Kenpä ei, jos siihen pystyisi taloudellisessa mielessä. Siksipä kannustinloukku pitää tilkitä.
Kiitos viestistä! täytyy lukea kirja! Palaan aiheeseen. V
Siirryin tammikuussa 2025 “all-weather positiooon” eli myin ison osan osakkeista ja ostin U.S. Bondeja. Lisäksi ostin käteisellä 3. lomakiinteistön Italiasta.
Olen myynyt lisää osakkeita ajatuksella, että USAn mahdollinen korjausliike toisi hyviä ostomahdollisuuksia ( Buffet )
Käteistä on reilusti…, olen harkinnut dollaritiliä ja sieltä sitten osakeostoja.
Mitä muita ideoita käteiselle? Cryptot yms. olen liian vanha…V
9 tykkäystä
Kiitos kaikille omia tarinoitaan jakaneille, niitä on ollut erittäin mielenkiintoista lukea!
Olen itse reilu kolmekymppinen kaveri ja olen tehnyt töitä 14 vuotiaasta asti koulun ohessa ja sitten valmistumisen jälkeen kokopäiväisesti. Olen ollut osakkaana yrityksessä lähes 8 vuotta ja olen nyt jäämässä pois. Olen harrastellut sijoittamista n. 5 vuotta kohtalaisen huonolla menestyksellä (tyhmiä osakeostoja) ja vasta viime aikoina olen herännyt tutkimaan sijoittamista tarkemmin. En kuitenkaan luota osaamiseeni, kun kyseeseen tulee isommat summat. Osakkuuden myymisestä tulee n. 200-300k € rahaa ja jo nyt (ennen kuin osakekauppoja on edes tehty) stressaan, että mihin ne rahat laitan, jotta turvaisin ne mahdollisimman hyvin ja voisin joskus haaveilla vapaaherruudesta, tai ainakin vapaammasta ja taloudellisesti turvatusta elämästä. Kuulisin mielelläni mielipiteitä, miten minun kannattaisi lähestyä asiaa, esimerkiksi kirjaehdotuksia, kursseja tms?
11 tykkäystä
Tutustu seuraaviin konsepteihin:
- Hajauttaminen (ajallinen, maantieteellinen, omaisuusluokat)
- Sijoittamisen kulut syövät tehokkaasti tuottoja (indeksirahastot pienikuluisia, aktiiviset kalliimpia ja alternatiivit kalleimpia)
- “Time in the market beats timing the market”
Sitten kysyt itseltäsi, mikä on sijoittamisen tavoite. Vapaaherruus, ok, mutta millä aikavälillä ja millä kulutasolla sitten, kun ansiotulot loppuvat?
Kannattaa tuollaisilla summilla jo varmasti kysyä omalta pankilta, mitä mieltä he ovat ja sitten pohdiskella suhteessa noihin yllä oleviin.
10 tykkäystä
Jotku sivistyneet ihmiset sanovat, että ajallinen hajautus olisi turhaa, mutta kyllä sillä ainakin jotain mielenrauhaa saa, kun ei salkusta sula 50% ensimmäisen kvartaalin aikana jos sattuu pörssiromahdus päälle. Pankit antavat varmasti mielellään sijoitusneuvontaa, mutta yleensä siellä tarjotaan omia korkeakuluisia rahastoja ja eivät ne pankit ole sen parempia osakepoimijoitakaan.
Jos sinulla on 10-30 vuoden aika tässä milloin et rahoja tarvitse ja pystyt kestämään osakemarkkinoiden heilahtelun niin kyllä jokin indeksirahasto / indeksi ETF salkku olisi järkevin. Kulut pysyvät matalana ja eliminoidaan yksittäisen tyhmän osakeoston riski. Lisäksi kun on aika alkaa nostamaan rahoja niin se on kohtuullisen verotehokasta. Rahastojen osalta on yleensä sidoksissa yhteen pankkiin, joten siinä mielessä ETF:ät olisi se mitä lähtisin tutkimaan. Marko Erola – Paras sijoitus taitaa muistaakseni näihin asioihin ottaa kantaa ja siitä voi vaikka lähteä liikkeelle 
23 tykkäystä
Saavutin taloudellisen riippumattomuuden hieman alle nelikymppisenä, kun pörssiyhtiö osti pienen IT-firmamme, jossa olin yksi perustajaosakkaista. Meni vielä vuosia ennen vapaaherraksi jättäytymistä: ensin ostajayrityksen palveluksessa, sitten parin vuoden sapatti, ja sen jälkeen muutama vuosi uuden firman käynnistyksen kanssa. Ihan siedettävä exit tuli toisestakin yrityksestä useita vuosia sen jälkeen, kun olin jo itse irtautunut sen toiminnasta.
Nyt vapaaherran elämää on takana jo lähemmäs kaksikymmentä mukavaa vuotta. Päivätöihin en ole kaivannut takaisin, mielekästä tekemistä arkeen on riittänyt harrastusten, opiskelun ja erilaisten projektien (esim. rakentamista, asunnon hankinta ulkomailta, metsänhoito jne.) parissa aivan riittävästi.
Oma burn rate luonnollisesti määrittää sen millä finanssivarallisuuden tasolla voi vapaaherraksi ryhtyä. Muutaman vuoden menoseurannalla sain hyvät luvut budjetoinnin pohjaksi, omaisuuden tuoton arvioin melko varovasti ja inflaatioprosentin vedin hatusta. Näillä lähtökohdilla päädyin silloin miljoonan euron finanssivarallisuuden riittävän vapaaherran elämään haluamallani elintasolla. Työelämästä irtautumisvaiheessa minulla oli muuta mainittavaa omaisuutta velaton paritalon puolikas kaupunkiasuntona , vaatimaton kesämökki ja premium:sunglasses: auto - nykyään kaupunkiasunto kerrostalossa , parempi kesähuvila, talvikämppä auringossa, autot Suomessa ja etelässä +yksi vanha urheiluauto (vaimolla ei ole korttia, joten nämä riittävät 
)
Talouden puolesta päätös työelämästä irtautumisesta ei siis ollut vaikea, osinkotuloilla ja pienellä kaupankäynnillä keskiluokkainen (ja välillä ++) elämä hoituu mainiosti.
Isompia hankintoja (esim. asunnot ja autot) varten louhitaan sitten palasia salkun suurimmista omistuksista, jotka ovat peruja niistä yrityskaupoista. Yrityskauppa tehtiin osakevaihtona, mutta kohtuullisen ison osan osakkeista sai myydä heti, jolla sai sitten myös hajautusta salkkuun.
Vaikka siis olin etukäteen laskenut, että varallisuuden pitäisi riittää hyvin rahahuoltoon ja kestää myös markkinoiden turbulenssiä, niin silti ensimmäiset todella isot pudotukset yllättivät, ja opettivat pitämään riittävän isoa käteisvarantoa, jolla selviää tarvittaessa syklin yli. (No, on se vähän reilumpi likviditeetti ollut muutenkin ihan kätevää erilaisissa elämäntilanteissa ) Salkun sulaminen lähelle miljoonaa tuntui ikävältä, kahden miljoonan salkulla oli jo mukavampi olo, ja kolmen miljoonan jälkeen suuretkaan heilahdukset eivät enää juuri jaksaneet hätkähdyttää jne.
Sijoitusten konsultointia varten minulla on private banking asiakkuus. Riittävän vääntövoimaiset luottokortit pienillä perkeillä ovat myös hoituneet tuota kautta kuten lainopilliset palvelutkin.
Parasta tietenkin vapaaherran elämässä on se, että työasiat eivät enää vie aikaa tärkeimmiltä asioilta eli yhdessäolosta rakkaiden ja ystävien kanssa.
PS.
Toimenkuvasta: tuttavuuden asteesta riippuen olen joko vapaaherra, sijoittaja tai pian eläkeläinen. Työtön en ole, koska en ole työmarkkinoiden käytettävissä!
152 tykkäystä
Oma tilanteeni ja tajunnanvirtaani alla, jolla pyrin myös jäsentelemään itselleni, mitä ajattelen vapaaherruudesta, vaikka rohkeus ei vielä olekaan riittänyt sen aloittamiseen siitäkin huolimatta, että se taloudellisesti olisi kohdallani mahdollista.
Sijoitusvarallisuuteni on viime kuukausien aikana laskenut n. kolmen mijoonan nurkille kiitos Trumpin tulli- yms. sekoiluiden. Varallisuudesta n. kaksi miljoonaa euroa on omistamassani holdarissa ja koostuu ETF-rahastoista, erään suuren kivijalkapankin rahastoista sekä käteisestä, joka on varattu ensi vuoden osinkoihin ja mahdollisiin lisäostoihin, jos markkinat dyykkaavat vielä kunnolla jossain vaiheessa. Omissa nimissäni oleva miljoona koostuu velattomista sijoitusasunnoista, muutamasta kivijalkapankin yhdistelmärahastosta ja pääosin Helsingin pörssin suorista ns. pappaosakkeista. Varallisuus on kerätty yritystoiminnalla ja pitkäjänteisellä sijoittamisella, mutta tällä hetkellä olen “renkinä” suhteellisen hyväpalkkaisessa palkkatyössä.
Perheasuntomme on velaton, mutta koska perheen pitää kuitenkin jossain asua, olen tämän aina jättänyt omissa laskelmissa sijoitusvarallisuuden ulkopuolelle. Varallisuutta on perheen elämäntyylin ylläpitoon vähintään riittävästi, joten minulle riittää varsin hyvin sijotuksilleni keskimäärin 4-5% vuotuinen reaalituotto. Kryptot ja kaikki “ehkä mahdollisesti kenties joskus tulevaisuudessa kannattavat” businekset siis loistavat poissaolollaan salkustani enkä niitä sinne kaipaa.
Vapaaherraksi siirtyminen olisi toki siis mahdollista jo nyt, mutta jarruttelen ja kypsyttelen asiaa vielä tovin, kun lapset asuvat vielä kotona eikä ikääkään ole itsellä ihan vielä viittäkymmentä. Samaan hengenvetoon on tosin todettava, että kovinkaan merkittävää heikennystä nykyisiin työolosuhteisiini (pääosin etätyötä, ei juurikaan kuluttavaa matkustelua jne.) työnantajan puolelta en ole aikeissa suostua, vaan hyväksyn myös sen, että vapaaherrailu voi periaatteessa alkaa kohdallani 6 kk:n varoajalla.
Merkittävin tekijä, miksi en jo nyt hyppää pois työelämästä on kuitenkin se, että olen päästäkseni tähän pisteeseen ollut kuitenkin suhteellisen kunnianhimoinen ja myös ns. kustannustietoinen raha-asioiden suhteen. Tunnistan, että alitajunnassa kytee myös pelko siitä, että kaikista vapaa-ajan harrastuksista huolimatta saattaisin lopulta kaivata takaisin työelämään parin vuoden päästä. Ja koska olen tällä hetkellä vastuisiini nähden suht hyväpalkkaisessa työssä, niin epäilen vahvasti, että vastaavan työn löytäminen olisi perin vaivalloista ja vaatisi huomattavaa itsensä haastamista ja nykyiseltä mukavuusalueelta poistumista. Tähän en ehkä kuitenkaan ole enää viidenkympin kantturoissa todennäköisesti niin innokas ja nälkäinen, joten ehkä työuraa kannattaa tehdä nyt sen minkä tekee ja jäädä sitten vapaaehtoisesti pois palkkatöistä vasta viidenkympin rajapyykin jälkeen. Jotenkin miellän asian toisaalta myös niiin, että hyväpalkkaisen ja itselle mielekkäästä työstä vapaaehtoisesti “etupeltoon” poisjääminen olisi taloudellisessa mielessä oman henkisen pääoman väärinkäyttöä, mutta se riskihän tässä toisaalta on, että jää siihen kuuluisaan “just one more year”-looppiin, josta sitten herää - jos herää - päälle 60-vuotiaana…
Suunnitelma onkin siis odotella max. 5 vuotta ja arvioida tilannetta sitten uudelleen. Toisaalta elämä on myös opettanut, että kaikki ei aina ole omissa käsissä ja tilanne voi esim. terveyden tai koko maallisen vaelluksen osalta heilahtaa hyvinkin nopeasti ns. toiseen laitaan. Kaipa sitä lasten lähdettyä pesästä keksii sitten vaimon kanssa tekemistä harrastusten, pienten projektien (esim. metsänhoito?) ja matkustelun myötä. Varmaan jonkinlaiseen vapaaherra/sijoittaja-verkostoon (jos sellaisia Suomessa on) liittyminen voisi olla myös mielekäs tapa käyttää lisääntynyttä vapaa-aikaa sekä vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia.
126 tykkäystä
Nyt jos jäisit vapaaherraksi ja haluaisit myöhemmin palata työelämään, niin mitä itseisarvoa saisit siitä, että löytäisit uudestaan"vastuisiin nähden suht hyväpalkkaisen työn"?
Jos pinkka on niin kunnossa, että loppuelämän rahat on jo tienattu, niin mitä väliä maksetaanko työelämään paluutyöstä hyvää palkkaa tai palkkaa ylipäätään? Eikö tuossa vaiheessa kannattaisi hakea vain mielenkiintoista työtä ihan kompensaatiosta riippumatta?
30 tykkäystä
Tämä on erinomainen huomio.
Oma tilanteeni on ehkä puolet @Derthu :n nettovaroista, ja harkitsen vakavasti töiden lopettamista.
Silti edelleen olen jäänyt nykyiseen suht leppoisaan työhön, koska salkun varassa eläminen ei mahdollista ihan vastaavaa elintasoa, kuin töissä käynti. Ainakaan sillä tavalla, joka tuntuisi taloudellisesti niin turvatulta, kuten nykyinen elämä.
Sitä pitäisi vain uskaltaa jättää vanha ja luottaa, että kyllä sitä aina rahaa ja töitä saa jos lisää tarvitsee.
12 tykkäystä
Itsellä ei ole lähimaillekaan @Derthu tai @Zedomite verran varallisuutta ja olen jo jäänyt pois työelämästä.
Summa ei todennäköisesti edes tule riittämään, mutta luotan keksiväni matkan varrella jotain.
Haluaisin hieman haastaa näitä “miljoonia tilillä eikä uskalla” ihmisiä, mitä jos jäätkin pois vasta kymmenen vuoden päästä ja huomaatkin, että mitään kauhuskenaarioita ei tapahtunut, vaan vapaaherrailu oli juuri niin mukavaa kuin on tarinoissa kerrottu. Eikö siinä ennemmin tule se pettymys, tuhlasit kymmenen vuotta turhaan?
Toisena huomiona, jos se sitten osottautuukin tylsäksi, niin mitä sitten? Eikö maailma ole täynnä ihan mitä tahansa asioita mistä voisi kiinnostua.
Kolmantena totean, että jos sairastun vakavasti esimerkiksi viisikymppisenä en kyllä halua muistella niitä kahtakymmentä vuotta, kun mietin siinä toimistotuolissa, että vielä yksi vuosi.
80 tykkäystä
Kerrotko summan ja kerrotko tarkemmin kokemuksesta. Milloin, miksi, miten ja miten on mennyt
3 tykkäystä
350 000e sijoituksissa ja ikää töistä pois jäädessä 32v,
eli siitä voi jokainen laskea ettei summa tule riittämään. Toisaalta talo on maksettu, lapsia ei ole ja kulut jaetaan puoleksi, joten vuosikulutus on myös hyvin maltillinen.
Perintö (noin 100k) tulee jossain vaiheessa paikkaamaan varoja ja oletan lopulta saavani edes jonkinlaista eläkettä, mikäli sinne asti päästään.
Vuosi tätä retkeä on nyt tällä tyylillä menty, 95% vapaana kansalaisena, eli olen tehnyt kuukauden verran töitä viimeisen vuoden aikana ja todennäköisesti jatkan tällä taktiikalla ainakin muutaman vuoden. 1 kuukausipalkka kattaa 3 kuukautta elämistä ja jos joku ihmettelee missä voi olla vain kuukauden, niin jäin entiselle työpaikalleni tuuraamaan kollegan lomat.
Miten tämä vuosi on sitten mennyt,
ensimmäiset kuukaudet menivät kuntoutumiseen.
Istumisesta tulleita vaivoja ja vammoja lähdettiin korjaamaan, jossain vaiheessa sitä sitten havahtui siihen, ettei selkää eikä päätä enää särkenyt jatkuvasti.
Sitten eteen tuli talvikuukaudet ja kyllä, välillä ei keksinyt niin mitään tekemistä.
Lisäsin liikunnan määrää ja olin vaan rehellisen pitkästynyt. Töihin palaaminen ei kuitenkaan missään kohtaa käynyt edes mielessä, vaan lähdin etsimään jotain puuhaa itseäni kiinnostavista asioista. Voi olla, että olen yhtä pitkästynyt myös ensi talvena, mutta luotan siihen, että ennemmin tai myöhemmin keksin jotain myös näille pahimmille talvikuukausille, jos en vielä ensi talvena niin sitten myöhemmin.
Viimeiset kolmisen kuukautta on niin kiirettä pitänyt, että tiedä miten tässä ehtiikään kaikkialle. On pihahommaa, istutushommaa, kaivuuhommaa, pörssiäkin pitäisi seurata ja terassikalusteita maalata. Jos tästä reissusta pitäisi yksi asia sanoa, niin se on unenlaatu. Ei ole mitään autuaampaa asiaa maailmassa kuin se, ettei herätyskelloon tarvitse herätä.
115 tykkäystä
Kohta 2 vuotta mennyt vapaaherrana/palkattomissa töissä rapia megan sijoituskassalla. Hyvin pärjää eikä tarvi murehtia tulevaisuudesta. Nettovarallisuus on vetänyt koko tämän ajan flättiä vaikka on turbulenssia. Välillä ylös ja välillä alas. Kulutus n. 5000-7000€/kk kassasta. Voin mennä joskus myös katki mutta en jaksa murehtia sitä vuosikymmeniä etukäteen. Jos on +2m kassaa, niin en kauheasti miettisi, että montako vuotta olisi vielä palkkatöissä että rahat riittää. Hautaan niitä rahoja ei mukaan saa 
47 tykkäystä
Moi ja kiitos kommentista! Myös kysymyksesi on erittäin hyvä ja siihen vastaaminen täydentää alkuperäistä hieman vajaaksi jäänyttä ajatustani ja avaustani, kun en huomannut kirjoittaa tarkemmin.
Tarkennuksena ja lisäyksenä ensimmäiseen viestiini, että nykyinen työni on pääosin myös varsin mielekästä ja olen siinä etevä. Ideaalitapauksessa voisin harkita tekeväni vastaavaa työtä esim. 30-50%:n työajalla osa-aikaisen vapaaherrailun lomassa. Tätä näkemystä on vain hieman hankala sovittaa yksiin työnantajan näkemyksen kanssa, koska kukaan järkevä työnantaja ei tietenkään suostu diiliin, jossa yli sadantonnin bruttovuosituloja nauttiva henkilö korvattaisiin kahdella vastaavalla työntekijällä, joista molemmat tekisivät 50%:n työaikaa.
Eli mikäli kyllästyisin joutilaana oloon (illat minulla on nytkin aikaa harrastaa ja osallistua lasten harrastuksiin), joutuisin etsimään uuden työn, joka kokonaisuutena arvioiden olisi hyvin suurella todennäköisyydellä monella mittarilla huomattavasti nykyistä työtäni itseäni vähemmän ideaali. Jos tekisin nykyisellään jotain sellaista hommaa, joka ei olisi itselleni nykytilanne huomioiden mielekäs (esim. raskas fyysinen vuoro- tai reissutyö, korkean stressitason 24/7 johtotehtävät jne. ), heittäytyisin tietenkin heti vapaaherraksi.
Ja kai se on pakko myöntää, että tiikerin on vähän vaikea päästä raidoistaan. Näin kiekkokevään huipentuessa alkaviin SM-liigan finaaleihin sallittakoon hieman ontuva kiekkoanalogia : luulisin, että vähän samanlainen tilanne voisi olla monella ex-NHL-kiekkoilijalla, joka ulkopuolisen silmin on jo “pelannut pelin läpi”, mutta haluaa vielä jäähdytellä SM-liigassa kauden-pari ennen hokkareiden lopullista ripustamista naulaan, vaikka tällä rahallisesti isossa kuvassa ei juurikaan ole merkitystä.
Suo siellä, vetelä täällä 
24 tykkäystä
Mielenkiintoinen tarina!
Jos voi esittää muutaman tarkentavan kysymyksen
- miten olit onnistunut kartuttamaan noin hyvän pesämunan suht. nuorella iällä, sijoittamalla, työnteolla vai jotenkin muuten?
- mikä ajoi pois palkkatyöstä vapaaherraksi?
- oliko työsi/ammatti miellyttävä ja hyvin palkattua vai kenties niin vastenmielistä, että työt piti lopettaa hyvissä ajoin?
8 tykkäystä
Palkka on ollut koko työuran ajan mediaanipalkan tienoilla tai hieman alle, eli omalla kohdallani korostuu korkea säästöprosentti (70-80%) ja sijoittamisen kohtalaisen ajoissa aloittaminen.
Eritoten viimeiset viisi vuotta pyrin kirimään summaa kiinni kaikin mahdollisin keinoin, ylitöitä jonkin verran ja säästäminen mitä merkillisimmistä asioista. Elämänvalinnoissa on tässä ollut suuri merkitys, esimerkiksi kuten mainitsin niin talo on oma ja maksettu, talo on käteisellä aikanaan ostettu, ostohinta 30.000e ja tämäkin meni puoliksi eli ei ole rahaa siihenkään tuhlattu.
Itsellä ei ole koskaan ollut minkäänlaisia intohimoja työtä kohtaan. Kouluttauduin aikoinaan mututuntumalla johonkin, mikä paljastui valmistumisen jälkeen todella pitkäveteiseksi hommaksi. Tämän päälle selkäongelmat, jotka vuosien ja iän myötä lisääntyivät käytännössä päivittäisiksi.
47 tykkäystä
Ketju ei kun paranee.
Tuli mieleen keskusteluista tuo joutilaisuus ja sen kanssa ”pärjääminen”. Niin se kävi itsellekin, vaikken uskonut, että ei sen liian vapauden kanssa pärjännyt. Aluksi kaikki oli ihan vuosiakin nastaa, mutta saman toistaminen ei vaan riitä. Tekemisellä on oltava joku ”motiiivi” mielestäni. Joku rakentelu tai intohimoinen harrastus voisi toki ajaa tuon asian hyvinkin. Miksei ison perheen arjen pyörittäminenkin vaihteeksi. Ei vain itsellä ole mitään noita, perhekin pieni.
Mutta, en ikinä palkkatöihin palaisi. 3-4 yritysprojektin parissa mennään, välillä ihan kentällä asiakkaissa. On mahtavaa hommaa 
Ehkä sen erottaa tekemisessä vaan se, että tietää olevansa vapaa vaikka heti ovesta ulos, jos ei miellytä.
Toisaalta saatan välillä hengailla päiviä tekemättä isommin mitään, pieniä työasioita ja harrastehommia tehden. Mutta huomaan, että ainakin sellainen 2pv viikossa olisi hyvä olla tätä työpuuhaa ainakin itsellä. Yön yli työreissut ja ulkomaan työkeikat eri mukavia nykyään kun ei ole painetta niskassa, niistäkin nauttii eri lailla. Hienoahan se on sijoittajana firmojakin kasvatella omalla tekemisellä
50 tykkäystä
Olen ollut kohta 2 vuotta poissa työelämästä. Olen 40+ ja nettovarallisuus n. 700 t. Elämiseen menee vajaat pari tuhatta kuussa. Omia kokemuksia ajankäytöstä: itselleni on välttämätöntä, että on harrastuksia, joihin liittyy myös yhteisöllisyyttä. Harrastan mailapelejä 3-4 kertaa viikossa varsin tavoitteellisesti. Olen myös mukana yhdistystoiminnassa, jossa kertyy tapaamisia 2-3 kertaa kuukaudessa. Molemmat ovat yhteisöllistä hommaa. Sitten on vanhoja kavereita, joiden kanssa pidämme yhteyttä. Sosiaalinen elämäni on nyt tyydyttävämpää kuin työssä ollessa.
Mitä isomman osuuden työ on haukannut oman elämän piirakasta, sen isompi savotta voi olla keksiä uudet kiinnostuksen kohteet, kun ei ole töissä. Jos munat eivät ole olleet yhdessä korissa, uskon siirtymän olevan silloin helpompaa. Helpointa voi olla heillä, joille työ ei ole ollut varsinainen intohimo (enemmänkin pakkopullaa), ja kiinnostuksen kohteet on aina olleet muualla. Ymmärrän myös hyvin pitkästymisen tunteen, jos tekemistä ei keksi. Kun olen ollut kipeänä enkä päässyt harrastuksiin, on kotona oleilu ollut tylsää.
71 tykkäystä
Tuli viikonloppuna idiksiä millä taktiikalla menisi ainakin suht halvalla ja voisi jäädä vaikka heti pois töistä jos pää kestää. Eli retkeilypaku asunnon tilalle. Suomessa se porukoiden mökin pihassa, jossa muita mukavuuksia käytössä myös, ettei ihan ole pakun varassa. Sitten kuukauden lapin kiertue päälle. Marraskuussa sitten Lämpöiseen viettämään talvea airbnb asumukseen. Retkeilpaku parkkiin porukoille. Auto on oltava suomessa kuitenkin, joten tämä menisi siinä samalla vaikka kalliimpi onkin. Jos ostaisin täältä halvan asunnon ja haluan olla ulkomailla talvet, olisi sitä ikävä pitää lämpöisenä talvella tyhjillään. Aika pienellä varmasti menisi vuosikustannukset. 350k jäisi tällä taktiikalla laittaa sijoittaen. Eli 5% tuotolla varmasti kattaisi vuoden kulut. Eli tämä tällainen P-Aukisen 34 vuotiaan taktiikka 
32 tykkäystä