Olen vuosikymmenten saatossa ollut sekä IT-palvelujen myynti- että ostopuolella – sekä toimittajan että asiakkaan roolissa. Viimeisen työelämässä viettämäni vuosikymmenen aikana tein työkseni päätöksiä yhteistyöstä erilaisten kumppanien kanssa. Monesti näillä päätöksillä oli vuosien vaikutus yhteistyöhön ja sen sisältöön. Siirryttyäni vaihtopenkille on pelikenttä ja joukkueet muuttuneet vain vähän. Peli on edelleen sama.
Ymmärrän Wittedin kasvupotentiaalin ja olen siitä samaa mieltä. On kuitenkin eri asia kasvaa liikevaihdoltaan viidentoista miljoonan yrityksestä 30 miljoonan yritykseksi kuin 100 miljoonan yrityksestä miljardin yritykseksi. Jos katsoo pelkästään kasvupotentiaalia ja -prosentteja @Pohjolan_Eka :n sijoitusopein unohtuu helposti, että Pohjoismaiden IT-palvelumarkkina on kyllästetty suurilla ja vähän pienemmilläkin toimijoilla. Pienen tekijän voi olla helppoa löytää oma siivunsa, mutta isoksi kasvaminen on harvinaista. Pohjoismaisen IT-palvelufirman nousu kansainväliseksi jättiläiseksi onkin sitten jo lähes mahdottomuus enkä avaa sitä ovea tässä kirjoituksessani.
Harva on nopeassa ja kannattavassa kasvussa onnistunut. Poikkeuksena nostan mielelläni esiin Goforen, jonka tarina on mielestäni poikkeuksellinen. Goforen kasvuresepti perustui kilpailumahdollisuuksien ymmärtämiseen erityisesti julkisella puolella, järkevään kulurakenteeseen ja työntekijöiden tarpeiden huomioon ottamiseen. Yhtiö löysi työvoimaa ja kasvua kehä kolmosen ulkopuolelta. Se oli ja on vieläkin selvä kilpailuetu. Poikkeuksellinen suhtautuminen omiin resursseihin ja uudenlainen kulttuuri toi näkyvyyttä ja veti osaajia puoleensa.
Ohjelmistokehityksen puolelta hyvä esimerkki IT-palveluliiketoiminnan ja sen kasvattamisen haasteista on Vincit. Poikkeuksellinen tarina, moderni työympäristö ja brändi ei tuonut autuutta. Lopulta ei auttanut Kalifornian yksikkö eikä työntekijöiden palkitsemiseen ostettu Tesla. Kasvu hiipui ja yhdistyttiin Bilotin kanssa – mikä ei ole lainkaan huono asia kummankaan osapuolen kannalta. Viisi vuotta heiluvaa pörssikäyrää ja ollaan alkupisteessä, mutta matka jatkuu.
Entä se asiakasnäkökulma? Pienten intoa puhkuvien tekijöiden kanssa on aina ollut hienoa tehdä yhteistyötä. Muistan omasta historiasta mm. Bilot Consultingin siltä ajalta, kun työntekijöitä oli vain muutama kymmenen. Pienet sopeutuvat ja kuuntelevat paremmin. Skaalan kasvaessa yhteistyö monimutkaistuu aina. Pörssiyrityksen pitää jossain vaiheessa tuottaa hyvää omistajilleen eikä kaikki voi perustua pelkkään kasvuun, (kuin ehkä Applen ja Teslan tapauksessa).
Asiakasnäkökulmasta toimittajat ovat lopulta yhtä massaa. Asiakasta ei kiinnosta minkä nimisessä yksikössä toimittajan tekijät työskentelevät. Kumppanuuspäätöksissä ratkaisee osaaminen, luotettavuus ja kustannus.
Juuri nyt IT-palvelumarkkinalla on helppo myydä. Kysyntää riittää. Talouden taantuessa tilanne voi muuttua nopeasti ja yhtiöiltä vaaditaan suhdanneosaamista. Pitkät kumppanuudet korostuvat. Kilpailu työntekijöistä on aina kovaa. Parhaista resursseista pidetään kuitenkin kiinni oli kyseessä sitten vaikka CGI, Accenture, Tietoevry, Gofore tai Witted. Aina se paras resurssi ei ole se kaveri, jolla on ollut viimeisen 5 vuoden aikana 5 työpaikkaa.
Kirjoittelin ajatuksiani ex tempore jonkinlaiseksi vastapainoksi aaltoilevaan keskusteluun. En missään nimessä halua lytätä ketään tai mitään ja toivon kaikkea hyvää Wittedille. Sijoittajana ja IT-alan ex-ammattilaisena en kuitenkaan näe Wittedissä mitään sellaista, mitä en olisi nähnyt joskus aiemmin. Raflaavat liiketoimintojen nimet eivät tee minuun vaikutusta. Eivät myöskään konttorit ulkomailla. “Paras työpaikka”-kunniamaininnoista on tullut jo vitsi – en edes tiedä onko Wittedillä jo sellainen.
Pöytään voi pystyä latomaan kovia kasvuprosentteja kovimmassa kasvupyrähdyksessä ja pörssihän rakastaa kasvua. Sijoittajan kannattaa olla valppaana. Gofore oli ja on vieläkin hyvä esimerkki onnistuneesta sijoituksesta IT-palveluihin. Kaikki eivät ole Goforeja.