Vapaaherrat/rouvat - Kokemuksia?

Yleinen
123

Ja tästä tullaan sitten oravanpyörään, että suurin osa tarvitsee jonkun 2 miljoonaa ++ salkun, jotta voi heittäytyä vapaaherraksi. Nämä keskustelut monesti hieman junnaavat paikoillaan, kun ensiksi ollaan laskemassa ihan minimiä, jolla tulee toimeen juuri sen hetken skenaariossa X, mutta kun aletaan miettimään puskureita ja riskejä ja jos rommaa ja ja …

Minä toivon, että kaikki pääsisivät tavoitteisiinsa ja vapaaherraksi niin halutessaan, mutta keskustelut vain kiertävät kehää. Laskelmat → itseluottamus → epäilys → riskit → epätoivo → uudet laskelmat → itseluottamus → uudet epäilykset → uudet riskit → epätoivo.

Ymmärrän, että monet puhuvat työntekoon liittyvästä motivaation puutteesta, mutta todella monelle voisi olla joku 60% työaika myös (jos joku työnantaja sellaiseen suostuisi) sopiva vaihtoehto. Tulisi vähän tuloja ja pysyisi rutiineja elämässä. Eikä myöskään ehtisi olla kuluttamassa niin paljoa.

Tuossa blogissa sijoitetaan 20 vuotta 2000 euroa kuukaudessa. Ensinnäkin se on pitkä aika ja toisekseen pitää olla melko hyvät tulot tai erittäin pienet menot, että kykenee 20 vuotta sijoittamaan 2000 euroa kuukaudessa uutta rahaa. Jos säästöaste 75 % nettotuloista niin 2666 euron tulot, joka tarkoittaa sellaista 4000 euron bruttoa. Ja kuten täällä on puhuttu, ei indeksirahastoja yms. ole ollut saatavilla niin älyttömän kauaa nykyisessä laajuudessa ja hintaluokassa.

Tämä kuulostaa hyvältä ohjenuoralta, että ei laita elämää ruuhkavuosina “tauolle”. Tiedän todella monia, joilla ruuhkavuosina kaikki on niin “hankalaa”. Mihinkään ei voi mennä tai mitään ei voi tehdä.

21 tykkäystä
124

Kyllä minusta tavoite monella ihan mahdollinen, mutta niinkuin asuntolainan ottamisessa. niin kannattaa olla realisti ja lasketaan skenaariot miten pärjää, jos mennään huonompaan suuntaan. Silloin, se homma ei tyssää…Mutta toki niinkuin joku kirjoitti, niin vapaaherrailu voi olla sitäkin, että saisi tehdä 50% työaikaa…

7 tykkäystä
125

Eihän se vain ole kovinkaan rentouttavaa lähteä pienien lapsien kanssa matkustelemaan. Kyllä väkisin tietyllä tavalla tämän suhteen ruuhkavuosina on pakollista laittaa joitain asioita tauolle. Juurikin sellaisia mitä on ehkä miettinyt tekevänsä vapaaherrana. Tämän jälkeen tulee lapsien koulut, jotka sitovat hyvinkin paljon elämää. Kuten täällä mainittua niin ne laskelmat ja mietinnät menee aikalailla romukoppaan jos lapsia tulee. Tottakai kunnollinen salkku antaa valinnanvaraa elämiseen ja tosiaan voi esimerkiksi enemmän olla kotona kun lapset pieniä. Tarkoitin tällä sanoa että elämä on lapsien kanssa väkisin aika sidottua.

9 tykkäystä
126

Todella surullisen kuuloista jos lasten kanssa matkustaminen on ”kurjaa”.
Lasten riemu ja uudet kokemukset on matkustelussa ehkä parasta.

27 tykkäystä
128

Tässä tapahtui väärinkäsitys, minä en ajatellut henkilön olevan vapaaherra ruuhkavuosien aikana.

Aiempi käyttäjä viittasi oman ikänsä ja laskurin antaman elinajanodotteen kautta siihen, että nuoruudessa ja ruuhkavuosinakin pitäisi muistaa elää. Tätä kommentoin ilman sen enempää vapaaherrailua miettimättä ja totesin monien tuntemieni ei-vapaaherrojen/-rouvien rajoittavan elämäänsä hyvin paljon ruuhkavuosina. Kuten sinä sanoit, ettei matkustaminen ole rentouttavaa pienten lasten kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, koska rentouttavuuden tuntemus perustuu henkilökohtaiseen kokemaan.

Useat parikymppiset FIRE tavoittelijat varmasti aliarvioivat tulevaisuuden menot, se on selvää. Mutta turha niitäkään on etukäteen liikaa stressata tai miettiä. Säästää sen hetkisen tilanteen mukaisesti.

2 tykkäystä
130

Ei varmasti kurjaa. Taisin väärin ilmaista asian. Kyllä moni ei pidempiä reissuja tee pienten lapsien kanssa. Toki eri asia lyhyet reissut. En tiedä sitten onko se surullista vai maalaisjärkeä…

Edit. Samaa mieltä gwertheney

131

Menee pahasti aiheen ohi ja ehkä nämä olisi hyvä poistaa ketjusta. Kommentoin kuitenkin, että joku kaupunkiloma kahden pienen kakaran kanssa, joita ei voisi vähempää kiinnostaa on yhtä helvettiä. Toinen heittäytyy metrin välein kadulle makaamaan ja toinen saa heti turistiripulin. Mieluummin kuolen kun lähden enää tuollaiseen reissuun. Lasten riemu ja uudet kokemukset ovat mahtavia, mutta viestistäsi saa sen kuvan että matkustelu tuottaa tällaisia automaattisesti. Lapsuus on suht pitkä aika, johon mahtuu paljon eri vaiheita.

46 tykkäystä
132

Itsellä on paljon kokemuksia perheiden ja lasten kanssa matkailusta kaupungeissakin ja ihan mukavasti on mennyt, mutta lapsillehan pitää olla tietysti välillä omaa huvia etteivät ihan heittäydy kadulle. Jokainen tuntee omat kersansa tietysti. Meillä ainakin kaveriporukassa nämä Euroopan kiertämiset on jäänyt huikeiksi muistoiksi ja lastenkin kanssa muistellaan aika ajoin miten hienoja keikkoja.

Aikuisilla pahinta on tuo sitku-elämä. Todella moni ikäisenikin puhuu, ettei ole koskaan käynyt vaikkapa laskemassa isommilla vuorilla ja kuinka haluaisi käydä? Tai haluaisi jotain lajeja kokeilla jne. Kyllä se otollisin aika oli jo aiemmin monien asioiden suhteen, vaikka vanhanakin ehtii. Samalla toki moni näistä ihmisistä alkaa olla jo fyysisesti sen verran huonossa kunnossa, ettei edes kykene enää haaveisiinsa. Tämähän se on vasta surullisinta.

16 tykkäystä
133

Hyvä huomio. Ehkä tässä ketjussa kannattaa pitää erillään FIRE ja Vapaaherra käsitteet. Itse ainakin olen mieltänyt että FIRE:ssä tavoitteena on päästä eroon päivätöistä (mahdollisesti) hyvin kurinalaisella elämäntyylillä. Olen taas ajatellut tuon Vapaaherra termin tarkoittavan sellaista taloudellista vapautta jossa palkkatulot eivät ole enää oikeastaan merkityksellisiä elämänlaadun kannalta.

8 tykkäystä
134

Itse elin aika orjallista “FIRE” elämää ennen koronaa. Toki matkailin jo silloin verrattain paljon, mutta se olikin aikalailla ainut huvi johon rahaa paloi (paljon). Korona ja se kuinka heppoisin perustein - oma subjektiivinen kokemukseni - minun ihmisoikeuden ryöstettiin valtion toimesta, otettiin pois kuin tikkari lapsen kädestä, herätti ajattelemaan elämää vähän eri kulmasta. Tämän kokemuksen myötä lopetin suht hyvä palkkaisessa työssä ja heittäydyin täysmääräiseksi (ei päiseksi) opiskelijaksi näin vähän vanhemmallakin iällä.

Ehkä haaveeni täydellisestä vapaaherran elämästä on kuopattu, mutta sopisi minulle vaihtoehto 50% työajasta kun täytän 50v, tai työskentely vain omilla ehdoilla. Anyway, covid19 herätti ajattelemaan vahvasti erilailla.

Huomenna Lontoo, maaliskuussa Barca ja toukokuussa Osakaan. Unelma asumisesta ulkomailla elää vahvemmin minussa kuin ikinä aikaisemmin. Paljon on vielä nähtävää, ja jos totta puhutaan niin ei minua nämä työ ja urahommat koskaan ole kiinnostanut.

44 tykkäystä
135

Samaa olen pohtinut.
Tekee jos tekee, jos sattuu huvittamaan tai
joutamaan. Jotain mielenkiintoista voi tehdä vaikka ei tarviiskaan sitä rahaa juuri silloin.
Tai vaikka korvaus on alhainen, mitä väliä.

Jotekin se firettäminen kuullostaa suorittamiselta.
“Ootko nyt muistanu Firettää täysillä?
kun on sitä aikaa ja rahaa” :smiley:

Kyllä ne rahat aina loppuelämäksi riittää,
samoin kuin maksakin kestää loppuelämän.

10 tykkäystä
136

Tuntuu, että osalla iskee myös vapaaherruudessa jonkinlainen ikuinen tyytymättömyys. Ei riitä 100k, 200k, 500k, miljoona, en tiedä riittääkö lopulta mikään.

Ymmärrän ettei pienillä summilla helposti mitään täyttä vapaaherruutta saa, mutta tässä yksi esimerkki omasta suvusta, jota tuo @Telemaster eliniän pohtiminen sai muistelemaan.

Vanhempi rouva siivosi eläkeikään asti yöllä baarien sulkemisajan jälkeen baarien vessoja. Muutenkin eli todella vaatimattomasti ja sukulaisilla oli sellainen kuva, ettei hänellä rahaa suuremmin olekaan. Ei mennyt kuin muutama vuosi eläköitymisestä, hän sairastui syöpään ja kuoli. Jäljelle jäi joku 100k käteistä ihmisellä, joka oli ikänsä pienipalkkaisissa töissä eikä sijottanut niitä kuin tilille. Kuinka paljon pelkästään tuo summa olisi hänen elämäänsä helpottanut, kun siitä olisi uskaltanut edes vähän nauttia?

42 tykkäystä
137

Itsellä tullut erittäin vahvasti kuluvan vuoden aikana mieleen töiden radikaali vähentäminen. Firmasta osuuden myyminen, pienet terveys ongelmat ja töihin totaalinen kyllästyminen laittoi miettimään asioita. Onko järkeä vääntää jos ei yhtään huvita pienehköllä palkalla. Olen reilu kolmekymppinen ja tottunut melko vaatimattomaan elämään, harrastuksia lukuunottamatta. Mielessä muutto Espanjaan ja olen yksin eläjä joten kovin kovia tuloja tuskin tarvisi ihan mukavaan elämään. Ehkä kämppä vuokralle Suomessa ja ostaa oma Espanjasta kun paikka löytyy? Omalla n.500k varallisuudella ehkä mahdollista jos käy välillä Suomessa töissä? Sijoittaminen alkutekijöissä vielä ja se ratkaisee asioita, tilillä makaa hieman liikaa rahaa, mutta pitäis alkaa sieltäkin ripotella ainakin indekseihin.

Tuntuu karulta toisaalta hypätä pois tutusta hommasta, mutta yksi elämähän täällä on…

37 tykkäystä
138

Tässä nyt menee mun mielestä kaksi, tai ehkä kolme, erillistä keskustelua sekaisin. En tiedä haittaako se, vai olisiko näille syytä avata omat ketjunsa. Mua ei sinällään häiritse, että kaikki on samassa.

Eli 1) Miten saavuttaa taloudellinen riippuvuus sijoituksista saatavien tulovirtojen avulla: Paljon tarvitaan rahaa? Miten toteuttaa tämä käytännössä?

1,5) Henkilökohtaisia kokemuksia siitä, miten on saavuttanut kohdan 1) asiat.

Ja sitten 2) Mitä on hyvä elämä? Tuoko raha onnea?

Filosofinen pohdiskelu elämästä on toki aina mielenkiintoista, ei siinä.

11 tykkäystä
139

Sanoisin, että tuo “tyytymätömyys” kohtuullisen isoon (yli 1M€) sijoitussalkkuun ainakin omalla kohdallani johtuu selkeän turvamaginaalin puuttumisesta. Ja toisaalta pitäisi olla vahvempi fiilis, että säännöllinen palkka ei tunnu enää juurikaan merkitykselliseltä.

2 tykkäystä
140

Perheen ainoana elättäjänä voin sanoa suoraan että miljoonan salkku ei todellakaan riitä alkuunkaan pääkaupunkiseudulla elämiseen.

22 tykkäystä
141

Melkoisia ongelmia hyväosaisilla :smiley: Miten elää, asuu ja kuluttaa taitaa myös vaikuttaa rahan riittävyyteen
Tietysti jos meinaa kuolla sen miljoonan salkun kanssa niin asia on eri. Jos tienaa esim. 2500€ kuussa niin menee aika kauan miljoonan kasaamiseen…eikä se 5000€:lla hetkessä nettona kerry, taitaa loppua monella ikä kesken.

Minulla menee siis huonosti, silti aion erittäin paljon pienemmällä salkulla jäädä pois työelämästä syksyllä, vaikka alimpaan eläkeikään on yli 2 vuotta, 46 vuotta on töissä oltu.
4 lasta on kasvatettu ja 3 lastenlastakin jo on, niin menoja on ollut ja tulee olemaan, mutta pärjätään emännän kanssa sillä tasolla kun tarvitsee. Talvet pois Suomesta ja silleen.
Perintöjä ei ole ollut eikä tule. Lasten lapsille on oma OST ja lapset perii sen mitä ei ehditä käyttämään :wink:

56 tykkäystä
142

Paljonhan jokaisen henkilökohtainen tilanne vaikuttaa siihen mitä töistä poisjäänti konkreettisesti merkitsee. Mitä kauempana vanhuuseläke, sen vähemmän sitä on aikanaan luvassakaan, ja suuremmalla todennäköisyydellä vielä isoja hankintoja (asunto, auto,…) sekä kasvavaa, tai jo valmiiksi korkeampaa, kulupuolta (mahdollinen perheen perustaminen) edessä.

3 tykkäystä
143

Vapaaherraksi siirtyessä olisi hyvä olla joku ajatus mitä alkaa tekemään. Jos hyppää hektisestä työelämästä yhtäkkiä ulos, saattaa tulla kohta tyhjä tunne. Itse jäin pois töistä vähittäin. Pidin pidempiä lomia useita kertoja vuodessa. Huomasin, että en kaipaa työympäristöä. Töihin palaaminen lomalta ei ollut mukavaa. Minulla oli mielenkiintoinen harrastus, josta tuli sittemmin nykyinen työni, joten tekemistä on aina riittänyt.

Vapaaherruudessa ei ole ulkoista painetta ajankäytölle, siksi se vaatii itsekuria. On helppo ajautua lorvailemaan tai ryypiskelemään, jos on siihen yhtään taipumusta. Kukaan ei tule sanomaan, että tekisit jotain järkevää, eikä siihen ole taloudellista painetta. Itsekuriin auttavat rutiinit. Meillä arki pyörii puolison töiden ja lasten koulun määrittämissä raameissa. Arki ja viikonloput ovat erikseen, samoin loma-ajat.

Mikä on riittävä salkun koko? Monella sijoittajalla ja varallisuutta kerryttävällä on säästäväinen luonne, se auttaa paljon. Jos pystyy kuluttamaan töissä ollessaan kohtuudella, pystyy siihen myös vapaaherrana. Mutta jos haluaa aina vähän hienompia härveleitä kuin naapurilla, ja joka vuosi enemmän ja enemmän, niin sitten varallisuutta täytyy olla jo tosi paljon.

Itse jäin pois töistä vähän liian pienellä salkulla. Olin tehnyt paljon laskelmia ja tiesin, että ei ole varmuutta, että salkku riittää loppuelämän ajan. Oli mahdollista, että salkkuni olisi siirtynyt hitaan laskun käyrälle. Tiesin kuitenkin selviäväni ainakin 20 vuotta. Mutta toisaalta tiesin, että tulen joskus saamaan niin paljon perintöä, että selviän, kävi miten kävi.

Näin jälkeen päin on osoittautunut, että laskelmani olivat oikean suuntaiset. Alkuperäinen salkkuni on pysynyt suurin piirtein reaaliarvossaan, eli ilman ulkoista pääomaa oltaisiin edelleen epävarmassa tilanteessa. Salkun hidas sulaminen olisi mahdollista. Perintöä ei ole onneksi vielä tullut, mutta omaisuutta on alettu siirtää lahjoituksilla vanhemmiltani minulle, joten salkkuni kriittinen massa on ylitetty, enkä voi tilannetta enää ryssiä.

Eli salkun koossa kannattaa ottaa kaikki seikat huomioon. Oma luonne rahankäyttäjänä, voiko palata töihin, jos homma menee puihin, mahdolliset perinnöt, aikooko itse jättää perintöä, jne… Sitten kannattaa miettiä sitä, että elämä on rajallinen. Mikä arvoinen on 10 vuotta elämästä? Minulla olisi nyt helposti 500k€ enemmän omasuutta, jos olisin tehnyt kymmenen vuotta pidempään töitä. Vapaaherraksi ryhtyminen oli elämäni parhaita päätöksiä, en ole sitä katunut koskaan.

63 tykkäystä
144

@KalleH @Zedomite

Ymmärrän että pk-seudulla eurojen tarve voi olla eri. Mutta tuli heti muutama kysymys mieleen.

Millä summalla olette exittiä ajatelleet ja uskotteko kyseisen summan saavuttavan?

Onko tarkoitus jäädä elämään tuotoilla, vai ajaa pääoma nollaan tyyliin kasikymppisenä?

Onko luottoa, että eläkettä kertyy sitten joskus maksettavaksi edes jotain vai onko elämä laskettu täysin omien tulojen varaan loppuelämän ajaksi?

Miten elintaso, lapsiperheen arki esimerkiksi syö ihan eri tavalla rahaa kuin kaksi aikuista ihmistä? Sama heti asumisen suhteen, onko se vakioitu vai vaihtuuko asunto pienempään, kun tilan tarve tippuu?

2 tykkäystä