Ei tällaista keskustelua juuri käydä. Vielä vähemmän käydään keskustelua siitä, mitkä ovat valtion ydintehtävät ja mistä voitaisiin karsia. Reformeja on lisäksi äärettömän vaikeaa tehdä, sillä kukaan ei suostu luopumaan saavutetuista eduista. Esimerkiksi meillä on yli 200 väliaikaisiksi tarkoitettua tukihimmeliä, jotka ovat jääneet pysyviksi.
Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä koulutus nielaisevat siis 68 % siivun valtion menoista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näissäkin menoissa voisi säästää.
Itse olen pitänyt esillä opiskelijoiden ottamista pois yleisen asumistuen piiristä ja asuntolat tilalle. Toinen hyvä ratkaisu on asumistuen poisto omistusasujilta. Molemmat näistä ovatkin hallituksen asialistalla. Tällaisilla toimilla sosiaaliturvan osuutta saadaan leikattua ja sitä kautta verotusta alas.
Mielestäni 40 % on ehdoton maksimi, mitä ansiotuloista pitäisi mennä veroa. On kohtuutonta, että verottaja vie puolet jonkun tuloista. Sitä paitsi kaikki, jotka voivat, pienentävät verosuunnittelun avulla 50%+ veroasteensa 28 - 34 %:iin. Keskituloistenkin verotusta pitäisi saada kevennettyä Ruotsin malliin 2-3 prosenttiyksiköllä.
Tällaiset toimet toki kasvattaisivat varallisuuseroja vähän. Mutta kuten sanottua varakkaimmat ovat jo nyt erinäisten verosuunnittelupalveluiden piirissä, eivätkä maksa edes nyt mitään 56 % veroja ansiotuloistaan.
Verottaja vie paljon enemmän kuin puolet. Ensiksi pitää huomioida työnantajan maksamat veroluonteiset maksut ja vasta tämän jälkeen päästään siihen mikä näkyy työntekijän tiliotteessa.
Kyllä. Nämä erinäiset maksut ovat yksi syy siihen, miksi Yhdysvalloissa voi vähän paremmassa keskiluokkaisessa duunissa tienata $100 000 - 200 000 vuodessa, mistä toki menee vielä verot (n. 20-30 %).
Pelkät eläkemaksut ovat meillä kohonneet suurten ikäluokkien alussa maksamasta 4 % > nykyiseen 25 %, eikä loppua näy.
Mä olen kummeksunut varsin pitkään kun eläkeläiset väittävät ihan pokkana, todennäköisesti itse uskoen, että ovat maksaneet eläkkeensä itse. Eläkemaksut kun alun perin laskettiin sillä perusteella että ehtii ehkä vuoden tai kaksi olla eläkkeellä. Kuitenkin hengissä ollaan huomattavasti kauemmin kuin ollaan eläkemaksuja määriteltäessä kuviteltu.
Samalla tavalla ansiosidonnaista työttömyyskorvausta nostavat tuppaavat ajattelemaan. Näillä kassamaksuilla katetaan 5% mutta silti ajatellaan että omasta pussistahan se on tullut.
Keksin uuden ja innovatiivisen tavan tasata varallisuuseroja.
Valtio voisi ottaa vaan suoraan perinnöksi jäävää varallisuutta - oli se sitten mitä vaan - ja jakaa sen kaikille kansalaisille joille ei ole tulossa perintöä omasta sukulinjasta.
Näin ei jäisi perheyhtiöt yms valtion omistettavaksi. Näin saisi Paasikivien sijoitusyhtiökin uutta näkemystä, on Kyösti ja Rafu ja Fröbä ja Repa. Siihen kuuluu joka vitun Luteiden Nipa.
Katsotaanhan historiaa kvarttaalitasolla eli siten, että tarkastelun yksikkönä on 25 vuotta. Milloin valtion ja laajemminkin julkisia velkoja ei olisi pyyhitty mitättömyyksiin inflaation tai superinflaation kautta? Kun yksilö/perhe on ollut velkaa samaan aikaan kuin yhteiskunta, on hyvin mennyt.
Rahan arvo on aina joustanut. Tällä kertaa kaikki on toisin? Siis kun keskuspankit ovat pumpanneet viime vuodet rahaa elvytykseen kaksin käsin ja enemmänkin. Määrän vs. laadun raja voi venyä, kunhan ei katkea.
Kannattaa vähentää velkaa heti 10 Mrld€ ja 10 Mrld€/vuosi vasta, kun rahan arvo on hieman realisoitunut. Virallinen inflaatio koskee kulustushyödykkeiden ostovoimaa. Pörssiarvojen inflaatiolle ja ehkä myös makrotalouden inflaatiolle on ihan eri terminologiansa, jonka tarkoituskin on hämätä ja piilottaa taloudelliset riippuvuussuhteet?
Ihan kiva se alkuperäinen termin ‘inflaatio’ merkitys. Liittyi jotenkin ilmapalloihin?
No toki talouden karman laki toimii nyt siinä missä ennenkin. Kun keskuspankit kerran ovat pumpanneet rahaa talouteen, niin että bittienpainokoneen laakerit hehkuvat punaisina, niin väkisinhän se rahan arvo laskee. Ei sitä joku aneeminen 4% keskuspankkikorko miksikään muuta.
Saattaahan se olla niinkin, että vaikka lauma olisi väärässä, niin silti oman selviämisen kannalta on parempi kulkea lauman mukana. Tässä tapauksessa siis saattaa olla ihan toimiva strategia, että Suomi ottaa lisää velkaa vaikka 40 miljardia joka vuosi, jotta pääsemme mahdollisimman nopeasti EU:n velkaisimmaksi maaksi. Ja sitten tehdään reset ja laitetaan kaikki saksalaisten maksettavaksi. Loppuupahan ainakin tulonsiirrot etelään ja päästään mekin kerran saamapuolelle.
Tässä on vaan sellainen riski, että josko suomalaista taas koijataan, että vaikka rahan arvo romahtaisi ja varallisudesta tehtäisiin isojako, niin jollain tempulla se olisi kuitenkin nimenomaan suomalainen reaalivarallisuus, joka siirtyisi etelän hetelminä muiden omistukseen.
Ja varjopuolena on myös se useamminkin tässä keskusteluryhmässä esiin tuotu psykologiasta ja Neuvostoliiton historiasta tuttu toimintamalli, joka vaikuttaa aika paljon myös reaalitalouteen. Eli jos takavarikoimme ahkerimpien ja lahjakkaimpien säästöt inflaatiolla, niin kyllä ne ahkerimmatkin lopulta oppivat, että ei kannata olla ahkera. Sen jälkeen ei sitten olekaan riittävästi porukkaa, joka maksaisi verot, joilla hyvä elämä kustannetaan myös vähemmän kunnianhimoisille ja vähemmän lahjakkaille.
Vaan voihan se olla niinkin, että kun yliahkerat saavat lisää lomaa, niin voivat yllättää olemalla elämäänsä tyytyväisempiä kuin rikkaina oravanpyörän juoksijoina.
Kyse on siitä kuka perii ja kuka ei. Jos todella varakkaiden sukujen lapset perivät, ovat he jo valmiiksi sen verran varakkaita, ettei tuo peritty omaisuus mene juurikaan kiertoon. Köyhempien osalta puolestaan se menee lähes varmasti kiertoon, eli päivittäiseen kulutukseen. Siksi isompi progressio.
Perintövetossahan on siis kyse siitä, saako rahat valtio vai kansalainen. Tällä hetkellä ollaan kovasti huolissaan valtion velkataakasta ja haluttaisiin (osalle) kansasta (eläkeläinen, työtön, opiskelija jne.) vähemmän rahaa, jolloin valtiolle jäisi enemmän. Perintöveron kohdalla puolestaan ajatus on päinvastainen, halutaan kansalle enemmän rahaa ja valtiolle vähemmän…mistä tämä ajatusero johtuu? Ansaitseeko perijä perintörahat jotenkin enemmän kuin työtön työttömyyskorvauksensa tai opiskelija opintotujensa?
En tiedä, oliko tämä tarkoituksenmukaista, mutta mun mielestä menee todella pahasti asiat sekaisin. Omaisuus on ansaittua ja yhteen tai useampaan kertaan verotettua. Noin niinkuin pääsääntöisesti, toki aina voi löytyä joku erikoistapaus, jossa joku on rikastunut vaikkapa rikoksen kautta tai muuta vastaavaa. Työttömyyskorvaukset ja opintotuet taas on taas veroilla kerätty pois ihmisiltä. Mun mielestä on aika kornia ajatella, että verotettu ja ansaittu omaisuus kuuluisi valtiolle tai tulonsiirtojen saajat ansaitsisivat ne.
Elämä ei ole reilua eikä sen sellaista kuulu ollakaan. Jos vanhempasi ovat työskennelleet, sijoittaneet ja säästäneet, jotta voisivat ylpeänä jättää lapsilleen edes jotain perintöä jälkeensä, tulee heillä olla siihen oikeus. Lapsi ei toki ole valinnut pääseekö vauraaseen vai köyhään perheeseen, mutta kyseessä onkin mielestäni hänen vanhempiensa valinta. Perinnön voi jo nyt halutessaan luovuttaa valtioille tai kenelle hyvänsä.
Onko tähän jotain tutkimusta esittää ja mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa? Eli jos lapsella olisi jo esimerkiksi 2 miljoonan omaisuus (lahjoitus, nepotismi tms.), olisi hän varmaan “varakas”? Jos perinnön jälkeen hän saisi kaikkien mahdollisten verojen ja maksujen jälkeen 50 miljoonaa lisää, niin uskon kyllä jonkinlaiseen elintason nostoon. Aika harvassa varmaan sellaiset ihmiset, että omaisuus monikymmenkertaistuu ja työnnät ne vain indeksirahastoihin. Ihan vaikka jos olemassa olevan 800 000 euron asunnon päivittää 2 miljoonan asuntoon, maksetaan näistä kaupoista veroja jo sellainen summa, että moni haaveilee.
Tämä keskustelu taas tiivistää sen että vasemmistolle näyttää olevan pahinta on se että tavallinen kansalainen menestyisi ja ei enää äänestäisi vasemmistoa. Tämä koko kohu perintöverosta osuu jälleen kerran vain primääristi heihin jotka eivät osaa, ymmärrä tai kykene suojata omaisuuttaan valtiolta.
Valitetaan että perintövero ja Ruotsin malli suosii rikkaita. Mutta kuka tässä oikein oikeasti on rikas? Missä se raja menee?
Henkilökohtaisesti olen ollut yli 25 vuotta työelämässä ihan tavallisissa töissä, säästänyt, enkä saanut mitään merkittäviä perintöjä. Salkku nyt on kuusinumeroinen mutta ei lähelläkään seitsemää.
Jos jo allekirjoittanutkin pohtii parhaillaan erilaisia sijoitusyhtiöitä ratkaisuna omaisuuden siirtämiseksi jälkikasvulle verotehokkaasti, niin käytännössä kaikki oikeasti varakkaat joilla on mitään merkittävää omaisuutta tekee samoin.
Tältä pohjalta kun puhutaan perintöverosta niin keskimääräiselle suomalaiselle tuntuu olevan hyvin vaikea ymmärtää että se kohdistuu nimenomaan keskituloisiin tavallisiin kansalaisiin ja on heiltä pois. Vaihtoehtona on että joko a) porukka vasemmalle kallistuneissa ajatuspajoissa on niin tyhmää että eivät ymmärrä tätä, tai b) tahalleen jättävät asioita kertomatta kuulijakunnalleen. Todisteet toistaiseksi odottavat että viestin aloittanut teesi pitää paikkaansa.
Itse kohta kahden lapsen isänä toivon, että voin antaa lapsilleni hyvän taloudellisen startin elämään.
Eläessäni on tarkoitus opettaa heille taloustaitoja, oman talouden hallintaa, säästä ensin itsellesi- sekä korkoa korolle -efektin
Turvaverkoksi jätän toivottavasti perinnön elämän kolhujen varalle (toivottavasti he saavat perinnön käyttöönsä vasta kun ovat oppineet kohdan 1 taloustaitoja)
Itse juuri pienen perinnön saaneena ja siitä verot aikanaan päätöksen tultua maksavana olen tullut johtopäätökseen, että perintöverotus on ongelma lähinnä tulevalle perinnön antajalle.
Eihän kukaan halua että hänen vaivalla kerryttämäänsä omaisuuteen pääsee kukaan väliin, näennäisen aiheetta.
Minulle taas perinnön saajana ei ole mikään ongelma maksaa muutamaa tonnia perintöveroja. Sain ihan tarpeeksi muutenkin. Lisäksi perinnönjakotilanteessa on erittäin suotuisia mahdollisuuksia sumplata omaisuutta haluamaansa suuntaan esim. osituksen avulla. Jos asiaan haluaa vaikuttaa etukäteen, voi lahjoittaa verovapaasti, siirtää omaisuuttaan erilaisin toimin jälkikasvulleen, kieltäytyä itse saamistaan perinnöistä…lista on pitkä. Mutta eihän tämä tietenkään riitä optimoijaniiloille, kun pitäisi saada itse kaikki.
Toki kun saamani perintö on vain viisinumeroinen eli mallia persaukisten kolikoiden siirtely, eivät verotkaan ole isoja. Tunnearvo perinnöllä taas on sitäkin suurempi.
