Yksittäiset muutokset harvoin muuttaa kovinkaan paljon. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö muutosta voisi tehdä. En äkkiseltään keksi montaa muuta 225milj.€:n keinoa, jolla saataisiin tuloveroa alas.
Etuuksien leikkaus on toki yksi keino, ja joitain etuuksia ehkä mahdollista leikata. Tosi vaikea arvioida kuinka “hädässä” esim. työtön on Suomessa, jos työttömyystukea leikataan nykyisestä. Leikattiin tai ei, tämän ehdottamani voi siltikin lisätä keinovalikoimaan, jolla saadaan se 0,25-0,3%yks. tuloverokevennys.
Etuuksien leikkaus on toki yksi keino, ja joitain etuuksia ehkä mahdollista leikata. Tosi vaikea arvioida kuinka “hädässä” esim. työtön on Suomessa, jos työttömyystukea leikataan nykyisestä.
Osalle työttömistä saattaisi tulla vastaan jopa tilanne, jossa kannattaisi mennä töihin etuuksien varassa roikkumisen sijaan. Mikä tietysti ei voi olla vaihtoehto.
Karataan jo hieman politiikkanurkkauksen puolelle: Ihan varmasti toimisi monille “potkuna persaukselle”, ja sehän olisi hyvä asia. Mietin vain sellaisia ihmisiä, joilla on esim. maisteri/amk-tutkinto joltain alalta, mutta työpaikkaa omaan erikoisosaamiseen liittyen ei tahdo löytyä. Toivoisin, että työttömyystuella eläisi ainakin niin kauan kuin löytyy sopiva työ. Ja kyllähän sillä varmaan jotenkuten elää, vaikka hieman leikattaisiin/indeksit jäädytettäisiin, mene ja tiedä?
Todellista työttömyys/työvoimapula -tilannetta on ainakin minun todella vaikea hahmottaa; iso osa työttömistä on todellisuudessa työkyvyttömiä, mutta eivät vain ole saaneet siitä “siunausta” vielä, koska prosessi on todella hidas. Työpaikkoja sen sijaannkatsellessa tulee välillä mieleen, että halutaanko työntekijää edes töihin…esim. ravintola- ja matkailualalla on paljon avoimia työpaikkoja, mutta työ epäsäännöllistä ja puolipäiväistä. Ei niihin ihan heti nappaa hakea, ja sen kyllä ymmärrän.
Ja tosiaan muistuttaisin vielä, että mikään ei estä toteuttamasta SEKÄ etuuksien leikkausta ETTÄ perintöverouudistusta. Eivät ole toisistaan riippuvaisia millään tavalla. Mutta siinä mielessä tuo perintöverouudistus olisi hyvä, että yksikään ihminen ei sen takia joudu miettimään, pärjääkö elääkseen. Työttömyyatuen leikkauksen kohdalla emme kerta kaikkiaan tiedä.
Mietin vain sellaisia ihmisiä, joilla on esim. maisteri/amk-tutkinto joltain alalta, mutta työpaikkaa omaan erikoisosaamiseen liittyen ei tahdo löytyä.
Valtion ei kuulu mielestäni taata kenellekään koulutuksen mukaista työtä loputtomalla etuuksien maksamisella. Opiskelu johonkin ammattiin on ihan oma valinta. Juuri nämä parhaassa työiässä olevat 25-35 vuotiaat ovat ne kenen pitäisi tienata veroeuroja valtion kassaan, ei syödä pottia toisesta päästä.
Töitä odotellessa voi työskennellä vaikka Mäkkärin kassalla. Työntekoa arvostetaan työnhaun yhteydessä varmasti enemmän kuin kortistossa makaamista.
Helposti löytyy leikattavaa, referenssinä Liberaalipuolueen ‘leikattavaa löytyy’. 9 mrd euroa. 2/3 tuosta ja talouskasvu sekä työllisyysasteen nousu töihin menon kannustimia nostamalla (valtion menojen pieneneminem) hoitaa loput
Vasemmistolaisuuden ja suomalaisen verokauteuden tuottama verojen noston näpertely siellä sun täällä ei oikein johda mihinkään.
Ainakaan tähän asti maailman korkeimpiin veroasteisiin lukeutuvassa Suomessa on saatu aikaan lähes 10 miljardin euron vaje - siis vuosittainen vaje, koska mistään ei voi karsia, eikä mitään voi priorisoida, koska eriarvoisuus, jne jne
Vaikka menee vihkoon ketjun aiheesta, niin tartun tähän silti. Mielestäni on aivan kaistapäinen ajatus, että löytyvän työn on pakko olla koulutuksen mukaista. Työ on työtä ja se pitäisi ottaa vastaan jos sitä tarjotaan. Mieluummin työ oman mukavuusalueen ulkopuolelta kuin eläminen toisten taskuista. Jos kansalainen on valinnut opiskeltavaksi alan, jolta ei löydy töitä, niin pitääkö muiden maksaa hänen elämisensä hautaan asti, vai onko yksilöllä tässä mitään vastuuta. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi MMM ja mehiläishoidon maisteri. Vuosikurssilla on parhaimmillaan yksi opiskelija, työllistyy varmasti, mutta usein ulkomaille ( Hollanti). Jos heitä olisi 10kpl kurssilla voidaan olla varmoja, ettei työtä löydy kaikille.
Ilman muuta, mutta niin kauan kun meillä koulutuspaikkojen määrää ohjaa koulutuksen kysyntä työvoiman kysynnän sijaan, tämä ei toteudu. Eikä ole mitenkään mahdollista, että työvoiman kysyntä muokkaantuisi tarjonnan mukaan.
Se on mielestäni yhteiskunnan edun mukaista, että omaa koulutusta vastaava työ löytyisi. Lyhyet pätkät muussa työssä ovat tietenkin hyvä asia (verrattuna joutenoloon).
Tätä taustaa vasten ihmettelen suuresti hallituksen aikomusta lakkauttaa aikuiskoulutustuki: sen avulla nimenomaan voisi opiskella uuden ammatin (tai lisäopintoja omaan ammattiin liittyen) ne, jotka ovat aiemmin opiskelleet jonkun ammatin, mutta ammattilaisten tarve on syystä tai toisesta vähentynyt.
Ylipäänsä tuohon työttömyysasiaan kaipaisin selkeyttä; kysytäön vaikka isolla kyselyllä työttömiltä a) syitä, miksi eivät ole töissä b) miten heidät saisi töihin c)kuinka pieneksi työttömyyskorvaus olisi leikattava, että “on pakko” löytää joku työ jne…
PS: Asiaan jotenkuten liittyen; Kuinkahan iso osa työttömistä on sen verran varakkaita, joiden ei edes tarvitse tehdä enää töitä, mutta nappaavat työttömyyskorvauksen kuitenkin itselleen? Tiedän yhden tällaisen ja näyttäisi, että anoppini jää “eläkkeelle” (=työttömäksi) n. 1,5v etukäteen omasta tahdostaan. Nostaa ansiosidonnaista ja elelee säästöillä. Näissä tapauksissa ei oikein auta, vaikka työttömyyskorvaus puolitettaisiin. Tuskin näitä nyt tuhottomasti on, mutta tuskin on niitä “kotilusmujakaan”. Mene ja tiedä.
Perintövero ja ylisukupolvien jatkuva varallisuus ovat mielenkiintoisia aiheita. Käyn aihetta hieman globaalista (USA) näkökulmasta ja sitten Suomen näkökulmasta. Aiheisiin liittyy tietysti paljon näkökulmia ja tämä kirjoitus on suhteellisen suppea, joten antakaa armoa että kaikkia näkökulmia ei ole käsitelty ja asioita on jonkin verran “yksinkertaistettu”.
Kapitalistisessa järjestelmässä on kiistatta paljon hyvää mm. tuottavuuden ja yleisenkin hyvinvoinnin lisäämisen näkökulmasta. On myös mielestäni moraalisesti oikein, että ahkerat ihmiset saavat enemmän kuin vähemmän ahkerat. Kuitenkin, globaalissa maailmassa kun eletään niin pääomien voimakas kertyminen eksponentiaalisesti varakkaille ihmisille on iso ongelma. Ihmisen psykologiaan kuuluu olennaisena osana kateus. Kun varallisuuserot kasvavat, yhteiskunnassa tapahtuu voimakasta polarisoitumista ja populismia, jotka lisäävät merkittävästi riskiä kriiseille, sodille. Näin on käynyt ennenkin maailmanhistoriassa ja vaikuttaisi taas käyvän. USA veti melkoista nousukiitoa 1945-1970, käytännössä kaikki vaurastuivat “samaa tahtia”. Tuon jälkeen pitkälti varakkaat vain ovat kasvattaneet varallisuutta kiihtyvällä tahdilla. Ei ole sattumaa, että jenkeissä on isoja sisäpoliittisia jännitteitä.
Suomessa tilanne noudattelee osittain tätä. 2. maailmansodan jälkeen Suomi on noussut viime aikaiseen kukoistukseen meidän vanhempiemme ahkeruudella. Kaikki ovat vaurastuneet merkittävästi. Se konteksti missä me elämme nykyisin, on kuitenkin hyvin erilainen kuin 1945 - 1970 luvun Suomessa. Emme tee enää töitä niin ahkerasti, pidämme nykyistä tilannetta “itsestäänselvyytenä”, vaikka emme ole kantaneet tikkua ristiin sen rakentamisessa. Ja muutenkin, nykyjärjestelmä on rakennettu sellaiseen demografiseen tilanteeseen, jossa työikäisten määrä on lisääntynyt, eläkeikäisiä on ollut vähän, eläkemaksut ovat olleet onnettomia (ja maksut alkoi vasta 1970-luvulla) ja eläkkeellä oltiin vain hetken aikaa. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa nykyiseen.
Tästä päästään ongelmiin: Jenkkien ongelma: Varallisuuden voimakas jakautuminen ja yhteiskunnan polarisoituminen. Näkisin että Amerikka hyötyisi merkittävästi suuremmista tulosiirroista. Jenkeissä on paljon varakkaita, joilla olisi helposti mahdollisuuksia maksaa enemmän yhteiseen pottiin ilman huolta oman elintason laskusta. Tämä todennäköisesti olisi Amerikan pitkän aikavälin kehitykseltä huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta ahne kapitalisti ei tietenkään vapaaehtoisesti luovu miljardiomaisuuksistaan. Jenkeissä voitaisiin merkittävästi lisätä tulosiirtoja ilman, että olennaiset ahkeruuden ja työelämän kannustimet katoaisivat. Amerikassa minun olisi mahdotonta perustella oikeiston äänestämistä; äänestäisin 100/100 vasemmistopuolueita.
EDIT: Lisäys: Mielestäni globaali omaisuusvero olisi esimerkiksi erinomainen ratkaisu ihmiskunnan kannalta. Harmi että ei tule toteutumaan.
Suomen ongelma. Suomen ongelma ei ole voimakas varallisuuden jakautuminen. Meidän ongelma on liian raskas yhteiskuntarakenne, johon meillä ei ole varaa. Meillä ei ole sellaisia rikkaita, joilla tämä lysti voitaisiin maksaa. Meillä ei ole sellaisia pääomia, joilla loisimme valtavaa talouskasvua. Meidän ainoa ratkaisu on sopeuttaa menomme, mutta valitettavasti me emme siihen suostu. Olemme luoneet yhteiskuntamallin, johon meillä ei oikeasti ole koskaan ollut edes varaa pitkässä juoksussa, koska lähtökohdat ovat mallin luontihetkellä olleet täysin erilaiset kuin nykyisin. Meilä ongelma ei ole ahneet kapitalistit (vrt. jenkit), vaan ahneet vähäosaiset. Ihan kuten jenkeissä ahneet varakkaat eivät suostu luopumaan kohtuuttoman suurista pääomistaan yhteisen hyväksi, meillä ahneet vähävaraiset eivät suostu luopumaan vastikkeettomista pääomistaan yhteisen hyvän vuoksi. Olemme vieraantuneita työelämästä. Suomessa ei ole riittävästi kannustimia, jotka ovat ihmispsykologian vuoksi ihan välttämättömiä. 1945-1970 Suomessa oli merkittävät kannustimet ja se näkyi kertakaikkisen hienona menestystarinana. Suomessa minun on mahdotonta perustella vasemmistopuolueen äänestämistä; äänestäisin 100/100 oikeistopuoluetta.
Minusta perintövero on ihan hyvin perusteltavissa. En näe perintöveroa ongelmana, mutta tietysti lainsäädännöllisesti tässä on muistettava että se ei saa olla niin korkea, että se laskee verokertymää erilaisten verosuunnittelujen kautta. Ennemmin minä kuitenkin vähentäisin työn ja pääomien verotusta ja lisäisin perintöverotusta, jos nämä olisivat jotenkin toisiaan täydentäviä / voitaisiin verokertymä pitää ennallaan näillä muutoksilla.
Yhtälailla anoppisi on etuutensa ansainnut, jos systeemi sen mahdollistaa.
PS. Olet näköjään perustanut tämän ketjun. Teoriani on, että yrität tarkoituksella provosoida näillä aiheilla, jotta saisit tänne aktiivista keskustelua. Samoista 100% perintöveroasioista on paasattu jo marraskuussa 2022. Syteen tai saveen, mutta en osallistu enää näihin jaaritteluihin.
En löytänyt erillistä perintäveroketjua, joten laitetaan tänne.
Artikkeli tuskin sisältää mitään uutta, kun on muutenkin vanha juttu, mutta voiko joku valaista miten tämä länsinaapurin malli käytännössä toimii? Lähinnä miten tuon toteutumista valvotaan, kun eiväthän nuo aina tapahdu samaan aikaan.
Ruotsissa asia on ratkaistu niin, että oman asunnon myyntivoittoa ei veroteta, jos myyntitulo käytetään uuden asunnon hankintaan.
Ja samalla minä kysyisin asiaan perehtyneiltä samaa kuin jo aiemmin, eli miten muun kuun myytävän varallisuuden verotus hoidetaan Ruotsissa? Eli jos perit 100k€ säästötilitalletuksen, niin missä vaiheessa ja kuinka paljon maksat veroa?
En ole tilaaja, joten en näe valitettavasti koko juttua (voisiko joku referoida artikkelia tänne?) Juuri tämän verran ei-tilaaja kuitenkin näkee: "Ruotsalaisten keskimääräinen bruttovarallisuus oli Aktia-pankin raportin mukaan viime vuonna 236 000 euroa ja suomalaisten 169 000 euroa. Varallisuudesta on vähennetty eläkesäästöt, mutta ei velkaa."
Siis mitä ihmettä??? Tännekin linkatuissa varallisuuslaskelmissa/vertailuissako ei oteta lainkaan huomioon velkaa? Tämän myötä voidaan kyllä heittää roskikseen kaikki varallisuusvertailut ja synkistelyt Suomalaisten heikosta varallisuudesta…
Jos minä otan nyt 300k€ lisää velkaa, niin hupskeikkaa, minusta tuli tilastoissa 300k€ varakkaampi? Ei huono
Luulen että isolta osin meillä painaa myös historian taakka köyhänä talonpoikaismaana. Oma isä on tästä malliesimerkki, elänyt hyvin köyhän lapsuuden maatalossa jossa rahaa ei riittänyt oikein mihinkään. Sitten aikuisiällä kun pääsi ihan duunarina kohtalaisen hyväpalkkaisiin töihin ja firman myötä tuli vielä hieman ekstraa piti kaikki rahat hillota tilille.
Penniäkään ei ymmärtänyt sijoittaa ennenkuin minä kasvoin tarpeeksi vanhaksi, opiskelin asiat ja aloin hiillostaa että tuossa ei ole mitään järkeä. Edelleen taitaa olla n. 80% nettovarallisuudesta tilillä makaamassa.
Kun on syntynyt maailmaan jossa ei ole mitään ja kaikesta saavutetusta pitää pitää kiinni kynsin ja hampain se kovalla työllä ansaittu raha on asia jonka menettämistä ei halua edes ajatella. Eli sijoittaminen on aivan liian riskipitoista, vaikka statistiikka sanoisi mitä.
Tottakai on. Mutta mitäpä luulet ymmärtääkö tai sisäistääkö tätä esimerkkini ihminen? Hänelle vain tilillä oleva raha on rahaa, inflaatio on joku asia josta puhutaan televisiossa. Leivän ja maidon hinta pysyy hänen silmissään stabiilina ja bensan hintaa kirotaan.
Kansalaiset ovat huolestuneempia valtion velasta ja velkaantumisesta, koska osa kansasta (lue. oikeisto) ymmärtää, että mitä suurempi valtion velka -------> sitä suuremmat valtion velan korkokustannukset --------> kuka maksaa?? -------> veronmaksajat --------> yhä suurempi verorasitus tulevaisuudessa ---------> huonommat mahdollisuudet henkilökohtaiseen vaurastumiseen koska yhä suurempi osa saaduista tuloista menee veroihin / veronluonteisiin maksuihin, sillä niihin kohdistuu nousupainetta suurempien velanhoitokustannusten myötä.
Älä ole huolissasi tai älä hermostu valtion velkaantumisesta on aivan sama asia kuin sanoisit, että älä hermostu, vaikka nostamme sinun veroprosenttiasi tulevaisuudessa. Velkaantuminen kun on lykättyä verotusta.
Tänään julkaistiin tilastotietoja vuoden 2022 pörssiosakkeiden ja sijoitusrahastojen määrästä eri ikäisillä henkilöillä. Kansankapitalismi etenee pikku hiljaa, vaikka omistusten mediaaniarvo kovaan verrokkivuoteen peilattuna aika pahasti sulikin . Tässä keskeisimmät pointit tilastokeskuksen kokoamana:
. Tässä keskeisimmät pointit tilastokeskuksen kokoamana: