Varallisuuserojen kasvu taitaa olla aika tarkkaan mallinnettavissa. Ei ole nyt heittää tähän ulkomuistista yhtäkään tutkimusta, mutta jos asia kiinnostaa, niin niitä varmaan löytynee aika helpostikin. Ellen ihan väärin muista, niin tuloerot edustavat melko lailla samaa jakaumaa, kuin kaikki muukin, missä on kilpailtua, eli e^x. Jos siis laitetaan jonkun maan palkansaajien vuositulot tai vaikka klassisen musiikin kuuntelukerrat spotifyssa, niin aika lailla tuota jakaumaa pitkin mennään. Vieläpä niin, että jos tätä jaetaan osiin, niin korrelaatio säilyy, eli kaikista klassisen musiikin kuuntelukerroista puolet menee 10 %:lle säveltäjistä, mutta edelleen näiden säveltäjien tuotannon sisällä 10 %:ia kappaleista kerää 50 %:ia kuuntelukerroista ja ero vain kärjistyy eksponenttifunktion mukaan. Sama palkansaajissa.
Varallisuus kulkee sitten eri kertaluokassa. Tulot jossain määrin periytyvät, koska vanhemmat kykenevät siirtämään jossain määrin taitojaan ja ajatusmaailmaansa eteenpäin, muttei kuitenkaan ihan niin, että vaikka Messin lapsista ei välttämättä tule huippujalkapalloilijoita, vaikka heillä on siihen varmasti paremmat edellytykset, kuin keskivertolapsilla. Ominaisuudet eivät siis siirry suoraan lapsille, mutta omaisuuden voi siirtää. Tämän takia varallisuuden jakauma ei noudata e^x:ää, vaan e^2x. Täysin vapaassa yhteiskunnassa tulo- ja varallisuusjakaumat lähtevät menemään tuollaisiksi. Mitä siitä sitten seuraa, on eri juttu, mutta näin se aika lailla menee.
Ihmisten ominaisuuksien muokkaaminen ei taida onnistua ja mun ymmärtääkseni esim. koulutustarjonnan parantaminen vain vahvistaa tätä ilmiötä. Sillä jos kaikilla on kaikki mahdollisuudet käsillä, niin kyvyt alkavat dominoimaan tilannetta, ja sitten mennään eksponenttifunktiota pitkin. Progressiivinen verotus tasaa lopputulosta, mutta ilmiön syyhyn se ei tietty vaikuta ja varsinkin varallisuuden kohdalla se vain loiventaa eksponenttifunktiota, mutta se on silti eksponenttifunktio.
Omasta mielestä paljon tärkeämpää ja tavoittelemisen arvoisempaa olisi, että kaikilla menee hyvin, kuin että kaikilla menee samalla tavalla. Lisäksi tämä olisi ihan mahdollista saavuttaa, koska jos halutaan saada tasapäistettyä, niin homma pitäisi saada käännettyä eksponenttifunktiosta lineaariseksi, joka ei liene ihan helppo temppu. Jos taas riittää, että kaikilla menee hyvin, niin tuossa ei tarvitsisi kuin saada eksponenttifunktio alkamaan riittävän korkealta. Tästä huolimatta puhutaan aina tuloeroista, varallisuuseroista ja eriarvoisuudesta, muttei juuri koskaan vähätuloisten tai -varaisten asemasta. Ziibra toki valottikin vähän ajatusmaailmaansa ja ellen ihan väärin tulkinnut, niin ei häntäkään hiertänyt se, että itsellä ei olisi tarpeeksi (kaikilla menee hyvin) vaan se, että jollakin on liikaa (kaikilla menee samalla tavalla).
Pituudelle ei oikein voida mitään. Perintöverotukselle voi kuitenkin tehdä aika helpostikin (hallitus siis). Sikäli hieman huono vertaus, vaikka ajatuksen ymmärsin.
Pituus muuten korreloi palkkatason kanssa, eli kyllä pituutta voisi siten verottaa.
