Omassa tuttavapiirissä yhdellä henkilöllä on kolme edellistä autoa olleet ranskalaisia. Näistä kaksi on 2-3 vuoden ikäisinä heittänyt lähestulkoon kaikki valot tauluun.
Ensimmäisessä meni itsekseen pyyhkimet täysille, joten tuulilasikin meni vaihtokuntoon. Radio meni itsekseen päälle ja täysille ilman että sitä sai hiljaisemmalle tai pois päältä. Huollossa vaihtoivat isolla kädellä tavaraa, mutta vika jatkui. Vikaa ei saatu korjattua niin kauan kuin hän ajoi kyseisellä autolla.
Toinen noista tapauksista sattui viime viikolla ja on edelleen huollossa. Saa nähdä saavatko korjattua vikaa tällä kertaa.
Molemmilla kerroilla onneksi työsuhdeauto, joten taloudelliset tappiot pysyvät pieninä.
Kieltämättä pari vuotta vanhat ranskalaiset ovat houkuttelevia hintojen puolesta, mutta nähtävästi halpaan hintaan on ihan hyvä syy.
Vähän huonoja vertauksia siksi kun lämmitysjärjestelmän saneerauksessa ei saa mitään muuta kuin säästöjä. Omalla kohdalla oli aivan no brainer se kun heti muuttaessa vaihdoin öljyn maalämpöön. Kyse oli vain siitä maksanko talon lämmityksestä lainaa vai öljyä. Auton vaihdossa ei ole sama asia muuta kuin niillä jotka laskevat autoilun pelkästään kuluna per km, ei mitään muuta. Itse olen aiemmin vaihtanut autoa parempaan siksi koska pidän auton laatua elämänlaatua kohottavana eli panostanut rahaa itseeni. Sitten kun tuli sähköautot niin aina vain kalliimpaan olen vaihtanut koska koen, että polttonesteen tupruttaminen taivaalle ei ainakaan ole järkevää. Aika näyttää olinko väärässä, mutta omilla 32000km/v ajoilla energiakustannus on merkittävä.
Omakohtaisia kokemuksia ranskaisista autoista ei ole, mutta muilta kuultuna tuollaisia ongelmia ei ole ollut uusissa ranskalaisissa. Varsinkin tuota Renault Clioa mahdollisimman pienellä moottorilla on kehuttu luotettavaksi useamman tahon toimesta ja erinomaiseksi hintalaatusuhteeltaan. Ehkä merkeissä on eroa, mitähän autoja nämä ongelmatapaukset olivat?
Kyllähän sitä miettii ostaako 3v vanhan Clion 40tkm ajettuna 8000€ hintaan, vai sen Keski-Euroopan standareilla romutusiässä olevan Corollan samalla rahalla.
Omassa vanhassa Cliossa ei ollut oikeastaan muuta ongelmaa kuin pyyhkijät, jotka toimi n. puolet ajasta. Jos ei toiminut, niin pari kertaa käynnistämällä auton uudelleen lähti toimimaan.
Korkojen nousun myötä itsellä autonvaihdon jarruksi on konkretisoitunut uusi asia: nyt kun asuntolainan korko huitelee neljässä prosentissa (ja piipahti jo 4,5 %:ssä), niin tuntuu pahalta kajauttaa rahat kiinni autoon, kun rahalle on olemassa yli 4 % riskitön tuottokohde.
Tätä se on, kun on elänyt koko aikuisikänsä nollakorkomaailmassa.
Eksyy aiheesta, mutta en sanoisi, että asuntolainan lyhentäminen on 4% riskitöntä tuottoa. Onhan tuossa ainakin riski, että korot taas laskevat, jolloin ylimääräiselle lyhennykselle saatu tuotto pienenee.
Kyllä se velka on vastuu, vaikka mitä korkoa siitä maksettaisiin
Todennäköisesti se sijoitettu euro tuottaa pitkällä aikavälillä paremmin, mutta sadan pinnan varmuudella se lyhennetty velka vähentää tulevaisuuden lyhennyksiä ja korkomenoja
Sijoituskeskustelussa riskittömällä tuotolla viitataan kyllä lähtökohtaisesti sellaiseen tuottoon, jossa riski on mahdollisimman matala - yksikään sijoitus ei tietenkään ole täysin riskitön, eikä riskitön tuotto sitä tarkoitakaan. Valtionlainoja käytetään yleisesti kuvaamaan riskitöntä tuottoa, enkä nyt ihan äkkiseltään keksi, että miten lainanlyhennys poikkeaisi riskitasoltaan merkityksellisesti niihin sijoittamisesta.
Molemmat käytännössä pääomaturvattuja (lainanlyhennyksessä on 100 % pääomaturva, valtionlainoissa vähän vähemmän), ja molemmissa saa käytännössä varman tuoton (valtionlainoissa saa pidemmällä lukitulla korolla, lainanlyhennyksessä tuotto on lukittu yleensä 3-12kk ajaksi viitekorosta riippuen. Molempiin liittyy riski siitä, että korkotaso muuttuu, jolloin raha olisi ollut paremmin käytettynä jossain muualla.)
ts. Asuntolainan lyhennykselle saat 100 % varmuudella tuoton, joka on jotain marginaalin ja marginaalin+viitekoron väliltä, eikä sinulla ole pelkoa pääoman menettämisestä. Isoin riski on, että saat huonon tuoton, mutta huonon tuoton riski ei liity kyllä millään tavalla riskittömän tuoton määritelmään.
Edit: lainasin viestisi kahvihuoneelle, jatketaan siellä niin ei mene off-topiciksi täällä.
Jalkauduin autoliikkeeseen muina poikina tutkimaan hinnoitelua.
Esimerkkinä 59500 eur maksava auto X.
Lisähintaa kulujen muodossa, oli “tarjouksen”
mukaan “vain” 14927,37€
Kulut sisälsivät 72kk rahoituksen, 1019€/kk.
Eli n. 25% pyyntihinnan päälle.
Eikä sisältänyt helppoa ja vaivatotonta, kulut etukäteen tiedossa olevaa huolenpitosopimusta.
Kyllä. Tämä korkotilanne tulee varmaan jatkuvaan kauan. Tarkoittaa sitä, että autojen hintojen pitää laskea. Myös uusien. Siinäpä sitä pähkinää purtavaksi autovalmistajille.
Viikonloppuna taas autoilun ilo muuttunut harmitukseen. Ensin parkkipaikalla naapuri naarmuttaa uuden auton kylkeä ja myöhemmin moottoritiellä saa nastan/kiven tuulilasiin. Eihän näissä kummoisista rahallisista vahingoista puhuta, tonnilla varmaan selviää, mutta suurempi harmitus on lähteä autoa viemään korjaamolle ja sopia väliaikaisjärjestelyistä.
Tuossa yllä yksi syy, miksi olen aina ostanut vain vanhoja ja valmiiksi kolhittuja autoja. Tuulilasejoa tosin niistäkin joutunut vaihtamaan, mutta kolhut saa olla.
Tämä on hurjaa, tietysti hyvä myös tiedostaa. Arvonlasku voi olla todella merkittävä kuukausitason kulu, mutta valtaosa kieltää todellisuuden eikä toisaalta tutkimustenkaan mukaan edes tiedä paljonko auton pito oikeasti maksaa. Arvon laskuhan sinällään ei konkretisoidu vasta kuin siinä tapauksessa, jos auto pitäisi äkkä muuttaa rahaksi. Toki vaihtotilanteessa joo, mutta siinä kun ollaan kauppiaan ja tunteiden vieminä, niin se väliraha kymppi-kaksi (tonnia) perustellaan itselle jollain kierolla tavalla (älykkäätkin ihmiset usein sillä, että ”ajattele, sain näin ison hyvityksen autosta”.