en muuta oikeastaan tarvi. Eli laadukas välineistö harrastuksiin ehkä 15k. Matkailuakin voi harrastaa välissä jos siltä tuntuu. Ja tulee syötyä itsetehtyä eli oisko 100-200e kuussa. Tämä on mielestäni ihan laadukasta elämää enkä muuta tekisi muutenkaan vaikka olisi miljoonia. On siellä miljonäärikavereita pilkillä myös mukana reissussa ja hyvin samanlaista se elämä heillä on, joskin parempi auto ja hienompi talo. Jos tällaisesta tykkää niin varmasti mahdollista esim.n300k salkulla.
Mutta tosiaan jos on tottunut, että se yksi ravintolakäynti on sen 200e ja auto pitää olla max.3v vanha ja hotellit lomalla minimi 4 tähteä, niin silloin ollaan tietysti eri kerhossa. Se on vaan eri asia paljonko se antaa sitä iloa todellisuudessa.

87 tykkäystä
898

Sama tilanne täällä meidän pikkupitäjässämme. Ajattelin jäädä suurimmaksi osaksi oloneuvokseksi noin 300k salkulla ja liittyä miljonäärieläkeläistuttujeni paljuporukkaan vakituisemmaksi jäseneksi. :smiley: Ulkomaille riittää yksi pyrähdys vuodessa, sillä metsässä ja järvellä on kyllä mielekästä tekemistä.

47 tykkäystä
899

Ainakin oma kokemus on, että suhteellisen monessa hyväpalkkaisessa positiossa on vaikeaa alkaa hiljentämään. Se on painettava täysiä tai ei ollenkaan

44 tykkäystä
900

Totta, ja pahoittelen jos alkaa menemään ohi aiheen, mutta jatkan vielä yhden viestin verran. Voihan sitä vaihtaa alaspäin ja vähän kiinnostaa, että onko kukaan täällä kokeillut? Esim. jos passiiviset tulot alkavat olemaan jo jonkinlaisia, niin luopuu vaikka esimiesvastuista ja ehkä jostain projektivastuista jääden “riviasiantuntijaksi”, ja sitten vielä lyhennetyllä työajalla. Toi voisi kyllä tuntua aika isolta hypyltä sekin ja liekö olisi helpompi vain jäädä kokonaan pois, mutta on tuokin vaihtoehto?

4 tykkäystä
901

Faija vaihtoi aikanaan Nordean maajohtajan (tjs) paikalta senior advisoriksi ja päivät meni mm. toimaria sparraillessa. Siitä jäi osa-aikaeläkkeelle pariksi vuodeksi ja taisi saada neuvoteltua täyden eläkkeen pari vuotta ennen varsinaista aikaa. Tai jotain sinne päin. Hidasti kuitenkin merkittävästi vauhtia uran loppuvaiheilla (jostain 58v?), kun taloudellinen tilanne oli tarpeeksi hyvä. Hän ei tosin ollut kerryttänyt suurta osakesalkkua tai muutakaan merkittävää passiivista tulonlähdettä, vaan eli palkalla/eläkkeellä. Velat oli toki maksettu pois.

11 tykkäystä
903

Monet sijoittavat esim rahastoihin ja osakesäästötilille, eikä hyvätuloisena niihin ole tarve koskea.

Tähän liittyen olen itsekin tullut tulokseen että sijoitusinstrumentit ja strategia pitää mahdollisimman vähätöisenä. Aiemmin lipsahti töiden oheen vielä tunti päivässä pörssin liikkeiden seurantaan, minkä en ehkä koe olevan sitä laadukasta oman ajan käyttöä.

2 tykkäystä
904

Itsellä on ajatuksena heittäytyä n. 5v. päästä vapaaherraksi ja -rouvaksi vaimon kanssa hieman päälle neljänkympin. Olen toiminut yrittäjänä 2018 lähtien ja viime vuonna vaimo tuli mukaan firmaan. Ajatuksena on ollut kerryttää firmaan riittävät pääomat ja elellä sijoitustuotoilla. Puskurina molempien henk. koht säästöt.

Olen maksanut YEL:iä perustuen 36.000€ työtuloon ja sama vaimolla, jotta sosiaaliturvan taso pysyy kohtuullisena, jos vaikka tulisi tapaturmaisesti työkyvytön. YEL:n maksun ajattelimme lopettaa vapaaherrailun/-rouvailun alkaessa, joten eläkekertymä jää todella heikoksi eikä sen varaan voi hirveästi laskea tulevaisuudessa, mistä pääsenkin varsinaiseen kysymykseeni.

Miten voisi varmistaa kassavirran niitä päiviä ajatellen, kun päässä alkaa viiraamaan sen verran, ettei firman talousasioiden tai salkun hoidosta tule mitään? Tämähän voi toki tapahtua jo ennen virallisia eläkeikiä, mutta jos nyt oletetaan, että 70 vuotiaaksi selviää selväjärkisenä, niin mitä järjestelyjä kannattaisi/voisi tehdä ajatellen toimeentulon turvaamista hamaan tappiin? Onko joitain edunvalvoja tahoja, joille asian voi ulkoistaa jo ennakkoon, jos omiin jälkeläisiin tai sukulaisiin ei ole luottaminen? Vai tulisiko YEL:iä vain säntillisesti maksaa kunnes kohtuullinen eläke on saavutettu?

3 tykkäystä
905

Ota yhteys lakitoimistoon ja hyväksi katsomaasi etujesi valvojaan. Minimisi lienee edunvalvontavaltakirja ja mahdollisesti joku vapaaehtoinen eläkevakuutusdiili, josta tulee rahat tilille vaikka olisi työkyvytön.