Tässä nimenomaisessa asiassa olet Erkki varmasti täysin oikeassa ja kehitys tullee olemaan juurikin tällaista. Yritän silti hiukan haastaa huoliasi sen suhteen, mitä akut yhdessä voimakkaasti lisääntyvän uusiutuvan tuotannon kanssa voivat tarkoittaa kaasuturbiinien ja moottorien kilvalle toisessa kilpailutilanteessa. Pahoittelu heti kärkeen todennäköisesti aika vaikeaselkoisesta tekstistä, olen työskennellyt aika pitkään voimalaitosten tuotannon optimoinnin ja sähkömarkkinoiden kanssa, eli en varmaankaan osaa puhua kovin maalaisjärkisestä kun olen tässä sen verran syvällä sisällä.
Lisääntyvä uusiutuva tuotanto työntää luonnollisesti markkinalta pois jatkuvasti enemmän ja enemmän perinteisiä tuotantojakeita, mikä kohdistuu erityisesti tuotantokustannuksiltaan arvokkaisiin ja samalla heikosti joustaviin tuotantomuotoihin. Puhutaan siis niin sanotuista perustuotannon jakeista, joista ensimmäisenä on liipaisimella kivihiili. Kun kivihiili on pois pelistä, on sen paikan korvannut käytännössä kaasuturbiinit, jotka pystyvät myös tuottamaan suhteellisen kustannustehokkaasti suuria määriä energiaa ympäri vuoden, mutta kykenevät kuitenkin myös kohtalaiseen säätöön. Tämä ilmiö on tapahtunut jo monessa maassa ja voimistuu ymmärtääkseni kokoajan, kaasuturbiinit siis korvaavat kivihiiltä perustuotannossa.
Sitten kun mennään tulevaisuuteen, vaikkapa vain 10 vuotta eteenpäin, niin on aika selvää että uusiutuvien tuotantomuotojen kasvu on jatkunut räjähdysmäisenä. Tämä tarkoittaa yhä useammin, useilla markkinoilla mahdollisesti lähes päivittäin sellaisia tilanteita, joissa sähkönhinta ei spot-markkinalla kata kaasuturbiinien eikä -moottorien muuttuvia tuotantokustannuksia.
Yksinkertaistettuna voidaan miettiä tilannetta, jossa 100 MW:n kaasuturbiini tekee päiväaikaan klo 08-20 tuotannollaan 10 €/MWh katetta, mutta muuhun aikaan klo 20-08 tuleekin turskaa 10 €/MWh. Keskiarvona tehtäisiin siis nollatulosta, mutta säätökyvyn avulla turbiini saa painotettua tuotantonsa niin, että päivällä ajellaan täysillä ja muuna aikana vain puoliteholla, jolloin päivältä jää lopulta käteen 6 000€ kate. Ymmärtääkseni kaasuturbiinien säätökyky ulottuu normaalisti juurikin tuohon suurusluokkaan 50-100% maksimitehosta, lyhytaikaisesti päästään alemmaskin mutta tämä rasittaa isoja koneita ja heikentää merkittävästi hyötysuhdetta, eli se on kallista. Toisaalta kaasuturbiineja ei ymmärtääkseni ole kustannustehokasta myöskään sammutella ja käynnistellä lähes päivittäin tai useita kertoja viikossa, koska niitä ei ole siihen suunniteltu, ja ihan jo koneiden iso koko ja valtavat voimat aiheuttaa sen, että käynnistäminen kestää aikaa ja maksaa rahaa.
Sitten jos tehdään sama laskuharjoitus kaasumoottoreilla, joita voidaan sammuttaa ja käynnistää lähes mielivaltaisesti, niin katetta saadaankin samoilla spekseillä kaksinkertainen määrä eli 12 000€ päivässä. Tämä siis sillä, että koneita ajetaan 10 €/MWh katteella päiväaikaan, mutta muuhun aikaan koneet on kokonaan seis eikä tappiollisia tunteja siten tarvitse sietää lainkaan. Tämä on todella karkea ja yksinkertaistettu esimerkki, mutta isossa kuvassa kuvastaa hyvin säädettävyyden merkitystä ja sitä, että kaasuturbiinien ja -moottorien säädettävyydessä on todellakin merkittäviä eroja.
Ja mitä sitten tekevät tässä tilanteessa akut, kun puhutaan moninkertaisesta säätötarpeesta mihin akkuja ainakin tällä hetkellä suunnitellaan? Keskittyvät siihen päätehtäväänsä, eli taajuussäätöön ja nopeaan häiriöreserviin jossa ne ovat ylivertaisia. Vaikka siis akut todellakin vievät tältä osin kaasumoottoreille aikaisemmin hedelmällistä reservimarkkinaa, niin ylläkuvaamaani päivätason säätöön en akkuja näe oikein millään järkeväksi säätömekanismiksi, en taloudellisessa enkä etenkään energiajärjestelmän hallinnan näkökulmasta. Se on akkujen suhteen aina hyvä muistaa, että Teksasissa nähdyn katastrofin mukaisesti jossain sitä ennustettavaa tuotantokapasiteettia on pakko olla, jolla voidaan poikkeustilassa tarvittaessa ajella täydellä teholla päiviä, viikkoja tai vaikka kuukausia. Tästä kapasiteetista kilpailevat jatkossa todennäköisesti nimenomaan kaasuturbiinit ja moottorit, eli akuilla ei kertakaikkiaan voida syödä näitten markkinaa kokonaan, jommankumman tai oikeastaan molempien on pakko olla olemassa.
Yritän siis sanoa sitä, että siinä missä tällä hetkellä kaasuturbiinien säätökyky on oikein riittävää perustuotannon tarpeisiin, niin uskon tilanteen olevan monessa maassa toinen 10 vuoden päästä. Akut todellakin vievät kaasumoottorien markkinarakoa tosi nopean säädön ja reservin markkinoilta, mutta samaan aikaan uusiutuva energiantuotanto ajaa kaasuturbiinit yhä ahtaammalle aina vain kovemmilla ja nopeammilla tuotannon ja hinnan vaihteluilla, ja luo siten tarvetta kaasumoottoreille perustuotannossa. Tämä olisi kaasumoottoreille käytännössä uusi ja potentiaaliltaan moninkertainen markkina reservimarkkinoihin verrattuna.
Ensiaskeleet tähän suuntaan on otettu viime vuonna clousatuissa isoissa voimaladiileissä, jotka muistaakseni kaikki Wärtsilä uutisoi varustettuna termillä “flexible baseload”. Kauppojahan tehtiin esimerkiksi Etelä-Amerikkaan, jossa uusiutuvien osuus tuotantokapasiteetista on paikoitellen hyvinkin merkittävä, vanhaa tuotantokapasiteettia kun ei näillä alueilla ole merkittävästi pohjalla tasoittamassa isojen tuuli- ja aurinkovoimaloiden vaikutusta. Tämän murroksen osalta tilanne on hyvin erilainen kehittyneissä maissa, joissa on pohjalla iso määrä erilaista vanhaa kapasiteettia, joka luo pehmeän patjan nopeasti kasvavalle uusiutuvalle tuotannolle ja sen heilunnalle. Jossain vaiheessa kuppi menee kuitenkin näilläkin alueilla nurin, mikä realisoituessaan voisi avata aivan valtavat investointihanat nimenomaan Wärtsilän kaasumoottorien kaltaisille voimaloille ympäri maailman.
En siis itse näe tulevaisuutta niin, että kaasumoottoreiden kysyntä laskee, vaan ihan päinvastoin. Seuraan isolla mielenkiinnolla esimerkiksi mitä viime vuonna avattu yhteistyö Uniperin kanssa tuo tullessaan, jo pelkästään Saksassa olisi tältä osin valtavia mahdollisuuksia jos kaasumoottorit osoittautuvat todellakin osaksi tulevaisuuden perusvoimaratkaisua.
Tarkoituksena ei tosiaan ole yrittää paaluttaa tässä mitään faktoja, nämä ovat lähinnä omia näkemyksiäni. Sen verran energiamarkkinoista kuitenkin uskallan sanoa ymmärtäväni, että en todellakaan varmaksi tiedä mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, eikä tiedä kukaan mukaan. Niin äärimmäisen monimutkaisesta ja lukemattomia ristiin rastiin meneviä takaisinkytkentöjä sisältävästä, ja kaiken päälle äärimmäisen politisoituneesta, markkinasta puhumme.
Mielelläni kuulen vasta-argumentteja näihin ajatuksiini, etenkin @Erkki_Vesola:lta 
