Mielestäni näyttää hyvältä ja tsemppiä tulevaan. Uskon, että moni sijoittaja seuraa juuri tätä Wittedin paluuta kasvu-uralle mitä Eka peräänkuulutti. Witted on yksi sektorin dynaamisimmista toimijoista ja kun siihen yhdistetään iskukyky siihen hetkeen kun markkina rupeaa korjaamaan ylöspäin niin lopputulosta voi vain ihailla.
Hyvä että vaikeat vuodet 2023, 2024 ei ole jättänyt mitään “traumaattista shell shockia”, niinkuin joskus käy, vaan mentaliteetti on edelleen terveen opportunistinen 
Tervehdys,
Lueskelin hiljan läpi tämän ketjun sekä aikaisemmat blogi-kirjoitukset listautumisesta. Aivan mahtavaa luettavaa ja todella kiinnostava näkökulma listautumisen alkutaipaleesta! Kiitos kun olet näin seikkaperäisesti sanottanut tuota matkaa.
Nyt kun listautumisesta on pari vuotta niin olisi kiinnostavaa kuulla oma näkökulmasi siihen millaisia kokemuksia tästä matkasta listautuneena yrityksenä on korkealla tasolla tullut. Mitkä asiat firman sisässä on muuttuneet, mitä hyvää ja/tai huonoa julkisesti noteerattuna olemissa on?
Ja nyt kun asioita voi tarkastella vähän erilaisella perspektiivillä niin onko asioita tai oppeja joita alleviivaisit muille listautumista suunnitteleville yrityksille? Lessons learned, avoid this etc. (tästä saisi varmaan kirjoittua kirjan kun on aika laaja kysymys, mutta kuitenkin)
Videovastaukset:
Lyhyet kommentit videon tueksi:
Eka: ”milloin on lupa odottaa uusia konkreettisia avauksia kasvun moottoriksi, esimerkiksi yrityskauppoja tai uusia maa-avauksia tai aluevaltauksia?”
→ Nyt on se hetki, kun haluaisin nähdä yhtiön kääntyvän takaisin kasvu-uralle. Samaan aikaan pitää arvioida että mihin markkinaan kannattaa investoida. Scoutataan aktiivisesti vaihtoehtoja koko ajan.
”Eka: Missä vaiheessa alkaa näkymään sijoittajien suuntaan muutaman hitaan kierroksen jälkeinen kunnianhimo 2.0 että päästään taas sille ainoalle oikealle polulle kasvamaan aidoksi megakorporaatioksi?”
LS2: Kiitos! Mäkin odotan paluuta kasvuträkille. Ei ole shellshockia ainakaan mun osalta. Ei ole eka rodeo, muistan hyvin dipit sieltä 90 luvun lamasta alkaen. Näitä tulee ja menee, yhtiöistä tulee vahvempia vaikeuksien kautta.
OldSchool: Kiitos! Onpa mukavaa, kun oot lukenut meidän matkasta. Ehkä oot huomannut myös sen Podcastin jota tehtiin IPO aikana? :). Mä haaveilin että olisin tehnyt jotain blogia tai videosettejä millaista on pyörittää tällaista pörssiyhtiötä, mutta en ole oikein löytänyt siihen nyt oikeaa hetkeä, aikaa tai inspiraatiota. Meitä tällaisia alle 40v pörssitoimareita on vain muutama (tunnen 2) ja me kaikki eletään enempi tai vähempi ruuhkavuosiarkea. On lapset (mulla 2), lasten harrastukset, päiväkodit, koulut, vaativa työ, asuntolainat, omat harrastukset, osaamisen kehittäminen jne jne. Ne päivät on niin hektisiä, että iltaisin on tehnyt vain mieli mennä nukkumaan kun pääsee :D. Mutta mä luulen, että löydän kyllä vielä tähän reflektointiin aikaa ja lupaan että palaan sulle tähän.
KIIITOS KAIKILLE. Olipa mukava kun laitoitte kysymyksiä.
Saa laittaa lisääkin.
Monestihan siinä julkisten tavoitteiden asettamisessa käy juuri näin:
On tullut tämä itsekin huomattua silloin kun vielä puhui omista sijoituksista ja odotuksista, että osa ihmisistä fiksautuu niihin ja sitten kun asiat menevät pieleen, joko omasta syystä tai ihan vain sattuman kautta, niin voi pojat miten paljon kuraa tulee niskaan. Eikä siinä auta järkevätkään selittelyt, koska kaikkien sijoittajien mieli ei ole riittävän plastinen että he kykenisivät sopeuttamaan ajatteluaan ja sitten on vielä ne kovaääniset vihaajat, jotka ovat vain odottaneet uusia aseita joilla hyökätä kimppuun.
Tästäkin huolimatta koen että pörssiyhtiön olisi hyvä viestiä aktiviteeteistaan ja tavoitteistaan mieluummin liian paljon kuin liian vähän, koska muuten se sijoittajan katse kääntyy pelkästään niihin kvartaalilukuihin kun mitään muuta tarttumapintaa ei ole. Se ei tietenkään välttämättä ole huono asia, mikäli kvartaaliluvut ovat erinomaisia.
Myös suomalaistyylisesti varovaisesti viestimällä voi menettää uskottavuutensa. Esimerkiksi Reka Industrial on pitkään viestinyt mystisestä “strategiatyöstä” ilman minkäänlaista konkretiaa tai edes alustavaa aikataulua, joten tuosta helposti tulee sijoittajalle fiilis, että johto vain selittelee ja nostelee korkeita kokouspalkkioita saamatta oikeastaan mitään aikaiseksi.
Todellisuus on varmasti toinen, mutta tarttumapinnan puute luo jo itsessään epävarmuutta sijoittajien keskuudessa. Jotkut yhtiöt osaavat viestiä hyvin konkreettisesti tekemisistään, esimerkiksi “käymme tällä hetkellä keskusteluita kolmen yhtiön kanssa yrityskaupoista” ja sillä tavalla asettavat tavoitteita = odotuksia = guidanssia. Pörssilakimiesten ja -konsulttien mielestä näillä on selkeä ero, mutta minusta se on hyvin keinotekoinen.* Sitten kun nämä yrityskaupat eivät toteudukaan, niin joudutaan tietty selittelemään että “emme päässeet sopuun hinnasta joka olisi ollut molemmille osapuolille hyväksyttävä,” ja sitten koirat haukkuu, karavaani kulkee. Tämä ei missään nimessä ole kuitenkaan huono asia.
Sillä on nimittäin aivan valtava ero sijoittajien suuntaan että viestiikö epämääräisesti “tutkineensa uusia markkina-avauksia” vai hieman täsmällisemmin “lentäneensä Keski-Eurooppaan tutustumaan paikalliseen markkinaympäristöön” tai jopa “kävimme viime kvartaalilla läpi kaksi Keski-Euroopan maata ja kartoitimme niiden mahdollisuuksia”.
Moni firma ei just jaksa niitä julkisuuden haittavaikutuksia ja päättää luoda itsellensä kilven suojamuurin sijoittajilta viestimällä epämääräisesti ja epätäsmällisesti. Puolet pörssin firmoista on sellaisia etten pystyisi kaikesta julkaistusta tiedosta edes todistamaan että toimari käy firmassa töissä, kun mitään konkreettista tekemistä ei koskaan kerrota ulospäin. Sinä et tietenkään ole sellainen, vaan aivan esimerkillinen aktiivisuudeltasi ja firman julkaisemat kuukausikatsaukset antavat poikkeuksellisen läpinäkyvyyden myös numerotasolla.
Tykkään kuitenkin aina silti kysyä konkreettisista avauksista, koska sijoittajalle ei sano mitään sellaiset hähmäiset lausahdukset kuin vaikkapa “etsittiin uusia kasvun kohteita ja yritettiin parantaa kannattavuutta”. Niinhän kaikki tekevät jatkuvasti? Ja jos ei tee, niin se vasta huono juttu onkin 
P.S. Safe Space Autoon
*“MAR mukaan tulosvaroituksen antamisen tarve on kytketty markkinoiden väärinkäyttöasetuksen sisäpiiritiedon määritelmään, joka voi täyttyä myös ilman aikaisempaa tulosennustetta tilanteessa, jossa liikkeeseenlaskija arvioi sen kehityksen poikkeavan merkittävästi siitä, mitä sen aikaisemmin julkistamista tiedoista voidaan perustellusti päätellä”.
Eli kaikki julkistettu tieto ja päätelmät mitä niistä voidaan tehdä vaikuttavat viralliseen ohjeistukseen. Näin ollen ei mielestäni voi tehdä selkeää rajausta että jokin yhtiön tai sen johdon julkaisema tieto ei voisi vaikuttaa ohjeistukseen. Pörssin sääntöjen nojalla markkinoiden (ja analyytikkojen) muista kuin yhtiön tiedoista johdetut ‘odotukset’ voidaan taas jättää täysin huomioimatta.
No se on just noin kun hienosti sarjakuvassakin kuvasit. Sellaista taiteilua odotusten hallinnan kanssa.
Porukka jotka mut tuntee hyvin niin tietää, että mä tykkään asettaa kauaskantoisia, vaikeita, strategisia tavoitteita jotka pakottavat ylittämään itsensä. Just sellaista tähdätään marssiin ja laskeudutaan kuuhun meininkiä. Nautitaan sit kuusta ja pohditaan millaisin pompuin reitti marssiin syntyy. Sellainen suomalainen mentaliteetti, että oli mukavaa osallistua olympialaisiin ja tuli paljon hyvää kokemusta ei puolestaan tunnu luontevalta. Tämä ajattelutapa on myös omiaan poistamaan ne vermoläpät jotka rajaavat ajattelua.
Sijoittajaviestinnässä tästä oon saanut kyllä niellä niin paljon karvasta kalkkia että hyvä että happi kulkee.
Wittedin tämän hetken tavoitteet on olleet kyllä mielestäni nyt hyvät ajanhenkeen ajateltuna. Ne ovat olleet maltillisia ja saavutettavissa, vaikkakin vaatineet kovaa duunia kaikilta tiimeiltä. Tavoitteet ovat tuoneet epävarmoina aikoina turvallisuuden tunnetta, joka on ollut muutoin uhattuna kaiken maailman kriisien takia. Oma jengi on kaivannut tukevaa ja turvallista pohjaa, samaa ovat arvostaneet myös sijoittajat (yleisesti). Seuraavien tavoitteiden asettaminen onkin ihan oma taiteenlaji, jossa joutuu tasapainoileen just rohkeiden ja tulevaisuuteen katsovien tavoitteiden että tämän turvallisuusaspektin kanssa. Mulle ja sulle toimisi varmasti erilaiset julkaistut tavoitteet kuin mitä monelle muulle. En osaa vielä sanoa, miten nämä rakennetaan mutta lupaan et kerään nyt palautetta asian tiimoilta eri puolilta ja työstämme niitä hallituksen kanssa niiden pohjalta.
Kyllä mä kestän kaiken sen pottuilun mitä kovista tavoitteista tulee, oon harjoitellut sitä paljon Mutta ei kurjaa ole myöskään jos pääseekin jossain kohtaa oikein iloisesti yllättämään kaikki, jotka eivät osanneet odottaa jotain menestystä. Urheilussa ne aina lämmittää sydäntä, jos joku vastoin odotuksia pokkaakin Suomelle mitalin.
Yksi ihmetyttävä ja epäluottamusta herättävä asia on se, että miksei sisäpiiri käy ostoksilla nyt kun kurssi mataa mudissa ja puheiden perusteella “käänne” on mahdollisesti käsillä tai jo tapahtunut.
Mahdolliset syyt liittyvät nähdäkseni johonkin näistä:
"Witted Finland Oy valittiin sopimustoimittajaksi Veikkaus Oy:n Ohjelmistokehitys ja tekninen konsultointi -kilpailutuksessa.
Kilpailutukseen jätti hyväksytyn tarjouksen määräaikaan mennessä yhteensä 29 yritystä ja ryhmittymää. Sopimustoimittajia puitejärjestelyyn valittiin kymmenen. Puitejärjestelyn arvonlisäveroton kokonaisarvo sopimuskaudella on 60 miljoonaa euroa. Puitesopimuskausi on kaksi vuotta. Sopimukseen sisältyy kaksi yhden vuoden optiomahdollisuutta.
“Veikkauksen palvelut koskettavat hyvin isoa osaa suomalaisista. On kunnia olla mukana rakentamassa digitaalisia palveluita suurelle suomalaiselle toimijalle, joka on digitalisaation kärkikastia”, kertoo Witted Finlandin kaupallinen johtaja Sami Ruotsalainen."
Tässä olisi Fransin kommentit tähän tuoreimpaan uutiseen:
Tämä oli kyllä hieno voitto. Veikkaus on ollut meidän asiakas jo aiemmin, mutta kyllä me tätä kisaa odotimme kovasti ja jännitettiin miten tulee menemään - meni hyvin.
Frans kirjoitteli:
“Julkisissa suurissa kilpailutuksissa on ollut tänä syksynä paikoin todella matalia hintapisteitä markkinalla olevan ylikapasiteetin ajamana. Ymmärryksemme mukaan tässä kilpailutuksessa laatupisteillä oli myös merkitystä, vaikka melko matalista hintapisteistä todennäköisesti puhutaankin.”
Laatupisteet oli 60% ja hinta 40% arvostelusta. Selvästi näky, että osa kilpailijoista tarjosi melko halvalla ja hintaa oli laskettu edellisestä kilpailutuksesta. Nyt kun kommentti liittyy tähän meidän voittoon niin → ollaan kyllä tyytyväisiä hintaan. Me ei moneen julkiseen kilpailutukseen olla osallistuttu, mutta niihin mihin ollaan lähdetty niin ollaan varmistettu niistä hyvät laatupisteet. Ei meillä ole tarvetta olla hintahäirikkö vaan määritellään sellainen hintataso, jolla halutaan toimia ja tarjotaan sitä.
Veikkaus on yksi julkisen sektorin matuureimpia toimijoita, meille tärkeä asiakas ja edessä on mielenkiintoiset vuodet, mahtavaa päästä jatkamaan hyvin alkanutta matkaa.
Wittedin liikevaihto lokakuussa hieman yli Frans-Mikaelin odotusten ollen 5,1milj€ (odotus 5milj€) ja asiantuntijamäärä kasvoi hieman syyskuusta. Norja ilmeisesti vetää ja Suomessa edelleen haastavaa. Renkaidenpotkijoita ilmeisen paljon, mutta päätöksentekijöitä vähemmän.
Tässä on Fransin kommentit lokakuun menosta. 
Wittedin liikevaihto laski hieman odotuksiamme vähemmän lokakuussa ja asiantuntijamäärä kääntyi pieneen nousuun kuun aikana. Myyntikommentit olivat kokonaisuutena positiivisia ja erityisesti Norjassa kysyntänäkymä näyttää vahvistuvalta, mutta Suomen heikosta taloustilanteesta kumpuava epävarmuus säilyy yhä odotetusti korkeana. Työntekijäkohtainen liikevaihto jatkoi hyvällä trendillä, jota tukee nähdäksemme hyvät laskutusasteet ja korkeamman hintatason Norjan hyvä kehitys. Katsauksella oli pieni positiivinen vaikutus ennusteisiimme.
… ja normaaliin tapaan jos tulee jotain mieleen mitä en osannut oikein sanoa, avata tai jostain syystä ei avautunut tuossa tekstissä tai Frans-Mikaelin kommentissa niin pistäkää vaan kysymyksiä ja tuttuun tapaan niihin vastailen
”Ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun…” Vuoden ihanin aika taas menossa Suomessa, tsemppiä siihen ja hei Kohta on joulu! 
Thank you very much for transparency and the wisdom you share with investors and interested!
Are you afraid of overcapacity in the itconsulting industry due to implementation of AI for software development? Research show of up to 2x faster time to market due to new processes.
And how come there isnt more consolidation in the finnish consulting industry, when share prices are historically low and intrinsic value (what Warren Buffett calls it) is alot higher from today’s levels.
Thank you alot in advance
Kind regards
Thomas Kismul
Siili Solutions Investor
Hi Thomas, and welcome aboard!
Great to have an investor from Siili here in the discussion; Siili is a fantastic company—I’ve followed it for many years.
You asked,
“Are you afraid of overcapacity in the IT consulting industry due to the implementation of AI for software development?”
This is a great question! Those of us who grew up in the Knight Rider era have been waiting for KITT to wake up. Rarely have I been as excited about new technology as I am now Still, I’m cautious not to contribute to the hype surrounding it, as is often the tendency in our industry.
I believe IT consulting will indeed undergo a significant transformation over the next ten years, largely driven by advancements in tools and AI technology. Developers will become more efficient, achieving much more in less time, as you mentioned. At present, we are still in the early stages of this development, and new technologies seem to be increasing demand for IT services rather than decreasing it.
In this transformation, what I find exceptional is how it levels the playing field for all IT companies. All knowledge and tools are almost freely available to everyone. Some companies believe they can build a competitive advantage by being the fastest or by focusing on AI technology, but in reality, all companies implement the same systems, and skills develop at the same pace. I don’t believe these generative AI technologies will create a massive competitive advantage for individual companies unless they’re actually developing those tools. But it’s precisely this easy accessibility of technology that makes it so significant.
IT companies are typically the first to implement new tools, and people turn to them when expert knowledge is needed. Will demand decrease as technology progresses? It’s hard for me to see that happening—in fact, I believe every company will become an IT company to some extent. Roles will certainly evolve, and some tasks may be needed less, but at the same time, new roles will emerge.
Humans have a unique ability to create things we can only imagine. The technical complexity of building things may gradually decrease, but imagination remains the limit. As a sci-fi enthusiast, I dream of smarter systems like the Babel Fish in The Hitchhiker’s Guide to the Galaxy. This is now closer than ever, and I’m writing this with AirPods on. I don’t think it’ll be long before these same headphones simultaneously translate all languages on the fly, making trips to the airport much more interesting. And what about cars? I’ve already paid for self-driving functionality, but I think it’s pretty underwhelming. Refrigerators? My fridge isn’t any smarter than it was 30 years ago—maybe it keeps food fresher; I’m not sure. Washing machines? No real changes in decades that make the device smarter or reduce the work I have to do. I still have to figure out each time what clothes can go together and which need separate washing. There are countless examples like this, and some companies will eventually bring the intelligence we’re looking for to these products.
In my view, there are still too few IT professionals, despite what it may feel like in a recession. The IT field, as we know it, is very young. It has grown tremendously over the last 10–20 years, and I don’t see a future on the horizon where the need for expertise radically decreases or disappears. IT service companies benefit both from technological advancement and from a shift in work culture—one where people seek meaningful work through purpose-driven missions. We no longer want to commit to a single employer and a specific role for our entire careers; rather, meaning comes from different projects we take on. I’ve also wanted to be: a professional skier, a fighter pilot, a lumberjack, an entrepreneur… and an IT professional. Meanwhile, my mother worked 40 years in the same job at a regional hospital—she enjoyed it, but that was never my goal. IT service companies are appealing workplaces for people like me who want to take on multiple different roles and tasks. There are a lot of us today.
Our industry has already had a clear overcapacity situation for some time, evidenced by a drop in job openings and several change negotiations that companies in the field have had to hold. Competition for new projects is fierce. I don’t particularly fear this situation, nor do I believe many others do—companies have long adapted to the current operating environment. At Witted, this has meant f.e. investing in building an highly efficient commercial organization. The market is what it is—the same for everyone.
You also asked:
“And how come there isn’t more consolidation in the Finnish consulting industry, when share prices are historically low and intrinsic value (as Warren Buffett calls it) is a lot higher than today’s levels?”
I’ve wondered about this myself, both as an observer and from the perspective of a consolidator. It’s no secret that Witted wants to grow both organically and inorganically. This has meant that a significant portion of my time has gone into trying to find suitable investment opportunities. It hasn’t been easy.
In my view, consolidation has become bottled up. In “normal times,” this would be the stage where consolidation would be heating up. Some clients have begun concentrating purchases with fewer partners in the past 12 months, and procurement organizations have gained more power. As the number of contract partners decreases, there’s a strong interest among suppliers to merge. Since clients don’t want to lose their best experts, they also benefit from consolidation.
So why isn’t this happening?
To me, supply and demand aren’t matching up in the usual way. The valuation levels of public companies have factually (as Inderes puts it) dropped to historically low levels, but companies’ perceptions of their own valuations haven’t followed this trend. Private companies, meanwhile, don’t anchor their valuations to public companies but to history and what someone has previously paid—ultimately creating a bottleneck. IT companies’ valuations have been positive for over ten years, so it’s tough to lower asking prices. This is human nature; we act similarly when it comes to our homes. I wouldn’t sell my home at a significant loss unless I had no other choice. I’d rather wait for the market to recover. Whether this is smart will only become clear in hindsight for each company. Meanwhile, M&A activity in the Nordics has shown signs of recovery, and it seems that many P/Es are now actively on the move. I could imagine this activity intensifying if interest rates fall.
But this is just my own reflection on these themes. Your perspective could be just as good, or even better :-). What are your thoughts on these topics? Or do other readers have any good additions to share?
Best Regards,
Harri Sieppi
Sedimented Organisational Fat
I’m not sure if our thinking in the grandest sense of things is that different, but I on the other hand tend to think that the reduction in the need for expertise will quite likely happen in the future. Or at least a radical transformation of the current “IT professional” job roles will happen.
If one visits the museums of Europe, there always are these extremely beautiful writing desks that were build in the past. Clearly there used to be extremely talented artisans building those, but for some reason despite all our modern wealth, our writing desks are hideous, bought from Ikea. What the hell happened? Where are all the beautiful handcrafted writing desks? Well it turns out that the price of human labor only goes up, while technology drives down the cost of machines, so all those master artisans went extinct as they were replaced by unskilled labor (cheap humans) combined with extremely productive machines. And that’s why my writing desk is ugly.
Can the same thing happen to artisan coders we employ today, who are carefully handcrafting beautiful, well written code? Certainly, and I believe we already have the technology. If I’m writing functions with a high-level programming language, there usually is this magical technology, built by some of the smartest people in the world, called a compiler, which takes care of translating my crude creation into working machine code. Writing machine code or some low-level programming language instead would suck, and it would be extremely time-consuming and expensive to do so, which is why I’m extremely thankful that compilers have been invented.
What is the next logical step for compilers? Instead of having them translate high-level programming to machine code, we should continue moving up and have them translate natural English language into machine code. Despite what my quality managers, compliance managers and humanist friends tell me, writing English in the modern world is actually a low level unskilled job, so you could probably get away with paying these people 30 €/hour writing MS Word instead of 100 €/hour for VS Code. Once the cost advantage for cheap unskilled labor using more intelligent machines is large enough, it’s game over for expensive artisan coders, and we will all get our custom code from a coding equivalent of an Ikea.
By this point, the IT Architects are usually screaming at me that programming is much more complicated than that. Sure, and it’s a fair point, but the process has already begun, and the technology will gradually get better and more capable. I don’t write simple scripts anymore or pay others to do it. I just ask my LLM to do what I want and then refactor the code 5 times and pick the output I like the most. And all these people who could have done work coding simple scripts have to retreat up the value chain or be fired. Eventually in the near future, we will go after some of the more skilled jobs traditionally done by junior coders and once again, they will have to retreat up the value chain or become unemployed. This process only goes one way, and once market share has been lost by traditional artisan coders, they will never gain it back.
In the past, there used to be this huge bubble in the ICT sector, having millions of American women as switchboard operations with some crazy projections for future demand needing millions and millions of more as phones got more popular. Now, the number of women employed by switchboard operations is around zero. Because that’s how you traditionally make money as an investor; by using a tremendous amount of capital to attack the demand for expensive human labor and replacing it with machines.
Granted, I’ve only talked about coding which is a subset of “IT professionals”-sector, but the case could be made for most of the other jobs within the field and frankly, multiple other high paying human-labor-intensive expert jobs. Once some nerds figure out how lawyer language actually works, there will be significantly fewer reasons for regular people to pay huge fees for simple consultations with lawyers. And frankly I’d rather quickly stick some medical sensor up my butt and give the data to Apple Healthcare than wait 10 hours inside a healthcare center for some arrogant expensive public healthcare doctor to prescribe me some basic antibiotics.
Most IT professionals I meet, and their labor could be at least partially replaced with sufficient investment of capital and time, and there is a huge financial incentive to do so, which makes it happening in my opinion quite inevitable. So in the future, many of these people working in traditional IT will have to retrain or find some other form of work, most of which might not even have been invented yet. For the next 1-5 years things don’t look this gloomy though, and the demand probably actually increases. Also, different markets move at different speeds and there will always be demand for some kind of “IT professional” work. But let’s say in a time frame of 10 years or more, I think it will be a bloodbath and there will be significant reduction both in coders and somewhat equivalent IT consult roles and also companies acting as middle men between human labor and the people who need IT work to be done. That business model has a life-cycle, and I believe it’s less eternal than we usually tend to think.
Ekalta hyvää ajatuksen virtaa; uudet teknologiat harvemmin koko toimialaa tappaa, mutta sen sisällä olevia työtehtäviä se muovaa västämättä.
Harrille: Jos johtaisin ~50Meur vaihtavaa Pohjoismaissa palveluitaan tarjoavaa IT-palveluyhtiötä ja tavoitteemme olisi seuraavan kolmen vuoden aikana tuplata kokomme orgaanisesti, niin millaisia neuvoja antaisit minulle? Oletuksena, että markkinakysyntä säilyisi tulevat kolme vuotta nykyisellään. Taseesta yhtiöltämme löytyisi sotakassaa noin 8M.
Kiitos etukäteen neuvoista 
Hyvä @Pohjolan_Eka !
Hyvin kuvattu skenaario :-). Kiitos kun jaoit! Toi on mahdollinen tulevaisuus, mutta skenaariona melko pessimistinen tai voisi sen määritellä myös dystooppiseksi skenaarioksi. Siinä IT-ammattilaisten arvo nähdään vähenevän automaation ja halvan työvoiman korvatessa heidän nykyiset tehtävänsä. Tulee mieleen Hollywood elokuvat kuten ”I, Robot” tai jopa Matrix :). Silti - näin voi käydä. Vuosien saatossa oma käsitys ajankulusta on muuttunut. 2 vuotta menee ihan hetkessä, 5v on lyhyt aika ja tämä edellinen 10v:kin tuntuu menneen vauhdilla. En tiedä muistaako kukaan, mutta 2014 vuoden kuumin keksintö oli ”Real-Life Hoverboard” tuttu laite Back to the Future 2 elokuvasta. Hintaa tuolla oli 10k€. Tiedän monta ystävää, jotka lapsena ovat tuollaisesta haaveilleet, mutta en ole nähnyt yhtään tuollaista laitetta kaduilla. Menee yllättävän pitkään ennen kuin maailma muuttuu. Vaikka käsityönä tehdyt pöydät korvautuivat teollisilla vaihtoehdoilla, käsityötaitoa ja asiantuntemusta ei koskaan täysin unohdettu. Päinvastoin, tänä päivänä käsintehdyt pöydät ovat arvostettuja luksustuotteita. Samalla tavalla, vaikka automaatio vähentäisi joitain IT-ammattilaisten rooleja, se ei välttämättä hävitä inhimillistä asiantuntemusta, kuten ohjelmointiosaamista. Vaikka ohjelmistojen kehitys automatisoituu ja kehittyy, IT-ammattilaisilla tulee aina olemaan rooleja, joissa tarvitaan luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja harkintaa – aivan kuten taidokkaita pöytien valmistajia arvostetaan tänä päivänä.
Itse näen arjessani että hankalimmassa paikassa ovat nuoret, uudet osaajat. Ensimmäisen ja toisen työpaikan löytäminen on mennyt hyvin hankalaksi. AI kehitys ei tällä hetkellä ole tukenut nuorten työllistymistä alalle, päinvastoin, moni työtehtävä joita annettiin nuorten tehtäväksi, tehdään nyt automatic. Osaamisen syvyys ja kyky soveltaa korostuu.
@Putti Ihana kysymys. Oon joskus miettinyt tuota asiaa ja olen myös keksinyt monta tapaa, jolla tuota ei kannatta tehdä. Sanoisin, että ko. kasvutahti on nyt todella paljon vaikeampaa kuin 2-3 vuotta sitten. Näin ainakin Suomessa. Ikuisena viisautena voisi olla että myy mitä asiakkaat haluavat ostaa. Äläkä jumi vain tänne Suomeen vaan katso mene sinne missä markkina vetää. Mitä sä Putti tekisit? - H
Nooh se on aina tietysti perspektiivistä kiinni. Vuodesta 2014 mulle jäi mieleen että ensimmäistä kertaa ikinä halvat virtuaalitodellisuuslasit olivat muuttuneet todellisuudeksi ja pääs heittäytymään täysillä niihin maailmoihin. Paljon muutakin vastaavanlaista sci-fi teknologiaa on tullut ihan viime vuosina saataville. Robotti-imurit olivat ihan mahdotonta tulevaisuuden teknologiaa ja nyt siitä saa Gigantin tarjouslaarista satasella tai parilla. GPT-papru julkaistiin vuonna 2018 ja vielä muutama vuosi sitten mietin itse että GPT-2 on liian raskasta ja tehotonta pyörittää, ettei siitä ole kuin teknologiademoksi. Nyt pari vuotta eteenpäin ja koko maailmalla onkin tehokkaat tsättibotit ilmaiskäytössä ja malleja on tulossa vakiona ihan puhelimen rautaankin. Apple julkaisi juuri tehopöytätietokoneen, joka mahtuu aikuisen miehen kämmenelle ja ostettavissa alle tonnilla. Ihan käsittämätöntä! Ei mene kaaliin!
Työelämäkin on ihan erilaista kuin kymmenen vuotta sitten. Enää ei tarvitse printtailla sopimuksia ja lähetellä USB-tikkuja postitse vaan kaiken voi tehdä sähköisesti ja melkein aivan kaikkiin käyttötarkoituksiin on valmis äppi saatavilla ja vieläpä pilvessä. Ei ollut mitään Dockereita 10 vuotta sitten käytössä tai toimivia käyttöliittymiä tai kunnon mobiilisovelluksia, vaan melkein kaikki softa näytti ihan hirveeltä insinööripuurolta.
Tietysti mikään yksittäinen muutos ei sinänsä ole maailmaa mullistava kuin vasta jälkikäteen katsottuna, mutta kehitys tapahtuu korkoa korolle ja joka puolella näkyy tälläkin hetkellä valtavasti uskomattomia uusia mahdollisuuksia, joista on hyödynnetty vasta murto-osa. Ihmisillä on valtava taipumus aina ekstrapoloida nykytilannetta äärettömyyteen ja kun lyhyillä vuoden parin ajanjaksoilla muutos ei juuri koskaan ole huimaava, niin monesti voi kyllä tuntua, että asiat tapahtuvat hitaammin kuin ne oikeasti tapahtuvat.
Klassikkokirja Innovator’s Dilemman kuvaa hyödyntäen väitän että “tekoälytuote” on puhkaissut nyt tuon koodausmarkkina alalaidasta lävitse ja koska tutkimus ja kehitystyöhön kaadetaan satoja miljardeja euroja vuodessa, niin kyllä pitäisin itsestäänselvänä että tuotteen suorituskyky tulee sen vuoksi ajansaatossa myös kasvamaan:
Samanaikaisesti LLM hinta suorastaan romahtaa:
That said, the rapid decrease of LLM inference cost is still a massive boon for AI in general. Every time we decrease the cost of something by an order of magnitude, it opens up new use cases that previously were not commercially viable. For example, humans can speak around 10,000 words per hour. If someone were to speak for 10 hours a day, every day of the year, they could now use a GPT-3-class LLM to process all the words they said for about $2 per year. Processing the entire Linux kernel (about 40 million lines of code) would cost under $1.
Et ei siellä vuodessa tai kahdessa nyt keneltäkään työpaikat lähde alta, mutta jos tämmöisiä summia poltetaan rahaa niin kyllä siellä jossain kohti alkaa myös väkisinkin tuloksia sitten tulemaan ja heikoimmat lenkit työelämästä tippuvat pois. Koko ajan tapahtuu hirveästi kaikenlaista mielenkiintoista. Tänään tuli luettua paperia, että kielimallien käyttö luovassa ongelmanratkaisussa yleistyy tieteellisessä tutkimuksessa ja että kun niitä aletaan yhdistämään fysiikkamoottoreihin, niin voidaan korvata osa ihmisten aiemmin tekemästä aivotyöstä.
Tämän vuoksi IT-ammattilaisilla loppuvuosikymmenen tärkein päivittäinen grindaustehtävä siellä omalla työpaikalla on varmistaa, että on jatkossakin siinä omassa hommassansa parhaimpaan saatavilla olevaa tekoälytyökaluun verrattuna moninkertaisesti parempi. Vanhat parrat voivat vielä toistaiseksi nauraa tsättibottien typeryyksille ja kokea että uhka kohdistuu vain junioreihin, mutta mikäli työkalut kehittyvät moninkertaisesti paremmiksi seuraavan 10 vuoden aikana, niin siinä voi itse kullekin tulla pienoinen tuskan hiki. Varsinkin sitten kun se tekoälykin osaa ihan samalla tavalla importata frameworkit ja kasata stäkit ja toisin kuin senioridevaaja, niin ne mukana tulevat ohjeistukset on myös tullut luettua
Moro Eka,
Mä vielä jatkan tästä teemasta, kun tämä on mielenkiintoinen. Pohdin aamulla, että tämähän olisi mainio tehtävä just AI:lle koittaa ratkaista. Onhan se toki BIAS vastaamaan siihen, mutta hauska kuulla kuitenkin tuo näkemys.
Tehtävä oli:
”Luo taulukko, jossa listataan erilaisia ammatteja, joihin tekoäly voisi vaikuttaa tulevaisuudessa.
Tältä lopputulema näyttää:
Tässä muutamalle kohdalle erikseen pyydetty selitys miksi ko. Vuosiluku:
Selitykset vuosiluvuille
Yhteenvetona → jos on luottaminen AIn näkemykseen niin 45v päästä ohjelmistokehittäjä ”ammatti” on historiaa. Minun silmissäni tuo on järkeenkäyvä. Kehittäjillä on edessä melko monen työpaikan automatisointi ennenkuin listalla tulee vastaan oma duuni. Mitä ajatuksia tämä herättää?
Oma näkemykseni on että tämä on huuhaata. Sen sijaan yhden ohjelmistokehittäjän tuottavuus on kasvanut huikeasti. Tämä laskee ohjelmointiprojektien kustannuksia, joka nostaa kysyntää. Ehkä isossa kuvassa tämän ammattiryhmän työntekijöiden määrä voi laskea jos tuottavuusloikka on huikea, mutta ei nämä duunit lopu koskaan kokonaan. Voi olla että kaukana tulevaisuudessa tämä duuni on enemmän “käännä tyhmän asiakkaan tyhmät, ristiriitaiset ja täynnä reikiä olevat ohjeet sellaiseksi että AI saa niistä tehtyä luotettavaa koodia joka oikeasti toimii niinkuin tyhmä asiakas todennäköisesti toivoi vaikkei osannut toiveitaan kirjoittaa ylös kunnolla”. Se on sitten saivartelua mikä tällaisen työntekijän titteli on, mutta tuloksena lienee edelleen sitten ohjelmakoodia jota ei suoraan tuotantoon voi heittää ilman että ihminen katsoo automaation perään.
Tuottavuus kasvaa, ja jos se kasvaa tarpeeksi niin alan työpaikkojen määrä voi laskea, mutta ei tämä ammatti mihinkään katoa.
