Tuo on kyllä ihan totta, että vastuullisuuden kaikkien puolien miettiminen helposti tuplaa työmäärän sijoittamisessa. Tällä hetkellä vastuullisuutta yritetään saada puristettua johonkin tunnuslukuun tai yhdelle skaalalle, mutta en jotenkin usko että siitä koskaan mitään tulee, eihän yrityksen liiketoiminnastakaan mikään yksittäinen tunnusluku kerro riittävästi. Jonkun verran sitä työmäärää ehkä ajan kanssa voidaan saada pienenemään jos vastuullisuusasiosta raportointi jollain tapaa yhdenmukaistuu.
Ehkä jossain tulevaisuuden utopiassa sekä liiketoimintaa että sen vaikutuksia ympäröivään maailmaan kuvaavat luvut mahtuvat yhteen ja samaan vuosikertomukseen!
Mitä enemmän on ihmisiä/institutioita joille on väliä mistä haluavat tuottonsa saada ja mistä eivät, sitä enemmän sillä on merkitystä firmojen arvostukseen. Hylkiöfirmojen arvostuskertoimet laskevat kun ostopaine vähenee ja myyntipaine kasvaa. Tämä taas ajaa monien hylkiöfirmojen johtajia panostamaan ESG-asioihin jos aikovat pitää osakkeenomistajiensa puolta jos se on firman toiminta huomioonottaen mahdollista.
Puhumattakaan siitä, että ne yrityksen johtajat luultavasti omistavat niitä yrityksen osakkeita. Toisin sanoen, välttämällä näitä osakkeita rankaiset yrityksen omistajia moraalivajeesta myös rahallisesti. En itse usko ollenkaan siihen ajatukseen ettei piensijoittajalla ole valtaa - juurihan GME keissi on sen näyttänyt virheelliseksi ja lähes apaattiseksi lähestymistavaksi.
@KalleH jos kerran tiedostat että omat omistuksesi saattavat haitata maailmaa ja yhteiskuntaa, niin mikset tee asialle jotain? ESG sijoittaminen itse asiassa helpottaa yhtiön valintaa, kun iso osa firmoista tippuu heti alkumetreillä uutta portfoliota kasatessa. Pitää vaan tietää ne omat kriteerit ensin ja verrata yhtiön lähestymistä omaan alaansa.
Kuten tuossa yllä sanoin en näe osakkeen omistamista kustannustehokkaaksi vaikuttamisen keinoksi vaan päinvastoin. En halua tehdä asioita vain näön vuoksi. Jos ESG leima nostaa yhtiön arvostuskertoimia ja päinvastoin niin silloin ESG osakkeita ostaessasi otat enemmän riskiä arvostuskertoimien laskulle. Toisaalta se tämän hetkinen ali arvostettu öljy-yhtiö saattaa muuttua huomisen vetyjuggernautiksi jolloin arvoskertoimet korjaavat.
Tällä logiikalla ei yksityisellä ihmisellä ole mitään “kustannustehokasta” tapaa vaikuttaa. Tuosta asenteesta paistaa välittämättömyys läpi ja vastuun sysääminen muiden harteille. ESG leima ei nosta yhtiön kertoimia jollei taustalla ole oikeaa trendiä, eikä öljy-yhtiöt muuttaisi toimintaansa järkevämpään suuntaan ilman painostusta. Apatiaa, apatiaa.
Kannattaa lukea mitä muut kirjoittaa. Juuri tuossa yllä sanoin:
Näin valtaosa rahasta menee “oikealle” yritykselle “väärän” yrityksen sijaan. Se että jätän turhaa romua ostamatta auttaa taas 100%. Se että en omista autoa auttaa aivan varmasti enemmän kun että omistaisin sähköauton tai Teslan osaketta.
En siis vain halua haaskata rajallisia resurssejani asioihin mitkä joko vaikuttavat hyvin vähän tai ei ollenkaan.
Ostat yhtiön X tuotteita, joilla on R negatiivinen vaikutus luontoon. Jos vastaavasti ostaisit yhtiön Y tuotteita, joilla on aR negatiivinen vaikutus luontoon (a on tässä kohtaa jokin positiivinen luku), niin olet tehnyt hyvän päätöksen, koska negatiivinen vaikutus on suurempi. Mutta jos ostat yhtiön X tuotteita ja sijoitatkin yhtiöön Y, niin tuo alkuperäinen negatiivinen vaikutus R on tässä kohtaa bR, jossa b on myös jokin positiivinen luku, mutta mahdollisesti (ei välttämättä) pienempi kuin a, koska tuet yhtiön Y tekemistä, joka loppujen lopuksi tarvitsee sen sijoittajan ja kuluttajan yhteistyötä ollakseen elinvoimainen yhtiö. Olet siis tehnyt osittain tyhjäksi oman alkuperäisen päätöksesi säästää luontoa.
Totta kai kuluttamatta jättäminen on parempi, mutta ei se tarkoita ettei kannattaisi myös korostaa vastuullista sijoittamista. Kuluttamisen ja sijoittamisen sekoittaminen on myös aika hankala yhtälö, kuten varmaan tuosta ylempää tulee selväksi, enkä väitä että kyseinen esimerkki olisi kategorisesti oikein. Vastuullinen sijoittamisen ei myöskään empiirisesti ole ollut huonompi taloudellinen valinta kuin muut vaihtoehdot.
Vastuullinen sijoittaminen on aina vain osajoukko kaikesta sijoittamisesta. Silloin rajaat mahdolisia kohteita joten teoriassa et voi koskaan saavuttaa korkeampaa tuottoa. Tämä on matemaattinen tosiasia.
In particular, we find no portfolio performance cost even for Shariah investing that reduces the portfolio opportunity set from 2,871 to 1,003 common shares (on average) to exclude roughly 65% of the universe of common shares from security selection.
Shellin tuotteiden osto ei Suomessa onnistu, jos nyt oteta huomioon jotain Shellin lasinpesunesteitä tai muita nappikauppa tuotteita. Vaikka kävisin tankkaamassa autoni joka päivä paikallisella Shellillä, menee se ST1 Oy:lle, ei Royal Dutch Shellille.
Vähiten vastuullisista firmoista on potentiaalisesti kiinnostunut uskoakseni pienenevä osajoukko sijoittajista. Tämä johtaa arvostuskertoimien laskuun joten itse en usko menettäväni mitään rajaamalla huonoiten vastuullisia firmat pois salkustani.
Maailmassa on kymmeniätuhansia pörssiyhtiöitä. Jokainen joka ei pysty poimimaan niistä vain kaikkein tuottavimpia salkkuunsa menettää teoreettisesti korkeamman tuoton. Jos firmoista rajaa 10% tai 50% pois vastuullisuussyistä, niin ei se tuottomahdollisuuksia rajaa millään tavalla.
Näin. Ja jos ne 10% maailman tuottavimmista firmoista saadaan toimimaan vastuullisesti, niin silloin vastuullinen sijoittaminen on tuottavampaa toimintaa.
Tämähän juuri tekee niistä hyvin vähäriskisiä arvosijoituksia. Esimerkiksi tupakkateollisuus on ollut todella tuottoisaa. Itse en kyllä ole koskaan tälle alalle sijoittanut.
Evolution Gaming on taas kasvanut salkkuni yhdeksi isoimmaksi. Vaikka on syntistä uhkapelaamista niin ei ole auringonlaskun ala kuten tupakka, hiili tai öljy. Tätä en kyllä voi arvosijoitukseksi laskea. P/S huitelee melkein 40:ssä.
Jos saat halvalla non esg firmaa missä on vielä potentiaalia transformaatioon ja sitä kautta arvostuskertoimien nousuun vielä parempi.
Ongelmallisia on ei niin vakavaraiset syntifirmat. Näillä ei mahdollisuutta järkeviin anteihin ja joskus myös pankit välttelevät lainaamista. Esimerkkinä tälläisestä GEO group mikä pyörittää yksityisvankiloita ja siihen liittyvää bisnestä jenkkilässä. Järkevän rahoituksen puutteen takia joutuvat virittelemään yli 10% bondeja. Osinkoa maksavat kuitenkin huimat 13%. Tätä omistin hetkellisesti mutta päädyin että tämä on auringonlaskun alaa ja myin pois.
Tässä puhutaan jossain määrin samoista ongelmista vastuullisuuteen liittyen mitä yllä sivuttiinkin (mm. vastuullisuuden määritelmän epämääräisyys) ja myös yksityissijoittajan tiedonsaannin hankaluudesta, mutta vahvistaa sen mitä itsekin olen arvellut, eli että suomalaiset firmat ovat nykypäivänä keskimäärin aika vastuullisia. Ehkä siihen vaikuttaa sekin, että täältä puuttuu joitain aloja joiden edustajien lähtökohtaisesti on vaikeampi olla hyvin vastuullisia (ase/sotateollisuus, “big oil” jne), mutta ehkä myös se, että ympäristönsuojelu on alettu ottaa tosissaan 90-luvulta alkaen. https://viisasraha.fi/Markkinat/Helsingin-pörssi-on-yksi-maailman-vastuullisimmista-–-”On-tärkeää,-että-omat-päätökset-eivät-hierrä”
Monelta meni varmasti aamukahvi väärään kurkkuun tätä juttua lukiessa. Artikkeli kertoo karua kieltä siitä, mihin meidän kulutustottumuksemme ja pörssiyhtiöiden voitontavoittelu perustuvat. Länsimaiden (ja nykyisin kasvavassa määrin Kiinan) riiston sekä siirtomaaherruuden jälkipyykki on edelleen pesemättä. Eettinen kuluttaminen, puhumattakaan eettisestä sijoittamisesta, on länsimaiselle ihmiselle lähes lävitsepääsemätön viidakko. Hienoa että Yle nostaa näitä asioita myös laajempaan tietoisuuteen.
Työntekijöiden työolot ovat mainospuheissa keskeinen osa monien yritysten esg- normistoa, mutta läpinäkyvyyttä on vielä turha odottaa, kuten tästäkin jutusta käy ilmi.
Kuluttajan on nykyisin mahdollista suosia monissa tuotteissa Reilun kaupan sertifikaattia, vaikka koboltille sellaista ei taida heti ollakaan näköpiirissä. Olen yrittänyt joskus etsiä pörssistä puhtaasti Reiluun kauppaan nojaavia yhtiöitä aika huonolla menestyksellä. Oletteko törmänneet sellaisiin? Privanetistä löytyvä Ruohonjuuri on yksi osoitus siitä, että (menestyvä) pörssiyhtiökin voi olla vastuullinen. Myös muut, esimerkiksi ravintoarvoiltaan hyvää kasvisruokaa, Reilun kaupan kahvia, kestäviä eettisesti tuotettuja vaatteita tai vegaanisia jalkineita tuottavat yhtiöt kiinnostaisivat, mikäli niitä pörssistä löytyy…
Aiemmin mainitsin The Upright Projectin, joka pyrkii viemään keskustelua vastuullisuudesta nettovaikutukseen (“mikä on yrityksen kokonaisvaikutus ympäröivään maailmaan?”). He julkaisivat eilen Net Impact Report 2021:n. Lisää itse nettovaikuttavuuden ideasta ja perusteita sille miksi se on toimiva mittari löytyy raportin ekasta luvusta. Mittaroitavat osa-alueet on tarkemmin selitetty tässä.
En ole itse ehtinyt raportin antiin juuri vielä tutustua, mutta bongasin sieltä jo mm. ESG funds are not always net positive, joka tukee omaa käsitystäni siitä, että kun otetaan korillinen ESG-ratingien perusteella “hyviä” yrityksiä ilman sen syvempää analyysiä, lopputulos ei välttämättä ole kauhean positiivinen. Siis kokonaisvaikutusten suhteen. Ja näennäisesti verrokkeihinsa nähden “hyvä” yritys ei silti välttämättä toimi kovin vastuullisesti. Esimerkiksi Nesteen vastuulliset omistajat saavat olla tästä eri mieltä .
Raportista löytyy myös datasettejä, joista saa ladattua koko aineiston itselleenkin, mutta ne ovat ilmaista vain ei-kaupalliseen käyttöön (ehkä se jotain tämän lukijaa rajoittaa). Webissäkin on yhteenvedettynä ihan kiinnostavaa aineistoa, mm. joidenkin maiden top-10 suurimmat listatut yritykset (ml. Suomi) nettovaikuttavuuksineen (en tiedä miksi Kojamo on Suomen listalla mukana, ehkä käynyt kämmi tuon top-10 -listan kasaamisessa).
En sano, että tuo menetelmä kertoo koko totuuden ja on ehdottomasti oikea, mutta tykkään suuresti lähestymistavasta, joka ottaa huomattavasti paremmin huomioon yritysten “jalanjäljen” kuin perinteinen ESG-mittaristo. Se, minkä tuosta ainakin voisi haastaa on eri osa-alueiden painotukset - miten vaikkapa tuotannon raaka-aineiden hankinnan ympäristö- ja sosiaaliset vaikutukset (vrt. @Vihrea_Valta yllä linkkaama Ylen uutinen) saatetaan yhteismitalliseksi yrityksen “tietojalanjäljen” kanssa.
Suoraan leijonan suusta: vastuullinen sijoittaminen ja täydellinen luotto siihen, että markkinat pelkästään osaisi korjata ilmastonmuutoksen ovat puppua. Tarvitaan laajaa poliittista interventiota oikean muutoksen tapahtumiseen. Sitä odotellessa, vastuullinen sijoittaminen on lähinnä ilmastonmuutoksen tuottaman riskin hallintaa salkussa, eli sitä kannattaa silti harjoittaa.
Keskustelussa saattaa unohtua että vastuullinen sijoittaminen merkitsee sitä että sijoittaja itse aktiivisesti miettii arvojaan ja linjauksiaan tehden eettisiä valintoja. Jos pörssissä em. tekojen vaikutuksen haluaa nähdä kovin vähäisenä niin kannattaa laajentaa perspektiiviään. Sijoittajan oma yksilöllinen arvojen prosessointi ja niistä esim. lähipiirin kanssa keskustelu on ihmisten aktiivista toimintaa ja vuorovaikutusta. Eettisten arvojen etsintä on juuri sitä. Vaikka eettisessä sijoittamisessa nostetaan keskiöön hiilifirmat, aseteollisuus, viinabusiness ja kannabis niin siinä ei ole kaikki. Omalta osaltani katson että myös on epäeettistä sijoittaa pelifirmoihin koska valtaosassa niiden tuotteista on todennäköistä että (suur)kuluttaminen kaventaa ko. kuluttajan maailmankuvaa, köyhdyttää hänen mielenmaisemaansa, vähentää sosiaalisia taitoja yms. Toki voi esittää pelien valkopesua että on olemassa pelejä jotka ovat kognitiivisesti ja filosofisesti antoisia tms mutta niiden osuus on mitättömän pieni. Valtavirta merkitsee tässäkin.
Jos firmoista rajaa 10% tai 50% pois vastuullisuussyistä, niin ei se tuottomahdollisuuksia rajaa millään tavalla.
.