Hankala kuvitella tuossa tuomittavuuden kriteeristön täyttyvän. Ei tavanomaisen yksityishenkilön voida olettaa olevan veroasiantuntija. Yksittäisen henkilön velvollisuus on ilmoittaa verotukseen vaikuttavat asiat ja verottajan vastuu on tehdä päätös. Toki verottaja voi verotusta jälkikäteen muuttaa. Aikanaan konsulttina toimiessa sain palkkaa useista eri yrityksistä ja epähuomiossa yksi näistä jäi ilmoittamatta verottajalle. Nuorena tuo noin yhden kuukauden ansiotuloverojen suuruinen mätky oli sen verran traumaattinen kokemus, että nykyään tähdätään aina palautuspuolelle.
Yleisesti ainakin omalla kohdalla tuntuu siltä, että verottaja syynää huomattavasti tarkemmin ansiotuloverotuksesta tehtyjä vähennyksiä kuin pääomatuloista tehtyjä. Ehkä tässä syynä on se, että pääomapuolella harvalla meistä on sellaisia tuloja joista oikeasti voisi isompia vähennyksiä tehdä vaan puhutaan kuitenkin ehkä satasista. Alijäämähyvityksen kautta toki voi jotain valua myös ansiotuloverotukseen.
Tältä vuodelta jää todennäköisesti luovutustappiota enemmän kun voittoa niin ottaako verottaja nuo seuraavan vuoden verotuksessa automaattisesti huomioon sitten joskus vai pitääkö itse tehdä jokatapauksessa jotain kirjallista?
Arvo-osuustili siis osuuspankissa jos sillä merkitystä.
Minulle kävi niin, että tekemääni verovähennystä ei hyväksytty ja siitä koitui veron korotus. Olin tekemässä talokauppaa omakotitalosta josta maksoin käsirahan, mutta kauppa kuitenkin peruttiin koska alkoi epäilyttää talon kunto. No siitä tuli mukava tappio jota ei saanutkaan vähentää verotuksessa koska omaan käyttöön hankittavan kiinteistön kustannukset ei ole verovähennyskelpoisia. Minulla oli siis käänteinen todistustaakka etten ollut hankkimassa taloa omaan käyttöön vaikka se ei ollut edes minun omistuksessa saati missään käytössä. Mitään sellaista todistetta esim. vuokrailmoitusta tms. ei tietenkään ollut. Verovirkailijan mukaan minun olisi pitänyt ottaa asiasta selvää ennen veroimoituksen tekemistä eikä tietämättömyys tai oma mielipide asian tilasta ole hyväksyttävä peruste. No nielin tappioni enkä ryhtynyt tappelemaan asiassa enempää.
Väitin virheellisesti että alle 2 v omistetun asunnon myyntitappion verovähennyskelpoisuus koskisi em. tilannetta. Ei koske. Veronmaksajien juristi kertoo, että ei koske sopimussakkoa.
Oman asunnonkin myyntitappio on vähennyskelpoinen kun et asunut siinä etkä edes omistanut kahta vuotta. Vähennyskelpoisuus on symmetrinen vastaavan voiton verovapauden kanssa. Voit vaatia veronoikaisua vielä 3 v jälkeenpäin.
Mutta voi olla että asian pihvi kuitenkin se, että kaupasta maksettiin pelkkä käsiraha (ts. asuntoa ei ostettu tai myyty) ja se peruttiin ennen kauppaa eli tapaus ei rinnastu luovutustappioon? Oletan että myöskään varainsiirtoveroa ei ole maksettu tai mitään rekisteröintiä omistajanvaihdoksesta tehty.
Nuo syntyneet menot voisi silloin olla katsottu vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi kun ei ole tapahtunut tulonhankkimistarkoituksessa.
Ei ehdi nyt suuremmin pohtimaan mutta en ainakaan itse äkkiseltään keksi perustetta vähennyskelpoisuudelle kun ei ole elinkeinotoimintaa eikä tulonhankkimismenot, asuntovelan korot tai kotitalousvähennys sovellu.
Mutta ilman muuta kannattaa selvittää tarkasti jos perusteita löytyy. Näin voisi olla etenkin jos kauppa ehti toteutua.
Vähennyskelpoisena luovutustappiona ei pidetä tappiota sellaisen asunnon luovutuksesta, josta saatu luovutusvoitto olisi TVL 48 §:n nojalla verovapaa (TVL 50 §:n 2 momentti). Tuloverolain 50 § ei estä vähentämästä omana vakituisena asuntona käytetyn asunnon luovutustappiota tilanteissa, joissa oman asunnon luovutusvoiton verovapauden edellytykset eivät täyty.
Oman vakituisen asunnon luovutustappio on siten vähennyskelpoinen, jos verovelvollinen on omistanut asunnon alle kaksi vuotta tai jos hän on käyttänyt asuntoa omana tai perheensä vakituisena asuntona omistusaikanaan yhtäjaksoisesti alle kaksi vuotta.
Ei hätää. Tuo oli itseasiassa relevantti lähtökohta ja mietin itsekin hetken että mitä ihmettä Verohallinto on puuhannut kun on ihan perusasia. Ajattelin että voisi olla näillä taustoilla mennyt noin.
Luovutustappion vähennyskelpoisuus olisi siis selkeä mutta asian punainen lanka löytynee siitä, voidaanko katsoa, että tapauksessa syntyikö verovelvolliselle verotuksessa tarkoitettu vastikkeellinen luovutus (tai kaupan purku, josta täällä).
Luovutusvoittoa tai tappiota voi syntyä vastikkeellisissa luovutuksissa, joista tavallisimpia ovat kauppa ja vaihto. Vastikkeen laadulla ei ole merkitystä, kunhan se vain on rahanarvoinen etuus.
Sitä pohtisin itse @Mr_Mordenin tapauksessa. Mutta voi olla että näin ei ole ja kyseessä on sopimussakon luonteinen meno.
Esimerkki 3: Ostaja B maksaa myyjä A:lle sopimussakon, koska kauppa puretaan. B:n oli tarkoitus ottaa kaupan kohteena ollut huoneisto tulonhankkimiskäyttöön. Koska sopimuksen kohde oli tarkoitus ottaa tulonhankkimiskäyttöön, pidetään B:n maksamaa sopimussakkoa pääomatulojen hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneena menona, joka on vähennyskelpoinen B:n verotuksessa.
Eli tulonhankintaan liittyessään selkeästi vähennyskelpoinen kulu. Verottaja vaan nyt ei nyt usko, että hankit omakaotitaloa tulonhankkimiskäyttöön.
Valitettavasti verottajalle oma mielipide on täysin riittävä peruste olla hyväksymättä.
Samassa ymmärryksessä olen. Eli alijäämähyvitykseen oikeuttaa tulonhankkimismenot ja tulonhankkimislainan korot. ETF esimerkissä luovutusvoitto taasen on pääomatuloa vaikka -tappio ei sitä tässä tarkastelussa olekaan. Eli voitot pienentävät alijäämähyvitystä ja tappiot eivät siihen vaikuta.
Myyntitappiot taasen vähennetään ensisijaisesti luovutusvoitoista, ja jos näitä ei ole riittävästi niin muista pääomatuloista. Tämän johdosta tasaisen tulovirran vaihtoehto salkkuun esimerkiksi sijoitusasunto on veroperspektiivistä järkevä. Jos sitten ei ole muitakaan pääomatuloja niin tappioiden vähennys siirtyy seuraavalle 5 vuodelle.
Aivan sopimussakko olisi ollut vähennyskelpoinen jos verottaja katsoo sen kohdistuvan tulonhankkimiskäyttöön. Minun oma mielipide hankinnan tulevasta käytöstä ei siis ollut riittävä vaan verottaja tietää asian itseäni paremmin. Omakotitalojakin on tietääkseni myös vuokrattu. Talossa oli kaksi erillistä huoneistoa joista ainakin toinen olisi mennyt vuokralle. En nähnyt mahdollisuuksia saada asiaa muutosta niin otimme takkiin n. 3000. Onneksi ei joutunut maksamaan varainsiirtoveroja.
Mikäli kotimaisten osakkeiden myynnistä on edellisvuosina syntynyt luovutustappioita, niin huomioiko verottaja tappiot vuoden 2023 luovutusvoitoissa. Korkotuloista 2023 maksetut lähdeverot eivät ainakaan liene vähennyskelpoisia. Miten on?
Viisi vuotta aikaa vähentää ja pitäisi mennä automaattisesti. Löydät varmaan vahvistettujen tappioiden määrät ja vuodet aiemman vuoden verotuspäätökseltä. Tappioita voidaan käyttää myös muita pääomaomatuloja kuten osinkoja tai vuokratuloja vastaan. Katso:
Omaisuuden luovutuksesta syntyneet tappiot ovat vähennyskelpoisia, ellei niitä ole erikseen säädetty vähennyskelvottomiksi. Vähennyskelpoinen luovutustappio vähennetään verovelvollisen saamasta omaisuuden luovutusvoitosta tai vuoden 2016 tappioista alkaen myös muista pääomatuloista verovuonna ja viitenä seuraavana vuonna.
Esimerkki 2: Antti myy 100 Yhtiö Oy:n osaketta 5 000 eurolla. Hän on ostanut osakkeet pari vuotta aikaisemmin 7 000 eurolla. Antille syntyy luovutustappiota 2 000 euroa (5 000 euroa - 7 000 euroa = 2 000 euroa). Antilla ei ole aikaisempia tappioita.
Antti saa vähentää tappion saman vuoden luovutusvoitoistaan tai muista pääomatuloistaan. Muita pääomatuloja Antilla voi olla esimerkiksi vuokratulojen, puun myyntitulojen tai osinkojen muodossa.
Korkojen lähdeverot voidaan periaatteessa jakaa kahteen eri tyyppiseen. Jos korkotulot on kotimaisia ja löytyy täältä, lähdevero on lopullinen vero eli sinulla pitäisi näkyä verotuspäätöksellä verotettavana tulona vain se määrä korkotuloja mitä sait pankkitilille eli nettomäärä. Tavallinen esimerkki on pankkitilin korko. Lähdeveroa ei ”vähennetä” eikä hyvitetä kun kaksinkertaista verotusta ei synny.
Jos kyse on sen sijaan ulkomaisista korkotuloista ja lähdevero on pidätetty eri maahan, Suomi verottaa tulon bruttona ja voi olla että ulkomaille maksetun lähdeveron saa hyvitettyä, niin ei tule kaksinkertaista verotusta. Jos termeihin mennään niin vero ei ole periaatteessa ”vähennyskelpoinen” vaan hyvityskelpoinen, eli selvitä miten hyvitystä haetaan, ei mene sinne ilmoituksen vähennyksiin.
Juu ne ei näy veroilmoituksella lainkaan, se on yksinkertaistettu menettely hallinnollisista syistä jossa suorituksen maksaja perii ja tilittää veron. Ero ennakonpidätykseen on että vero on lopullinen. Ei kai se sentään esitys ole.
Tiedän, että pääomatuloista syntyvät tappiot ovat vähennettevissä vain pääomatuloista ja vähennykset on tehtävä seuraavan viiden vuoden aikana. Osaako joku selittää seuraavan kohdan Salkunrakentajan verotusta koskevassa kirjoituksessa?
"Jos sitten pääomatuloista tehtäviä vähennyksiä on enemmän kuin pääomatuloja, syntyy veronmaksajalle alijäämä. Mikäli ansiotulojen verot eivät riitä tämän alijäämän vähentämiseen eli alijäämähyvityksen tekemiseen, verotuksessa vahvistetaan pääomatulolajin tappio. Tappio vähennetään seuraavien 10 verovuoden aikana pääomatulosta sitä mukaa kuin pääomatuloa syntyy.
Alijäämä syntyy esimerkiksi silloin, kun veronmaksajalle ei ole pääomatuloja, mutta hän maksaa asuntolainan korkoja, tai kun pääomatuloista vähennettävät kulut ovat suuremmat kuin tulot, esimerkiksi vuokra-asunnon remonttikulut ovat suuremmat kuin vuokratulot.
Alijäämähyvitys on 30 prosenttia alijäämästä ja sitä voi saada enintään 1 400 euroa vuodessa. Jos kuitenkin veronmaksaja on ottanut lainan ensiasuntoa varten ja alijäämä on syntynyt tämän lainan koroista, alijäämähyvitys on 32 prosenttia. "
Kirjoituksesssa todetaan se, minkä useimmat tietävät eli, pääomatulojen tappiot ovat vähennettävissä seuraavat viisi vuotta, mutta vain pääomatuloista. Kuitenkin lähes heti perään puhutaan alijäämästä, joka olisi vähennettävissä alijäämähyvityksenä ansiotuloista.